Mikä neuvoksi kun teini ei mene kouluun eikä terapiaan

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on tällainen teini. Perhe-elämä heillä on tunnekylmää helvettiä, olen nähnyt vahingossa kulissien taakse. Tyttö vaikuttaa olevan ainoa tervejärkinen, mikä heijastuu hirveänä henkisenä pahoinvointina ja oireiluna tilanteesta. Kiintymyssuhdetta ei varmaan koskaan muodostunutkaan, lapsi kuiskasi mulle 5-vuotiaana että kun sinusta Marja-täti tulee äiti, niin ethän ole samanlainen äiti kuin minun äitini on. Teinistä on nyt tehty onneksi lastensuojeluilmoituksia useasta paikasta, aiempi yksittäinen ei johtanut mihinkään kun äiti selittää asiat aina parhain päin, miten vika on lapsessa ja lapsella on varmaan joku psyk. sairaus. Miettikää mistä johtuu, ettei lapsenne jaksa elää. Niinku rehellisesti.

Ihan kuin minä olin 😱

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin ahdistuneena 14-vuotiaana halunnut pois kotoa. Pois tolkuttoman aina juovuksissa olevan isän seurasta, jolle ei kuitenkaan saanut sanoa vastaan - tätä äiti vahti haukkana. Pois niskaani ahdistusta kaatavan isoäidin seurasta, jota ei saanut sanoa inhoavansa - tästä äiti vaati ymmärtämään tätä muoripoloista. Parasta mitä nuorelle voi tapahtua, on vapauttaa hänet kotivankilastaan. Terveiden ihmisten pariin.

No ei ne nyt siellä laitoksessa terveitä ole,hyvänen aika. Kaikilla nuorilla siellä on laajasti erilaisia mt-ongelmia/päihdeongelmia ja ohjaajien tasokin voi olla mitä vaan. Vähän tabuaihe mutta kyllä esim.nuortenkodeissakin toimii työntekijöinä epävakaita ja vallanhaluisia ihmisiä.

Tapahtuu mitä tahansa, niin lopussa on surkeat viranomaiset.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu mitä tahansa, niin lopussa on surkeat viranomaiset.

näinpä ):

Minä en jaksa uskoa että itsetuhoisen alaikäisen kohdalla yksikään sosiaali- tai terveysalan ammattilainen sanoisi että ”katsellaan kun itse haluaa apua”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsivän nuorisotyön väki voi myös hakea vaikka kotoa kouluun. Voivat ehkä rakentaa luottamuksellisen suhteen nuoreen eri tavalla kuin jotkut viranomaistahoja edustavat sossut/psykologit yms.

Ai voivat vai? Meillä oli vaihe, jossa tällaisesta olisi voinut olla apua, vaan ei moista palvelua ollut saatavilla, vaikka pyydettiin. Ainoastaan loputtomia keskusteluja vanhempien kanssa. Ihan kuin me ei oltaisi kaikkea yritetty, jotta nuori kouluun menisi.

Mietin vaan, että miten teini voi nähdä edes teoreettisena mahdollisuutena sen, että jää kotiin?

Kun peilaan omaan teini-ikään, niin silloin pistettiin kuumemittaria lämpöpatteria vasten, jotta saatiin se näyttämään 38 lämpöä, jolloin vasta tiesi saavansa jäädä kotiin. Muttei käynyt koskaan ajatustakaan, että saisi jäädä vain koska ei huvita mennä kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu mitä tahansa, niin lopussa on surkeat viranomaiset.

Onko ne viranomaiset sitten niin surkeita, kun vanhemmilta loppuu omat resurssit hoitaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotiopetus? Onko peruskoulun nettiopetusta saatavilla? Pystyisikö opiskelemaan kotona ja tenttimään koulussa?

Tiedän pari, jotka eivät käyneet koulua. Joutuivat koulukotiin. Mun mielestä se on ikävä ratkaisu, joten kannattaa yrittää muita vaihtoehtoja.

Psyykkisesti sairastunut nuori ei parane sillä että eristäytyy kotiin, mutta toki HOIDON OHELLA toipumista odottaessa opintojen suorittaminen kotoa käsin on vaihtoehto. Mutta ei tuossa nyt päällimmäinen pulma ole se että opinnot etenee.

Jos psyykkinen oireilu johtuu koulusta, niin kotikoulu voi helpottaa tilannetta pahimman yli. On koulukiusattuja, jotka ovat onnistuneesti opiskelleet kotona ja saaneet koulun käytyä. Jos terveys on nyt heikossa kunnossa, niin opiskelu ei onnistu kotonakaan. Kaikki mahdollisuudet kannattaa joka tapauksessa miettiä.

Jos hoito on sitä, et lapsi laitetataan osastohoitoon ja pumpataan täyteen aikuisille tarkoitettuja lääkkeitä "joista ei ole mitään haittaa", niin hoito voi olla enempi haitaksi kuin hyödyksi. Ketipinor vai mikä sen nimi nyt olikaan on esimerkiksi lääke, joka väsyttää niin, ettei koulua edes jaksa käydä. Sitähän käytetään lääkkeenä unettomuuteen. Jos väsymyksestä valittaa lääkärille, niin vastaus on, ettei näin pienillä lääkemäärillä voi olla mitään vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto ja sairaala/koulukoti. Meillä ei hetkeäkään katsottaisi tuollaista velttoilua. Jos ei kodin ääni painaisi, niin seuraava taho olisi tietysti viranomainen ja lastensuojelu.

Toivottavasti tämä oli todella mauton läppä.

Sehän sitä nuorta, todennäköisesti herkkää ahdistunutta auttaakin, että paiskataan pois turvallisesta paikasta eli omasta kodista jonnekin koulukotiin. Paitsi, että näinhän se hoitopolku ei oikeaoppisesti edes mene.

Ota selvää asioista ennen kuin huutelet kurittomasta kasvatuksesta ja velttoilusta.

Tiedätkö, että kun masentunut ja ahdistunut on niin tyhjiinpuhallettu ja sekaisin kaikesta ahdistuksesta; silloin tarvitsee pysyviä rakenteita, kannustusta, valtavasti tukea ja ammattiapua. Ammattiapu ei ole siis kodista niskaperseotteella koulukotiin tai lepositeillä osastolle.

Ja perustelehan tuo huostaanotto. Miksi??

Tässä maassa on ihan liikaa ymmärrystä ja päähän silittämistä. Lopputuloksena todella pahoinvoiva nuoriso, joka oppii, ettei mitään pidä tehdä ja kaikkea ymmärretään. Jos vähän kääntää päätään taaksepäin, niin huomaa ennen olleen tilanteen vähän toisenlainen; ei kellään ollut varaa jäädä kotiin makoilemaan ja ymmärrystä etsimään. Tiukat rajat ja ulos tai tulos - Suomessa on oppivelvollisuus, joka nyt vaan pitää suorittaa, vaikka vähän itkettää.

Tuo on kuin setäni suusta. Serkkuni teki itsarin 15-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huostaanotto ja sairaala/koulukoti. Meillä ei hetkeäkään katsottaisi tuollaista velttoilua. Jos ei kodin ääni painaisi, niin seuraava taho olisi tietysti viranomainen ja lastensuojelu.

Toivottavasti tämä oli todella mauton läppä.

Sehän sitä nuorta, todennäköisesti herkkää ahdistunutta auttaakin, että paiskataan pois turvallisesta paikasta eli omasta kodista jonnekin koulukotiin. Paitsi, että näinhän se hoitopolku ei oikeaoppisesti edes mene.

Ota selvää asioista ennen kuin huutelet kurittomasta kasvatuksesta ja velttoilusta.

Tiedätkö, että kun masentunut ja ahdistunut on niin tyhjiinpuhallettu ja sekaisin kaikesta ahdistuksesta; silloin tarvitsee pysyviä rakenteita, kannustusta, valtavasti tukea ja ammattiapua. Ammattiapu ei ole siis kodista niskaperseotteella koulukotiin tai lepositeillä osastolle.

Ja perustelehan tuo huostaanotto. Miksi??

Tässä maassa on ihan liikaa ymmärrystä ja päähän silittämistä. Lopputuloksena todella pahoinvoiva nuoriso, joka oppii, ettei mitään pidä tehdä ja kaikkea ymmärretään. Jos vähän kääntää päätään taaksepäin, niin huomaa ennen olleen tilanteen vähän toisenlainen; ei kellään ollut varaa jäädä kotiin makoilemaan ja ymmärrystä etsimään. Tiukat rajat ja ulos tai tulos - Suomessa on oppivelvollisuus, joka nyt vaan pitää suorittaa, vaikka vähän itkettää.

Tuo on kuin setäni suusta. Serkkuni teki itsarin 15-vuotiaana.

Asioidenhan ei tarvitse olla ääripäitä.

Olen siinä tuon lainaamasi kanssa samaa mieltä, että rajoja pitää olla, ja vaikeissa tilanteissa pitää tukemisen lisäksi painottaa, ettei ne ongelmat katoa sillä että jäädään kotiin piiloon. Samaan tapaan aikuisten elämässä tulee ongelmaa, mutta ne pitää ratkaista sen sijaan, että laitetaan pää pensaaseen.

Eli ei lupaa jäädä kotiin, paljon keskustelua ja painotusta, ettei nuorta jätetä ongelmiinsa yksin, mutta hänen täytyy itsekin ottaa apua vastaan.

Jos syynä raju koulukiusaaminen, niin koulunvaihto voi olla hyvä ratkaisu. Mutta kotiin ei saa jäädä, koska siitä voi alkaa juuri tuo kierre, että rimakammo kouluunlähtöön vain nousee.

Meillä on samankaltainen tilanne kuin aloittajalla. Tytöllä on vaikea olla koulussa, pelkää vähän kaikkea. Hänellä on erittäin mukava luokka, kiusaamista ei ole. Tutustuminen uusiin ihmisiin on vaikeaa ja hänellä on yksi läheinen ystävä luokalla.

Viilteli ensimmäisen kerran ennen kesäloman alkua. Toivoimme että se olisi ollut vain kokeilu, mutta koulujen alettua syksyllä viiltely jatkui.

Saimme nopeasti apua koska hänen tilanteen huonontuminen liittyy luultavasti perheessä olevaan kriisiin (perheenjäsenen vakava sairastuminen).

Joskus on vaikea lähteä kouluun, toisinaan hän menee sinne mielellään mutta tulee kotiin kesken päivän. Varsinkin jos paras ystävä on pois koulusta. Tilanne on uusi ja meillä ei vielä ole ohjeita miten toimia pinnaamisen kanssa. Ajattelen itse että pakottaminen pahentaa tilannetta. Sanon hänelle että tee parhaasi. Jos on ihan mahdotonta olla niin tulet sitten kotiin.