Lue keskustelun säännöt.
Miksi mieheni työkaveri (nainen) pyysi miestäni oluelle?
16.09.2018 |
Mitä tuosta pitäisi ajatella? Nainen on facebookin perusteella kaunis ja hänellä on aika ns. seksikkäitä kuvia. Kuvia miehestä ja lapsista ei ole facebookissa esillä, vaikka sellaisia on hänellä olemassa. Minulle hänestä tulee hieman tyrkyhkö olo, joka haluaa huomiota ja haluaa vaikuttaa sinkkunaiselta.
Mieheni on sosiaalisesti tosi lahjakas ja ns.kaikkien kaveri, mutta kahdestaan oluelle..? Minusta outoa.
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on muuten jännä, että vaikka otsikossa kysytään "miksi nainen pyysi miestä" oluelle, niin suurin osa vastauksista pohtii miksi mies pitäisi/ei pitäisi päästää ja miksi pitäisi/ei pitäisi reagoida.
Harva vastaa omasta puolestaan, miksi itse pyytäisi työkaverimiestä oluelle ja nekin vastaukset ovat "kaikki ollaan kavereita" -tyylisiä.
On syytä olettaa, että nuo jotka koittavat analysoida miehen toimintaa eivät vain ole valmiita kohtaamaan omaa vastaustaan: miksi minä pyytäisin miestä. Mielestä poistyönnetty vastaus olisikin "koska haluan häntä"?
Kyllä. Viattomia ”lounaskutsuja” tai muita härpäkkeitä ei ole. Ihminen on libidopohjainen - varattukin. Pano on taustalla mielessä jos tällaisia ”tapoja”.
Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillähän se selviää, kun käyvät oluella. Mitä sitten, jos se nainen yrittää iskeä? Eikö teillä ole parisuhde kunnossa vai miksi pelottaa, että mies lähtisi työkaveriaan panemaan?
Kysytkö tosissasi? Taidat olla sinisilmäinen.
Jos mies ja nainen ovat ihan oikeasti vain ja ainoastaan kavereita, why not. Miksei mennä jonnekin istumaan. Joskus.
Kuitenkin siten, ettei se häiritse jomman kumman puolisoa tai tule esim.viikottaiseksi tavaksi ja vie aikaa perheeltä.
Olen kuullut niistäkin ihmislajikkeista, ketkä alkavat pitämään vierasta eukkoa bestiksenään ja jakamaan ennemmin tälle kaiken huomion ja syvälliset asiat, kuin omalle puolisolle. Jotkut röyhkeät ovat jopa neuvoneet eroamaan. Siinä vähän kärkkyvät uuden suhteen mahdollisuutta. Se jos mikä on sairasta.
Vaimo tulee ensin. Piste.
Jos jommallakummalla toivetta enemmästä kuin kaveruudesta, ehdoton ei. Piste.
Voitte tuomita tiukkapipoiseksi ja ahdasmieliseksi, jotenkin se jopa kutkuttelee mukavasti ja täällä myhäilen itsekseni kun palstalaiset panikoi oikeuksiaan treffailla ja kokeilla markkina-arvoaan.
AP on varmaan näitä emäntiä, jotka "eivät päästä" miestään esimerkiksi kalareissuille.
Vierailija kirjoitti:
AP on varmaan näitä emäntiä, jotka "eivät päästä" miestään esimerkiksi kalareissuille.
Eikun sen mies ei edes halua lähteä. Koska se ei halua missata sekuntiakaan potentiaalista perhe/parisuhdeaikaa ja jos haluis niin AP jättäis sen, koska ei halua olla naimisissa vauvamiehen kanssa joka hassa perhe/parisuhdeaikaa oman henkisen hyvinvointinsa ylläpitämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan vastuullinen vanhempi ei laita lapsistaan tunnistettavia kuvia someen jonkun työkaverin vaimon stalkattavaksi. Se kertoo pelkästään fiksuudesta. Puolisostakaan ei kuulu laittaa kuvia, ellei tämä tykkää julkisesta esiintymisestä kuvillaan.
Kahdenkeskiselle oluelle en itse lähtisi, porukalla kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ja nainen ovat ihan oikeasti vain ja ainoastaan kavereita, why not. Miksei mennä jonnekin istumaan. Joskus.
Kuitenkin siten, ettei se häiritse jomman kumman puolisoa tai tule esim.viikottaiseksi tavaksi ja vie aikaa perheeltä.
Olen kuullut niistäkin ihmislajikkeista, ketkä alkavat pitämään vierasta eukkoa bestiksenään ja jakamaan ennemmin tälle kaiken huomion ja syvälliset asiat, kuin omalle puolisolle. Jotkut röyhkeät ovat jopa neuvoneet eroamaan. Siinä vähän kärkkyvät uuden suhteen mahdollisuutta. Se jos mikä on sairasta.
Vaimo tulee ensin. Piste.
Jos jommallakummalla toivetta enemmästä kuin kaveruudesta, ehdoton ei. Piste.
Voitte tuomita tiukkapipoiseksi ja ahdasmieliseksi, jotenkin se jopa kutkuttelee mukavasti ja täällä myhäilen itsekseni kun palstalaiset panikoi oikeuksiaan treffailla ja kokeilla markkina-arvoaan.
Se, että sinä päätyisit panemaan vastakkaista sukupuolta olevan ystäväsi kanssa kertoo vain sinusta. Minä taas olen vuosia onnistunut olemaan panematta yhtäkään ystävistäni ja uskon näin olevan jatkossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle muutamakin työkaveri-nainen ehdottelee syömään tai kaljalle menoa. Tai tulee "vahingossa" samaan aikaan harrastuksiin. Vaikka esittävät asian viattoman asiallisesti, tiedän kyllä että ovat minusta kiinnostuneita. Minulla on jo kumppani joten en lähde mihinkään. No thanks.
Mä oon pyytäny miespuolisia työkavereita millon mihinkin. Joskus tulleet joskus ei. Kun nään niitä ns siviilissä tervehdin vain sitä miestä ellei se vaimo tms tervehdi minua. En kuitenkaan ole hajottamassa heidän enkä omaa liittoani vaan olen sitämieltä että sekä miehet että naiset voivat täysin kaveerata eikä siinä ole panosuhdemarkkinat mielessä.
Pikemminkin en edes voisi ajatella rikkovani hyvien miespuolisten kavereiden suhteita.
Minäkään en postaa mediaan kuin omia kuvia. Seksikkyydestä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi työkavereita, kumpaa sukupuolta tahansa, pitäisi nähdä vielä vapaalla? Töissä näkee ja kuulee ihan liikaakin, vapaa-aika on sitten omaa elämää sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oikeasti haluaa viettää aikaansa.
No, jos vaikka työkavereissa on huippuja tyyppejä, joiden seurasta pitää?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ja nainen ovat ihan oikeasti vain ja ainoastaan kavereita, why not. Miksei mennä jonnekin istumaan. Joskus.
Kuitenkin siten, ettei se häiritse jomman kumman puolisoa tai tule esim.viikottaiseksi tavaksi ja vie aikaa perheeltä.
Olen kuullut niistäkin ihmislajikkeista, ketkä alkavat pitämään vierasta eukkoa bestiksenään ja jakamaan ennemmin tälle kaiken huomion ja syvälliset asiat, kuin omalle puolisolle. Jotkut röyhkeät ovat jopa neuvoneet eroamaan. Siinä vähän kärkkyvät uuden suhteen mahdollisuutta. Se jos mikä on sairasta.
Vaimo tulee ensin. Piste.
Jos jommallakummalla toivetta enemmästä kuin kaveruudesta, ehdoton ei. Piste.
Voitte tuomita tiukkapipoiseksi ja ahdasmieliseksi, jotenkin se jopa kutkuttelee mukavasti ja täällä myhäilen itsekseni kun palstalaiset panikoi oikeuksiaan treffailla ja kokeilla markkina-arvoaan.
Onneksi vaimolla on iltavuoroa jota toinen viikko. Ei tarvitse olla kotona ennen 2330.
Korjaus: ei tarvitse häätää hoitoa ennen kuin 2330, pitää vain muistaa pikatuuletus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös aika korkea kynnys lähteä minkään sukupuolen kanssa työajan ulkopuolelle viihtymään, koska jotenkin haluan pyhittää sen ajan perheelle, kun muutenkaan ei tunnu olevan tunteja tarpeeksi vuorokaudessa.
Työmatkoilla ollaan menty porukalla syömään hyvin ja räkättämään yhdessä, mutta loppujen lopuksi nekin on olleet välillä hieman uuvuttavia, kun kuitenkin ne illat on helposti menneet jostakin työjutusta läyhäämiseen ja siinä on yrittänyt vielä pysyä skarppina klo 22 illalla, ei kovin rentouttavaa kun seminaari klo 8 seuraavana päivänä!
Normaalipäivinä tauoilla sitten mukava heittää legendaa ja rentoutua,mutta jotenkin vapaa-ajalla..eii. ehkä jos oikeasti kokisi saaneensa hyvän sydänystävän, niinkuin olen kyllä saanutkin, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin työasioista.
Vielä tuosta naisen ja miehen välisestä ystävyydestä.. olen ottanut vielä sellaisenkin linjan, että en läyhää omasta miehestä huonoja asioita miehille. Aina vaan kehua rouskutan. En edes vitsillä hauku. Yksi työkaverini oli hieman ihastunut toiseen työkaveriin ja innostui pienessä sievässä haukkumaan miehen petitaitoja tuolle miehelle. Nice.
Ei ole rajoista mitään haittaa, paitsi ehkä niille, keitä ne haittaa.
Ap
Tämä on sinun tapasi elää ja ajatella, ja se on ihan bueno jos se teille toimii. Ja varmasti toimii monilla muillakin.
Minun maailmassani ihmisten kanssa voi ystävystyä missä vaan ja milloin vaan. Se vastapuoli sitten omalta osaltaan päättää voiko ystävystyä minun kanssani. Jos kokee 3 tunnin kaljallakäynnin kerran puolessa vuodessa perheeltä/parisuhteelta aikaavieväksi siinä määrin, että sillä on näihin negatiivinen vaikutus, niin toki kannattaa olla lähtemättä kaljalle. Mutta jos se toinen kokee mielekkääksi sinne kaljalle lähteä niin en koe asiakseni kieltätyä vain koska puoliso/perhe mahdolliesti kokee siinä 3 tunnissa etääntyvänsä kriittisesti.
Kuinka kukaan viipyy kolmea tuntia oluella? Ei ole myöskään mitään takeita, ettet ole taas viikon päästä vinkumassa tätä varattua uudelleen kaljalle. Mielestäni on vaan parasta pistää selkeät rajat olla lähtemättä tällaisiin kahdenkeskisiin tapaamisiin niin omasta kuin sinunkin puolesta. Et sovi kuvioon, joten hae ryyppyseurasi muualta.
Ystävän kanssa sitä juttua kyllä riittää pitemmäksikin aikaa, varsinkin kun harvoin käydään. Ja itsekkin olen siis parisuhteessa, mutta se ei tarkoita ettenkö voi silloin tällöin irottaa aikaa ystäville ilman, että se oma mies istuu vieressä. Eikä sitä kaljaa ole pakko juoda, voi käydä vaikkaa vaan töiden jälkeen syömässä. Joiden työkavereiden kanssa myös melko aktiivisesti viestittelen =O niiden enemmän ystäväkategoriaan menevien, niin miesten kuin naistenkin.
Niin ystävän. Tässä esimerkkitapauksessa on kyse työtoverista, jota näkee ilmeisesti töissä säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä että työkaverit erikseen eikä heidän kanssaan saa ystävystyä. Miksi? Ovatko ihmiset jotenkin erilaisia töissä kuin harrastuksissa? Muuttuvatko heidän molekyylinsä vai hormonit vai mikä tekee heistä niin erilaisia töissä kuin muualla? Itse olen saanut hyviä ystäviä niin töistä, netistä, koulusta kuin harrastuksista. Olen todennut, että ihan oikeita ihmisiä ovat ihmiset kaikkialla. Jonkun kanssa synkkaa todella hyvin, enkä ymmärrä miksi parempaa tutustumista ei saisi yrittää, jos se kohtaamispaikka on ”väärä”. Selittäkää siis kiitos.
Ja toki ymmärrän, että kaikki eivät halua uusia tuttavuuksia ja sitten jätän heidät rauhaan. Itse kuitenkin nautin hyvistä ystävistä, ja jos joku ei heitä halua, ei se ole minulta pois. Minulta löytyy ystäviä molemmista sukupuolista, enkä näe asiaa sen ihmeellisempänä. Tuntuu pikemminkin vanhanaikaiselta ja ehkä jopa sairaalta, että näkee jokaisen vastakkaisen sukupuolen edustajan seksuaalisessa mielessä. Muutamalla miespuolisella kaverillani on ollut muijat, jotka eivät hyväksyneet miehellään naispuolisia ystävyyksiä. Eivät olleet yhdessä pitkään, ei varmaan mikään yllätys.
Kerropa miksi pitäisi ystävystyä työtovereiden tai miehen työtovereiden kanssa? Monesti kuitenkin nämä ovat kuin opiskelutoverit eli jäävät taa kun työpaikka vaihtuu. En halua työ ja siviiliasioiden sekaantuvan enkä halua yksityiselämääni jakaa työtovereille. Säälittävää kyllä jos ei samanhenkistä seuraa löydy muualta kuin töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei helvetti miten pitkä jankkausketju täysin yksinkertaisesti ratkaistavasta ongelmasta. Ei tarvitse kuin hetki miettiä Raamatustakin tuttua hokemaa ”tee toisille niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän”. Jos siis olet sitä mieltä, että miehesi loukkaantuisi siitä, että sinä lähdet työpaikan miehen kanssa epävirallisille treffeille, ei mielestäni sinunkaan tarvitse hyväksyä sellaista mieheltäsi. Toisaalta voitte myös erota, jos arvomaailmanne eivät kohtaa, kuten Roope ja Sara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös aika korkea kynnys lähteä minkään sukupuolen kanssa työajan ulkopuolelle viihtymään, koska jotenkin haluan pyhittää sen ajan perheelle, kun muutenkaan ei tunnu olevan tunteja tarpeeksi vuorokaudessa.
Työmatkoilla ollaan menty porukalla syömään hyvin ja räkättämään yhdessä, mutta loppujen lopuksi nekin on olleet välillä hieman uuvuttavia, kun kuitenkin ne illat on helposti menneet jostakin työjutusta läyhäämiseen ja siinä on yrittänyt vielä pysyä skarppina klo 22 illalla, ei kovin rentouttavaa kun seminaari klo 8 seuraavana päivänä!
Normaalipäivinä tauoilla sitten mukava heittää legendaa ja rentoutua,mutta jotenkin vapaa-ajalla..eii. ehkä jos oikeasti kokisi saaneensa hyvän sydänystävän, niinkuin olen kyllä saanutkin, jonka kanssa voi puhua muustakin kuin työasioista.
Vielä tuosta naisen ja miehen välisestä ystävyydestä.. olen ottanut vielä sellaisenkin linjan, että en läyhää omasta miehestä huonoja asioita miehille. Aina vaan kehua rouskutan. En edes vitsillä hauku. Yksi työkaverini oli hieman ihastunut toiseen työkaveriin ja innostui pienessä sievässä haukkumaan miehen petitaitoja tuolle miehelle. Nice.
Ei ole rajoista mitään haittaa, paitsi ehkä niille, keitä ne haittaa.
Ap
Tämä on sinun tapasi elää ja ajatella, ja se on ihan bueno jos se teille toimii. Ja varmasti toimii monilla muillakin.
Minun maailmassani ihmisten kanssa voi ystävystyä missä vaan ja milloin vaan. Se vastapuoli sitten omalta osaltaan päättää voiko ystävystyä minun kanssani. Jos kokee 3 tunnin kaljallakäynnin kerran puolessa vuodessa perheeltä/parisuhteelta aikaavieväksi siinä määrin, että sillä on näihin negatiivinen vaikutus, niin toki kannattaa olla lähtemättä kaljalle. Mutta jos se toinen kokee mielekkääksi sinne kaljalle lähteä niin en koe asiakseni kieltätyä vain koska puoliso/perhe mahdolliesti kokee siinä 3 tunnissa etääntyvänsä kriittisesti.
Kuinka kukaan viipyy kolmea tuntia oluella? Ei ole myöskään mitään takeita, ettet ole taas viikon päästä vinkumassa tätä varattua uudelleen kaljalle. Mielestäni on vaan parasta pistää selkeät rajat olla lähtemättä tällaisiin kahdenkeskisiin tapaamisiin niin omasta kuin sinunkin puolesta. Et sovi kuvioon, joten hae ryyppyseurasi muualta.
Ystävän kanssa sitä juttua kyllä riittää pitemmäksikin aikaa, varsinkin kun harvoin käydään. Ja itsekkin olen siis parisuhteessa, mutta se ei tarkoita ettenkö voi silloin tällöin irottaa aikaa ystäville ilman, että se oma mies istuu vieressä. Eikä sitä kaljaa ole pakko juoda, voi käydä vaikkaa vaan töiden jälkeen syömässä. Joiden työkavereiden kanssa myös melko aktiivisesti viestittelen =O niiden enemmän ystäväkategoriaan menevien, niin miesten kuin naistenkin.
Niin ystävän. Tässä esimerkkitapauksessa on kyse työtoverista, jota näkee ilmeisesti töissä säännöllisesti.
Minun tapauksessani osa työtovereista on myös ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Tyhmää. Ihminen voi olla kuinka sosiaalinen tahansa, siihen ei voi verrata sitä, että pitää pyytää ketään
työajan ulkopuolella mihinkään.
Aina löytyy olueille lähtiöitä ihan vapaista miehistä ( tai naisista ) työn ulkopuolelta.
Monet naiset ovat niin tyrkkyjä, niin tyrkkyjä.
Toisaalta, varattujen työkaverimiesten kanssa on turvallista mennä sinne kaljalle, koska kummallakaan ei ole mitään ennakko-odotuksia. Mulla ei ole tapana pyrkiä varattujen pöksyihin ja uskoisin olevani sen verran hyvä ihmistuntija, että pystyn välttelemään sivusuhteita etsiviä. Jäljelle jää ne puhtaasti ihan kaverimeininkiä hakevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi työkavereita, kumpaa sukupuolta tahansa, pitäisi nähdä vielä vapaalla? Töissä näkee ja kuulee ihan liikaakin, vapaa-aika on sitten omaa elämää sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa oikeasti haluaa viettää aikaansa.
No, jos vaikka työkavereissa on huippuja tyyppejä, joiden seurasta pitää?
Kylläpä jollain on sitten köyhä elämä jos ei tunne muita huippu tyyppejä kuin työkaverit. Ei voi muuta todeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä sitä että työkaverit erikseen eikä heidän kanssaan saa ystävystyä. Miksi? Ovatko ihmiset jotenkin erilaisia töissä kuin harrastuksissa? Muuttuvatko heidän molekyylinsä vai hormonit vai mikä tekee heistä niin erilaisia töissä kuin muualla? Itse olen saanut hyviä ystäviä niin töistä, netistä, koulusta kuin harrastuksista. Olen todennut, että ihan oikeita ihmisiä ovat ihmiset kaikkialla. Jonkun kanssa synkkaa todella hyvin, enkä ymmärrä miksi parempaa tutustumista ei saisi yrittää, jos se kohtaamispaikka on ”väärä”. Selittäkää siis kiitos.
Ja toki ymmärrän, että kaikki eivät halua uusia tuttavuuksia ja sitten jätän heidät rauhaan. Itse kuitenkin nautin hyvistä ystävistä, ja jos joku ei heitä halua, ei se ole minulta pois. Minulta löytyy ystäviä molemmista sukupuolista, enkä näe asiaa sen ihmeellisempänä. Tuntuu pikemminkin vanhanaikaiselta ja ehkä jopa sairaalta, että näkee jokaisen vastakkaisen sukupuolen edustajan seksuaalisessa mielessä. Muutamalla miespuolisella kaverillani on ollut muijat, jotka eivät hyväksyneet miehellään naispuolisia ystävyyksiä. Eivät olleet yhdessä pitkään, ei varmaan mikään yllätys.
Kerropa miksi pitäisi ystävystyä työtovereiden tai miehen työtovereiden kanssa? Monesti kuitenkin nämä ovat kuin opiskelutoverit eli jäävät taa kun työpaikka vaihtuu. En halua työ ja siviiliasioiden sekaantuvan enkä halua yksityiselämääni jakaa työtovereille. Säälittävää kyllä jos ei samanhenkistä seuraa löydy muualta kuin töistä.
Päästäisitkö miehen naispuolisen uimaseurakaverin kanssa oluelle koska molemmat harrastavat uintia? Voivat sitten samalla valita tytsille uusia biksuja kesäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä taas epäluuloista porukkaa vastailemassa. Minä olen pyytänyt miespuoleista naimisissa olevaa työkaveriani kaljalle, koska tykkään ko. tyypistä ihan kaverina. En voisi kuvitellakaan, että meillä olisi mitään intiimimpää keskenämme, mutta miksi ei voitaisi olla kavereita?
Mies itse tarjosi minulle omaa numeroaan työkännykän sijaan ja sillä ollaan viestitelty mitä milloinkin. Jossain vaiheessa meinasin kysyä, että olisiko minulla mahdollisuutta tavata vaimoa, koska ajattelen, että varmaan mukavalla miehellä on mukava vaimokin. Mikä tässä nyt on väärin?
Miksi haluat olla perheellisen miehen kaveri? Eikö löydy tarpeeksi vapaitakin miehiä kaveraamaan? Toki normaali kanssakäyminen töihin liittyvissä asioissa on ok, mutta en kyllä ymmärrä muuta viestittelyä vapaa-ajalla. Minulle työtoverit ovat työtovereita ja toki asialliset välit heihin pidän, mutta ei yhtään enempää. Kunnioitan sen verran työtovereiden yksityisyyttä ja vapaa-aikaa etten häiritse heitä muulloin kuin töissä. Ystävät ja kaverit ovat erikseen. Ymmärrän myös sen, että työporukalla joskus käydään oluella tms tai työajan puitteissa lounastetaan/käydään kahvilla. Mutta en ymmärrä tarvetta hakeutua vapaa-ajalla yhtään enempää tekemisiin. Jokaisella on kumminkin se oma perhe-elämä ja oikeus viettää vapaa-aikaa ilman työhön liittyvää häiriköintiä. Minua ei ainakaan kiinnosta kaveraata ei omien eikä miehen työkaverien kanssa. He kuuluvat pelkästään sinne työelämän puolelle.
No nelikymppissä suurin osa alkaa olla perheellisiä. Eikö perheellisellä siis saa olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita? Ja mikä ihmeen mörkö tuo työkaveruuskin on? En minä puhu työkavereiden kanssa vapaa-ajalla työasioista. Töissä ollaan tutustuttu ja huomattu, että on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja siitä ollaan jatkettu vapaa-ajalla kaveeraamiseen. Ihan yhtä hyvin oltaisiin voitu tutustua jossain muualla.
Kuulostaa kyllä ankealta olla perheellinen suomalainen mies, kun vaimo päättää keiden kanssa saa kaveerata ja missä niihin kavereihin voi tutustua. Aikuisen ihmisen on oikeasti aika vaikea löytää uusia kavereita muualta kuin töistä tai harrastuksista.
Eiköhän kukin pariskunta muodosta sen oman ystäväpiirinsä yhdessä? Ainakin meillä seurustellaan ystävien kanssa perhekunnittain jonkun kotona, mökillä tai yhdessä syömässä, keikalla tms. Kumpikaan meistä ei käy muutenkaan baarissa oluella, kyllä ne yksittäiset kaveritkin kutsutaan kotiin. Pitkälti meillä ystävät onkin yhteisiä. Työtoverit ovat työtovereita, eivätkä kuulu vapaa-aikaan.
Kyllä ja ei. Tulee niitä yhteisiä tuttuja, mutta kyllä mulla on vanhoja opiskelukavereita, joita tapaan ihan itsekseni. On vaikka elokuvia tai bändejä, joita mies ei halua nähdä, joten mieluummin menen sellaisen kaverin kanssa, joka on yhtä innostunut asiasta. Mies tekee samoin omien mielenkiinnonkohteiden kanssa, joita minä en jaa.
Jos menen kaverin kanssa kaljalle niin en kyllä kerro miehelleni tarkempia speksejä kuin "töiden jälkeen" ja "Helsingissä". Yleensä en edes tiedä paikkaa vaan se valitaan kun liikkelle lähdetään ja se aikakin on vähän siitä riippuvainen miten pääsee töistä lähtemään. Enkä siis koe, että minun pitäisi jotenkin miehelle raportoida asiasta. Jossain vaiheessa iltaa sitten saatan soitella ja kertoa missä olen ja monelta oletan tulevani kotiin.