Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan jo todettukin, mutta keskivertomies on aivan tavattoman konservatiivinen (miettikääpä vaikka kaisihannetta vuosikymmenestä toiseen) ja pasauttaa kyllä naimisiin kun edes luulee sen oikean tulleen kohdalle. Mut on vihitty tällaisen ei-naimisiin -miehen kanssa kahdesti, toinen kierros onnistui.
Eli mies ollut vastahsnkainen muille, mutta te menitte naimisiin hyvinkin nopeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset, miksi odotatte niin pitkään?
Kun menin nuorena naimisiin, kaikki oli heti selvää. Ei mies ole oottamisen arvoinen jos vuositolkulla täytyy odottaa haluaako toinen asettautua sinun kanssa. Nöyryyttävä asetelma.
Ja suurin osa kyllä haluaa elämänkumppanin joka ei mielessään kyseenalaista sinua jatkuvasti.
Avoliitot ja koko kulttuuri sen ympärillä on hanurista. Nolointa on termi avovaimo, jota ei onneksi kukaan käytä.
Tuttu tilanne. Vuoden ehdottamisen jälkeen tuntuu et todennäköisesti kaikki katkeruus purskahtaa kerralla jos hän joskus kosii.
En tiedä pystynkö enää suostumaan. Vai onko suhteen kiihtyvä alamäki tuon vuoksi edessä.
Opettelet tanssimaan kuin Beyoncé ja laitat soimaan Put a ring on it ja heilutat tanssien kättä miehen kasvojen edessä.
Me käytiin aiheesta keskustelu vähän aikaa sitten. Seurustelua takana neljä vuotta.
Kävi ilmi, että mies ei ole näiden vuosien aikana uhrannut ajatustakaan kihloille tai naimisiinmenolle. Ei kevyttä, pientä ajatustakaan. Sanoi suoraan että ei ole käynyt mielen vieressäkään.
Pakko sanoa, että oma suhtautumiseni suhteeseen muuttui välittömästi. Tiesin kyllä, että mies on vähän huono suunnittelemaan konkreettisia tulevaisuudenjuttuja, mutta että ei edes etäisenä ajatuksena ole miettinyt että olisinko minä se joka kihlataan ja vaimoutetaan. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että en ole hänelle se oikea.
En kertakaikkiaan enää osaa nähdä suhdettamme vakavana. En välittömästi ala eroamaankaan, sinkkuelämä ei kiinnosta yhtään mutta myönnän että vastuuvapautin itseni välittömästi parisuhteen hoitamisesta tai yhteisen tulevaisuuden suunnittelusta. Ollaan yhdessä niin kauan kun on kivaa ja kun alkaa kyllästyttää, alan etsimään sitä elämäni tosirakkautta ja tulevaa aviomiestäni muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt taloudelliseltakin kannalta, häät eivät ole mikään halpa rasti.
Ei naimisiinmeno kalliita häitä edellytä. Vihkijä (joko pappi tai maistraatin virkamies) ja kaksi todistajaa. Rahanpuute ei ole pätevä syy olla menemättä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin aiheesta keskustelu vähän aikaa sitten. Seurustelua takana neljä vuotta.
Kävi ilmi, että mies ei ole näiden vuosien aikana uhrannut ajatustakaan kihloille tai naimisiinmenolle. Ei kevyttä, pientä ajatustakaan. Sanoi suoraan että ei ole käynyt mielen vieressäkään.
Pakko sanoa, että oma suhtautumiseni suhteeseen muuttui välittömästi. Tiesin kyllä, että mies on vähän huono suunnittelemaan konkreettisia tulevaisuudenjuttuja, mutta että ei edes etäisenä ajatuksena ole miettinyt että olisinko minä se joka kihlataan ja vaimoutetaan. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että en ole hänelle se oikea.
En kertakaikkiaan enää osaa nähdä suhdettamme vakavana. En välittömästi ala eroamaankaan, sinkkuelämä ei kiinnosta yhtään mutta myönnän että vastuuvapautin itseni välittömästi parisuhteen hoitamisesta tai yhteisen tulevaisuuden suunnittelusta. Ollaan yhdessä niin kauan kun on kivaa ja kun alkaa kyllä
No jep. Meillä ollaan oltu valmiita ihan kaikkeen muuhun paitsi ei naimisiin, koska pelkää omaisuutensa puolesta. Mua ei oikeasti vois vähääkään kiinnostaa toisen omaisuus, kun mulla on omatkin, mut onhan se vähän outoa jos lapsen ja yhteisen talolainan voi ottaa, mut ei naimisiin iik apua-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin aiheesta keskustelu vähän aikaa sitten. Seurustelua takana neljä vuotta.
Kävi ilmi, että mies ei ole näiden vuosien aikana uhrannut ajatustakaan kihloille tai naimisiinmenolle. Ei kevyttä, pientä ajatustakaan. Sanoi suoraan että ei ole käynyt mielen vieressäkään.
Pakko sanoa, että oma suhtautumiseni suhteeseen muuttui välittömästi. Tiesin kyllä, että mies on vähän huono suunnittelemaan konkreettisia tulevaisuudenjuttuja, mutta että ei edes etäisenä ajatuksena ole miettinyt että olisinko minä se joka kihlataan ja vaimoutetaan. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että en ole hänelle se oikea.
En kertakaikkiaan enää osaa nähdä suhdettamme vakavana. En välittömästi ala eroamaankaan, sinkkuelämä ei kiinnosta yhtään mutta myönnän että vastuuvapautin itseni välittömästi parisuhteen hoitamisesta tai yhteisen tulevaisuuden suunnittelusta. Ollaan yhdessä niin kauan kun on kivaa ja kun alkaa kyllä
Ymmärrän sinua niin hyvin 💔
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin aiheesta keskustelu vähän aikaa sitten. Seurustelua takana neljä vuotta.
Kävi ilmi, että mies ei ole näiden vuosien aikana uhrannut ajatustakaan kihloille tai naimisiinmenolle. Ei kevyttä, pientä ajatustakaan. Sanoi suoraan että ei ole käynyt mielen vieressäkään.
Pakko sanoa, että oma suhtautumiseni suhteeseen muuttui välittömästi. Tiesin kyllä, että mies on vähän huono suunnittelemaan konkreettisia tulevaisuudenjuttuja, mutta että ei edes etäisenä ajatuksena ole miettinyt että olisinko minä se joka kihlataan ja vaimoutetaan. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että en ole hänelle se oikea.
En kertakaikkiaan enää osaa nähdä suhdettamme vakavana. En välittömästi ala eroamaankaan, sinkkuelämä ei kiinnosta yhtään mutta myönnän että vastuuvapautin itseni välittömästi parisuhteen hoitamisesta tai yhteisen tulevaisuuden suunnittelusta. Ollaan yhdessä niin kauan kun on kivaa ja kun alkaa kyllä
Minulle käynyt hieman sama.
En ole enää niin kiinni itsekään miehessä. Miksi olisin. Jos kohdalle tulisi voimakas ihastuminen, ensinnäkin se olisi mahdollista, toiseksi boimani vastustaa sitä olisi huonompi. Jokaisella on tarve olla jollekin se maailman upein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän parempaa odottaa.
Tai omaisuus on rakkautta tärkeämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi joka miettii samaa katkerana.
Kiva mennä vieraaksi kesähäihin oma maha pystyssä ilman sormusta. Hävettää ja vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karkauspäivänä voi kosia.
Kodinkin viimeksi. Kieltäytyi selityksellä, joita riittää ja jotka vaihtuu. Silloin syy oli et miehen kunnia-asia kosia itse.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, miksi odotatte niin pitkään?
Kun menin nuorena naimisiin, kaikki oli heti selvää. Ei mies ole oottamisen arvoinen jos vuositolkulla täytyy odottaa haluaako toinen asettautua sinun kanssa. Nöyryyttävä asetelma.
Ja suurin osa kyllä haluaa elämänkumppanin joka ei mielessään kyseenalaista sinua jatkuvasti.
Avoliitot ja koko kulttuuri sen ympärillä on hanurista. Nolointa on termi avovaimo, jota ei onneksi kukaan käytä.
Miksi ihmisen pitäisi mennä nykyaikana naimisiin muista kuin juridisista syistä? Noin puolet avioliitoista päättyy eroon, joten ikuisella rakkaudella ja puolison luottamuksella hekumointi ei ole pätevä ainakaan puoleen tapauksissa. Pitkiä parisuhteita voi muodostaa myös ilman avioliittoa.
Nainen ei tarvitse enää avioliittoa, saadakseen omistusoikeutensa siirtoa isältä puolisolle tai siksi, että hänellä omaisuutensa siirtyy puolisolle. Nainen on tehnyt Suomessa myös työtä jo 2.maailman sodan jälkeen ja nykyisin myös opiskellut itselleen ammatin, millä tulee itsenäisesti toimeen.
Sinällään siis, ellei ota huomioon perinteitä ja romantiikkaa, voinen sanota, että avioliitot ja koko kulttuuri sen ympärillä on pääosin harhaista unelmaa.
Jos joku esittelee vaimonsa tai tyttöystävänsä, on vastaanotto yleensä eri.
Vaimo on valittu tyttöystävien isosta joukosta parhaaksi "kunnes kuolema erottaa"
Se on arvonimi.
Vierailija kirjoitti:
Me käytiin aiheesta keskustelu vähän aikaa sitten. Seurustelua takana neljä vuotta.
Kävi ilmi, että mies ei ole näiden vuosien aikana uhrannut ajatustakaan kihloille tai naimisiinmenolle. Ei kevyttä, pientä ajatustakaan. Sanoi suoraan että ei ole käynyt mielen vieressäkään.
Pakko sanoa, että oma suhtautumiseni suhteeseen muuttui välittömästi. Tiesin kyllä, että mies on vähän huono suunnittelemaan konkreettisia tulevaisuudenjuttuja, mutta että ei edes etäisenä ajatuksena ole miettinyt että olisinko minä se joka kihlataan ja vaimoutetaan. Mielestäni se tarkoittaa sitä, että en ole hänelle se oikea.
En kertakaikkiaan enää osaa nähdä suhdettamme vakavana. En välittömästi ala eroamaankaan, sinkkuelämä ei kiinnosta yhtään mutta myönnän että vastuuvapautin itseni välittömästi parisuhteen hoitamisesta tai yhteisen tulevaisuuden suunnittelusta. Ollaan yhdessä niin kauan kun on kivaa ja kun alkaa kyllä
Minulle kävi melko samoin.
Mutta, en lähtenyt vaan jäin ihan hyvään suhteeseen joka ei edennyt.
Mutta sit olinkin jo 40-v ja unelma perheestä oli näinä vuosina lipunut kauas.
Vierailija kirjoitti:
Kiva mennä vieraaksi kesähäihin oma maha pystyssä ilman sormusta. Hävettää ja vituttaa.
Sama!!!
Mikset itse kosi?