Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?

Olen jutellut lukuisten naisten kanssa asiasta, ja aina vastaus on sama.

Eli naimisiin mennessä luvataan rakastaa ja olla yhdessä myötä ja vastamäessä.

Kun olen kysnyt naisilta pitääkö jatka avioliitossa jos on ongelmia, vai erota.

Kaikki sanovat että on erottava heti.

Eli naiset ei aiokkaan "rakastaa ja olla yhdessä myös vastamäessä", vaikka niin lupaavat.

Ei siis ole mitään järkeä mennä naisen kanssa naimisiin, kun nainen ei kuitenkan aiokkaan pittää lupaustaan sitoutumisesta. Naimisiin meno vaan tekee asiasta monin tavoin hankalamman.

Avoliitosta nainen voi helposti vaan häippästä eikä miehelle tule niin suuria taloudellisia ongelmia kuin aviliitosta erotessa.

Yksinkertaisesti, miehen ei missään tapauksessa kannata mennä naimisiin nykyään.

Sillä ei saavuta mitään koska nainen ei sitoudu tippaakaan, mies saa vain avioliiton haitat, ei mitään etuja.

Aloittajan avokki mies vaikuttaa poikkeuksellisen älykkäältä mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.

Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii. 

Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v  ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.

Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!

Nim.merk. vanha rouva

Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.

Oliko miehet siis ennen ressukoita, kun heidän oli "pakko avioiutua"? Niin kamalaa sinusta on miehellä, jos joutuu naimisiin?

Vähän ot, mut aika monessa tutkimuksessa on todettu, et miehet jotka on naimisissa elää paljon pidempään ja terveempinä ja masentuvat vähemmän kuin he, ketkä eivät ole naimisissa tai ovat eronneet. Nainen pitää monen miehen kaidalla polulla, niin se vain on ;)

Ainoa mahdollisuus miehelle seksiin oli avioliitto.Ei todellakaan ollut kyse vuosisadan rakkaustarinasta.

Miksi mies vaatii itselleen "vuosisadan rakkaustarinaa"? Onko lukenut liikaa Harlekiineja? Eikö tavallinen rakkaustarina riitä?

Minä tunnen(& tunsin ennen kuolemaansa) valtavasti vanhoja ihmisiä, joille riitti hyvä puoliso ja tavallinen rakkaus. 

Eiköhän sillä miehelläkin ollut silloin ennen vanhaa mahdollisuus valita, ottiko sen kauheimman vai vähän siedettävämmän ihmisen vaimokseen ja seksikumppanikseen. Jos ei ollut, niin hiukan ressukkaa, melkein jo vähän oma vika.

Mies ei vaatinut kuin fyysistä suhdetta.Kuinka et ymmärrä näin yksinkertaista kommenttia?

No mikäs tässä sitten oli se ongelma?

Se että naiset eivät tajua miehen huijaavan heitä noilla katteettomilla kosimislupauksilla ja nainen roikkuu turhaan suhteessa.

Kukahan se huijaa ketäkin ?!

Miehet ei ainakaan huijaa, koska se kakara ei ole mikään ihmisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja exällä oli aikoinaan samankaltainen tilanne. Oltiin oltu yhdessä 15 vuotta (alettiin seurustelemaan kun oltiin molemmat 15v) aloimme puhumaan kihloista ja mahdollisen lapsen teosta ollessamme 27-vuotiaita ja mies lupasi kosia ja sitä odotin kunnes hän tosiaan jätti minut. Sanoi ettei koskaan halua lapsia tai naimisiin, oli vaan sanonut kihloista koska tiesi että itse olisin halunnut naimisiin. Hassuinta tässä on se että pian mies löysi uuden tyttöystävän ja meni tämän kanssa kihloihin heidän oltua yhdessä puoli vuotta. Siitä naimisiin ja saivat vielä lapsenkin. Tämä nainen kyllä jätti miehen heidän lapsen ollessa pari kuukautta vanha. Eli halusi siis naimisiin ja myös lapsia, muttei kanssani ja odotti tosiaan parempaa. Harmittaa vaan että "tuhlasin" aikaa noin kauan ihmiseen joka oikeastaan oli kanssani vain sen takia kun parempaa ei ollut tarjolla. Mutta itse nykyään naimisissa ja nykyisen puolison kanssa meillä on kaksi lasta.

Taas tätä satuilua.Mies voi saada lapsen vaikkei sitä haluaisikaan.

Mutta vain tyhmä mies. Älykäs mies osaa ehkäistä/katkaista piuhat.

Naiset kuvittelevat että ex-mies halusi lapsia toisen naisen kanssa mutta ei minun kanssani jos miehelle sattuu vahinkoraskaus uudessa suhteessa.Ei se tarkoita että mies halusi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut ennenkin, mutta meillä mies otti mun sukunimen kun menimme naimisiin, vaikka hänellä on kaksi lasta ja ex-vaimo hänen tyttö-öh-poikanimellään. Kyllähän exä siitä riemastui, ja käski vaihtaa takaisin, mutta me päätimme tehdä näin, ja mies pitää uudesta nimestään, ja on kiva kun postilaatikossa on vain yksi nimi :)

Minun isäni otti myös äitipuolen nimen naimisiin mennessään. Isä Totesi sitten minulle "pidä omasi jos naimisiin menet" eli MINUN olisi pitänyt pitää isäni sukunimi. En todellakaan pitänyt. Äitini oli jo mennyt uusiin naimisiin ennen isää ja ottanut uuden miehen nimen. Minulla ei ollut kummankaan vanhemman nimeä enää niin päätin etten sitten etten minäkään pitänyt vanhaa nimeä.

Isä siitä vähän veti hernettä nenään mutta en välttänyt. Häntä ei kiinnostanut minun mielipide naimisiin mennessään niin ei minuakaan kiinnostanut hänen pielipide mennessäni itse naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja exällä oli aikoinaan samankaltainen tilanne. Oltiin oltu yhdessä 15 vuotta (alettiin seurustelemaan kun oltiin molemmat 15v) aloimme puhumaan kihloista ja mahdollisen lapsen teosta ollessamme 27-vuotiaita ja mies lupasi kosia ja sitä odotin kunnes hän tosiaan jätti minut. Sanoi ettei koskaan halua lapsia tai naimisiin, oli vaan sanonut kihloista koska tiesi että itse olisin halunnut naimisiin. Hassuinta tässä on se että pian mies löysi uuden tyttöystävän ja meni tämän kanssa kihloihin heidän oltua yhdessä puoli vuotta. Siitä naimisiin ja saivat vielä lapsenkin. Tämä nainen kyllä jätti miehen heidän lapsen ollessa pari kuukautta vanha. Eli halusi siis naimisiin ja myös lapsia, muttei kanssani ja odotti tosiaan parempaa. Harmittaa vaan että "tuhlasin" aikaa noin kauan ihmiseen joka oikeastaan oli kanssani vain sen takia kun parempaa ei ollut tarjolla. Mutta itse nykyään naimisissa ja nykyisen puolison kanssa meillä on kaksi lasta.

Taas tätä satuilua.Mies voi saada lapsen vaikkei sitä haluaisikaan.

Mutta vain tyhmä mies. Älykäs mies osaa ehkäistä/katkaista piuhat.

Naiset kuvittelevat että ex-mies halusi lapsia toisen naisen kanssa mutta ei minun kanssani jos miehelle sattuu vahinkoraskaus uudessa suhteessa.Ei se tarkoita että mies halusi lapsia.

Niin? Tyhmä ja/tai laiska mies, kun ei katkaissut piuhoja, jos ei kerta lapsia halua. 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.

Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii. 

Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v  ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.

Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!

Nim.merk. vanha rouva

Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.

Oliko miehet siis ennen ressukoita, kun heidän oli "pakko avioiutua"? Niin kamalaa sinusta on miehellä, jos joutuu naimisiin?

Vähän ot, mut aika monessa tutkimuksessa on todettu, et miehet jotka on naimisissa elää paljon pidempään ja terveempinä ja masentuvat vähemmän kuin he, ketkä eivät ole naimisissa tai ovat eronneet. Nainen pitää monen miehen kaidalla polulla, niin se vain on ;)

Ainoa mahdollisuus miehelle seksiin oli avioliitto.Ei todellakaan ollut kyse vuosisadan rakkaustarinasta.

Miksi mies vaatii itselleen "vuosisadan rakkaustarinaa"? Onko lukenut liikaa Harlekiineja? Eikö tavallinen rakkaustarina riitä?

Minä tunnen(& tunsin ennen kuolemaansa) valtavasti vanhoja ihmisiä, joille riitti hyvä puoliso ja tavallinen rakkaus. 

Eiköhän sillä miehelläkin ollut silloin ennen vanhaa mahdollisuus valita, ottiko sen kauheimman vai vähän siedettävämmän ihmisen vaimokseen ja seksikumppanikseen. Jos ei ollut, niin hiukan ressukkaa, melkein jo vähän oma vika.

Mies ei vaatinut kuin fyysistä suhdetta.Kuinka et ymmärrä näin yksinkertaista kommenttia?

No mikäs tässä sitten oli se ongelma?

Se että naiset eivät tajua miehen huijaavan heitä noilla katteettomilla kosimislupauksilla ja nainen roikkuu turhaan suhteessa.

Ja pyörä pyörähti ympäri: Tässäpä syy, miksi ensin kannattaa odottaa sitä kosintaa ja sit vasta antaa sitä "miehen vaatimaa fyysistä suhdetta" ;) 

Vierailija kirjoitti:

sad kirjoitti:

Me ollaan oltu yhdessä 15 vuotta, eikä olla naimisissa. Olisin halunnut mennä naimisiin jo ennen lasten syntymää, mutta mies ei kosinut. Oltiin oltu yhdessä jo kolme vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää. Lapsen synnyttyä lähes "pakotin" mieheni menemään kihloihin kanssani, sillä minulle se merkitsi edes vähän suurempaa sitoutumista minuun, kuin pelkkä seurustelu. Mies ei siis kosinut, vaan kihlautuminen tapahtui minun toiveesta. Toinen lapsi syntyi ja odottelin kosintaa, mutta sitä ei edelleenkään kuulunut. Olin yhdessä leikkauksessa, jossa sain vakavan komplikaation ja siitä toivuttuani toiveet avioliitosta vain vahvistuivat. Ei edelleenkään kosintaa. Vuodet ovat vierineet ja olen ollut vähän kuin löysässä hirressä koko ajan. Kerran kysyinkin häneltä, että miksi et ole halunnut mennä kanssani naimisiin, ja sain vastaukseksi, että ei vaan ole tuntunut siltä... Eli viimeistään silloin tajusin, että mieheni ei oikeasti edes taida rakastaa minua! Miksi sitten olen jatkanut suhteessa? Tiedän, joidenkin mielestä typerä vastaus, mutta lasten takia. Ja mitä muuta vielä? Mies ei ole halunnut myöskään ostaa yhteistä omistusasuntoa kanssani, vaan koko tämä 15 vuotta olemme asuneet vuokralla, mikä on näillä alhaisilla asuntolainan koroilla mielestäni typerää. Tiedän, minä itse olen ollut tässä se kaikkein typerin, mutta ehkä sitä on vaan halunnut toivoa ja odottaa. Mieheni tietää myös, että naimisiin meno olisi minulle iso juttu. Ei ne juhlat, vaan se, että meillä kaikilla olisi sama sukunimi. Nyt minusta tuntuu, että minä en kuulu joukkoon.

Oliko teillä puhetta seurustelun alkuaikoina avioliitosta vai oliko se vain sinun mielikuvitusta ja haluja. Näistä asioista TÄYTYY PUHUA. Ei sillä toisella ole mitään kristallipalloa tai telepaaattisia taitoja. Sinä olet olettanut miehen kosivan jossain vaiheessa. Tiesikö mies, että odotit kosintaa?

Yhteinen sukunimi? Miksi? Me pidimme molemmat omat nimet kun mentiin naimisiin. Lapset olisivat voineet olla MYÖS SINUN NIMELLÄ. Nää on näitä elämän päätöksiä joita pitää miettiä ennen kuin toimii.

Nyt syytät miestä kun hän ei tiennyt mitä sinä halusit elämältä.

Jos lukisit tekstini tarkkaan niin huomaisit kyllä, että mainitsin, että mieheni TIETÄÄ, että naimisiinmeno olisi minulle iso juttu. Eli kyllä, puhuimme näistä asioista seurustelumme alkuvaiheessa. Lapsihaaveet, naimisiin meno, yhteinen koti, matkustelu jne. Ja olimme näistä kaikista asioista samoilla linjoilla. Saman sukunimen haluaisin siksi, että olen sen verran perinteinen, joidenkin mielestä ehkä vanhanaikainen. Mutta minulle perhe on sitä, että kaikilla perheenjäsenillä on sama sukunimi. 

pop98 kirjoitti:

Olen jutellut lukuisten naisten kanssa asiasta, ja aina vastaus on sama.

Eli naimisiin mennessä luvataan rakastaa ja olla yhdessä myötä ja vastamäessä.

Kun olen kysnyt naisilta pitääkö jatka avioliitossa jos on ongelmia, vai erota.

Kaikki sanovat että on erottava heti.

Eli naiset ei aiokkaan "rakastaa ja olla yhdessä myös vastamäessä", vaikka niin lupaavat.

Ei siis ole mitään järkeä mennä naisen kanssa naimisiin, kun nainen ei kuitenkan aiokkaan pittää lupaustaan sitoutumisesta. Naimisiin meno vaan tekee asiasta monin tavoin hankalamman.

Avoliitosta nainen voi helposti vaan häippästä eikä miehelle tule niin suuria taloudellisia ongelmia kuin aviliitosta erotessa.

Yksinkertaisesti, miehen ei missään tapauksessa kannata mennä naimisiin nykyään.

Sillä ei saavuta mitään koska nainen ei sitoudu tippaakaan, mies saa vain avioliiton haitat, ei mitään etuja.

Aloittajan avokki mies vaikuttaa poikkeuksellisen älykkäältä mieheltä.

Mistä ihmeestä sä olet löytänyt nämä lukuisat naiset, jotka on sun laajana otantana tässä luotettavassa tieteellisessä tutkimuksessasi ? Lähipubista?

Ehkä hän vain kokee häät ja siihen liittyvän häsläyksen äärimmäisen rasittavana.

Saanko kysyä minkä ikäisiä olette?

Olen mies, ja minulla on melko konservatiivinen, ehkä jopa vanhoillinen asenne erinäisiin asioihin. Yksi näistä asioista on perhe, ja katsoin tehtäväkseni kosia avokkiani. Häiden jälkeen ehkäisy jätettiin pois käytöstä. Ennen kihlausta jossakin kohtaa tuli vain sellainen tunne, että nyt pitää edetä elämässä, onhan tätä (seurustelua) jo kestänyt aika monta vuotta. 

Ymmärrän kyllä, että ei se ole ihan helppoa löytää elämässä hetki, jolloin tuntuu siltä että nyt pitää mennä eteenpäin ja tarttua härkää sarvista. Onko se sitten saamattomuutta vai mitä, mutta niin pieni kuin iso asia voi olla isolta tuntuvan kynnyksen takana. Monissa asioissa olen saamaton, ja yhtälailla monissa asioissa olen mennyt eteenpäin, joskin usein siihen tarvitaan jonkinlainen syöte, jonkinlainen välähdys tai vaikkapa juuri sivullisen/asiaan liittyvän henkilön toteamus.

Suosittelen yleisesti niin naisia kuin miehiä ottamaan aloite, jos naimisiin haluatte. Kunhan joku ottaa sen aloitteen. Tai edes keskustelkaa tästäkin asiasta, se virike voi tulla siitä. Jos puhe tarkoittaa huutamista, itkemistä ja vertaamista toisin, ei se ole keskustelua vaan jotain muuta. 

Vierailija kirjoitti:

pop98 kirjoitti:

Olen jutellut lukuisten naisten kanssa asiasta, ja aina vastaus on sama.

Eli naimisiin mennessä luvataan rakastaa ja olla yhdessä myötä ja vastamäessä.

Kun olen kysnyt naisilta pitääkö jatka avioliitossa jos on ongelmia, vai erota.

Kaikki sanovat että on erottava heti.

Eli naiset ei aiokkaan "rakastaa ja olla yhdessä myös vastamäessä", vaikka niin lupaavat.

Ei siis ole mitään järkeä mennä naisen kanssa naimisiin, kun nainen ei kuitenkan aiokkaan pittää lupaustaan sitoutumisesta. Naimisiin meno vaan tekee asiasta monin tavoin hankalamman.

Avoliitosta nainen voi helposti vaan häippästä eikä miehelle tule niin suuria taloudellisia ongelmia kuin aviliitosta erotessa.

Yksinkertaisesti, miehen ei missään tapauksessa kannata mennä naimisiin nykyään.

Sillä ei saavuta mitään koska nainen ei sitoudu tippaakaan, mies saa vain avioliiton haitat, ei mitään etuja.

Aloittajan avokki mies vaikuttaa poikkeuksellisen älykkäältä mieheltä.

Mistä ihmeestä sä olet löytänyt nämä lukuisat naiset, jotka on sun laajana otantana tässä luotettavassa tieteellisessä tutkimuksessasi ? Lähipubista?

Samanlaisia kokemuksia itselläni neljästä parisuhteesta. Naiset ei jaksa rakentaa tai korjata parisuhdetta, vaan se menee kertakäyttöisen roskiin, vaikka pelissä olis enemmänkin panoksena.

Enpä jaksanut koko ketjua kahlata, mutta hämmästykseni on melkoinen että joku vielä ajattelee että "kosinta" on avioliiton edellytys ja hyvä peruste sille.. Ettei nyt vaan olis tullut liikaa katseltua romanttisia jenkkikomedioita. Saattaa arki tulla ja puraista persiisiin. Mulle avioliitto on nimenomaan LIITTO, yhteinen sopimus jossa yhteisymmärryksellä on kovin paljon enemmän arvoa kuin teennäisillä eleillä. Palstan prinsessa- huutelijat saavat tämän jälkeen ymmärrystä osakseen. Siinä toinen hämmennyksen aihe

Tavattiin kun olin 29 vuotias ja mies 28. Olin kahlannut siihen mennessä pari vakavampaa parisuhdetta läpi, samoin mies.

Tiedostin jo ikäni ja niinpä ilmoitin heti tutustuessamme, että minun tavoite on perustaa perhe ja sitä ennen mennä naimisiin. Mikäli tämä ei olisi sopinut miehelle, olisin siitä tiennyt, että hän ei ole minulle se oikea. Olisimme halunneet silloin eri asioita elämältä. Eteninkin siis aika rationaalisesti. Emme asuneet yhdessä ennen avioliittoa uskonnollisen vakaumukseni takia. Mies ei ollut niin uskonnollinen kuin minä mutta hyväksyi asian.

Kun olimme seurustelleet reilun vuoden ja nähneet toisistamme eri puolet ja vakuuttuneet siitä, että haluamme olla yhdessä, mies kosi minua. Meillä oli tosin jo alusta alkaen hyvin vahva, sisäinen olo ja luotto, että tässä se on. Kumpikaan ei edes jotenkin kummemmin sitä kyseenalaistanut. Ei ollut tarvetta. Muistan miten jotkut ystävät ihmetteli meidän seurusteltua kolme kuukautta että eikö me oikeasti olla tunnettu kauemmin, olimme kuin vanha pari.

Kosimisesta ei kulunut vuottakaan niin menimme naimisiin. Näin oli meille hyvä. Eli meidän "harkinta-aika" seurustelun aloittamisesta naimisiin menoon oli noin 1,5 vuotta. Se riitti meille tässä iässä, kolmikymppisinä, jo hieman parisuhteita nähneinä.

Nyt naimisiin menosta on kaksi vuotta ja olen raskaana. Odotamme ensimmäistä. Olen hyvin kiitollinen.

Se, että meillä eteni näin sukkelaan, ei sano että se on ihanteellisinta. Se vain meni meillä näin. Joillakin voi mennä erilailla ja se on aivan yhtä hyvä. En olisi omalla kohdalla kuitenkaan jaksanut kolmikymppisenä vuosien seurustelua ja "katsomista".

Minulla on traumatisoivia kokemuksia edellisestä parisuhteesta ja jotenkin koin, että Luoja lopulta soi minulle tällaisen suht.helpon tien lopulta, koska on sitä kivikkoa aiemmin ollut. Näin uskon.

Kuitenkaan meidänkään parisuhde ei ole ollut helppo pelkästään, vaan ollaan riidelty ja huudettu, oltu erimieltä jne jne. Välillä kantapäät erisuuntiin. Mutta siltikin meitä yhdistää ihan hemmetinmoinen halu olla yhdessä ja halu siihen, että toinen kukoistaa. Se on kunnioitusta ja rakkautta. Ajattelen, että se on Jumalan siunausta.

M42 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

pop98 kirjoitti:

Olen jutellut lukuisten naisten kanssa asiasta, ja aina vastaus on sama.

Eli naimisiin mennessä luvataan rakastaa ja olla yhdessä myötä ja vastamäessä.

Kun olen kysnyt naisilta pitääkö jatka avioliitossa jos on ongelmia, vai erota.

Kaikki sanovat että on erottava heti.

Eli naiset ei aiokkaan "rakastaa ja olla yhdessä myös vastamäessä", vaikka niin lupaavat.

Ei siis ole mitään järkeä mennä naisen kanssa naimisiin, kun nainen ei kuitenkan aiokkaan pittää lupaustaan sitoutumisesta. Naimisiin meno vaan tekee asiasta monin tavoin hankalamman.

Avoliitosta nainen voi helposti vaan häippästä eikä miehelle tule niin suuria taloudellisia ongelmia kuin aviliitosta erotessa.

Yksinkertaisesti, miehen ei missään tapauksessa kannata mennä naimisiin nykyään.

Sillä ei saavuta mitään koska nainen ei sitoudu tippaakaan, mies saa vain avioliiton haitat, ei mitään etuja.

Aloittajan avokki mies vaikuttaa poikkeuksellisen älykkäältä mieheltä.

Mistä ihmeestä sä olet löytänyt nämä lukuisat naiset, jotka on sun laajana otantana tässä luotettavassa tieteellisessä tutkimuksessasi ? Lähipubista?

Samanlaisia kokemuksia itselläni neljästä parisuhteesta. Naiset ei jaksa rakentaa tai korjata parisuhdetta, vaan se menee kertakäyttöisen roskiin, vaikka pelissä olis enemmänkin panoksena.

Kuulostaa siltä, että sinäkin olet löytänyt naisesi sieltä pubista :/ Nyt seuraavalla kerralla rima vähän korkeammalle, tsempit että seuraava on hyvä vaimo!

ps. Näistä voi jutella syvällisesti jo heti ensitreffeillä. Kysy esim., oletko tarvittaessa valmis terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoo odottavansa oikeaa hetkeä, olisiko mahdollista että mies ei kosi koska hän odottaa oikeaa hetkeä?

Joo. Minäpä veikkaan, että tuo on vaan tekosyy. Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja sopivia hetkiä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Tänä syksynä oltiin romanttisella viikonloppumatkalla jne. Olen menettänyt uskoni siihen, että mies tosissaan suunnittelisi avioliittoa kanssani. ap

Ei se "oikea hetki" miehen vinkkelistä tarkoita romanttisesti oikeaa hetkeä. Se tarkoittaa taloudellisesti ja miehen omalta fiilispohjalta oikeaa hetkeä. 

Lopeta kosinnasta mankuminen ja keskity olemaan hyvä nainen miehellesi. Minä en piruuttaankaan kosisi, jos toinen sitä koko ajan ruinaisi. 

(Oma mieheni kosi viime kesänä alle kahden vuoden seurustelun jälkeen. Ei oltu koskaan edes puhuttu naimisiinmenosta, ja itse kosinta tapahtui spontaanisti Suomenlinnan lautalla, semmoisella "hopea"sormuksella jota olin hetkeä aiemmin ihaillut Kauppatorilla, mutta en raskinut ostaa kun maksoi peräti kympin haha. <3) 

AP:lle

Kai aiot sanoa myös miehelle selvästi ja niin, että hän sisäistää: " Pyydän, että teet päätöksesi vuoden loppuun mennessä!"

Kerro myös omista tunteistasi ja peloistasi asian suhteen. Suora puhe ja yhdessä sovittu aikaraja antavat sulle mahdollisuuden käsittää, mikä on tilanne ja tehdä ratkaisut siltä pohjalta.

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoo odottavansa oikeaa hetkeä, olisiko mahdollista että mies ei kosi koska hän odottaa oikeaa hetkeä?

Joo. Minäpä veikkaan, että tuo on vaan tekosyy. Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja sopivia hetkiä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Tänä syksynä oltiin romanttisella viikonloppumatkalla jne. Olen menettänyt uskoni siihen, että mies tosissaan suunnittelisi avioliittoa kanssani. ap

Ei se "oikea hetki" miehen vinkkelistä tarkoita romanttisesti oikeaa hetkeä. Se tarkoittaa taloudellisesti ja miehen omalta fiilispohjalta oikeaa hetkeä. 

Lopeta kosinnasta mankuminen ja keskity olemaan hyvä nainen miehellesi. Minä en piruuttaankaan kosisi, jos toinen sitä koko ajan ruinaisi. 

(Oma mieheni kosi viime kesänä alle kahden vuoden seurustelun jälkeen. Ei oltu koskaan edes puhuttu naimisiinmenosta, ja itse kosinta tapahtui spontaanisti Suomenlinnan lautalla, semmoisella "hopea"sormuksella jota olin hetkeä aiemmin ihaillut Kauppatorilla, mutta en raskinut ostaa kun maksoi peräti kympin haha. <3) 

Tervettä menoa, en piruuttaanka kosisi, jos tpinen mankii

Voi luoja!

AP, tuuthan kertomaan sit meille, miten kävi! Tuliko kosinta vuoden loppuun mennessä vai päästikö todellakin sinut mieluummin menemään.

Minua ärsyttää tässä keskustelussa ehkä kaikkein eniten naiset jotka toteavat etteivät he IKINÄ ole haaveilletkaan kosinnasta mutta niin se oma miea vaan kosi. No helvetin hienoa mutta miten se liittyy aiheeseen?