Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on vähän erilainen dilemma miehen kanssa. Minä kosin viime karkauspäivänä, ja mies vastasi kyllä rakkaani. Päivämäärä ja vuosi jätettiin vapaaksi, sormukset kuitenkin ostettiin kosintaani seuraavana "vuosipäivänä" Tai siis päivä sen jälkeen koska karkauspäivä :p
Pikkuhiljaa siis :D
Mies on halunnut itse "kosia uudestaan", eli niin että hän on jo katsonut alustavan päivämäärän, ja jos ei järjestänyt, niin ainakin jo hyvin suunnitellut jotain siihen. Minä taas olen kieltänyt tekemästä niin, sillä minulla/meillä on nimiongelma!!
Mies on ollut aikaisemmin naimisissa, ja hänen jo kuuden vuoden takainen exänsä piti mieheni nimen. On siis olemassa jo "rouva Möttönen", eikä minusta todellakaan tule Rouva möttönen kakkosta!
Mies ei ole halukas vaihtamaan minun nimeeni, enkä oikeastaan tiedä haluaisinko edes miestä sukuni nimelle, vaikka hän sitä itse haluaisikin. Voisimme molemmat myös pitää omat nimemme, mutta sitten on edelleen se rouva möttönen olemassa, vaikka virallisesti exä onkin, niin nimellisesti ei. Vaihtoehdoksi jää kokonaan uusi sukunimi.
Pitäisikin ehkä miehelle sanoa, että hän voi kosia minua sitten kun on saanut tämän nimiasian selvitettyä, että miten sen kanssa tehdään :D :p
Mitä väliä sillä on jos exä on pitänyt nimen? ei pitäisi liittyviä sinuun/teihin mitenkään. Ihan yhtä lailla voi miettiä miksi ottaa "rouva Virtanen" kun rouva virtasia on olemassa satoja saati miehen isän vaimo on rouva Virtanen. Ongelma on sinun pääsi sisällä. Miehellä tuskin on ongelmaa.
Ei tietenkään miehellä ole ongelmaa, koska hänellähän sitten on kaksi omalla nimellään olevaa vaimoa. Mahtaisi olla toisinpäin ongelma, jos minun nimellä kulkisi ex-miehiä ;)
Onko exä teidän elämässä vielä mukana? Hengaatteko vapaa-aikana? "Koska hänellä on kaksi omalla nimellään olevaa vaimoa" ovatko he vielä naimissa? Suomessa voi olla vain yhden kanssa kerrallaan naimisissa. Ex vaimo ei ole enää vaimo. Vain nainen saa tästä ongelman.
Et voi mitenkään tietää miten se suu pataisiin mikäli roolit olisi toisinpäin!
Onhan se exä elämässä mukana, kun lapsia on sen kanssa tehty. En todellakaan aio olla nimeni puolesta erillään tästä heidän perheestään, ainoana "virtasena" kun muut ovat "möttösiä", enkä ota nimeä joka on yhteinen sekä minulla miehellä, hänen eksällään ja heidän lapsillaan :D Joku raja pitää olla sentään!
Joten ainoat vaihtoehdot on joko pidät oman nimesi tai mies ottaa sinun jolloin hänellä on eri nimi kuin lapsillaan, jota tuskin tulee tapahtumaan.
Eipäs ole. Yhteinen uusi sukunimi on myös nykyään jo ihan yleinen käytäntö monelle.
Ööh? Sä siis vaadit, että jo ennen sinun kuvioihin tuloasi olemassaolleet isä ja lapset Möttönem eivät saa olla enää Möttösiä, koska lasten äitikin on Möttönen?
Ja koska mies ymmärrettävistä syistä ei halua ottaa sun nimeä itelleen ja lapsille, pitää koko uusperheen valita joku random nimi kaikille, että te olette nyt se yksikkö -lasten äiti joku ulkopuolinen...?
Kuinkahan hankalaksi elämänsä saa, jos tästäkin jo syttyy joku pakkomielle ja riita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on vähän erilainen dilemma miehen kanssa. Minä kosin viime karkauspäivänä, ja mies vastasi kyllä rakkaani. Päivämäärä ja vuosi jätettiin vapaaksi, sormukset kuitenkin ostettiin kosintaani seuraavana "vuosipäivänä" Tai siis päivä sen jälkeen koska karkauspäivä :p
Pikkuhiljaa siis :D
Mies on halunnut itse "kosia uudestaan", eli niin että hän on jo katsonut alustavan päivämäärän, ja jos ei järjestänyt, niin ainakin jo hyvin suunnitellut jotain siihen. Minä taas olen kieltänyt tekemästä niin, sillä minulla/meillä on nimiongelma!!
Mies on ollut aikaisemmin naimisissa, ja hänen jo kuuden vuoden takainen exänsä piti mieheni nimen. On siis olemassa jo "rouva Möttönen", eikä minusta todellakaan tule Rouva möttönen kakkosta!
Mies ei ole halukas vaihtamaan minun nimeeni, enkä oikeastaan tiedä haluaisinko edes miestä sukuni nimelle, vaikka hän sitä itse haluaisikin. Voisimme molemmat myös pitää omat nimemme, mutta sitten on edelleen se rouva möttönen olemassa, vaikka virallisesti exä onkin, niin nimellisesti ei. Vaihtoehdoksi jää kokonaan uusi sukunimi.
Pitäisikin ehkä miehelle sanoa, että hän voi kosia minua sitten kun on saanut tämän nimiasian selvitettyä, että miten sen kanssa tehdään :D :p
Mitä väliä sillä on jos exä on pitänyt nimen? ei pitäisi liittyviä sinuun/teihin mitenkään. Ihan yhtä lailla voi miettiä miksi ottaa "rouva Virtanen" kun rouva virtasia on olemassa satoja saati miehen isän vaimo on rouva Virtanen. Ongelma on sinun pääsi sisällä. Miehellä tuskin on ongelmaa.
Ei tietenkään miehellä ole ongelmaa, koska hänellähän sitten on kaksi omalla nimellään olevaa vaimoa. Mahtaisi olla toisinpäin ongelma, jos minun nimellä kulkisi ex-miehiä ;)
Onko exä teidän elämässä vielä mukana? Hengaatteko vapaa-aikana? "Koska hänellä on kaksi omalla nimellään olevaa vaimoa" ovatko he vielä naimissa? Suomessa voi olla vain yhden kanssa kerrallaan naimisissa. Ex vaimo ei ole enää vaimo. Vain nainen saa tästä ongelman.
Et voi mitenkään tietää miten se suu pataisiin mikäli roolit olisi toisinpäin!
Onhan se exä elämässä mukana, kun lapsia on sen kanssa tehty. En todellakaan aio olla nimeni puolesta erillään tästä heidän perheestään, ainoana "virtasena" kun muut ovat "möttösiä", enkä ota nimeä joka on yhteinen sekä minulla miehellä, hänen eksällään ja heidän lapsillaan :D Joku raja pitää olla sentään!
Joten ainoat vaihtoehdot on joko pidät oman nimesi tai mies ottaa sinun jolloin hänellä on eri nimi kuin lapsillaan, jota tuskin tulee tapahtumaan.
Eipäs ole. Yhteinen uusi sukunimi on myös nykyään jo ihan yleinen käytäntö monelle.
Ööh? Sä siis vaadit, että jo ennen sinun kuvioihin tuloasi olemassaolleet isä ja lapset Möttönem eivät saa olla enää Möttösiä, koska lasten äitikin on Möttönen?
Ja koska mies ymmärrettävistä syistä ei halua ottaa sun nimeä itelleen ja lapsille, pitää koko uusperheen valita joku random nimi kaikille, että te olette nyt se yksikkö -lasten äiti joku ulkopuolinen...?
Kuinkahan hankalaksi elämänsä saa, jos tästäkin jo syttyy joku pakkomielle ja riita?
Tuo kirjoittaja ei ihan täysillä käy kun vaatii miesten ja lasten olemaan itsensä kanssa saman nimiä jottei ole ulkopuolinen, mutta lasten äidillä ei ole mitään väliä, hän voi olla "ulkopuolinen". Onneksi tuo ja mies eivät voi keskenään päättää lasten nimistä. Äidillä on edelleen sanavaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Kunnon mies taluttaa naisen kunniallisesti kirkossa avioliiton auvoisaan satamaan ja haluaa myös lapsia. Eli jätä se.
Olihan tämä trolli? Ei kukaan vuonna 2018 voi ajatella näin kapeasti.
A) kaikki ei kuulu kirkkoon, ei ole perustuslain vastaista tai mies homppeli jos näin ei tee (vrt."kunnon mies")
B) kaikki eivät halua tai saa lapsia.
Ymmärrä, että ihmisillä on niin monia eri näkemyksiä kuin on ihmisiä.
Eipä mulla muuta'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on vähän erilainen dilemma miehen kanssa. Minä kosin viime karkauspäivänä, ja mies vastasi kyllä rakkaani. Päivämäärä ja vuosi jätettiin vapaaksi, sormukset kuitenkin ostettiin kosintaani seuraavana "vuosipäivänä" Tai siis päivä sen jälkeen koska karkauspäivä :p
Pikkuhiljaa siis :D
Mies on halunnut itse "kosia uudestaan", eli niin että hän on jo katsonut alustavan päivämäärän, ja jos ei järjestänyt, niin ainakin jo hyvin suunnitellut jotain siihen. Minä taas olen kieltänyt tekemästä niin, sillä minulla/meillä on nimiongelma!!
Mies on ollut aikaisemmin naimisissa, ja hänen jo kuuden vuoden takainen exänsä piti mieheni nimen. On siis olemassa jo "rouva Möttönen", eikä minusta todellakaan tule Rouva möttönen kakkosta!
Mies ei ole halukas vaihtamaan minun nimeeni, enkä oikeastaan tiedä haluaisinko edes miestä sukuni nimelle, vaikka hän sitä itse haluaisikin. Voisimme molemmat myös pitää omat nimemme, mutta sitten on edelleen se rouva möttönen olemassa, vaikka virallisesti exä onkin, niin nimellisesti ei. Vaihtoehdoksi jää kokonaan uusi sukunimi.
Pitäisikin ehkä miehelle sanoa, että hän voi kosia minua sitten kun on saanut tämän nimiasian selvitettyä, että miten sen kanssa tehdään :D :p
Mitä väliä sillä on jos exä on pitänyt nimen? ei pitäisi liittyviä sinuun/teihin mitenkään. Ihan yhtä lailla voi miettiä miksi ottaa "rouva Virtanen" kun rouva virtasia on olemassa satoja saati miehen isän vaimo on rouva Virtanen. Ongelma on sinun pääsi sisällä. Miehellä tuskin on ongelmaa.
Ei tietenkään miehellä ole ongelmaa, koska hänellähän sitten on kaksi omalla nimellään olevaa vaimoa. Mahtaisi olla toisinpäin ongelma, jos minun nimellä kulkisi ex-miehiä ;)
Onko exä teidän elämässä vielä mukana? Hengaatteko vapaa-aikana? "Koska hänellä on kaksi omalla nimellään olevaa vaimoa" ovatko he vielä naimissa? Suomessa voi olla vain yhden kanssa kerrallaan naimisissa. Ex vaimo ei ole enää vaimo. Vain nainen saa tästä ongelman.
Et voi mitenkään tietää miten se suu pataisiin mikäli roolit olisi toisinpäin!
Onhan se exä elämässä mukana, kun lapsia on sen kanssa tehty. En todellakaan aio olla nimeni puolesta erillään tästä heidän perheestään, ainoana "virtasena" kun muut ovat "möttösiä", enkä ota nimeä joka on yhteinen sekä minulla miehellä, hänen eksällään ja heidän lapsillaan :D Joku raja pitää olla sentään!
Uusperhe kuvio ja äitipuoli joka on " koska mä en haluu" tyyppi. Et halua olla eri nimellä, mutta et samallakaan. Aiot vaatia miehen ottamaan omasi, jotta lapsilla olisi eri nimi kuin isällään?
Nimiongelma joka on vain äitipuolen ongelma. Miehellä tuskin on ongelmaaä nimen kanssa kun on omia lapsia nimellä. Lapsethan tulevat tietysti ensin.
Kylläpäs alkoi nyt montaa raivostuttamaan, siitä vain, uliskaa pois, minua ei haittaa :)
Itsekäs äitipuoli ei ole mitään uutta.
Uliuliuliuliu-u-uu! anna mennä vain, kyllä maailmaan ulinaa mahtuu, pus!
Mies parka. Ei lapsellisempaa naista löytänyt. Löytää vielä paremman.
oih, mitä raivostumista!
Avopuolisot voivat tehdä toistensa hyväksi testamentin, mutta avopuolison kohdalla perintövero on suurempi kuin aviopuolison kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja exällä oli aikoinaan samankaltainen tilanne. Oltiin oltu yhdessä 15 vuotta (alettiin seurustelemaan kun oltiin molemmat 15v) aloimme puhumaan kihloista ja mahdollisen lapsen teosta ollessamme 27-vuotiaita ja mies lupasi kosia ja sitä odotin kunnes hän tosiaan jätti minut. Sanoi ettei koskaan halua lapsia tai naimisiin, oli vaan sanonut kihloista koska tiesi että itse olisin halunnut naimisiin. Hassuinta tässä on se että pian mies löysi uuden tyttöystävän ja meni tämän kanssa kihloihin heidän oltua yhdessä puoli vuotta. Siitä naimisiin ja saivat vielä lapsenkin. Tämä nainen kyllä jätti miehen heidän lapsen ollessa pari kuukautta vanha. Eli halusi siis naimisiin ja myös lapsia, muttei kanssani ja odotti tosiaan parempaa. Harmittaa vaan että "tuhlasin" aikaa noin kauan ihmiseen joka oikeastaan oli kanssani vain sen takia kun parempaa ei ollut tarjolla. Mutta itse nykyään naimisissa ja nykyisen puolison kanssa meillä on kaksi lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taas on vähän erilainen dilemma miehen kanssa. Minä kosin viime karkauspäivänä, ja mies vastasi kyllä rakkaani. Päivämäärä ja vuosi jätettiin vapaaksi, sormukset kuitenkin ostettiin kosintaani seuraavana "vuosipäivänä" Tai siis päivä sen jälkeen koska karkauspäivä :p
Pikkuhiljaa siis :D
Mies on halunnut itse "kosia uudestaan", eli niin että hän on jo katsonut alustavan päivämäärän, ja jos ei järjestänyt, niin ainakin jo hyvin suunnitellut jotain siihen. Minä taas olen kieltänyt tekemästä niin, sillä minulla/meillä on nimiongelma!!
Mies on ollut aikaisemmin naimisissa, ja hänen jo kuuden vuoden takainen exänsä piti mieheni nimen. On siis olemassa jo "rouva Möttönen", eikä minusta todellakaan tule Rouva möttönen kakkosta!
Mies ei ole halukas vaihtamaan minun nimeeni, enkä oikeastaan tiedä haluaisinko edes miestä sukuni nimelle, vaikka hän sitä itse haluaisikin. Voisimme molemmat myös pitää omat nimemme, mutta sitten on edelleen se rouva möttönen olemassa, vaikka virallisesti exä onkin, niin nimellisesti ei. Vaihtoehdoksi jää kokonaan uusi sukunimi.
Pitäisikin ehkä miehelle sanoa, että hän voi kosia minua sitten kun on saanut tämän nimiasian selvitettyä, että miten sen kanssa tehdään :D :p
Mitä väliä sillä on jos exä on pitänyt nimen? ei pitäisi liittyviä sinuun/teihin mitenkään. Ihan yhtä lailla voi miettiä miksi ottaa "rouva Virtanen" kun rouva virtasia on olemassa satoja saati miehen isän vaimo on rouva Virtanen. Ongelma on sinun pääsi sisällä. Miehellä tuskin on ongelmaa.
Ei tietenkään miehellä ole ongelmaa, koska hänellähän sitten on kaksi omalla nimellään olevaa vaimoa. Mahtaisi olla toisinpäin ongelma, jos minun nimellä kulkisi ex-miehiä ;)
Onko exä teidän elämässä vielä mukana? Hengaatteko vapaa-aikana? "Koska hänellä on kaksi omalla nimellään olevaa vaimoa" ovatko he vielä naimissa? Suomessa voi olla vain yhden kanssa kerrallaan naimisissa. Ex vaimo ei ole enää vaimo. Vain nainen saa tästä ongelman.
Et voi mitenkään tietää miten se suu pataisiin mikäli roolit olisi toisinpäin!
Onhan se exä elämässä mukana, kun lapsia on sen kanssa tehty. En todellakaan aio olla nimeni puolesta erillään tästä heidän perheestään, ainoana "virtasena" kun muut ovat "möttösiä", enkä ota nimeä joka on yhteinen sekä minulla miehellä, hänen eksällään ja heidän lapsillaan :D Joku raja pitää olla sentään!
Joten ainoat vaihtoehdot on joko pidät oman nimesi tai mies ottaa sinun jolloin hänellä on eri nimi kuin lapsillaan, jota tuskin tulee tapahtumaan.
Eipäs ole. Yhteinen uusi sukunimi on myös nykyään jo ihan yleinen käytäntö monelle.
Ööh? Sä siis vaadit, että jo ennen sinun kuvioihin tuloasi olemassaolleet isä ja lapset Möttönem eivät saa olla enää Möttösiä, koska lasten äitikin on Möttönen?
Ja koska mies ymmärrettävistä syistä ei halua ottaa sun nimeä itelleen ja lapsille, pitää koko uusperheen valita joku random nimi kaikille, että te olette nyt se yksikkö -lasten äiti joku ulkopuolinen...?
Kuinkahan hankalaksi elämänsä saa, jos tästäkin jo syttyy joku pakkomielle ja riita?
Käytettyä miestä ei kannata ottaa. Ajatelkaa nyt, mikä haaremi. :D
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap oletko materialisti? En kyllä ymmärrä koko avioliittoa. Naisille suunnattu instituutio joka on aivan turha. Jos ap haluaa naimisiin, niin liitto tuskin kestää, koska on valmis jättämään miehensä näin helposti.
Meillä kyllä mies kosi koska halusi enemmän naimisiin kuin minä. Halusi myös isot kirkkohäät ja juhlat. Suostuin koska rakastan häntä yli kaiken, vaikka inhoan juhlia. Sillä ehdolla että hän ottaa päävastuun järjestämisestä. Maaliskuussa kosi, mut ollaan oltu 2 kuukautta naimisissa. Juhlat oli hienot, mutta en tee tuollaista enää ikinä. Aviossa on huomattavasti rennompaa olla kuin kihloissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.
Oliko miehet siis ennen ressukoita, kun heidän oli "pakko avioiutua"? Niin kamalaa sinusta on miehellä, jos joutuu naimisiin?
Vähän ot, mut aika monessa tutkimuksessa on todettu, et miehet jotka on naimisissa elää paljon pidempään ja terveempinä ja masentuvat vähemmän kuin he, ketkä eivät ole naimisissa tai ovat eronneet. Nainen pitää monen miehen kaidalla polulla, niin se vain on ;)
Ainoa mahdollisuus miehelle seksiin oli avioliitto.Ei todellakaan ollut kyse vuosisadan rakkaustarinasta.
Miksi mies vaatii itselleen "vuosisadan rakkaustarinaa"? Onko lukenut liikaa Harlekiineja? Eikö tavallinen rakkaustarina riitä?
Minä tunnen(& tunsin ennen kuolemaansa) valtavasti vanhoja ihmisiä, joille riitti hyvä puoliso ja tavallinen rakkaus.
Eiköhän sillä miehelläkin ollut silloin ennen vanhaa mahdollisuus valita, ottiko sen kauheimman vai vähän siedettävämmän ihmisen vaimokseen ja seksikumppanikseen. Jos ei ollut, niin hiukan ressukkaa, melkein jo vähän oma vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kertonut ennenkin, mutta meillä mies otti mun sukunimen kun menimme naimisiin, vaikka hänellä on kaksi lasta ja ex-vaimo hänen tyttö-öh-poikanimellään. Kyllähän exä siitä riemastui, ja käski vaihtaa takaisin, mutta me päätimme tehdä näin, ja mies pitää uudesta nimestään, ja on kiva kun postilaatikossa on vain yksi nimi :)
Vierailija kirjoitti:
Mutta eikö tuo lupaus kosia ole teknisesti ottaen kosinta? Kosintahan on pyyntö mennä naimisiin ja te olette jo sopineet menevänne naimisiin.
Eli tämä on jälleen esimerkki parista, joka on kihloissa mutta ei ole menossa naimisiin. Ettekö sitten ole onnellisia näin? Mitä, jos mies suostuu naimisiin mutta haluaakin avioehdon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut ennenkin, mutta meillä mies otti mun sukunimen kun menimme naimisiin, vaikka hänellä on kaksi lasta ja ex-vaimo hänen tyttö-öh-poikanimellään. Kyllähän exä siitä riemastui, ja käski vaihtaa takaisin, mutta me päätimme tehdä näin, ja mies pitää uudesta nimestään, ja on kiva kun postilaatikossa on vain yksi nimi :)
Näihä se kannattais tämän toisenki parin tehä? Eipähän ole loppuunkaluttu ja kaikille annettu nimi riesana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto tuo miehelle noin kymmenen vuotta lisää elinikää, naiselle ei yhtään. Ja nimenomaan Suomessa. Avioliitto mahdollistaa miehelle (tai naiselle) puolison kuoleman yhteydessä mahdollisuuden elää yhteisessä asunnossa vaikka loppuelämänsä, avoliitossa puolison häätää asunnosta kuolleen vanhemmat, lapset tai sisarukset melko pian. Puolta omaisuudestaan ei avioliitossa menetä kukaan, Suomessa puolisot käyvät molemmat töissä ja suomalaiset naiset ovat koulutettuja. Monet reilusti miehen keskipalkan yläpuolella olevat ammatit naisistuvat, kuten lääkärit, rehtorit, lukion aineenopettajat jne. Ja lisäksi avioehto on mahdollinen. Leskeneläke helpottaa esim pienten lasten kanssa yksin jäänyttä. Ulkomaankomennuksia se helpottaa.
Lisäksi monelle oikeasti sitoutuminen on arvo, ja aika moni suomalainen haluaa sen Jumalan edessä sitoutumisenkin.
Avioliitossa ei ole mitään haittoja, mutta siitä on useita selkeitä hyötyjä.
Aloittajan kohdalla ongelma on miehen epärehellisyys ja kyvyttömyys välittää toisen tunteista. Se on kyllä iso varoitusmerkki. Puhukaa suoraan. Ei mitään kosintoja, ette ole mitään satuprinssejä ja prinsessoja. Molemmat sanovat mitä haluavat ja milloin. Jos se ei mene yksiin, ja mies ei ole valmis puhumaan rehellisesti, ei tuossa ole mitään hyvää suhdetta ja kumppania, jota pitäisi jäädä suremaan.
Avioliitosta on
Ei mitään haittoja? Pitäisin helvetillisenä haittana sitä että rahat menee perheen elättämiseen kun vaihtoehto on käyttää ne itseensä.
Exactly . Kun tietää kuinka pirun tiukassa se raha työstä nykyään on, toisin sanoen, kuinka v i t u s t i tarvii miehen revittää että saa cashia työstään niin että pystyy itselleen hankkimaan sellaisen elämän että se on mielekästä. Pystyy harrastamaan, juopottelemaan, matkustelemaan hummaamaan, hirnumaan, ja yleensäkin olemaan niin että elämässä on elämisen makua ja mielekkyyttä. Niin _EI_TOD._ tulisi pieneen mieleenkään alkaa ensin repimään työssään itseään teuraaksi ja vain sen tähden että joku ä m m ä n rutku tulee siihen jotain avioliittoa ja h e l v e t i n kersoja mankumaan ja kuinka ollakkaan, *ULLATUS !* maksattamaan ne miehellä. Ne kersat, joita ei edes missään nimessä itse ole edes koskaan halunnutkaan, eikä varsinkaan kustantamaan niitä, niin niitä pitäisi muka alkaa rahoittamaan ja siten heittämään oma elämänsä, tavoitteensa ja unelmansa menemään ja alistua palkattomaksi orjaksi.
Orjaksi joka raahustaa lasittunein silmin, vailla minkäänlaista toivoa tai elämän kipinää joka helvetin aamu sille entiselle mukavalle työpaikalleen, tekemään sitä ennen niin mukavaa ja mielekästä työtä, josta sai kohtuu korvauksen ja sillä pystyi "nauttimaan" elämästään ja vapaudestaan. Nyt kersa / ä m m ä n rutku / avioliitto -h e l v e t i n jälkeen raahustaa sinne samaan paikkaan tekemään palkatonta pakkotyötä (siis juuri sitä p a s k a a jota ei ole pyytänyt), jota ei pystysi lopettamaan vaikka haluaisi, koska sen jälkeen yhteiskunta surutta p e r s e r a i s k a i s i kuivalla nyrkillä esim. elareiden muodossa. Kaikki mitä siitä repimisestä saisi, valuisi omien käsien kautta akalle ja kersalle kuin vesi hanhen selästä. Siinä sitten saisi silmät tuskasta punoittaen katsoa kuinka elämä ja elämäntyö omien käsien kautta valuu kuin hiekka sormien lävitse muiden hyödyksi ja itselle ei jäisi kuin "tekemisen ilo", akan, kersan ja yhteiskunnan kupatessa kaikki selkänahastasi, jopa terveyden kustannuksella revityt hedelmät pois ulottuviltasi. Eikä se loppuisi koskaan, aikaisintaan 20 v. päästä, siis elinakautisen jälkeen jos niitä riesoja, kakaroita ei olisi kuin yksi, tai se samainen ä m m ä n rutku ei olisi ottanut avioeroa ja ulosmitannut -50% omaisuudestasi jo aikaisemmin. Siinäpä se elämä ja pahimmillaan terveyskin menisi kun jotku muut kuppasivat tulokset liiveihinsä. Aika usea mieshän se juurikin noin ajattelee nuorena että "sitten kun minusta tulee iso, niin minä kyllä varmasti ja ahkerasti painatan elämäni muiden eteen, kun se on niiiiiiiin saakelinmoinen etuoikeus saada tehdä niin. Kyllä sillä taivaspaikan ainakin varmistaa"
Kuten sanottua, suomessa avioliitosta EI OLE miehelle MITÄÄN hyötyä. Haittaa ja vaivaa IHAN h e l v e t i s t i senkin edestä.
Vaikuttaa huonolta kokemukselta elämästä. Paskempi juttu jos sulle näin pääsi käymään. Mä tein kaksi lasta nuoruudentyperyyksissäni, ja ero tuli ennen kuin lapset oli skolessa.
Nykyään olen ollut jo kuutisen vuotta nykyisen, ja viimeiseksi jäävän vaimon kanssa yhdessä, eikä voisi elämä paremmalta maistua! Lapsetkin ovat jo isoja jölliköitä, elareita pari vuotta toisesta jäljellä. Ikäväkseni vaimo sairastui pari vuotta sitten, ja talous jäi pitkälti minun huolekseni. Onneksi minunkaan käärinliinoissani ei ole taskuja, ja saan tehdä elämässäni niitä asioita joita eniten haluan, eli mökkeillä vaimon kanssa, asua mukavassa talossa sitä silloin tällöin remppaillen, kulkea luonnossa, ja saunoa kunnostamassani 40-luvun pihasaunassa pitkän kaavan mukaan. Näitä kaikkia vaimon kanssa tottakai.
Tai ehkä tämä kitinäsi on vain nuoren vihaisen miehen itkua, kun pitäisi vielä saada ajaa hienolla autolla, ja matkustella punaisien lyhtyjen alueella äijäillen, ja yrittää saada tällä kaikella muita poikia kateelliseksi, ja naisia kaatoon. Heh, semmoistahan se oli vielä silloin kun ei paremmasta mitään ymmärtänyt.
M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja exällä oli aikoinaan samankaltainen tilanne. Oltiin oltu yhdessä 15 vuotta (alettiin seurustelemaan kun oltiin molemmat 15v) aloimme puhumaan kihloista ja mahdollisen lapsen teosta ollessamme 27-vuotiaita ja mies lupasi kosia ja sitä odotin kunnes hän tosiaan jätti minut. Sanoi ettei koskaan halua lapsia tai naimisiin, oli vaan sanonut kihloista koska tiesi että itse olisin halunnut naimisiin. Hassuinta tässä on se että pian mies löysi uuden tyttöystävän ja meni tämän kanssa kihloihin heidän oltua yhdessä puoli vuotta. Siitä naimisiin ja saivat vielä lapsenkin. Tämä nainen kyllä jätti miehen heidän lapsen ollessa pari kuukautta vanha. Eli halusi siis naimisiin ja myös lapsia, muttei kanssani ja odotti tosiaan parempaa. Harmittaa vaan että "tuhlasin" aikaa noin kauan ihmiseen joka oikeastaan oli kanssani vain sen takia kun parempaa ei ollut tarjolla. Mutta itse nykyään naimisissa ja nykyisen puolison kanssa meillä on kaksi lasta.
Taas tätä satuilua.Mies voi saada lapsen vaikkei sitä haluaisikaan.
Mua ei koskaan ns kosittu mutta mentiin naimisiin, mies odotti että järjestän kaiken kun halusin sitä enemmän.
Ero tuli 40v, en ollut se oikea.
Ota vähän etäisyyttä, lopeta roikkuminen miehessä. Käy vähän ulkona kavereiden kanssa. Uusi kampaus, uusi lookki, kivoja alusvaatteita. Mainitse kivoja miespuolisia työkavereita ohimennen. Järjestä omaa ohjelmaa lauantai-illaksi. Osta kiva sormus oikeaan käteen itsellesi. Odota mikä on miehen reaktio.
Miehillä on enemmän aikaa, oikea voi odottaa nelikymppiseksi saakka. Et ole hänelle se oikea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.
Oliko miehet siis ennen ressukoita, kun heidän oli "pakko avioiutua"? Niin kamalaa sinusta on miehellä, jos joutuu naimisiin?
Vähän ot, mut aika monessa tutkimuksessa on todettu, et miehet jotka on naimisissa elää paljon pidempään ja terveempinä ja masentuvat vähemmän kuin he, ketkä eivät ole naimisissa tai ovat eronneet. Nainen pitää monen miehen kaidalla polulla, niin se vain on ;)
Ainoa mahdollisuus miehelle seksiin oli avioliitto.Ei todellakaan ollut kyse vuosisadan rakkaustarinasta.
Miksi mies vaatii itselleen "vuosisadan rakkaustarinaa"? Onko lukenut liikaa Harlekiineja? Eikö tavallinen rakkaustarina riitä?
Minä tunnen(& tunsin ennen kuolemaansa) valtavasti vanhoja ihmisiä, joille riitti hyvä puoliso ja tavallinen rakkaus.
Eiköhän sillä miehelläkin ollut silloin ennen vanhaa mahdollisuus valita, ottiko sen kauheimman vai vähän siedettävämmän ihmisen vaimokseen ja seksikumppanikseen. Jos ei ollut, niin hiukan ressukkaa, melkein jo vähän oma vika.
Mies ei vaatinut kuin fyysistä suhdetta.Kuinka et ymmärrä näin yksinkertaista kommenttia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.
Oliko miehet siis ennen ressukoita, kun heidän oli "pakko avioiutua"? Niin kamalaa sinusta on miehellä, jos joutuu naimisiin?
Vähän ot, mut aika monessa tutkimuksessa on todettu, et miehet jotka on naimisissa elää paljon pidempään ja terveempinä ja masentuvat vähemmän kuin he, ketkä eivät ole naimisissa tai ovat eronneet. Nainen pitää monen miehen kaidalla polulla, niin se vain on ;)
Ainoa mahdollisuus miehelle seksiin oli avioliitto.Ei todellakaan ollut kyse vuosisadan rakkaustarinasta.
Miksi mies vaatii itselleen "vuosisadan rakkaustarinaa"? Onko lukenut liikaa Harlekiineja? Eikö tavallinen rakkaustarina riitä?
Minä tunnen(& tunsin ennen kuolemaansa) valtavasti vanhoja ihmisiä, joille riitti hyvä puoliso ja tavallinen rakkaus.
Eiköhän sillä miehelläkin ollut silloin ennen vanhaa mahdollisuus valita, ottiko sen kauheimman vai vähän siedettävämmän ihmisen vaimokseen ja seksikumppanikseen. Jos ei ollut, niin hiukan ressukkaa, melkein jo vähän oma vika.
Mies ei vaatinut kuin fyysistä suhdetta.Kuinka et ymmärrä näin yksinkertaista kommenttia?
No mikäs tässä sitten oli se ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.
Oliko miehet siis ennen ressukoita, kun heidän oli "pakko avioiutua"? Niin kamalaa sinusta on miehellä, jos joutuu naimisiin?
Vähän ot, mut aika monessa tutkimuksessa on todettu, et miehet jotka on naimisissa elää paljon pidempään ja terveempinä ja masentuvat vähemmän kuin he, ketkä eivät ole naimisissa tai ovat eronneet. Nainen pitää monen miehen kaidalla polulla, niin se vain on ;)
Ainoa mahdollisuus miehelle seksiin oli avioliitto.Ei todellakaan ollut kyse vuosisadan rakkaustarinasta.
Miksi mies vaatii itselleen "vuosisadan rakkaustarinaa"? Onko lukenut liikaa Harlekiineja? Eikö tavallinen rakkaustarina riitä?
Minä tunnen(& tunsin ennen kuolemaansa) valtavasti vanhoja ihmisiä, joille riitti hyvä puoliso ja tavallinen rakkaus.
Eiköhän sillä miehelläkin ollut silloin ennen vanhaa mahdollisuus valita, ottiko sen kauheimman vai vähän siedettävämmän ihmisen vaimokseen ja seksikumppanikseen. Jos ei ollut, niin hiukan ressukkaa, melkein jo vähän oma vika.
Mies ei vaatinut kuin fyysistä suhdetta.Kuinka et ymmärrä näin yksinkertaista kommenttia?
No mikäs tässä sitten oli se ongelma?
Se että naiset eivät tajua miehen huijaavan heitä noilla katteettomilla kosimislupauksilla ja nainen roikkuu turhaan suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ja exällä oli aikoinaan samankaltainen tilanne. Oltiin oltu yhdessä 15 vuotta (alettiin seurustelemaan kun oltiin molemmat 15v) aloimme puhumaan kihloista ja mahdollisen lapsen teosta ollessamme 27-vuotiaita ja mies lupasi kosia ja sitä odotin kunnes hän tosiaan jätti minut. Sanoi ettei koskaan halua lapsia tai naimisiin, oli vaan sanonut kihloista koska tiesi että itse olisin halunnut naimisiin. Hassuinta tässä on se että pian mies löysi uuden tyttöystävän ja meni tämän kanssa kihloihin heidän oltua yhdessä puoli vuotta. Siitä naimisiin ja saivat vielä lapsenkin. Tämä nainen kyllä jätti miehen heidän lapsen ollessa pari kuukautta vanha. Eli halusi siis naimisiin ja myös lapsia, muttei kanssani ja odotti tosiaan parempaa. Harmittaa vaan että "tuhlasin" aikaa noin kauan ihmiseen joka oikeastaan oli kanssani vain sen takia kun parempaa ei ollut tarjolla. Mutta itse nykyään naimisissa ja nykyisen puolison kanssa meillä on kaksi lasta.
Taas tätä satuilua.Mies voi saada lapsen vaikkei sitä haluaisikaan.
Mutta vain tyhmä mies. Älykäs mies osaa ehkäistä/katkaista piuhat.
Kunnon mies taluttaa naisen kunniallisesti kirkossa avioliiton auvoisaan satamaan ja haluaa myös lapsia. Eli jätä se.