Kumppani korjailee/huomauttelee "väärien" sanojen käyttämisestä

Minua ärsyttää tuo tapa kysyä "haluatko viedä minut keskustaan" tms. Vastaan poikkeuksetta että enpä erityisesti halua. Miksi minä sellaista haluaisin? 

Voi kysyä ihan sitä mitä tarkoittaa eli '"Voisitko viedä minut keskustaan"

kyllämääkin aina kettuilen takasin että mää istun tuolilla, istu sää vaan tietokoneella...

Opiskelen teknillisessä yliopistossa ja siellä näitä autisteja riittää. Missään pikaviestimien isoissa ryhmissä ei voi esimerkiksi olla näiden takia. Menee hermot samantien. Sosiaaliset taidot ovat sitten oikeassa elämässä siellä nollan ja viisi vuotiaan välillä. 

Autistit on oikeasti rasittavia, kun kaikki monipuolisuus kielellisessä ilmaisussa, erilaiset mielipiteet makuasioissa ja huumori on heistä monille täysin mahdottomia ymmärtää. Sitten alkaa se jankkaaminen ja vääntäminen kaikesta turhasta.

Sanotaan näin, että viimeistään kolmanteen korjaukseen loppuisi kyseinen suhde.

suostuuko hän tulemaan vielä illalla uudelleen kämpilleni... kysyykö joku ihan oikeasti noin? :D

Parisuhdeneuvo: keskustelkaa asiasta. Sinä sanot, että kommunikoidessa ei juututa joka sanaan ja hän saa selittää onko kovinkin vaikeaa ottaa "haluatko lähteä kauppaan" -lauseesta se olennainen, eli "kauppaan" mikä tarkoittaa ehkä keskustelun aloittamista aiheesta: "menee hetki, mutta voisin lähteä tämän homman jälkeen". Tai "en pääse, pitää tehdä tämä homma ensin". Tai... "joo, mennään vaan, kumman vuoro maksaa/mitä kaupasta tarvitaan/mennäänkö prismaan vai lidliin"

Tarkoitus on siis viedä keskustelua eteenpäin, ei palata inttämään alkupisteestä.

Tosin tunnistan tuon itsessäni, koska eksälläni oli vähän erilainen tapa käsitellä maailmaa kuin minulla. Kun hän kysyi "mitä meillä on tänään ruokana" en enää suhteen loppuvaiheessa saanut sanaa suustani, koska tuo kysymys saattoi tarkoittaa myös "koska syödään" "harkitsen kebabille lähtemistä" "tarviiko käydä kaupassa". Eikä siinä mitään, mutta jos en vastannut hänen kysymykseensä oikein, niin johan ovet paukkui.

Mutta meillä oli kommunikaatio-ongelma.

Minusta tuo on mainiota. Hän on selvästi poliitikkoainesta. Kunhan Paavo Väyrynen joskus luovuttaa, on sen jälkeen paikka avoimena.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavani kyselee mielipidettäni jostain asiasta ja kun sanon sen, hän lähes poikkeuksetta sanoo että "eihän se niin oo". Ikäänkuin mielipide voisi olla väärä. Ärsyttävä tapaus.

Itse vastaisin tuohon "No ei niin" ja antaisin olla. :D muuntekin jos tuntuu että joudun jankkaamaan niin sanonkin vaan että olen kyllä ihan samaa mieltä ja lopetan siihen. En vaan jaksa.

Aloittajalle sanoisin, että kerro miehellesi että tapa ei ole mukava. Eihän siitä tule mitään jos joka asian kohdalla joutuu jäädä miettimään omaa ilmaisutapaansa, se on stressaavaa ainakin omalla kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olen itse tuollainen. En niinkään koe, että kysymys on väärä, vaan että kysyjä haluaa oikeasti vastauksen eri kysymykseen kuin siihen, jonka hän kysyy. Ja minua ärsyttää siinä se, että minulle jää vastaajana kysymys purettavaksi.

Otetaan tuo antamasi esimerkki, haluatko mennä kauppaan. Jos vastaan todenmukaisesti, että en halua, kysyjälle tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän olettaa, että en ole menossa kauppaan. Monet kodinhoitoon liittyvät asiat pitää kuitenkin tehdä, vaikka ei haluaisi. Haluamisella on tällöin hyvin vähän tekemistä kysyttävän asian kanssa. Minun pitää siis joko valehdella (”haluan mennä kauppaan”) tai selittää omaa näkemystäni tarpeettoman paljon laiskan kysymyksen takia (”en oikeastaan halua, mutta kai sitä kuitenkin pitäisi”).

Ai kamala, ahdistaa jo lukea tällaisesta kirjaimellisuudesta ja tosikkoudesta. Että oikein valehdella... Useimmat onneksi ymmärtävät että kyseessä on kohteliaisuusmuoto, jota käytetään kun ei haluta pyytää saati käskeä, vaan hienovaraisemmin kysyä että voisiko toinen hoitaa (vai hoidanko minä). 

Seuraavan kerran pitääkin mieheltä kysyä sen sijaan että kysyn haluatko viedä roskat, että "Roskapussi on täynnä. Minä en jaksaisi nyt lähteä viemään roskia ulos, mutta jos sinulla on myös sama fiilis, voin sen tehdäkin enkä siinä tapauksessa halua vaivata sinua. Mutta jos sinusta se ei tunnu tänään erityisen vastenmieliseltä, niin olen kiitollinen jos käyt viemässä ne roskat"... Joo ei, helpompi vaan kysyä että haluatko viedä ne roskat, ja jos vastaus on en, viedä itse.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olen itse tuollainen. En niinkään koe, että kysymys on väärä, vaan että kysyjä haluaa oikeasti vastauksen eri kysymykseen kuin siihen, jonka hän kysyy. Ja minua ärsyttää siinä se, että minulle jää vastaajana kysymys purettavaksi.

Otetaan tuo antamasi esimerkki, haluatko mennä kauppaan. Jos vastaan todenmukaisesti, että en halua, kysyjälle tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän olettaa, että en ole menossa kauppaan. Monet kodinhoitoon liittyvät asiat pitää kuitenkin tehdä, vaikka ei haluaisi. Haluamisella on tällöin hyvin vähän tekemistä kysyttävän asian kanssa. Minun pitää siis joko valehdella (”haluan mennä kauppaan”) tai selittää omaa näkemystäni tarpeettoman paljon laiskan kysymyksen takia (”en oikeastaan halua, mutta kai sitä kuitenkin pitäisi”).

Että joo, olen varmaan aika ärsyttävä. :D En tosin aloita kysymyksen ”arvostelua” sanomalla väärin kysytty kuten kumppanisi, vaan esitän vastakysymyksen (”tarkoititko, että...”). Ja pyrin myös hyväksymään kumppanini erilaisen tavan ilmaista itseään ja avaan sitten omaa vastaustani enemmän - paitsi huonolla tuulella ollessani alan kinata juuri tämän tyyppisistä jutuista.

Suosittelisin sinulle, että kerrot kumppanillesi, että et pidä siitä, että hän arvottaa tapaasi ilmaista itseäsi vääräksi. Ja että eikö hän oikeasti ymmärrä, mitä yrität sanoa, kun hänen tuolla tavalla tarvitsee sinua korjata. Jos hän ei pysty ymmärtämään kantaasi eikä muuttamaan käytöstään ei suhdetta kannata jatkaa.

Oletko asperger? Kuulostat hyvin erikoiselta tyypiltä.

Exä oli tuollainen että joskus takertui sanoihin, toisaalta itseänikin ärsyttää jotkut murteelliset ilmaisut jos ne eivät tule luonnostaan.

Jos kauppaan lähdöstäkin on väännettävä kättä, ehkä kävisin ostamassa vain itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olen itse tuollainen. En niinkään koe, että kysymys on väärä, vaan että kysyjä haluaa oikeasti vastauksen eri kysymykseen kuin siihen, jonka hän kysyy. Ja minua ärsyttää siinä se, että minulle jää vastaajana kysymys purettavaksi.

Otetaan tuo antamasi esimerkki, haluatko mennä kauppaan. Jos vastaan todenmukaisesti, että en halua, kysyjälle tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän olettaa, että en ole menossa kauppaan. Monet kodinhoitoon liittyvät asiat pitää kuitenkin tehdä, vaikka ei haluaisi. Haluamisella on tällöin hyvin vähän tekemistä kysyttävän asian kanssa. Minun pitää siis joko valehdella (”haluan mennä kauppaan”) tai selittää omaa näkemystäni tarpeettoman paljon laiskan kysymyksen takia (”en oikeastaan halua, mutta kai sitä kuitenkin pitäisi”).

Ai kamala, ahdistaa jo lukea tällaisesta kirjaimellisuudesta ja tosikkoudesta. Että oikein valehdella... Useimmat onneksi ymmärtävät että kyseessä on kohteliaisuusmuoto, jota käytetään kun ei haluta pyytää saati käskeä, vaan hienovaraisemmin kysyä että voisiko toinen hoitaa (vai hoidanko minä). 

Seuraavan kerran pitääkin mieheltä kysyä sen sijaan että kysyn haluatko viedä roskat, että "Roskapussi on täynnä. Minä en jaksaisi nyt lähteä viemään roskia ulos, mutta jos sinulla on myös sama fiilis, voin sen tehdäkin enkä siinä tapauksessa halua vaivata sinua. Mutta jos sinusta se ei tunnu tänään erityisen vastenmieliseltä, niin olen kiitollinen jos käyt viemässä ne roskat"... Joo ei, helpompi vaan kysyä että haluatko viedä ne roskat, ja jos vastaus on en, viedä itse.

Jep, tuolla tavalla minä suhtaudun asioihin. Mielestäni hyvä tapa ilmaista tuo mainitsemasi asia ilman väärinymmäryksen vaaraa on sanoa voisitko viedä roskat. Sinulle ”haluaisitko” on kohteliaisuutta, minusta on se on epätarkkaa.

Kaupassa käyminen tai roskien vieminen eivät ole hyviä esimerkkejä tästä, mutta on monia vastaavanlaisia kysymyksiä, joissa oikeasti on merkitystä, haluaako jotain tehdä vai tekeekö sen, koska voi sen tehdä tai ei ole parempaakaan tekemistä. Eli haluan välttää väärinymmärryksiä ja tilanteita, joissa jälkikäteen paljastuu ”no enhän mä olisi halunnut mennä, mutta kun sä pyysit niin ei mulla ollut syytä, miks en voisi” ym.

Niin kuin kirjoitin, vaikka asiat näin ajattelenkin, ymmärrän, että kaikki eivät suhtaudu asioihin samalla tavalla. Eli yritän löytää sen merkityksen kysymyksen taustalta mukavalla tavalla enkä syyttää toista erilaisesta ajattelutavasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olen itse tuollainen. En niinkään koe, että kysymys on väärä, vaan että kysyjä haluaa oikeasti vastauksen eri kysymykseen kuin siihen, jonka hän kysyy. Ja minua ärsyttää siinä se, että minulle jää vastaajana kysymys purettavaksi.

Otetaan tuo antamasi esimerkki, haluatko mennä kauppaan. Jos vastaan todenmukaisesti, että en halua, kysyjälle tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän olettaa, että en ole menossa kauppaan. Monet kodinhoitoon liittyvät asiat pitää kuitenkin tehdä, vaikka ei haluaisi. Haluamisella on tällöin hyvin vähän tekemistä kysyttävän asian kanssa. Minun pitää siis joko valehdella (”haluan mennä kauppaan”) tai selittää omaa näkemystäni tarpeettoman paljon laiskan kysymyksen takia (”en oikeastaan halua, mutta kai sitä kuitenkin pitäisi”).

Että joo, olen varmaan aika ärsyttävä. :D En tosin aloita kysymyksen ”arvostelua” sanomalla väärin kysytty kuten kumppanisi, vaan esitän vastakysymyksen (”tarkoititko, että...”). Ja pyrin myös hyväksymään kumppanini erilaisen tavan ilmaista itseään ja avaan sitten omaa vastaustani enemmän - paitsi huonolla tuulella ollessani alan kinata juuri tämän tyyppisistä jutuista.

Suosittelisin sinulle, että kerrot kumppanillesi, että et pidä siitä, että hän arvottaa tapaasi ilmaista itseäsi vääräksi. Ja että eikö hän oikeasti ymmärrä, mitä yrität sanoa, kun hänen tuolla tavalla tarvitsee sinua korjata. Jos hän ei pysty ymmärtämään kantaasi eikä muuttamaan käytöstään ei suhdetta kannata jatkaa.

Oletko asperger? Kuulostat hyvin erikoiselta tyypiltä.

En ole asperger. Tai no, en ainakaan usko: kukaan ei ole aiemmin asiaa minulta kysynyt, joten kävin lukemassa Autismi- ja Aspergerliiton sivuilta kuvauksen autismikirjon henkilöillä ilmenevistä vaikeuksista. Ainoat minuun sopivat kohdat olivat lievä ääni-, valo- ja hajuyliherkkyys ja sitten tämä jonkinasteinen liian kirjaimellinen tulkitseminen.

Luulen tosin, että tässä on enemmän kyse siitä, etten ihan saa välitettyä, mitä asialla yritän sanoa. Tai varmaankin näin auki kirjoitettuna joku voi ajatella, että tämä on hallitseva ongelma elämässäni, vaikka ei todellakaan ole. Olen vain hyvin analyyttinen tyyppi, joten lähden tällaistakin asiaa purkamaan osiin. Lisäksi olen alalla, jossa täsmällinen ilmaisu varsinkin kirjallisesti on tärkeää, mikä on varmasti edesauttanut myös yksityiselämän ajattelun muuntumista tietynlaiseksi.

Tarkoitukseni oli tuoda tähän ketjuun sitä toisen puolen näkökulmaa, joka usein jää puuttumaan. Itse olen todella utelias ymmärtämään muiden ratkaisuja ja ajatuksenkulkua, ja harmittaa, kun ketjuista jää se toisen puolen kokemus uupumaan. Toivottavasti ap saa puhuttua asiasta kumppaninsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että olen itse tuollainen. En niinkään koe, että kysymys on väärä, vaan että kysyjä haluaa oikeasti vastauksen eri kysymykseen kuin siihen, jonka hän kysyy. Ja minua ärsyttää siinä se, että minulle jää vastaajana kysymys purettavaksi.

Otetaan tuo antamasi esimerkki, haluatko mennä kauppaan. Jos vastaan todenmukaisesti, että en halua, kysyjälle tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän olettaa, että en ole menossa kauppaan. Monet kodinhoitoon liittyvät asiat pitää kuitenkin tehdä, vaikka ei haluaisi. Haluamisella on tällöin hyvin vähän tekemistä kysyttävän asian kanssa. Minun pitää siis joko valehdella (”haluan mennä kauppaan”) tai selittää omaa näkemystäni tarpeettoman paljon laiskan kysymyksen takia (”en oikeastaan halua, mutta kai sitä kuitenkin pitäisi”).

Että joo, olen varmaan aika ärsyttävä. :D En tosin aloita kysymyksen ”arvostelua” sanomalla väärin kysytty kuten kumppanisi, vaan esitän vastakysymyksen (”tarkoititko, että...”). Ja pyrin myös hyväksymään kumppanini erilaisen tavan ilmaista itseään ja avaan sitten omaa vastaustani enemmän - paitsi huonolla tuulella ollessani alan kinata juuri tämän tyyppisistä jutuista.

Suosittelisin sinulle, että kerrot kumppanillesi, että et pidä siitä, että hän arvottaa tapaasi ilmaista itseäsi vääräksi. Ja että eikö hän oikeasti ymmärrä, mitä yrität sanoa, kun hänen tuolla tavalla tarvitsee sinua korjata. Jos hän ei pysty ymmärtämään kantaasi eikä muuttamaan käytöstään ei suhdetta kannata jatkaa.

Niin, mielestäni juurikin avainasia on tuo, että asioita/sanoja voi korjata/kommentoida itseensä liittyen muutenkin, kuin sisällyttämällä siihen aina sen alkukommentin, että toinen on tehnyt jotain väärin tai sanonut väärän sanan. Ei toinen voi mun mielestä käyttää vääriä sanoja itseilmaisussaan eikä se mun mielestä ole toisen ihmisen tehtävä ylipäätään sitä puida tai arvostella. Toisen sanomisia voi siis tottakai korjata sopimaan itseensä koskien ("niiiin juu ei se haluamisesta ole kiinni, vaan..." tai jotain), mutta mun mielestä tuon väärän ja oikean kommentoinnin voisivat sitä tekevät jättää pois.

Itse olen törmännyt vääristä sanoista syyttämisen ja niistä arvostelemisen lisäksi myös kommenttiin "ei ole normaalia". Jos sanon, ettei tuollainen korjaaminen ja huomauttelu ja normaaliuden arviointi ole mielestäni asiallista ja tuntuu pahalta, henkilö suuttuu. Tiedän, että käytös on hänellä pitkälti stressin aiheuttamaa, mutta joku roti toisen kunnioittamisessa pitäisi mielestäni stressinkin aikana olla. Tuollainen jättää meinaan todella syvät jäljet ja asioita on sitä vaikeampi korjata, mitä kauemmin toinen arvostelee sanoja, tekemisiä, puhetapaa ja "normaaliutta". Sitä kumppanini ikävä kyllä tällä hetkellä stressissään/v*tutuksessaan/jossain (tässäkin yritän nyt epätoivoisena etsiä oikeaa sanaa ja antaa vaihtoehtoja, vaikkei hän edes näe tätä :( ) tekee.

Vierailija kirjoitti:

suostuuko hän tulemaan vielä illalla uudelleen kämpilleni... kysyykö joku ihan oikeasti noin? :D

Kyllä, koska hänellä oli pitkä työpäivä eli tiedustelin suostuuko tulemaan vielä illalla kämpilleni vai tulenko minä hänen luokseen. Hirveä rikos, laittakaa minut vankilaan :D No ei tarvitse, koska kumppanini käyttää henkistä sellaista jo, siltä välillä nykyään tuntuu.

- AP

Vilkuttaisin hyvästiksi, koska mies ei ole normaali. En tiedä diagnoosiaan, mutta käytös on asiatonta.

Kun kirjoitin asiatonta, tarkoitin asiatonta.

Jotkut ovat puhuneet tässä ketjussa erilaisten murresanojen käytöstä. Olemme mieheni kanssa lähes samalta murrealueelta, mutta joitakin erojakin on. Mieheni takertuu joka kerta pariin käyttämääni sanaan, että käytät väärää sanaa, oikeasti se on näin. Minulla on käytössä niistä sanoista yleiskieliset sanat ja miehelläni murteelliset, joita käytetään pienellä alueella. Minusta murteet ovat ihania ja jokainen saa käyttää oman murteensa sanoja, mutta mieheni mielestä minä en saa käyttää omia sanoja. Hän väittää, että minä olen kieltänyt häntä käyttämästä oman murteensa sanoja, vaikka en ole ja mielestäni hän saa puhua aivan vapaasti omaa murrettaan.

Toinen juttu on, kun mieheni oikeasti sekoittelee sanoja, mistä voi tulla väärinkäsityksiä. Esimerkiksi sanoo: "laita nämä sukat roskikseen", kun tarkoittaa, että pyykkikoriin. Tai "anna minulle se kirja", kun tarkoittaa lehteä. Hänellä menee tosi usein tuollaiset sanat sekaisin. Yritän olla huomauttelematta asiasta, kun tiedän, että hän suuttuu huomauttelusta, mutta välillä on pakko kysyä, että onko ne sukat reikäiset, että laitanko tosiaan roskikseen vai tarkoititko pyykkikoria.

Jos vähän korjaa puheita niin sen ei pitäisi haitata. Esimerkkinä tyttistä olen neuvonut että seksin yhteydessä ei käytetä sanaa ei. Siitä en ole niin tarkka puhutteleeko herraksi vai mestariksi. Näköjään sitä vanhuuden myötä tulee vähän lepsuksi. Ei jaksa kurittaa niinkuin nuorena.

Jos mies ei ole aiemmin tehnyt noin vaan aloittanut vasta hiljattain, se saattaa tarkoittaa alitajuista suhteesta erkanemista.  Häntä on saattanut ruveta hiertämään joku asia suhteessanne, ja se kulminoituu sitten tuollaiseen sanoista ärtymiseen ja sanomisten korjailuun.