Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?

Kaikki ei kaipaa paperia suhdetta todistamaan.

Et voi tehdä kuin antaa asian olla ja elää parisuhteessa ilman sormusta - miten tuo on olevinaan iso asia. Kyllä se onnistuu :)

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei kaipaa paperia suhdetta todistamaan.

Et voi tehdä kuin antaa asian olla ja elää parisuhteessa ilman sormusta - miten tuo on olevinaan iso asia. Kyllä se onnistuu :)

Heh, jos ei ole omaisuutta,  eikä lapsia ja haluaa tilaisuuden tullen nostaa nopeammin kytkintä kuin avioliitossa, niin sittenhän sormus ei ole mikään iso asia. 

age is just a number kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies sanoo odottavansa oikeaa hetkeä, olisiko mahdollista että mies ei kosi koska hän odottaa oikeaa hetkeä?

Joo. Minäpä veikkaan, että tuo on vaan tekosyy. Ollaan oltu jo pitkään yhdessä ja sopivia hetkiä olisi ollut vaikka kuinka paljon. Tänä syksynä oltiin romanttisella viikonloppumatkalla jne. Olen menettänyt uskoni siihen, että mies tosissaan suunnittelisi avioliittoa kanssani. ap

Ei se "oikea hetki" miehen vinkkelistä tarkoita romanttisesti oikeaa hetkeä. Se tarkoittaa taloudellisesti ja miehen omalta fiilispohjalta oikeaa hetkeä. 

Lopeta kosinnasta mankuminen ja keskity olemaan hyvä nainen miehellesi. Minä en piruuttaankaan kosisi, jos toinen sitä koko ajan ruinaisi. 

(Oma mieheni kosi viime kesänä alle kahden vuoden seurustelun jälkeen. Ei oltu koskaan edes puhuttu naimisiinmenosta, ja itse kosinta tapahtui spontaanisti Suomenlinnan lautalla, semmoisella "hopea"sormuksella jota olin hetkeä aiemmin ihaillut Kauppatorilla, mutta en raskinut ostaa kun maksoi peräti kympin haha. <3) 

Tosi hyvä sun on viisastella ap:n tilanteesta kun omasi on ihan päinvastainen. Ja että pitää vaan keskittyä olemaan hyvä nainen ja lakaista ikävät tunteet maton alle niin ansaitsee kosinnan, voi jestas :D

Itse mietin pitäisikö vaan erota. Ollaan oltu vasta 2v yhdessä ja yhdessä asuttu reilu puoli vuotta, mutta alusta asti olen puhunut että haluan naimisiin ja lapsen jossain vaiheessa. Pelottaa että ikä tulee kohta vastaan, oon jo yli 30. Meillä on ollut ongelmia yhteenmuuton jälkeen ja ollaan niistä selvitty, mutta mies haluaa katsoa pidempään miten yhteiselo sujuu. Tiedostan että mikään suhde ei ole täydellinen ja on tehtävä töitä. Mies vaan totesi jossain vaiheessa että siitä tuntuu että ollaan liian erilaisia. En vaan millään jaksa taas etsiä uutta ja myydä kämppä ja muuttaa muualle, mutta kai se on pakko jos ei mitään tapahdu. Itsekin haluan saada lapsia parisuhteessa ja mies on ollu samoilla linjoilla. En tiedä pitäisikö kans asettaa aikaraja. Oon ollut 10v elämäni aikana seurustelusuhteeissa ja tuntuu että nyt olisi jo aika ottaa seuraava askel.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei kaipaa paperia suhdetta todistamaan.

Et voi tehdä kuin antaa asian olla ja elää parisuhteessa ilman sormusta - miten tuo on olevinaan iso asia. Kyllä se onnistuu :)

Et sitten kaipaa muitakaan sopimuksia? Ei avioliitto sormuksesta ole kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin pitäisikö vaan erota. Ollaan oltu vasta 2v yhdessä ja yhdessä asuttu reilu puoli vuotta, mutta alusta asti olen puhunut että haluan naimisiin ja lapsen jossain vaiheessa. Pelottaa että ikä tulee kohta vastaan, oon jo yli 30. Meillä on ollut ongelmia yhteenmuuton jälkeen ja ollaan niistä selvitty, mutta mies haluaa katsoa pidempään miten yhteiselo sujuu. Tiedostan että mikään suhde ei ole täydellinen ja on tehtävä töitä. Mies vaan totesi jossain vaiheessa että siitä tuntuu että ollaan liian erilaisia. En vaan millään jaksa taas etsiä uutta ja myydä kämppä ja muuttaa muualle, mutta kai se on pakko jos ei mitään tapahdu. Itsekin haluan saada lapsia parisuhteessa ja mies on ollu samoilla linjoilla. En tiedä pitäisikö kans asettaa aikaraja. Oon ollut 10v elämäni aikana seurustelusuhteeissa ja tuntuu että nyt olisi jo aika ottaa seuraava askel.

Siis saada lapsia naimisissa piti lukea 😄 Tai ainakin mennä pian sen jälkeen naimisiin...

- sama

Vierailija kirjoitti:

Itse mietin pitäisikö vaan erota. Ollaan oltu vasta 2v yhdessä ja yhdessä asuttu reilu puoli vuotta, mutta alusta asti olen puhunut että haluan naimisiin ja lapsen jossain vaiheessa. Pelottaa että ikä tulee kohta vastaan, oon jo yli 30. Meillä on ollut ongelmia yhteenmuuton jälkeen ja ollaan niistä selvitty, mutta mies haluaa katsoa pidempään miten yhteiselo sujuu. Tiedostan että mikään suhde ei ole täydellinen ja on tehtävä töitä. Mies vaan totesi jossain vaiheessa että siitä tuntuu että ollaan liian erilaisia. En vaan millään jaksa taas etsiä uutta ja myydä kämppä ja muuttaa muualle, mutta kai se on pakko jos ei mitään tapahdu. Itsekin haluan saada lapsia parisuhteessa ja mies on ollu samoilla linjoilla. En tiedä pitäisikö kans asettaa aikaraja. Oon ollut 10v elämäni aikana seurustelusuhteeissa ja tuntuu että nyt olisi jo aika ottaa seuraava askel.

Tuntematta teidän parisuhdedynamiikkaa, minä ainakin ihan topakasti miehelleni muistutin iästäni ja olin valmis päättämään seurustelun, jos ei jompikumpi ollut tyytyväinen, koska sellaista sitkuttelua ei vaan kolmikymppisenä kestä katsoa. Laitoin siis hieman vauhtia rattaisiin, kuitenkin inhimillisimmin mitä pystyin, toista loukkaamatta. On hyvä harkita, mutt jos kahdessa vuodessa ei muka saa omaa asennetta ja valintaa tehtyä, en tiiä auttaako muka lisävuodetkaan? Nämä on niitä kriittisiä aikoja naiselle, kun tuo biologia on vaan mikä on.

Meillä auttoi asiaa, ettei menty asumaan yhteen ennen kihloja tai avioliittoa niin ei ollut siitä painetta, että pitäis vielä erota ja 1.5 vuodessa selvitettiin välimme sujuiksi ja menimme naimisiin. Mies oli hitaampi kuin minä,mutta nyt kun ollaan naimisissa sanoo, että paljon rennompaa. Ei oo enään sellaista seurustelun epävarmuutta ja ollaan lain edessäkin perhe. Tässä on turvallista olla. Mies ei juo (tai ehkä 2 kertaa vuodessa saunakalja) ei käy baareissa ja ollaan enemmänkin uskovaispiireissä. Sieltä tulee elämänsisältö ja rakenne. Aina ei oo helppoo, mutta uskon Jeesukseen ja siinä on minun toivoni.

Vähän off topic, tai sitten ei, mutta on tutkittu, että mm.videopelien pelaaminen heikentää miehen päätöksentekoalueita aivoissa ja mies tavallaan ns.turtuu ja pakenee ehkä tavallista elämää, vastuunottoa ja elämän tylsyyttäkin. Tiedän, että monet kärsii kun aikuinen mies pelaa. Tiedän naisia, ketkä oottaa vastauksia kihloihin menemiseen, naimisiin menemiseen, asunnon ostoon ja lapsiin, mutta mies vaan käy töissä ja sen jälkeen pelaa koneella. Näitäkin on nähty!

Kannattaa tosiaan miettiä miettiä mitä elämältä haluaa, tuleeko toimeen ja onko yhdessä mukavaa, eikä vaan ajantappamista. Äitini sanoin: älä hanki miestä, jonka kanssa voit olla, hanki mies, jota ilman et voi elää!

Paljon tsemppiä aplle!

Mä kirjoittelin aikaisemmin siitä, miten avioliitosta puhuminen on tullut mörkö meidän parisuhteessa, ja että kosin miestä 6kk sitten ja sain ein.

No, eilen puhuin miehelle, kuinka minusta tuntuu että me halutaan eri asioita ja en koe että mies olisi valmis naimisiin.

Mies totesi siihen, että joooo haluaa naimisiin, mutta vasta sitten kun meidän suhde on täydellinen.

Meidän suhteen ongelmat johtuu vain ja ainoastaan siitä, etten usko että mies haluaa perhettä kanssani ja mennä naimisiin. Se on ainoa juttu mistä ollaan viimeisen vuoden aikana väännetty.

Joten, jätin miehen. En voi alkaa olemaan jossain koeaikasuhteessa, kun omistamme jo yhdessä asunnon sekä koiran. Että naimisiin vasta kun kaikki on täydellistä?? HAH! Ihan kuin parisuhteet olisi jatkuvasti täydellisiä.

Naimisiin meno tarkoittaa mielestäni, että haluat olla toisen kanssa juurikin siinä hyvässä ETTÄ pahassa..

Up

Miten ap:lle kävi?? Päivitystä vuoteen 2024?

Mulla on sama tilanne kuin ap, me tosin on oltu jo 10v yhdessä eikä kuulu kosintaa. Sanoin että en enää odota. Olen vanha jo ja vanhanaikainen, mies kosii enkä enää kosi ketään. Jossei vuoden aikana tapahdu niin lähden ja katson mitä elämä tuo eteeni. Miksi minun pitäisi odottaa vielä yhtään enempää?? Olen jo 53v.

Miettikää nyt taloudelliseltakin kannalta, häät eivät ole mikään halpa rasti.

Hyvin kiteytit koko ongelman ja asian loukkaavuuden.

Ero. Sama juttu lasten saannin osalta. Ette jää suhteeseen jossa koette jäävänne jatkuvasti jalkoihin.

Tämä on varmaan jo todettukin, mutta keskivertomies on aivan tavattoman konservatiivinen (miettikääpä vaikka kaisihannetta vuosikymmenestä toiseen) ja pasauttaa kyllä naimisiin kun edes luulee sen oikean tulleen kohdalle. Mut on vihitty tällaisen ei-naimisiin -miehen kanssa kahdesti, toinen kierros onnistui.

Yksinkertaisesti kodit itse. Tällöin ei jää muita vaihtoehtoa kun päättää haluaako vai ei. Jos päättyy huonosti niin mielummin nyt kun vuosia odotellessa. 

Ap:n miesystävä on varmaan pelännyt sitä että kun hääkakku on syöty ja sen vaikutus alkaa niin käy kuten aina: seksi vähenee ja sitten loppuu kokonaan😭

Sano että jokainen hetki on oikea etkä kaipaa mitään spesiaalia showta kosimisesta. Jos ei kosi niin kosi itse. Sukulaisella niin että kihloihin menivät naisen painostuksesta mutta naimisiin ei koska mies ei halua. Eroa miettinyt monesti ja toinen rikas samalla kun toinen elellyt vuosia toisen tiliä tyhjentäen. 

Juu päästä irti.

Itse en katsoisi naista joka kyselee parisuhdeasioita vauva-palstalla.

Ei kannata kuluttaa aikaa yhtään enempää ja kosi vaikka itse. Kuinka kauan ootte olleet yhdessä?

Yks pari olivat avoliitossa vuosikaudet, mutta erotessaan menikin toisen kanssa naimisiin ja saivat lapsia.