Miksi mieheni työkaveri (nainen) pyysi miestäni oluelle?

Vierailija kirjoitti:

Mäkin varmaan pyysin työkavereitani kaljalle. Tosiasiassa ne miehet pyysivät, ja joskus lähdin, ihan kaverina. Tajusin vaan jossain vaiheessa, kun paremmin tunnettiin, ettei tyttöystävälle/vaimolle aina totuutta kerrottu. Harvoin kyllä olin kenenkään kanssa kaksin, useimmiten oltiin porukalla.

Olin myös meidän työryhmän ainoa nainen (toisessa ryhmässä oli kaksi). Eräs pyysi meidät kotiinsa ja valehteli avokilleen, että oli pakko pyytää minutkin, koska yhtä ei voinut jättää ulkopuolelle. Tosiasiassa olin se, jonka hän eniten halusi tulevan. Olimme vain kavereita, mutta ei mustasukkainen avokki olisi hyväksynyt.

Eli sutinaa oli. ”Eniten halusi tulevan.” ”Puolisoille ei kerrottu.” Libidot peuhasivat jo alotajuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työkavereita, kumpaa sukupuolta tahansa, pitäisi nähdä vielä vapaalla? Töissä näkee ja kuulee ihan liikaakin, vapaa-aika on sitten omaa elämää sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oikeasti haluaa viettää aikaansa.

Niin? Ja jos työtoverit vaikka ystävystyvät...

Mahdoton ajatuksenakin?

Ajattelitko aikoinaan samoin opiskelu / koulukavereista? Noita nyt näkee muutenkin.

Kyllä. Kolmannes päivästä on ihan riittävästi ihmisille, joita yhdistää vain työ tai koulu. Itse teen töissä töitä, en ole siellä solmimassa ihmissuhteita. Privaattielämä rakkaine ihmisineen on ihan kunnossa.

Mulla on yksi läheinen ystävä lapsuudesta saakka. Muut läheisimmät ystävät ovat löytyneet työpaikoilta. Nämäkin ystävyyssuhteet kestäneet jo vuosia. Lisäksi löytyi myös aviomies.

Sulla noin, muilla välttämättä ei. Sitten suututaan kun kaikki eivät halua syödä kuormasta tai juosta työkaverien kanssa vapaa-ajan riennoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin varmaan pyysin työkavereitani kaljalle. Tosiasiassa ne miehet pyysivät, ja joskus lähdin, ihan kaverina. Tajusin vaan jossain vaiheessa, kun paremmin tunnettiin, ettei tyttöystävälle/vaimolle aina totuutta kerrottu. Harvoin kyllä olin kenenkään kanssa kaksin, useimmiten oltiin porukalla.

Olin myös meidän työryhmän ainoa nainen (toisessa ryhmässä oli kaksi). Eräs pyysi meidät kotiinsa ja valehteli avokilleen, että oli pakko pyytää minutkin, koska yhtä ei voinut jättää ulkopuolelle. Tosiasiassa olin se, jonka hän eniten halusi tulevan. Olimme vain kavereita, mutta ei mustasukkainen avokki olisi hyväksynyt.

Eli sutinaa oli. ”Eniten halusi tulevan.” ”Puolisoille ei kerrottu.” Libidot peuhasivat jo alotajuisesti.

Ei ollut sutinaa. Meillä vaan synkkasi paremmin kuin muilla. Kyllä hänestä tuli mulle tärkeä ihminen, niin paljon juteltiin kaikesta. Mutta koskaan ei tehty halaamista enempää. Ja hän ei koskaan pettänyt avokkiaan, muidenkaan kanssa.

Vinkki teille, jotka kuvittelette naispuolisten työkavereiden metsästävän miehiänne:

kaikille ei kelpaa kierrätystuote. 

En minä pidä kirpputoreistakaan, koska niissä on usein vanhoja, likaisia, epäsiistejä ja haisevia tuotteita. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin varmaan pyysin työkavereitani kaljalle. Tosiasiassa ne miehet pyysivät, ja joskus lähdin, ihan kaverina. Tajusin vaan jossain vaiheessa, kun paremmin tunnettiin, ettei tyttöystävälle/vaimolle aina totuutta kerrottu. Harvoin kyllä olin kenenkään kanssa kaksin, useimmiten oltiin porukalla.

Olin myös meidän työryhmän ainoa nainen (toisessa ryhmässä oli kaksi). Eräs pyysi meidät kotiinsa ja valehteli avokilleen, että oli pakko pyytää minutkin, koska yhtä ei voinut jättää ulkopuolelle. Tosiasiassa olin se, jonka hän eniten halusi tulevan. Olimme vain kavereita, mutta ei mustasukkainen avokki olisi hyväksynyt.

Eli sutinaa oli. ”Eniten halusi tulevan.” ”Puolisoille ei kerrottu.” Libidot peuhasivat jo alotajuisesti.

Ei ollut sutinaa. Meillä vaan synkkasi paremmin kuin muilla. Kyllä hänestä tuli mulle tärkeä ihminen, niin paljon juteltiin kaikesta. Mutta koskaan ei tehty halaamista enempää. Ja hän ei koskaan pettänyt avokkiaan, muidenkaan kanssa.

Monelle tuollainen juttelu ja halailu vieraan naisen kanssa on hyvin pitkälti henkistä pettämistä. Ainakin epäilyttävää ja outoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vinkki teille, jotka kuvittelette naispuolisten työkavereiden metsästävän miehiänne:

kaikille ei kelpaa kierrätystuote. 

En minä pidä kirpputoreistakaan, koska niissä on usein vanhoja, likaisia, epäsiistejä ja haisevia tuotteita. :D

Olet oikeassa. Jopa sinkkumiesten intiimihygienia on kyseenalaista - varattujen tilanne on pahempi: takapuolta ei isomman hädän jälkeen pestä, vaan tavaraa hautuu hikisessä pakaravaossa koko päivän. Myös eskarin alla usein emmentalia.

Eikö se nyt mene  jakeluun, että työpaikalla EI VOI PUHUA monistakaan asioista, mutta työpaikan ulkopuolella voi!!!!!!!!!!!!!!!!

On asioita, jotka koskevat vaikkapa sekopäistä työkaveria, on asioita, jotka koskevat pomoa, tai omaa jaksamista, työpaikan elämää ylipäätään.

Noista ei haluta puhua työpaikan seinien sisällä, koska tahdotte tai ette, teitä työssä olevia salakuunnellaan hyvin suurella todennäköisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuosta pitäisi ajatella? Nainen on facebookin perusteella kaunis ja hänellä on aika ns. seksikkäitä kuvia. Kuvia miehestä ja lapsista ei ole facebookissa esillä, vaikka sellaisia on hänellä olemassa. Minulle hänestä tulee hieman tyrkyhkö olo, joka haluaa huomiota ja haluaa vaikuttaa sinkkunaiselta.

Mieheni on sosiaalisesti tosi lahjakas ja ns.kaikkien kaveri, mutta kahdestaan oluelle..? Minusta outoa.

Kysyt multa! Mistä minä voin sen tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työkavereita, kumpaa sukupuolta tahansa, pitäisi nähdä vielä vapaalla? Töissä näkee ja kuulee ihan liikaakin, vapaa-aika on sitten omaa elämää sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oikeasti haluaa viettää aikaansa.

Niin? Ja jos työtoverit vaikka ystävystyvät...

Mahdoton ajatuksenakin?

Ajattelitko aikoinaan samoin opiskelu / koulukavereista? Noita nyt näkee muutenkin.

Kyllä. Kolmannes päivästä on ihan riittävästi ihmisille, joita yhdistää vain työ tai koulu. Itse teen töissä töitä, en ole siellä solmimassa ihmissuhteita. Privaattielämä rakkaine ihmisineen on ihan kunnossa.

Mulla on yksi läheinen ystävä lapsuudesta saakka. Muut läheisimmät ystävät ovat löytyneet työpaikoilta. Nämäkin ystävyyssuhteet kestäneet jo vuosia. Lisäksi löytyi myös aviomies.

Sulla noin, muilla välttämättä ei. Sitten suututaan kun kaikki eivät halua syödä kuormasta tai juosta työkaverien kanssa vapaa-ajan riennoissa.

En oo toi kelle vastasit, mut ei tietenkään välttämättä. Ite vaan et tunnu tajuuvan, että jotkut ystävystyy työkavereidenkin kanssa. Sekin on ihan mahdollista. Jo esim. kiinnostus samaa alaa kohtaan voi yhdistää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se nyt mene  jakeluun, että työpaikalla EI VOI PUHUA monistakaan asioista, mutta työpaikan ulkopuolella voi!!!!!!!!!!!!!!!!

On asioita, jotka koskevat vaikkapa sekopäistä työkaveria, on asioita, jotka koskevat pomoa, tai omaa jaksamista, työpaikan elämää ylipäätään.

Noista ei haluta puhua työpaikan seinien sisällä, koska tahdotte tai ette, teitä työssä olevia salakuunnellaan hyvin suurella todennäköisyydellä.

Keskustele niistä ammattilaisen, työpaikan esimiehen tai suoraan asiaa koskevan henkilön kanssa. Myös läheinen henkilö kotona käy. Miksi ihmeessä haluat varatun miehen kanssa kaljalle _juoruamaan_? Neitikö se on?

Mieheni käy silloin tällöin töiden jälkeen työkavereiden kanssa ulkona. Keskustelevat asioista, joista ei työpaikalla voi puhua. On käynyt myös lounaalla naispuolisten työkavereiden kanssa.  Yleensä on ilmoittanut etukäteen, että mene syömään sen ja sen kanssa huomenna. 

En ole koskaan ollut mustasukkainen.  Hänellä on ihan älyttömän stressaava työ ja ymmärrän, että asioista pitää voida puhua työkavereiden kanssa työpaikan ulkopuolellakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin varmaan pyysin työkavereitani kaljalle. Tosiasiassa ne miehet pyysivät, ja joskus lähdin, ihan kaverina. Tajusin vaan jossain vaiheessa, kun paremmin tunnettiin, ettei tyttöystävälle/vaimolle aina totuutta kerrottu. Harvoin kyllä olin kenenkään kanssa kaksin, useimmiten oltiin porukalla.

Olin myös meidän työryhmän ainoa nainen (toisessa ryhmässä oli kaksi). Eräs pyysi meidät kotiinsa ja valehteli avokilleen, että oli pakko pyytää minutkin, koska yhtä ei voinut jättää ulkopuolelle. Tosiasiassa olin se, jonka hän eniten halusi tulevan. Olimme vain kavereita, mutta ei mustasukkainen avokki olisi hyväksynyt.

Eli sutinaa oli. ”Eniten halusi tulevan.” ”Puolisoille ei kerrottu.” Libidot peuhasivat jo alotajuisesti.

Ei ollut sutinaa. Meillä vaan synkkasi paremmin kuin muilla. Kyllä hänestä tuli mulle tärkeä ihminen, niin paljon juteltiin kaikesta. Mutta koskaan ei tehty halaamista enempää. Ja hän ei koskaan pettänyt avokkiaan, muidenkaan kanssa.

Monelle tuollainen juttelu ja halailu vieraan naisen kanssa on hyvin pitkälti henkistä pettämistä. Ainakin epäilyttävää ja outoa käytöstä.

Ei sen pitäisi olla sen kummempaa kuin miespuolisen ystävänkään kanssa. Jotkut osaa ajatella ystäviään ihan vaan ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin varmaan pyysin työkavereitani kaljalle. Tosiasiassa ne miehet pyysivät, ja joskus lähdin, ihan kaverina. Tajusin vaan jossain vaiheessa, kun paremmin tunnettiin, ettei tyttöystävälle/vaimolle aina totuutta kerrottu. Harvoin kyllä olin kenenkään kanssa kaksin, useimmiten oltiin porukalla.

Olin myös meidän työryhmän ainoa nainen (toisessa ryhmässä oli kaksi). Eräs pyysi meidät kotiinsa ja valehteli avokilleen, että oli pakko pyytää minutkin, koska yhtä ei voinut jättää ulkopuolelle. Tosiasiassa olin se, jonka hän eniten halusi tulevan. Olimme vain kavereita, mutta ei mustasukkainen avokki olisi hyväksynyt.

Eli sutinaa oli. ”Eniten halusi tulevan.” ”Puolisoille ei kerrottu.” Libidot peuhasivat jo alotajuisesti.

Ei ollut sutinaa. Meillä vaan synkkasi paremmin kuin muilla. Kyllä hänestä tuli mulle tärkeä ihminen, niin paljon juteltiin kaikesta. Mutta koskaan ei tehty halaamista enempää. Ja hän ei koskaan pettänyt avokkiaan, muidenkaan kanssa.

Monelle tuollainen juttelu ja halailu vieraan naisen kanssa on hyvin pitkälti henkistä pettämistä. Ainakin epäilyttävää ja outoa käytöstä.

Ai hitto, halasin kahtakin työkaveria (naista) viikko sitten perjantaina. Ja vieläpä peräkkäin. Oliko se kimppakivaa henkisesti? Ei nimittäin kokenut seksuaaliseksi.

Olenko nyt edes oikea mies?

-M41v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin varmaan pyysin työkavereitani kaljalle. Tosiasiassa ne miehet pyysivät, ja joskus lähdin, ihan kaverina. Tajusin vaan jossain vaiheessa, kun paremmin tunnettiin, ettei tyttöystävälle/vaimolle aina totuutta kerrottu. Harvoin kyllä olin kenenkään kanssa kaksin, useimmiten oltiin porukalla.

Olin myös meidän työryhmän ainoa nainen (toisessa ryhmässä oli kaksi). Eräs pyysi meidät kotiinsa ja valehteli avokilleen, että oli pakko pyytää minutkin, koska yhtä ei voinut jättää ulkopuolelle. Tosiasiassa olin se, jonka hän eniten halusi tulevan. Olimme vain kavereita, mutta ei mustasukkainen avokki olisi hyväksynyt.

Eli sutinaa oli. ”Eniten halusi tulevan.” ”Puolisoille ei kerrottu.” Libidot peuhasivat jo alotajuisesti.

Ei ollut sutinaa. Meillä vaan synkkasi paremmin kuin muilla. Kyllä hänestä tuli mulle tärkeä ihminen, niin paljon juteltiin kaikesta. Mutta koskaan ei tehty halaamista enempää. Ja hän ei koskaan pettänyt avokkiaan, muidenkaan kanssa.

Monelle tuollainen juttelu ja halailu vieraan naisen kanssa on hyvin pitkälti henkistä pettämistä. Ainakin epäilyttävää ja outoa käytöstä.

Ai hitto, halasin kahtakin työkaveria (naista) viikko sitten perjantaina. Ja vieläpä peräkkäin. Oliko se kimppakivaa henkisesti? Ei nimittäin kokenut seksuaaliseksi.

Olenko nyt edes oikea mies?

-M41v

Valehtelitko siitä vaimollesi? Jos valehtelit, ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktoja.

-Jos se mies haluaa pettää, se tekee sen pääsipä drinkille tai ei. Et voi vahtia ympäri vuorokauden, tilaisuus tulee kyllä ja jos mies on pettääkseen hän tekee sen. Töissä, matkalla, kauppareissulla. Tilaisuuksia on.

-Et voi kieltää aikuista ihmistä menemästä

-Epävarmuus on epäseksikästä

-On mahdollista oikeasti olla platonisesti ystävä

Voitte miinustaa mut totuus on tässä. Ette voi estää kumppanianne pettämästä ja jos mietitte kumppaneidenne rajoittamista niin olette epäreiluja ja huonoja kumppaneita itse.

Mäkin olin joskus todella mustasukkainen ja menetin sen takia eksäni. Ja se oli minun syyni. Minun epävarmuuteni ajoi meidät erilleen. Vasta terapian myötä olen kasvanut ihmisenä ja ymmärtänyt nämä asiat.

Olen eri mieltä. Minä melkein rikoin kaksi perhettä, koska EN ollut mustasukkainen. Kaikki merkit olivat näkyvissä viestittelyjä myöden, ja ajattelin vain että eihän tuo nainen nyt oikeasti alkaisi perheenisää pokaamaan, perheenäitinä. Halusin ajatella että kavereita on hyvä olla. Että on hienoa, kun töissäkin on ihmisiä joiden kanssa juttelu toimii. Naisen mies ei tiennyt flirttailusta mitään. Sitten kävi ilmi että nainen oli jo miettinyt eronsa valmiiksi ja kaavaillut tulevaisuutta minun mieheni kanssa. Molemmat miehet olivat ällistyksissään miten siinä niin kävi.

Kyllä kannattaa toiselle suoraan sanoa, jos ei pidä siitä että on muita naisia vapaa-ajalla. Ei se ole epävarmuutta, vaan varmuutta omista arvoista. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja epäluuloisuus on eri asia, kun reagoida siihen että toinen nainen kerjää huomiota viesteillä vapaa-ajalla ja tahtoo vielä oluellekin viedä.

Eli tilanteen pelasti se, että sinä havahduit tilanteeseen? Jos et olisi niin tehnyt, miehesi olisi yhtäkkiä löytänyt itsensä vaimostaan eronneena, toisen naisen kanssa asuvana, perheensä hylänneenä ja miettinyt että mitä ihmettä on päässyt tapahtumaan? Ihan vaan bisselle lähti pahaa-aavistamattomana duunikaverin kanssa ja näin siinä sitten kävi? Ihan vahingossa, eihän hän edes oikein pitänyt koko duunikaverista!

Millaisten tossjen kanssa te oikein olette suhteissa?

Miten ajatuksesi menikin niin, että mies olisi tuon naisen kanssa muuttanut yhteen? Töissä vain tapasivat.

MINÄ halusin erota, kun kuulin NAISEN rakastuneen mieheeni.

Mies teki selväksi, ettei koskaan haluaisi suhdetta tuon naisen kanssa. Eikä hän pidä enää mitään yhteyttä naiseen, koska itsekin säikähti naisen reagoimista ja suunnitelmia. Rakastunut nainen on fantasioidensa sokaisema.

Sinä halusit jättää puolisosi vain koska toinen nainen nainen oli ihastunut mieheesi? Miksi? Miehesi ei siis ollut edes aikeissa tehdä mitään väärää. Eli suhteenne ei ollut missään todellisessa vaarassa tämän toisen naisen ihastumisen takia. Eli sinun havahtumisesi aiheutti vain turhaa draamaa.

Itse esität asian niin että sinun toimintasi pelasti tilanteen, joka olisi muuten voinut päätyä vaikka mihin:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se nyt mene  jakeluun, että työpaikalla EI VOI PUHUA monistakaan asioista, mutta työpaikan ulkopuolella voi!!!!!!!!!!!!!!!!

On asioita, jotka koskevat vaikkapa sekopäistä työkaveria, on asioita, jotka koskevat pomoa, tai omaa jaksamista, työpaikan elämää ylipäätään.

Noista ei haluta puhua työpaikan seinien sisällä, koska tahdotte tai ette, teitä työssä olevia salakuunnellaan hyvin suurella todennäköisyydellä.

Keskustele niistä ammattilaisen, työpaikan esimiehen tai suoraan asiaa koskevan henkilön kanssa. Myös läheinen henkilö kotona käy. Miksi ihmeessä haluat varatun miehen kanssa kaljalle _juoruamaan_? Neitikö se on?

Se on siis tämä joka hiertää toosaa.

Nainen naisen kanssa = ei ongelmaa

Mies miehen kanssa = ei ongelmaa

Nainen miehen kanssa.... ongelma

Mutta edelleen kyse ei ole huonosta itsetunnosta tai pakonomaisesta kontrolloinnista.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti:

- nainen on sellainen jätkien kanssa viihtyvä

- nainen on töissä huomannut, että miehesi kanssa läppä lentää

- nainen on näistä lyhyistä tuokioista saanut paljon energiaa

- nainen on ehkä ollut menevää sorttia, mutta nyt on elämäntilanne ollut sellainen, ettei ole paljoa ulkona käynyt

- naisen tekee mieli vähän enemmän tuota läpänheittoa ja soljuvaa keskustelua, ja niinpä hän keksii, että juttelua voisi jatkaa vapaa-ajalla

- nainen ei välttämättä halua mitään kiellettyä, mutta hakee piristystä siitä, että on mielenkiintoisen ihmisen seurassa ja saa tuntea itsensä hulvattoman hauskaksi ja pikkuisen näsäviisaaksi flirttailijaksi.

Eivät siis todennäköisesti harjoittaisi mitään kiellettyä, mutta tuskin nainen haluaa vakavamielisesti keskustella hiukkasfysiikasta.

Onko mahdollista, että nainen on tulkinnut sosiaalisen miehesi käytöksen väärin. Miehesi tulee toimeen kaikkien kanssa, eikä nainen ole mikään erityinen sielunkumppani. Mielestäni miehen pitäisi tässä tehdä peli selväksi kaikille, siis jos jatkossa tarvetta on. Ettei nainen turhaan luule, että heillä synkkaa jotenkin erityisesti. Ja miehellesi se on pelkkää arkikohteliaisuutta.

Olen DI nainen ja tulen hyvin juttuun työkavereitteni kanssa, silti ei tulisi mieleenkään pyytää/lähteä jonkun kanssa kaljalle työpäivän päälle tai viikonloppuisin. Jokaisella on perheensä kuten minullakin, aikaa menee ihan riittävästi muuhunkin kuin työkavereiden kanssa vapaa-ajalla notkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin varmaan pyysin työkavereitani kaljalle. Tosiasiassa ne miehet pyysivät, ja joskus lähdin, ihan kaverina. Tajusin vaan jossain vaiheessa, kun paremmin tunnettiin, ettei tyttöystävälle/vaimolle aina totuutta kerrottu. Harvoin kyllä olin kenenkään kanssa kaksin, useimmiten oltiin porukalla.

Olin myös meidän työryhmän ainoa nainen (toisessa ryhmässä oli kaksi). Eräs pyysi meidät kotiinsa ja valehteli avokilleen, että oli pakko pyytää minutkin, koska yhtä ei voinut jättää ulkopuolelle. Tosiasiassa olin se, jonka hän eniten halusi tulevan. Olimme vain kavereita, mutta ei mustasukkainen avokki olisi hyväksynyt.

Eli sutinaa oli. ”Eniten halusi tulevan.” ”Puolisoille ei kerrottu.” Libidot peuhasivat jo alotajuisesti.

Ei ollut sutinaa. Meillä vaan synkkasi paremmin kuin muilla. Kyllä hänestä tuli mulle tärkeä ihminen, niin paljon juteltiin kaikesta. Mutta koskaan ei tehty halaamista enempää. Ja hän ei koskaan pettänyt avokkiaan, muidenkaan kanssa.

Monelle tuollainen juttelu ja halailu vieraan naisen kanssa on hyvin pitkälti henkistä pettämistä. Ainakin epäilyttävää ja outoa käytöstä.

Ei sen pitäisi olla sen kummempaa kuin miespuolisen ystävänkään kanssa. Jotkut osaa ajatella ystäviään ihan vaan ihmisinä.

Tai feikata taidokkaasti. Kyllä tuo tarve ”läheiseen ystävyyteen” paljastaa. Itse jättäisin tuollaisen työkavereita nuolevan ja heille avautuvan miehen - pettänyt tahi ei. Meidän suhteemme ei olisi silloin tarpeeksi symbioottinen ja läheinen - minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se nyt mene  jakeluun, että työpaikalla EI VOI PUHUA monistakaan asioista, mutta työpaikan ulkopuolella voi!!!!!!!!!!!!!!!!

On asioita, jotka koskevat vaikkapa sekopäistä työkaveria, on asioita, jotka koskevat pomoa, tai omaa jaksamista, työpaikan elämää ylipäätään.

Noista ei haluta puhua työpaikan seinien sisällä, koska tahdotte tai ette, teitä työssä olevia salakuunnellaan hyvin suurella todennäköisyydellä.

Keskustele niistä ammattilaisen, työpaikan esimiehen tai suoraan asiaa koskevan henkilön kanssa. Myös läheinen henkilö kotona käy. Miksi ihmeessä haluat varatun miehen kanssa kaljalle _juoruamaan_? Neitikö se on?

Se on siis tämä joka hiertää toosaa.

Nainen naisen kanssa = ei ongelmaa

Mies miehen kanssa = ei ongelmaa

Nainen miehen kanssa.... ongelma

Mutta edelleen kyse ei ole huonosta itsetunnosta tai pakonomaisesta kontrolloinnista.

Et ilmeisesti ole tavannut naista, joka on erityisen kiinnostunut jo parisuhteessa olevista, koska monesti ne fiksuimmat tyypit ovat jo parisuhteessa.

Sitten pitää vain toivoa, että mies on riittävän fiksu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt useiden miespuolisten työkavereiden kanssa "kaljalla". Mies joi kaljaa ja minä join Cokista.

Varatut miehet eivät ole koskaan kiinnostaneet, mutta hauska juttuseura kiinnostaa.

Eivät läheskään kaikki naiset ole lumppuja.

Kun tätä ketjua lukee, niin tulee mieleen, että pitäisiköhän alkaa ihan tahallaan pyytää miespuolisia kavereita ulos, jotta nuo libidoa hokevat naiset saisivat oikein kieriskellä mustasukkaisuudessaan. Mutta omat miespuoliset ystäväni ovat kaikki sen verran järkeviä, että en usko, että heillä on tuollaisia libido-hokijoita puolisoinaan.

Sittenhän mies ei ole enää varattu vaan sinkku. Eikö enää kiinnostakaan? Entä jos mies ei lähde? Naisen vika sekin tietenkin.

Tuo on tieten tyyppisten naisten ongelma, juuri se "lelu" viedään jolla toinen leikkii. Vapaat "lelut" eivät kiinnosta parhailla leikitään. Meno on kuin 2-vuotiaiden hiekkalaatikossa.. ei käsitä :D