Kumppani korjailee/huomauttelee "väärien" sanojen käyttämisestä

Tunnen pari tuollaista. Ärsyttää ihan suunnattomasti eikä tuo mielestäni ole asiallista aikuisen ihmisen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari tuollaista. Ärsyttää ihan suunnattomasti eikä tuo mielestäni ole asiallista aikuisen ihmisen käytöstä.

Mistähän se voi kertoa, jos tällainen on alkanut "ajan myötä" eli ole aiemmin ollut henkilöllä tapana?

Olenkohan mä jotenkin vaan oikeasti ärsyttävä puhuja ja ei ole vaan kehdannut aiemmin sanoa? En ole kyllä koskaan muiden henkilöiden kanssa tällaiseen törmännyt...

Multa lipsahtaisi varmasti tokan kerran jälkeen jo, että jos puhekielinen itseilmaisuni ei ole riittävää, voipi suksia kuuseen ilman haluamistakin :DD

Ällöttävä, itseään jumaloiva tyyppi. Laittaisin vaihtoon ja heti.

Joo en kuuntelisi, saisi jäädä itsekseen selvittelemään väärin kysymisiä

Ärsyttävä saivartelija. Sanoisin ihan suoraan että mikä tarve sulla on väännellä kaikkia puheitani, eikö ne kelpaa sellaisinaan? 

Tuollainen on ärsyttävää. Tosin ärsyttävää on sekin kun entinen pomoni kysyi aina "haluatko tehdä" kaikkiin epämiellyttäviin työtehtäviin kun oikeasti tarkoitti että alapa tehdä. Tyhmää kysyä noin kun oikeasti ei voi vastata että EN.

On kaksi vaihtoehtoa. Ehkä kyseinen ihminen on jossain kohtaa autismin kirjoa; aspergerit ovat joskus tuollaisia hyvin kirjaimellisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sävyjä ja sitä, että asiat voidaan esim. kohteliaisuussyistä joskus muotoilla toisin, kuin täsmälleen tarkoitetaan. Toinen vaihtoehto on, että tyyppi on ilkeä saivartelija, joka kertakaikkiaan vain haluaa lietsoa pahaa mieltä toisissa.

Olen suomen kielen maisteri. On aivan selvää, että miehesi on täysin väärässä väittäessään, että olet esittänyt asian jotenkin väärin. Haluamisesta ja suostumisesta puhuminen ovat tavanomaisia kohteliaisuuskeinoja, jotka kuuluvat normaalin ihmisen kielelliseen repertuaariin. Esim. käskyt muotoillaan usein kysymyksiksi, käytetään konditionaalia, vähätteleviä sanoja jne. Kun sanotaan, vaikka että voisitko vähän siirtyä, tarkoitetaan, että siirry ihan kunnolla pois tieltä, mutta muotoillaan se vain kohteliaammin.

Sinuna sanoisin miehelle, että tuo tapa on inhottava ja toivot, että hän lopettaa sen. Jos hän ei lopeta, se tarkoittaa, että hän tahallaan haluaa kiusata sinua. Sitten sinun on päätettävä, suostutko elämään kiusaajan kanssa.

Tuo on sellaista näsäviisaan 10-vuotiaan jutustelua ja näsäviisaiden koululaisten mielestä hauskaa huumoria. Yleensä ihmiset kasvavat siitä yli ja aikuiset tajuavat, että tekisivät itsestään narrin, jos juttelisivat noin.

No jos kerran kysyy epäämääräisesti tai johdattelevasti, niin miksei toinen voi sitten sanoa omaa mielipidettään.

Varsinkin naisilla on tapana kysyä ihan omituisesti kierrellen ja johdatellen asioita. Miksei voi kysyä suoraan ja oikein.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen on ärsyttävää. Tosin ärsyttävää on sekin kun entinen pomoni kysyi aina "haluatko tehdä" kaikkiin epämiellyttäviin työtehtäviin kun oikeasti tarkoitti että alapa tehdä. Tyhmää kysyä noin kun oikeasti ei voi vastata että EN.

Siis sinua ärsyttää tuollainen kysely, mutta sitten korjaaminenkin ärsyttää. Sinua ärsyttää varmasti tosi paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Hyi saatana, tuollainen toope lähtisi heti vaihtoon kyselemään tyhmiä.

Tuo mies ajattelee varmasti samalla tavalla AP:sta. 

Tuttavani kyselee mielipidettäni jostain asiasta ja kun sanon sen, hän lähes poikkeuksetta sanoo että "eihän se niin oo". Ikäänkuin mielipide voisi olla väärä. Ärsyttävä tapaus.

Sanoisin varmaan, että enpä sitten tästä puoleen enää kysykään sinulta mitään, kun mielestäsi aina menee vikaan. Onkohan sitten hyvä.

Pässi tyyppi, ei voi muuta sanoa. Harrastaisi kielenkorjailua vaikka netissä eikä veetuilisi kumppanilleen.

Jos kaverilla on iso, niin asia kunnossa... muussa tapauksessa jätä se sika.

Täytyy myöntää, että olen itse tuollainen. En niinkään koe, että kysymys on väärä, vaan että kysyjä haluaa oikeasti vastauksen eri kysymykseen kuin siihen, jonka hän kysyy. Ja minua ärsyttää siinä se, että minulle jää vastaajana kysymys purettavaksi.

Otetaan tuo antamasi esimerkki, haluatko mennä kauppaan. Jos vastaan todenmukaisesti, että en halua, kysyjälle tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän olettaa, että en ole menossa kauppaan. Monet kodinhoitoon liittyvät asiat pitää kuitenkin tehdä, vaikka ei haluaisi. Haluamisella on tällöin hyvin vähän tekemistä kysyttävän asian kanssa. Minun pitää siis joko valehdella (”haluan mennä kauppaan”) tai selittää omaa näkemystäni tarpeettoman paljon laiskan kysymyksen takia (”en oikeastaan halua, mutta kai sitä kuitenkin pitäisi”).

Että joo, olen varmaan aika ärsyttävä. :D En tosin aloita kysymyksen ”arvostelua” sanomalla väärin kysytty kuten kumppanisi, vaan esitän vastakysymyksen (”tarkoititko, että...”). Ja pyrin myös hyväksymään kumppanini erilaisen tavan ilmaista itseään ja avaan sitten omaa vastaustani enemmän - paitsi huonolla tuulella ollessani alan kinata juuri tämän tyyppisistä jutuista.

Suosittelisin sinulle, että kerrot kumppanillesi, että et pidä siitä, että hän arvottaa tapaasi ilmaista itseäsi vääräksi. Ja että eikö hän oikeasti ymmärrä, mitä yrität sanoa, kun hänen tuolla tavalla tarvitsee sinua korjata. Jos hän ei pysty ymmärtämään kantaasi eikä muuttamaan käytöstään ei suhdetta kannata jatkaa.

Hieman asperger-henkiseltä vaikuttaa. Muotoilu on tärkeämpi kuin sisältö.

Ei hän sitä silti välttämättä kiusallaan tee, tai itse tiedosta mitenkään hankalaksi käyttäytymiseksi.

Korvaa sana haluatko sanalla voisitko. Siis "Voisitko lähteä kauppaan?" Jos puolisoasi häiritsee tuo "haluatko", niin tilanne sujuvoituu käyttämällä muuta sanaa. Sitä paitsi on helpompi muuttaa omaa toimintaansa kuin puolison tunnereaktiota.

Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, joka korjaili jatkuvasti sanomisiani ja tekemisiäni. Välillä mies jopa suuttui, jos käytin ilmaisuja kuten "siellä oli ainakin miljoona ihmistä". "No ei varmaan ollut niin paljoa, miksi sanot noin jos siellä ei ollut läheskään miljoonaa ihmistä?!" Myös käyttämäni murresanat olivat jatkuvan vinkumisen ja korjaamisen aihe, vaikka asuimme siinä kaupungissa jonka murretta puhuin, ja mies itsekin puhui oman kotipaikkakuntansa murretta. Tuo oli todella rasittavaa, ja lisäksi mies puuttui merkityksettömiin pikkuasioihin käytöksessäni. "Miksi juot pullosta tuolla tavalla oudosti? Etkö osaa juoda oikein?" (Mies itse otti sen koko pullonsuun suuhunsa niin kuin olisi imenyt tuttipulloa.) En kestänyt tuota vuottakaan, enkä voi näin jälkeenpäin käsittää miksen toivottanut miestä helvettiin heti kun tuo alkoi. Aloittaja, juokse! Tuo vain pahenee.

Hän on siis tavallinen av-mamma.