Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmetelleet tässäkin ketjussa, miksi kukaan ylipäätään haluaa naimisiin. Eihän se pitkää parisuhdetta miksikään muuta.
Minulle avioliitolla on juridisen puolen lisäksi runsaasti merkityksellistä symbolista arvoa. Vihkikaavassa luvataan rakastaa ja kunnioittaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä. Se on julkinen ja virallinen julistus siitä, että parisuhteen tavoite on pysyä yhdessä ja tukea toista myös vaikeina hetkinä. Vihkikaavan sanat eivät ole mitään tyhjää sanahelinää. Jos niihin sanoihin vastaa ”Tahdon”, on se aika paljon.
Voihan sitä kahden keskenkin luvata vaikka mitä, mutta se, että luvataan lain ja todistajien edessä, tekee lupauksesta jotenkin vakavamman. Lupaukset eivät läheskään aina pidä, mutta jos on siihen lähtenyt, että vannoo valat henkikirjoittajan ja sukulaisten läsnäollessa, eivät siinä ihan heppoiset perusteet ole kyseessä. Silloin ainakin tietää, että lähtökohdat ja tavoite yhteiselämälle ovat samat.
Jos toinen haluaa naimisiin (vaikka vain kahden todistajan läsnäollessa maistraatissa koruttomasti jokin arkiaamu) ja toinen ei, herää sille avioliittoa toivovalle kyllä kysymys, miksi ei. Miksi naimisiin meno ei käy, jos sen voi tehdä ilman turhaa hössötystä ja jos sen tietää toiselle tärkeäksi? Onko jokin syy, miksei halua virallisesti vakuuttaa, että kyllä, minä tahdon olla tämän ihmisen kanssa ja kunnioittaa häntä puolisonani? Jos kerran oikeasti tavoite on rakentaa kestävä ja pysyvä parisuhde ja liitto, miksei sitä sitten voisi myös juridisesti virallistaa? Miksi ei? Sitä minä ihmettelen.
Hyvin sanoit, aamen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekkin voi avioliitto tarkoittaa samaa kuin häät. Mielikuva isoista prinsessahäistä on vastenmielinen. Kerro, ettet halua häitä mutta avioliiton kyllä.
En tiedä, kelle tämä kysymys oli kohdistettu, mutta vastaan omasta puolestani.
- en missään nimessä halua kirkkohäitä, emme edes kuulu kirkkoon.
- en halua päivää prinsessana, se tuntuu absurdilta ja turhaa rahanhaaskuuta.
- maistraatti, vain lähimmät ihmiset todistajiksi tai vaikka maistraatista.
- se ökyblingsormus on oman äitini perintönä jättämä kaunis, yksinkertainen keltakultasormus. En erityisemmin edes välitä koruista.
- ei häämekkoa, vaan joku nätti vähän juhlavampi, ei-valkoinen mekko.
- häämatkalle Euroopan kaupunkiin, joka oli ensimmäinen yhteinen lomamme.
Tärkein minulle on se rakas kumpppani, jonka kanssa voisin mennä naimisiin. Yksinhän en sitä voi tehdä enkä pakottaa aio.
Tämä oli siis 10v seurustellut.
Vierailija kirjoitti:
Monet ihmetelleet tässäkin ketjussa, miksi kukaan ylipäätään haluaa naimisiin. Eihän se pitkää parisuhdetta miksikään muuta.
Minulle avioliitolla on juridisen puolen lisäksi runsaasti merkityksellistä symbolista arvoa. Vihkikaavassa luvataan rakastaa ja kunnioittaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä. Se on julkinen ja virallinen julistus siitä, että parisuhteen tavoite on pysyä yhdessä ja tukea toista myös vaikeina hetkinä. Vihkikaavan sanat eivät ole mitään tyhjää sanahelinää. Jos niihin sanoihin vastaa ”Tahdon”, on se aika paljon.
Voihan sitä kahden keskenkin luvata vaikka mitä, mutta se, että luvataan lain ja todistajien edessä, tekee lupauksesta jotenkin vakavamman. Lupaukset eivät läheskään aina pidä, mutta jos on siihen lähtenyt, että vannoo valat henkikirjoittajan ja sukulaisten läsnäollessa, eivät siinä ihan heppoiset perusteet ole kyseessä. Silloin ainakin tietää, että lähtökohdat ja tavoite yhteiselämälle ovat samat.
Jos toinen haluaa naimisiin (vaikka vain kahden todistajan läsnäollessa maistraatissa koruttomasti jokin arkiaamu) ja toinen ei, herää sille avioliittoa toivovalle kyllä kysymys, miksi ei. Miksi naimisiin meno ei käy, jos sen voi tehdä ilman turhaa hössötystä ja jos sen tietää toiselle tärkeäksi? Onko jokin syy, miksei halua virallisesti vakuuttaa, että kyllä, minä tahdon olla tämän ihmisen kanssa ja kunnioittaa häntä puolisonani? Jos kerran oikeasti tavoite on rakentaa kestävä ja pysyvä parisuhde ja liitto, miksei sitä sitten voisi myös juridisesti virallistaa? Miksi ei? Sitä minä ihmettelen.
Joidenkin kohdalla tässä on varmasti mukana jonkinlaista vallankäyttöä sen henkilön puolelta, joka ei halua naimisiin/siis virallistaa suhdetta. Halutaan hieman nöytyyttää sitä toista, jonka tietää haluavan naimisiin. Ei tietenkään kaikilla. Koskaan ei voi yleistää. Ja vaikka tämäkin ketju antaa ymmärtää, että vain naisille naimisiin meno on tärkeää, se ei tietenkään pidä paikkaansa. Tämä ketju on av-palstalla ja kommentit sitä luokkaa (varsinkin miesten puolelta). Miehistä on hienoa röyhistella kaunis vaimo kainalossa. Miehethän tunnetusti löytää äkkiä uuden rakkauden, kun entinen lähtee tai kuolee. Miehet ei osaa olla ilman naista. Suurelle osalle avopareja naimisiin menolla ei varmaan ole mitään merkitystä, vaan arki kulkee tuttuja ratoja, ilman että miettii naimisiin menoa. Joillekin asia on tärkeä ja se heille suotakoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Jotenkin servaat omat puheesi. "Kyllä mies kosii, jos sua rakastaa" Niinpä niin, mies kosii jos rakastaa ja jos ei kosi, ei rakasta. Tuomiopäivään astiko sitä kosintaa pitäisi odottaa? Kirjoitat sitten, että mies kosi sinua jo vuoden päästä. Olit siis oikea tuolle miehelle. Mutta ex-tyttöystävä ei. Olisiko tuon ex:n siis pitänyt vain odotella ja odotella ja sinäkin olisit jäänyt ilman sitä miestäsi, kun se olisi tuhlannut aikansa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halunnut naimisiin. Eikö tuon sinun kokemuksen perusteella juuri kannattaisi sanoa, että EI kannata jäädä odottelemaan? Että se mies kyllä kosii äkkiä, jos sillä yleensä on aikomus mennä kanssasi naimisiin? turha sitä on jäädä kymmeniksi vuosiksi odottelemaan.
Silloin et ainakaan "pääse"(oikea sana on "mene") naimisiin, jos jäät haaskaamaan aikasi miehen kanssa, joka ei ikinä kosi, koska ei ole varma tunteistaan.
Lukutaito? mies oli sanonut exälle ettei halua naimisiin. Heillä ei ollut mitään "kosi tai jätän sut" uhkailua ja kiristystä eikä ollut lupailua avioliitosta kun mies ei sitä missään kohtaa halunnut. Exä lähti kun ei saanut mitä halusi. Pelkkä suhde ilman avioliittoa ei riittänyt. Täytyy varmaan sanoa että onneksi lähti minun kannalta. Minulle pelkkä suhde ilman avioliittoa olisi riittänyt, mutta mies oli erimieltä.
Miehesi ex halusi naimisiin ja varmasti toi sen esille suhteen aikana. Kun hän jätti miehen, koska mies ei suostunut naimisiin, väitän sen olleen miehellesi myös epäonnistumisen tunne. Suhteen loppu on lähes aina pysähtymisen paikka ja hän todennäköisesti miehen logiikalla tuumi, ettei halua seuraavaa suhdetta ryssiä empimällä.
Ehkä teidän suhde oli se laastarisuhde, mihin miehet nopeasti ryhtyvät edellisen kuihduttua. Hän halusi varmistaa, ettei taas tule jätetyksi ja teki siirtonsa varmasti nopeasti. Sinulla kävi hyvä tuuri.
"Laastarisuhde" 😂 ei tainnut kovin nopeaa toimintaa olla kun heidän erostaan oli siinä vaiheessa kulunut yli vuosi kun tavattiin. Siinä vaiheessa kun aloimme seurustella exä vielä pyyteli miestä takaisin. Meillä on ihan sama ajatusmaailma lasten ja muun suhteen. Ollaan ihan niitä ihmisiä, jotka kuuluu yhteen. Nämä nopeat siirrot olivat yhdessä sovittuja. Mies ei ole missään vaiheessa päättänyt yksin mitään.
Olet nolo
Olet katkera AV mamma. 😂
Enpä olekaan, vaan naimisissa, äiti, laiha ja kaunis ja koulutettu sekä menestynyt muutenkin. Edelleen olet mielestäni todella nolo, kun haukut miehen exää ja kuvittelet olevasi parempi kuin muut, kun olet "päässyt" naimisiin ja piimovttuilet ap:lle kommenteissasi.
"Luulet olevasi parempi" itse luettelet asioita, jotka tekevät sinusta muita paremmat omasta mielestäsi. Eipä nuo mitkään poista sitä ettet voisi olla kateellinen ja katkera.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ollut ketjuja jossa mies jätti kun rakastui toiseen.
Lopuksi paljastuu että mies ei koskaan rakastanut eikä mennyt naimisiin vaikka oli lapsia.
Nainen on ollut vain seuralaisena koska mies ei osaa olla yksin.
Saanut parisuhteen kaikki edut ja odottanut että rakastuu tai löytää uuden.
Miehen peruskikka pitää naista suhteessa mahdollisimman pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kosin miestä itse. Tee sinä samoin. Tasa-arvo on keksitty.
Hän haluaa tehdä sen itse. Tosiaan odottaa oikeaa hetkeä. ap
Sanoiko myös haluavansa lapsia joita ei koskaan tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Aika selkeä provo tämä on. Ei kukaan (toivottavasti) ole yhtä hölmö kuin ap.
Miten niin? Tämähän on vain klassinen vedätys miehen puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kait ihan oikeasti kenellekkään ole naimisiin meno tärkeämpää, kuin hyvä kumppani? Käsittämätöntä ajatuksenjuoksua. Eihän se tahdon sana muuta mitään teidän välillä. Lähinnä tuo on vain muille ihmisille luotu illuusio.
Toisaalta tässä pinnallisessa ja materialistisessa maailmassa tämä tieto ei tule yllätyksenä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä tuskin voisi vähempää kiinnostaa, sillä siinä diilissä mies yleensä voi vain hävitä.
Sun pitää selittää miehelle, miksi haluat naimisiin. Mitä etuja siitä miehellekin olisi.
No kyllähän se nimenomaan on mies joka hyötyy naimisiinmenosta.
Kun alkaa miettiä niin onko naimisiin menossa oikeasti naiselle mitään etuja? Eipä taita juuri olla.
Nuo miehen aviotutkimukset taitavat perustua 1970-luvun amerikkalaisiin aineistoihin joissa nainen teki kaikki kotityöt ja esti miestä syömästä pelkkää roskaruokaa.Kai sellainen näkyi miehen elinkaaressa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Miehen oli pakko avioitua pelkän seksin takia silloin ennen,tämä on karu totuus.Lapsia tuli väkisin,halusi tai ei.
Karakaus vuosihan on joka neljäs vuosi ja silloin nainen on se joka kosii.
Seuraavaan karkausvuoteen, niin eiköhän mies suostu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Perinteinen" naimisiinmeno ei ole enää tätä päivää ja sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä parisuhteen vahvuuden tai rakkauden kanssa. Näen sen enemmän siirtymäriittinä perhe-elämään, joka on fiksua tehdä haluamallaan tavalla sitten jos/kun niitä lapsia tulee. Se on kahden aikuisen ihmisen tietoisesti tehty liitto, joka takaa että kävi miten kävi, lapsilla ja puolisolla tulee olemaan asiat hyvin.
Käsittämätöntä ajatella asiaa niin, että kumppani ei ole tosissaan, jos ei kosi. Kuka tahansa kadun tallaaja voi ostaa sen sormuksen ja mennä polvilleen - tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaveri olisi yhtään sen enempää rakastunut tai tosissaan, kuin kumppani, joka on ollut kanssasi viimeiset 5 vuotta. Päinvastoin. Sormus on vain symboli, joka edustaa tätä lupautta kautta historian. Se ei kuitenkaan sitä tarkoita, että ostamalla sen asia materialisoituu ja on ikuista. Sen voi todeta ihan tilastoja katsomalla.
Mutta tärkeintähän nykyään on tietysti se, että pääsee lataamaan niitä teeskentelykuvia juhlista instaan ja faceen, koska sieltä saa sitten niitä tykkäyksiä. Niitä kun saa tarpeeksi, voi itselleenkin vakuttaa että nyt on kaikki hyvin ja kylläpä sitä tosiaan ollaan rakastuneita. Jos suhteen pohja on vahva ja asiat muuten hyvin, ihan turhaa miettiä pinnallisia asioita ja sitä mitä muut ajattelee, jos sitä sormusta ei ole sormessa tiettyyn ikään mennessä.
t. m32v, 10 vuotta seurustelua takana.
Kosiminen on miehen tehtävä. Jos mies ei kosi viidessä vuodessa, niin kannattaa lähteä, varsinkin AP:n tapauksessa, kun mies vaan kyykyttää tuolla tavalla. Nämä, jotka eivät ymmärrä naimisiinmenoa, ovat jotain rutiköyhiä nuoria, jotka eivät ole olleet kunnollisissa parisuhteissa. Eivät tiedä tai ymmärrä, mitä etuja avioliitossa on (esim juridiset oikeudet, kun toinen kuolee) vrt. avoliittoon. Helppo se on huudella, jos ei itsellä ole mitään menetettävää, taloudellisesti tai henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kysy tätä samaa - sanasta sanaan - mieheltä itseltään? Jos ei tällaista asiaa voi suoraan ottaa puheeksi, minkälaista arvailuteatteria on arki sitten avioliitossa?
Olen jo moneen otteeseen kertonut, että asiasta on puhuttu. Olen ollut hyvin suorapuheinen hänen kanssaan. Toivottavasti luette, ennenkuin vastaatte. ap
Sitten vaan suora kysymys. Menettekö naimisiin vai kannattaako sinun etsiä joku, joka haluaa samaa kuin sinä. Ja vaadi oikea vastaus. Mikään mies haluaa kosia ei kelpaa.
Jep! Mä tein näin kun oltii oltu 1.5v yhdessä. Asuimme erillään omissa asunnoissamme, mutta sitten minä jouduin muuttamaan koska vuokraisäntä kuoli ja perikunta myi asunnon jossa asuin. Aikaa oli se 6kk etsiä uusi asunto, ja tässä vaiheessa keskustelimme miehen kanssa asioista. Hän sanoi että voitaisiin kyllä vielä asua erikseenkin, ja että katsella yhteistä asuntoa sitten myöhemmin, ehkä vuoden päästä. Olin sitä mieltä että ellei mies vielä halua asua kanssani, vaan haluaa "katsella" vielä, (mutta mahdollisesti puoli vuotta sen jälkeen kun olisin vaivalla etsinyt uuden asunnon itselleni, muuttanut sinne ja saanut juuri pikkuhiljaa kämpän taas kuntoon, niin SITTEN olisi ehkä muutettu yhteen) niin hän voi sitten katsella ihan itsekseen. Että minä kyllä tiedän mitä haluan, mutta jos hän on tässä vaiheessa vielä epävarma, niin emme taida sitten sopia yhteen. Että en ala roikkumaan missään öysässä hirressä ja odottelemaan milloin herra ehkä on valmis sitoutumaan. Että minulle on tarjolla paljon muitakin miehiä, sellaisia jotka oikeasti hhaluavat kanssani tulevaisuuden, että ei minun ole mikään pakko eikä järki odotella milloin mies mahdollisesti suvaitsee tietää että haluaa viettää loppuelämänsä juuri minun kanssani.
Sanoin nämä asiat puhelimessa, pyysin miettimään asiaa huomiseen, ja sitten laitoin yöksi puhelimen kiinni. Seuraavana aamuna oli luuri täynnä viestejä joissa mies selitti käytöstään, ja oli tajunnut olleensa tosi typerä.
Seuraavalla viikolla haettiin sormukset, ja 3kk päästä ostettiin yhteinen asunto.
Vierailija kirjoitti:
"Perinteinen" naimisiinmeno ei ole enää tätä päivää ja sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä parisuhteen vahvuuden tai rakkauden kanssa. Näen sen enemmän siirtymäriittinä perhe-elämään, joka on fiksua tehdä haluamallaan tavalla sitten jos/kun niitä lapsia tulee. Se on kahden aikuisen ihmisen tietoisesti tehty liitto, joka takaa että kävi miten kävi, lapsilla ja puolisolla tulee olemaan asiat hyvin.
Käsittämätöntä ajatella asiaa niin, että kumppani ei ole tosissaan, jos ei kosi. Kuka tahansa kadun tallaaja voi ostaa sen sormuksen ja mennä polvilleen - tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaveri olisi yhtään sen enempää rakastunut tai tosissaan, kuin kumppani, joka on ollut kanssasi viimeiset 5 vuotta. Päinvastoin. Sormus on vain symboli, joka edustaa tätä lupautta kautta historian. Se ei kuitenkaan sitä tarkoita, että ostamalla sen asia materialisoituu ja on ikuista. Sen voi todeta ihan tilastoja katsomalla.
Mutta tärkeintähän nykyään on tietysti se, että pääsee lataamaan niitä teeskentelykuvia juhlista instaan ja faceen, koska sieltä saa sitten niitä tykkäyksiä. Niitä kun saa tarpeeksi, voi itselleenkin vakuttaa että nyt on kaikki hyvin ja kylläpä sitä tosiaan ollaan rakastuneita. Jos suhteen pohja on vahva ja asiat muuten hyvin, ihan turhaa miettiä pinnallisia asioita ja sitä mitä muut ajattelee, jos sitä sormusta ei ole sormessa tiettyyn ikään mennessä.
t. m32v, 10 vuotta seurustelua takana.
Sun kirjoituksen viimeinen kappale on käsittämätöntä sontaa. Outo ajatusmaailma, että "tärkeintä on tietysti päästä esittelemään hienoja kuvia someen."
Kaikki eivät ole edes somessa ja vaikka olisivat, tuskin yhdenkään kosintaa odottavan naisen päätavoite on päästä leuhkimaan muille! Eiköhän se jokaisella ole se oman parisuhteen onnellisuus ja hyvinvointi, oli sitten naimisissa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simppeliä: ei seksiä ennen kosintaa ja hääpäivää ;) Siinä äkkiä kyllä saa päivän kalenteriin, jos mies oikeasti rakastaa. Jos taas ei, niin parempi mennäkin.
Minusta tämä on ihan loistava idea.
Ilmoitat vaan miehelle, että ryhdyt säästämään itseäsi hääyötä varten. Ja sitten vaan pidät linjasi.
Oikeasti. Itse olen paremminkin järkevä, rakastava ja uskollinen kuin mikään erityisen romanttinen ihminen. Jos rakastan toista, pidän tärkeänä asioista puhumista. Avaisin suuni ja sanoisin, että mulle tämä naimisiinmeno on kyllä todella tärkeä asia, ja aion mennä naimisiin kolmen (tai neljän vuoden) sisällä. Jos et sinä kosi kuukauden sisällä sopivaksi katsomanasi hetkenä, ja määrää päivää, minun pitää hankkia uusi sulhanen, kai sinä mieheni ymmärrät sen asian?
Vaikka mä en kyllä edes seurustelisi miehen kanssa, jonka kanssa meillä olisi solmu tuommoisesta asiasta.
Mies on erittäin allerginen minkäänlaiselle uhkailulle eikä se kuuluu minunkaan tapoihini. Joten kiitos vinkistä mutta tuohon en lähde.
Mietin että odottelen nyt vuoden loppuun ja sitten vaan kiitän yhteisistä vuosista. Ap
Ei se ole uhkailua että kertoo mitä itse suhteelta haluaa, ja kuinka kauan viitsii sitä haluamaansa asiaa odotella. Samoinhan on mieskin tehnyt. Kertonut haluavansa naimisiin, mutta ei "vielä". Sinä kerrot haluavasi naimisiin, mutta pian. Jos suhteen odotukset ja tarpeet eivät kohtaa, niin ero saattaa olla paras ratkaisu, mutta ei niin, että toinen ei tiedä mitä se toinen siltä suhteetla haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et kysy tätä samaa - sanasta sanaan - mieheltä itseltään? Jos ei tällaista asiaa voi suoraan ottaa puheeksi, minkälaista arvailuteatteria on arki sitten avioliitossa?
Olen jo moneen otteeseen kertonut, että asiasta on puhuttu. Olen ollut hyvin suorapuheinen hänen kanssaan. Toivottavasti luette, ennenkuin vastaatte. ap
Sitten vaan suora kysymys. Menettekö naimisiin vai kannattaako sinun etsiä joku, joka haluaa samaa kuin sinä. Ja vaadi oikea vastaus. Mikään mies haluaa kosia ei kelpaa.
Jep! Mä tein näin kun oltii oltu 1.5v yhdessä. Asuimme erillään omissa asunnoissamme, mutta sitten minä jouduin muuttamaan koska vuokraisäntä kuoli ja perikunta myi asunnon jossa asuin. Aikaa oli se 6kk etsiä uusi asunto, ja tässä vaiheessa keskustelimme miehen kanssa asioista. Hän sanoi että voitaisiin kyllä vielä asua erikseenkin, ja että katsella yhteistä asuntoa sitten myöhemmin, ehkä vuoden päästä. Olin sitä mieltä että ellei mies vielä halua asua kanssani, vaan haluaa "katsella" vielä, (mutta mahdollisesti puoli vuotta sen jälkeen kun olisin vaivalla etsinyt uuden asunnon itselleni, muuttanut sinne ja saanut juuri pikkuhiljaa kämpän taas kuntoon, niin SITTEN olisi ehkä muutettu yhteen) niin hän voi sitten katsella ihan itsekseen. Että minä kyllä tiedän mitä haluan, mutta jos hän on tässä vaiheessa vielä epävarma, niin emme taida sitten sopia yhteen. Että en ala roikkumaan missään öysässä hirressä ja odottelemaan milloin herra ehkä on valmis sitoutumaan. Että minulle on tarjolla paljon muitakin miehiä, sellaisia jotka oikeasti hhaluavat kanssani tulevaisuuden, että ei minun ole mikään pakko eikä järki odotella milloin mies mahdollisesti suvaitsee tietää että haluaa viettää loppuelämänsä juuri minun kanssani.
Sanoin nämä asiat puhelimessa, pyysin miettimään asiaa huomiseen, ja sitten laitoin yöksi puhelimen kiinni. Seuraavana aamuna oli luuri täynnä viestejä joissa mies selitti käytöstään, ja oli tajunnut olleensa tosi typerä.
Seuraavalla viikolla haettiin sormukset, ja 3kk päästä ostettiin yhteinen asunto.
Eli heitit miehelle kosi-tai-eroan-kortin...jepjep.
En tiedä, kelle tämä kysymys oli kohdistettu, mutta vastaan omasta puolestani.
- en missään nimessä halua kirkkohäitä, emme edes kuulu kirkkoon.
- en halua päivää prinsessana, se tuntuu absurdilta ja turhaa rahanhaaskuuta.
- maistraatti, vain lähimmät ihmiset todistajiksi tai vaikka maistraatista.
- se ökyblingsormus on oman äitini perintönä jättämä kaunis, yksinkertainen keltakultasormus. En erityisemmin edes välitä koruista.
- ei häämekkoa, vaan joku nätti vähän juhlavampi, ei-valkoinen mekko.
- häämatkalle Euroopan kaupunkiin, joka oli ensimmäinen yhteinen lomamme.
Tärkein minulle on se rakas kumpppani, jonka kanssa voisin mennä naimisiin. Yksinhän en sitä voi tehdä enkä pakottaa aio.