Jättää katkeraksi se, kun elättää/maksaa kumppanille tietyn ajanjakson ja sitten tuleekin jätetyksi
Itse nuorena ja tyhmänä maksoin AIVAN KAIKEN vätysmiehelle, joka syyti omat rahansa "pulassa olleelle" veljelleen ja vippaili loput kavereilleen. Rakkaus on todellakin sokea. Herralle ei kelvannut edes halpisruoat, vaan aterioiden piti aina sisältää laadukkaita(KALLIITA!) lihoja ja paljon herkkuja. Yksinäni olisin elänyt halpisruoilla tarjouksesta tarjoukseen. Hän sai minut ostamaan itselleen yli parin tonnin huipputietokoneen, joka oli "itsestäänselvä valinta", auton hänen nimiinsä (jolla toki kuljetti minua suhteen aikana), sekä kalliin karaokesysteemin isoine telkkarineen ja hyvine kaiutinsetteineen.
Hän oli tosi hyvä puhuja. Karaokesetti tietysti oli kaikkien yhteiseksi iloksi, juhlien keskipisteeksi ja koko lähipiirin iloksi. Minä siis en itse laula lainkaan karaokea, joten hänen jätettyään minut oli jotenkin itsestäänselvää laitteiston menevän miehelle. Olin niin shokissa ja sumussa, etten osannut erossa pitää lainkaan puoliani. Minähän omistin käytännössä kotonamme ihan kaiken ja olin vieläpä maksanut miehen pystyyn lähes kaikkia vaatteitaan ym. myöten, mutta silti jaoimme omaisuutta kuten normipariskunta. Tuo ero-ositus, sekä tietysti koko suhteen ajan menettämäni rahat kyseiseen mieheen jättivät valtavan katkeruuden.
Helpottaisi kuulla muidenkin kokemuksia rahallisista menetyksistä kumppaneihin, jotka ovatkin jättäneet sitten tai ero on tullut muuten, ihan sama. Sitä kuvittelee maksaessaan suhteen olevan ikuinen ja toisen hyvittävän sen hetkisen rahallisen panokseni korvaamalla sen takaisin myöhemmin. Sitten sitä "myöhempää" ei koskaan tulekaan, koska tuleekin ero! En kaipaa haukkuja, kadun jo muutenkin tarpeeksi. Olin nuori ja tyhmä, mutta opin läksyni.
Kommentit (84)
Noinko paljon rahalla on painoarvoa elämäänne? Tsot tsot, kannattaisi henkistyä ja nousta moisen yläpuolelle. Sekä naisten että miesten.
No kuule ap, sitä myöhempää, jolloin mies olisi korvannut kaiken antamasi takaisin, ei olisi koskaan tullut. Itse jaksoin uskoa kymmenen vuotta tähän, sitten meni usko. Miestä ei vain meinannut saada ulos omistamastani asunnosta ilman häätöä (koska halusi jäädä kostamaan minulle eroa) ja teki kaiken muutenkin hankalaksi erossa.
Helpolla pääsit, jos siipeilijä lähti omasta halustaan vain muutaman vuoden kuppauksen jälkeen.
Et sentään tehnyt miehelle kahta lasta, kuten minä. Elin äitiys- ja hoitovapaalla säästöilläni ja maksan kummastakin hautaan saakka pienemmän eläkkeen muodossa. Vasta eron jälkeen oivalsin, että mies oli käyttänyt omat rahansa harrastuksiinsa, kun minä olin yksin rahoittanut lasten ja kodin kulut. Ajattelin, että yhteiseen elämään panostetaan ja mies aina lupaili osallistua enemmän, kun minun eläkkeeni jää lasten takia pienemmäksi.
No, ehkä seuraava vaimo osaa pitää paremmin puolensa...Itse tulen paremmin toimeen lapsen kanssa yksinhuoltajana. Jo aikuista esikoista ei auta lainkaan opintokuluissa, mikä ei ole suuri yllätys.
Olit sugar mama. Et sentään tehnyt onneksi lasta suhteeseen. Arvaa moniko mies jekuttaa naisen paksuksi ja häippää elareita maksamatta yms. vastuitaan hoitamatta?
Jos on terve omanarvontunto, ei maksata menojaan muilla. Ne on hauskoja nämä "isännät", kukkoillaan vaikka ovessa olis vaan naisen nimi.
Nämä on asioita jotka vaan opitaan. Et ole ainoa. Sinun ei tarvi maksaa hyväksytyksi tulemisesta. Olet arvokas. Se vei rahat, älä anna sille mielenrauhaasi. Ojasta noustaan.
Sama kävi minulle. Mies vielä kehtasi puhua kovaan ääneen kuinka hän on ostanut sitä ja tätä ja tarjonnut matkoja yms. Paha katkeruus jäi, monesti toivon että miehelle sattuisi jotain ikävää. No ei hänen elämänsä niin ruusuisesti ole mennyt, vaimo petti ja jätti, yksin jäi sika isoon taloon.
Minulla oli perintönä asunto ja metsä, jotka myytiin, että saatiin omakotitalo. Jonka mies välttämättä halusi. Hänellä oli vain velkaa ja elarit. Kun jäin lapsen kanssa kotiin, jouduin tekemään sen omilla säästöillä, kun mies ei halunnut madaltaa omaa elintasoaan. Samoin heti kun säästöt loppui, jouduin töihin, mies ei elättänyt meitä hetkeäkään.
Mitään remontteja ei taloon tehnyt. Kun ero tuli, käytettiin arvioija sanomassa talon hinta. Se oli oltava miehen kaveri. Mies ilmoitti minulle, että jos haluan lunastaa talon itselle ja lapselle, hinta on se arvion haarukasta ylin. Siis vaikka hänellä ei olisi ollut koko taloa ilman minun varoja.
Kai nämä onoppirahoja. Olen päällisin puolin asiallinen miehelle lapsen takia, mutta ikinä ei väleihin tulla.
Ja olen tavannut uuden paremman miehen, silti en enää ikinä mene naimisiin enkä edes muuta yhteen.
Nuorempana seurustelin ja pari kuukautta asuinkin samantyyppisen lusmun kanssa. Kaikkea olisi tälle pitänyt olla makselemassa, tai kiukutteli kuin pikkulapsi. Rahaa tämä tyyppi ei osannut itse käyttää lainkasn, jos sille antoi vajaan satasen kauppareissua varten, niin sieltä tuli tupakkaa, alkoholia, limuja ja mehuja, karkkia, sipsiä ja jotain pientä einestä. Ei lainkaan mitään järkevää, josta saisi edes yhden päivän ateriat.
Töitä jos sai, niin jaksoi max kaksi viikkoa, sitten lopetti kun "on liian raskaks duuni".
Minä maksoin käytännössä kaiken, vaan silti oli sitä mieltä, että elätti minua ja nimitteli loiseksi 😂😂😂
Joo, voi vaan jo nauraa koko tyypille. Turha noita jäädä harmittelenaan, ottaa vain opiksi seuraavaa suhdetta ajatellen.
Ja joo, ottaessani eron tyyppi jätti vuokrat maksamatta. Itselläni oli tietty ajanjakso vuokravastuuna poismuuttoni jälkeen, maksoin sen ja homma oli osiltani kuitattu. Ex sen sijaan joutui muuttamaan pois, eli ei tainnut rahat riittää edes vuokraan.
Älä sure rahallisia menetyksiä.
Jos nyt yhtään helpottaa sinua niin yksikään ihminen ei vie täältä kuollessaan mitään pois.
Elämä on lyhyt verrattuna iankaikkiseen elämään. Siksi kaikkien ihmisten olisi viisasta kerätä taivaallisia aarteita. Koska sillä on lopulta vaan merkitystä onko synnit anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Exäni oli samantyyppinen. En tosin mitään matkoja tai tavaroita hälle ostanut siihen en suostunut. Mutta vuokra, ruuat ja muut asumiskulut oli minun maksettava. Herra ei osallistunut mihinkään. Selityksiä tuli jos jonkinlaista, kun olisi pitänyt jotain maksaa. Esitti muille rikasta, mutta itse en ikinä mitään rahoja nähnyt. Ostin huonekalut asuntoomme. Vuoden katselin sitä touhua ja näytin ovea. Erossa ei saanut muuta kuin vaatteensa. Sen verran pidin pintani ettei ottanut mitään mukaansa, jonka olin maksanut.
Oppirahat maksettu ja jatkossa tiedän kyllä ettei tämä nainen ole kynnysmatto. Oli exästä jotain hyötyä. Kasvoin ihmisenä enkä anna enää kenenkään käyttää minua hyväksi. Rakkaus ei ole enää sokea.
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Vierailija kirjoitti:
Älä nillitä, vaikka olet asiat ostanut, omistitte ne puoliksi.
Sama tilanne on yleensä toisin päin, kun mies käy töissä hankkien elannon ja nainen leikkii kotia.
Tarkoitat nyt ilmeisimmin niitä tilanteita, joissa nainen hoitanut kotona yhteisiä lapsia ja näin mahdollistanut miehelle sekä isyyden, että uraputken katkeamattomuuden.
Jos nyt oikein tavaat aloituksen, huomaat olennaisen eron, että tässä tarinassa kukaan ei ole ollut hoitamassa lapsia kotona, vaan kotona on vain oleiltu itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Olit sugar mama. Et sentään tehnyt onneksi lasta suhteeseen. Arvaa moniko mies jekuttaa naisen paksuksi ja häippää elareita maksamatta yms. vastuitaan hoitamatta?
Minä olin se osapuoli, joka oli miestä 5 vuotta nuorempi.. :/
Niille ihmettelijöille, miksi annoin maksamani tavarat miehelle. Sitä itsekin ihmettelen. Toisaalta auto tosiaan olikin suoraan hänen nimiinsä, en laula lainkaan karaokea, joten se laitteisto ei kiinnostanut minua. Erossa en osannut yhtään miettiä rahallisia asioita, koska olin liian shokissa tullessani jätetyksi.
AP
Tervetuloa miesten elämään. Tuota se on aina ollut ja tulee olemaan ympäri maapalloa, miehet maksaa aina enemmän.
Kun tulee se yksi poikkeus että nainen maksaa,niin siitä saadaan pitkät jutut ja miesten syyllistämiset.
Mä kustansin vuoden mun miehen ja sen lapsen elämiset (autoa myöten, että mies voi viedä lapsen tarhaan, vaikka se olinkin minä joka sitä lasta koko ajan omalla autolla kuskasi).
Ero jätti aika katkeraksi, vaikka mies olisi kahden viikon päästä taas halunnutkin minut (lapsen vahdiksi ja elättäjäksi), mutta en enää suostunut.
Se ostamani autokin meni terapiasta kun sai vähän romuttaa menemään.
T. Jotku rikkoo erossa poikaystävien pleikkarit, minä aviomieheni auton.
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit miehelle tavarat jos sinulla oli todisteet että olit ne maksanut?
Aina ei jaksa tapella.
Itsellä myös kokemusta, että olen ottanut mukaani vain sen mitä on annettu.
T. Muu kuin ap
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa miesten elämään. Tuota se on aina ollut ja tulee olemaan ympäri maapalloa, miehet maksaa aina enemmän.
Kun tulee se yksi poikkeus että nainen maksaa,niin siitä saadaan pitkät jutut ja miesten syyllistämiset.
Toisaalta monin paikoin maailmaa miehet myös haluavat, että vaimo on kotiäiti. On yllättävää miten paljon vastustusta naisten työtäkäymistä kohtaan on, ottaen huomioon että se vähentää miehenkin rahallista taakkaa huomattavasti.
Miksi annoit miehelle tavarat jos sinulla oli todisteet että olit ne maksanut?