Lue keskustelun säännöt.
Kumppani korjailee/huomauttelee "väärien" sanojen käyttämisestä
17.09.2018 |
Mitä mieltä olette sellaisesta, jos kumppani vastaa usein kysymyksiin aloittaen
"Toi on väärin kysytty, koska..."
"Toi kysymys on alunperinkin aseteltu harhaanjohtavasti ja väärin, koska..."
Jos siis vaikka kysyn, että "haluatko lähteä kauppaan", niin kumppani usein vastaa, että kysymys on väärin kysytty, koska kyse ei ole haluamisesta, vaan siitä (esimerkiksi) että kaupassa on pakko käydä.
Eilen kysyin, että suostuuko hän tulemaan vielä illalla uudelleen kämpilleni sen jälkeen kun on ollut päivän töissä, niin jälleen vastaus alkoi:
"Väärin kysytty..."
eli sana "suostua" oli hänen mielestään väärä.
Mitä mieltä olette tällaisesta?
Kommentit (48)
Miksi mulla tuli tää Pahkasian sarjis tästä mieleen :D Sori :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
age is just a number kirjoitti:
Miksi mulla tuli tää Pahkasian sarjis tästä mieleen :D Sori :D
:D
age is just a number kirjoitti:
Miksi mulla tuli tää Pahkasian sarjis tästä mieleen :D Sori :D
Heh, nauratti :D
- AP
Vierailija kirjoitti:
age is just a number kirjoitti:
Miksi mulla tuli tää Pahkasian sarjis tästä mieleen :D Sori :D
:D
Heh, nauratti :D
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy myöntää, että olen itse tuollainen. En niinkään koe, että kysymys on väärä, vaan että kysyjä haluaa oikeasti vastauksen eri kysymykseen kuin siihen, jonka hän kysyy. Ja minua ärsyttää siinä se, että minulle jää vastaajana kysymys purettavaksi.
Otetaan tuo antamasi esimerkki, haluatko mennä kauppaan. Jos vastaan todenmukaisesti, että en halua, kysyjälle tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että hän olettaa, että en ole menossa kauppaan. Monet kodinhoitoon liittyvät asiat pitää kuitenkin tehdä, vaikka ei haluaisi. Haluamisella on tällöin hyvin vähän tekemistä kysyttävän asian kanssa. Minun pitää siis joko valehdella (”haluan mennä kauppaan”) tai selittää omaa näkemystäni tarpeettoman paljon laiskan kysymyksen takia (”en oikeastaan halua, mutta kai sitä kuitenkin pitäisi”).
Että joo, olen varmaan aika ärsyttävä. :D En tosin aloita kysymyksen ”arvostelua” sanomalla väärin kysytty kuten kumppanisi, vaan esitän vastakysymyksen (”tarkoititko, että...”). Ja pyrin myös hyväksymään kumppanini erilaisen tavan ilmaista itseään ja avaan sitten omaa vastaustani enemmän - paitsi huonolla tuulella ollessani alan kinata juuri tämän tyyppisistä jutuista.
Suosittelisin sinulle, että kerrot kumppanillesi, että et pidä siitä, että hän arvottaa tapaasi ilmaista itseäsi vääräksi. Ja että eikö hän oikeasti ymmärrä, mitä yrität sanoa, kun hänen tuolla tavalla tarvitsee sinua korjata. Jos hän ei pysty ymmärtämään kantaasi eikä muuttamaan käytöstään ei suhdetta kannata jatkaa.
Niin, mielestäni juurikin avainasia on tuo, että asioita/sanoja voi korjata/kommentoida itseensä liittyen muutenkin, kuin sisällyttämällä siihen aina sen alkukommentin, että toinen on tehnyt jotain väärin tai sanonut väärän sanan. Ei toinen voi mun mielestä käyttää vääriä sanoja itseilmaisussaan eikä se mun mielestä ole toisen ihmisen tehtävä ylipäätään sitä puida tai arvostella. Toisen sanomisia voi siis tottakai korjata sopimaan itseensä koskien ("niiiin juu ei se haluamisesta ole kiinni, vaan..." tai jotain), mutta mun mielestä tuon väärän ja oikean kommentoinnin voisivat sitä tekevät jättää pois.
Itse olen törmännyt vääristä sanoista syyttämisen ja niistä arvostelemisen lisäksi myös kommenttiin "ei ole normaalia". Jos sanon, ettei tuollainen korjaaminen ja huomauttelu ja normaaliuden arviointi ole mielestäni asiallista ja tuntuu pahalta, henkilö suuttuu. Tiedän, että käytös on hänellä pitkälti stressin aiheuttamaa, mutta joku roti toisen kunnioittamisessa pitäisi mielestäni stressinkin aikana olla. Tuollainen jättää meinaan todella syvät jäljet ja asioita on sitä vaikeampi korjata, mitä kauemmin toinen arvostelee sanoja, tekemisiä, puhetapaa ja "normaaliutta". Sitä kumppanini ikävä kyllä tällä hetkellä stressissään/v*tutuksessaan/jossain (tässäkin yritän nyt epätoivoisena etsiä oikeaa sanaa ja antaa vaihtoehtoja, vaikkei hän edes näe tätä :( ) tekee.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä! Harvan ihmisen kanssa kommunikointi on niin saumatonta, että ei välillä tulisi väärinymmärryksiä tai tulkintaepäselvyyksiä. On kuitenkin selkeä ero siinä, varmistaako asiaa kysymyksillä tai laajemmalla vastauksella kuin että lähtee arvottamaan toisen ilmaisua vääräksi tai epänormaaliksi.
Hyvä, jos käytös on alkanut vasta vähän aikaa sitten ja olet jo nostanut kissan pöydälle. Minulla ja kumppanillani on tässä ja muissa kommunikaatio-ongelmissa siltä osin kurja tilanne, että niiden korjaaminen on todella hidasta, kun toimimattomat käytösmallit ovat olleet olemassa niin kauan. Onneksi molemmilla on halua yrittää, joten asiat ovat vähitellen menneet parempaan suuntaan.
En osaa muuta neuvoa sanoa kuin että jotenkin sinun pitäisi saada kumppanisi ymmärtämään, miltä nuo kommentit sinusta tuntuvat. Se vaatii oikean ajan ja paikan, jotta toinen oikeasti ottaa vastaan sinun tunteesi ja kokemuksesi. En minä aina koe asioita samalla tavalla kuin kumppanini, mutta se päivä, kun minua ei enää kiinnosta ymmärtää hänen tunteitaan ja tarvittaessa muuttaa omaa käytöstäni tai löytää muuta ratkaisua tilanteeseen, on lopun alku. Ja sama tietenkin toisinpäin.
- aiemman viestin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Niin siis minä olen mies ja kumppani nainen. Mutta tuskin se tähän kuvioon vaikuttaa? Vai..?
- AP
Tämä ei pidä paikkaansa.
- oikea AP
Niin siis minä olen mies ja kumppani nainen. Mutta tuskin se tähän kuvioon vaikuttaa? Vai..?
- AP