Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Jotenkin servaat omat puheesi. "Kyllä mies kosii, jos sua rakastaa" Niinpä niin, mies kosii jos rakastaa ja jos ei kosi, ei rakasta. Tuomiopäivään astiko sitä kosintaa pitäisi odottaa? Kirjoitat sitten, että mies kosi sinua jo vuoden päästä. Olit siis oikea tuolle miehelle. Mutta ex-tyttöystävä ei. Olisiko tuon ex:n siis pitänyt vain odotella ja odotella ja sinäkin olisit jäänyt ilman sitä miestäsi, kun se olisi tuhlannut aikansa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halunnut naimisiin. Eikö tuon sinun kokemuksen perusteella juuri kannattaisi sanoa, että EI kannata jäädä odottelemaan? Että se mies kyllä kosii äkkiä, jos sillä yleensä on aikomus mennä kanssasi naimisiin? turha sitä on jäädä kymmeniksi vuosiksi odottelemaan.
Silloin et ainakaan "pääse"(oikea sana on "mene") naimisiin, jos jäät haaskaamaan aikasi miehen kanssa, joka ei ikinä kosi, koska ei ole varma tunteistaan.
Lukutaito? mies oli sanonut exälle ettei halua naimisiin. Heillä ei ollut mitään "kosi tai jätän sut" uhkailua ja kiristystä eikä ollut lupailua avioliitosta kun mies ei sitä missään kohtaa halunnut. Exä lähti kun ei saanut mitä halusi. Pelkkä suhde ilman avioliittoa ei riittänyt. Täytyy varmaan sanoa että onneksi lähti minun kannalta. Minulle pelkkä suhde ilman avioliittoa olisi riittänyt, mutta mies oli erimieltä.
Miehesi ex halusi naimisiin ja varmasti toi sen esille suhteen aikana. Kun hän jätti miehen, koska mies ei suostunut naimisiin, väitän sen olleen miehellesi myös epäonnistumisen tunne. Suhteen loppu on lähes aina pysähtymisen paikka ja hän todennäköisesti miehen logiikalla tuumi, ettei halua seuraavaa suhdetta ryssiä empimällä.
Ehkä teidän suhde oli se laastarisuhde, mihin miehet nopeasti ryhtyvät edellisen kuihduttua. Hän halusi varmistaa, ettei taas tule jätetyksi ja teki siirtonsa varmasti nopeasti. Sinulla kävi hyvä tuuri.
"Laastarisuhde" 😂 ei tainnut kovin nopeaa toimintaa olla kun heidän erostaan oli siinä vaiheessa kulunut yli vuosi kun tavattiin. Siinä vaiheessa kun aloimme seurustella exä vielä pyyteli miestä takaisin. Meillä on ihan sama ajatusmaailma lasten ja muun suhteen. Ollaan ihan niitä ihmisiä, jotka kuuluu yhteen. Nämä nopeat siirrot olivat yhdessä sovittuja. Mies ei ole missään vaiheessa päättänyt yksin mitään.
Olet nolo
Mitä noloa tossa on?
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka haluaa naimisiin, voi kosia. Ei se niin monimutkaista ole. Tai sitten ihan vaan puhutte asian selväksi.
Olen kyllä kysynyt, että mitä mieltä olet rakas, voitaisiinko mennä naimisiin. Hän sanoo, että on vanhanaikainen ja haluaa tehdä kosinnan itse. Odottaa oikeaa hetkeä. Minusta tuntuu, että minua kusetetaan :D ap
Eli ap on jo kosinut miestä ja saanut mieheltä rukkaset. En jatkaisi itse enää suhdetta tuon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään tuota miksi se avioliitto on itselleni niin hirveän tärkeä asia pitkässä parisuhteessa. Luulen että pohjimmiltaan siinä on kyse hyväksynnystä ja tunteesta, että haluan olla edes jollekulle maailmassa maailman tärkein. En halua rakastaa toista enemmän kuin hän rakastaa minua. En halua elää haavekuvassa joka ei ole totta; en halua ajatella olevamme vuosisadan rakkaustarina jos toinen ajattelee minusta jotakin ihan muuta. En halua kuulla tahi lukea enää yhtään piilovittuilevaa kommenttia joltakin naiselta siitä miten minä olen huonompi, vähemmän arvoinen, tai vähemmän rakastettu koska minä en ole vaimo. En halua elää parisuhteessa jossa tunnen olevani niin yhdentekevä, että toiselle on ihan sama lähdenkö toisen mukaan vai en. Mies saa ihan vapaasti haluta suhteen missä syö rusinat pullasta, mutta minun kanssani se ei tule onnistumaan.
t. yksi aiemmin vastannut, ei ap
Siis mitä? kuka sinulle on piilovittuillut siitä, että et ole naimisissa? tai, että et ole vaimo? Tai , että olisit huonompi ihminen, kun et ole naimisissa? Sen kyllä ymmärrän, että et halua elää parisuhteessa, jossa tunnet olevasi yhdentekevä kumppanillesi. Maailma on täynnä ei naimisissa olevia ihmisiä, niin miehiä kuin naisia. Ketä kiinnostaa onko joku naimisissa vai ei. Minulla on ainakin ystäväpariskuntia, jotka ei ole naimisissa, olleet yhdessä moniakymmeniä vuosia, enkä koskaan ole ajatellut, että he olisivat sen takia muka jotenkin huonompia. Minä itse olen naimisissa, mutta pitänyt oman sukunimeni ja luulempa, että monikin luulee, että emme ole naimisissa. Mutta ei se minua haittaa. Läheiset tietää miten asianlaita on ja muilla ihmisillä ei ole mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Jotenkin servaat omat puheesi. "Kyllä mies kosii, jos sua rakastaa" Niinpä niin, mies kosii jos rakastaa ja jos ei kosi, ei rakasta. Tuomiopäivään astiko sitä kosintaa pitäisi odottaa? Kirjoitat sitten, että mies kosi sinua jo vuoden päästä. Olit siis oikea tuolle miehelle. Mutta ex-tyttöystävä ei. Olisiko tuon ex:n siis pitänyt vain odotella ja odotella ja sinäkin olisit jäänyt ilman sitä miestäsi, kun se olisi tuhlannut aikansa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halunnut naimisiin. Eikö tuon sinun kokemuksen perusteella juuri kannattaisi sanoa, että EI kannata jäädä odottelemaan? Että se mies kyllä kosii äkkiä, jos sillä yleensä on aikomus mennä kanssasi naimisiin? turha sitä on jäädä kymmeniksi vuosiksi odottelemaan.
Silloin et ainakaan "pääse"(oikea sana on "mene") naimisiin, jos jäät haaskaamaan aikasi miehen kanssa, joka ei ikinä kosi, koska ei ole varma tunteistaan.
Lukutaito? mies oli sanonut exälle ettei halua naimisiin. Heillä ei ollut mitään "kosi tai jätän sut" uhkailua ja kiristystä eikä ollut lupailua avioliitosta kun mies ei sitä missään kohtaa halunnut. Exä lähti kun ei saanut mitä halusi. Pelkkä suhde ilman avioliittoa ei riittänyt. Täytyy varmaan sanoa että onneksi lähti minun kannalta. Minulle pelkkä suhde ilman avioliittoa olisi riittänyt, mutta mies oli erimieltä.
Miehesi ex halusi naimisiin ja varmasti toi sen esille suhteen aikana. Kun hän jätti miehen, koska mies ei suostunut naimisiin, väitän sen olleen miehellesi myös epäonnistumisen tunne. Suhteen loppu on lähes aina pysähtymisen paikka ja hän todennäköisesti miehen logiikalla tuumi, ettei halua seuraavaa suhdetta ryssiä empimällä.
Ehkä teidän suhde oli se laastarisuhde, mihin miehet nopeasti ryhtyvät edellisen kuihduttua. Hän halusi varmistaa, ettei taas tule jätetyksi ja teki siirtonsa varmasti nopeasti. Sinulla kävi hyvä tuuri.
"Laastarisuhde" 😂 ei tainnut kovin nopeaa toimintaa olla kun heidän erostaan oli siinä vaiheessa kulunut yli vuosi kun tavattiin. Siinä vaiheessa kun aloimme seurustella exä vielä pyyteli miestä takaisin. Meillä on ihan sama ajatusmaailma lasten ja muun suhteen. Ollaan ihan niitä ihmisiä, jotka kuuluu yhteen. Nämä nopeat siirrot olivat yhdessä sovittuja. Mies ei ole missään vaiheessa päättänyt yksin mitään.
Olet nolo
Olet katkera AV mamma. 😂
Enpä olekaan, vaan naimisissa, äiti, laiha ja kaunis ja koulutettu sekä menestynyt muutenkin. Edelleen olet mielestäni todella nolo, kun haukut miehen exää ja kuvittelet olevasi parempi kuin muut, kun olet "päässyt" naimisiin ja piimovttuilet ap:lle kommenteissasi.
Onko joku katsonut leffan Pyyteetön rakkaus? (Unconditional love)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa syitä miksi avioliittoon on päästävä, vaikka jonkun sitten muun kanssa. Minä en vain ymmärrä tätä. Minusta tämä kuulostaa vain hyvin itsekkäältä.
Luulen, että se on naiselle status-juttu. Päästään esittelemään sormus muille ja päivittämään faceen, että naimisissa. Ei siinä muuta ole.
Olen ollut naimisissa yli 20v ja fasessa ei mistään selviä, että olen naimisissa. Ei sanaakaan miehestä ja perheestä. Sormusta en pidä oikeastaan koskaan. Nyt sai isältä äidin kuoltua äidin vihkisormuksen. Sitä pidän joskus.
Yhdenkään naisen vihkisormukseen en ole koskaan kiinnittänyt mitään huomiota, eikä kukaan ole koskaan esitellyt sormustaan.
Miksi AP haluat naimisiin miehen kanssa, jonka epäilet kusettavan itseäsi? Eikö teillä ole luottamusta ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miestä tuskin voisi vähempää kiinnostaa, sillä siinä diilissä mies yleensä voi vain hävitä.
Sun pitää selittää miehelle, miksi haluat naimisiin. Mitä etuja siitä miehellekin olisi.
No kyllähän se nimenomaan on mies joka hyötyy naimisiinmenosta.
Kun alkaa miettiä niin onko naimisiin menossa oikeasti naiselle mitään etuja? Eipä taita juuri olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Aviomiehesi exä teki kuitenkin selvästi oikean ratkaisun, koska mies ei selvästi halunnut olla hänen kanssaan, jos sinua oli noin nopeasti kosinut. Se ei tarkoita, ettei tuntuisi pahalta nähdä silmiensä edessä se, että mies halusi avioliiton jonkun toisen kanssa.
Tässä voi olla kyse myös siitä, että kun aloittaja ei ole painostanut miestä kosintaan, vaan antanut miehen itse tehdä päätöksensä, niin kosinta on tapahtunut. Ap:n tapauksessa voisin kuvitella, että mies kokee varsin epämukavaksi ja jopa latistavaksi jatkuvan kosinnan vonkaamisen. Mies voi myös kokea, että koska nainen kokoajan tyrkyttää avioliittoa nenään, niin ei voi järjestää yllätystä, kun olettaa naisen sitä odottavan kokoajan ja näinollen yllätys ei ole enää yllätys. Minua rupeaisi myös rassaamaan se, että kiristetään erolla jos ei kosintaa tule. Millainen ihminen kiristää kumppaniaan yhtään millään? Onko se rakkautta? Erotkaa nyt hyvänen aika suosiolla, koska eihän tuollainen ole missään mielessä tervettä. Mikä on pisin aika, kun olet Ap ollut mainitsematta avioliittoa miehellesi? Tämä nimittäin voi hyvinkin olla ongelman ydin.
Miksi kosinta pitäisi ylipäänsä olla joku upea yllätys? Jos kynnys on kamalan korkea, voi se kosinta jäädä kokonaan tekemättä, jos mies itse ajattelee että sen pitäisi olla tyyliin suihkukoneen tekstiä taivaalla.
Paras kuulemani kosinta on se, kun kaverini kosi tyttöystäväänsä siivouspäivänä, imuroinnin ja pölyjenpyyhinnän lomassa vuoden seurustelun jälkeen <3 Sitähän rakkaus on, yhteistä arkista elämää, ei niinkään glamour-päivällisiä ym. kliseistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Moi!
Tässä tämä toinen, 10v yhdessä ilman avioaikeita.Mies tietää varsin hyvin, että minulle olisi muitakin ottajia: se ei häntä hetkauta lainkaan. Rentona vaan haluaa seurustella edelleen.
Kysyin vähän aikaa sitten, missä hän näkee meidät 5 v sisällä. Vastaus oli: "asumme yhdessä." Ei viittaustakaan aviosta.
Olen päättänyt odottaa helmikuuhun, silloin tulee 11v täyteen seurustelua. Ilmoitan miehelle kuukauden sisällä, etten halua enää odottaa yhteenmuuttoa, ellei hän voi mennä kanssani naimisiin.
Emme kuulu kirkkoon, kyseessä olisi siis maistraatti ja vihkisormus on jo korurasiassa, äitini perintöä. Rahakaan ei siis ole este.
Tiedostan kyllä, että laittamalla kovan kovaa vastaan, mies kokee minun painostavan häntä. Vaan en ole mielestäni kohtuuton toiveissani ja jos hän ei halua naimisiin, niin annan hälle vapauden jatkaa elämäänsä. Niin minäkin teen.
Moikka! Sä olet jo 10 v myöhässä. Jos pari on tavannut yli 25-vuotiaina, pitää naimisiinmenojutut puhua ekan vuoden sisällä, 2-3 v sisällä tapaamisesta mennä kihloihin ja _viimestään_ 4-5vuoden päästä tapaamisesta mennä naimisiin. Muuten ei tuu mittään.
Erityisesti mua surettaa naiset, jotka eivät hoitele hommaa eteenpäin, vaan odottelevat kuin spanielit kiltisti miehen kosintaa, jota ei sitten tule. Nämä miehet sitten eron jälkeen (silloin kun ex-nainen on noin 38 v) havittelevat niitä alta kolmekymppisiä naisia, joiden kanssa menevät alta vuodessa naimisiin ja vauvakin on sylissä heti kohta. Ja se 38 v nainen on paniikissa, että mistä äkkiä mies, kenen kanssa lisääntyä. Tosin senikäiselle naisellehan vauva jää isolla todennäköisyydellä pelkäksi haaveeksi ☹️
Onneksi hoidin omat asiani ajoissa, enkä jättänyt elämääni miesten saamattomuuden/naimisiin haluamattomuuden varaan.
Onnea sinulle kuitenkin, toivottavasti onnistaa!🙂
T. 118
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Moi!
Tässä tämä toinen, 10v yhdessä ilman avioaikeita.Mies tietää varsin hyvin, että minulle olisi muitakin ottajia: se ei häntä hetkauta lainkaan. Rentona vaan haluaa seurustella edelleen.
Kysyin vähän aikaa sitten, missä hän näkee meidät 5 v sisällä. Vastaus oli: "asumme yhdessä." Ei viittaustakaan aviosta.
Olen päättänyt odottaa helmikuuhun, silloin tulee 11v täyteen seurustelua. Ilmoitan miehelle kuukauden sisällä, etten halua enää odottaa yhteenmuuttoa, ellei hän voi mennä kanssani naimisiin.
Emme kuulu kirkkoon, kyseessä olisi siis maistraatti ja vihkisormus on jo korurasiassa, äitini perintöä. Rahakaan ei siis ole este.
Tiedostan kyllä, että laittamalla kovan kovaa vastaan, mies kokee minun painostavan häntä. Vaan en ole mielestäni kohtuuton toiveissani ja jos hän ei halua naimisiin, niin annan hälle vapauden jatkaa elämäänsä. Niin minäkin teen.
Täytyy sanoa, että olet ollut sinnikäs ja kärsivällinen, 11v seurustelua! Itse olisin odottanut max 1½v, onneksi kosinta tuli 10kk seurustelun päätteeksi ja naimisissa oltiin jo tuossa vaiheessa.
Nim.merk. kärsimätön luonne
Minä taas en olisi mitenkään ollut valmis kosintaan ja naimisiin ekan seurusteluvuoden aikana. Tuntui, että menee helposti vuosi, että oppii todella tuntemaan toisen kaikki puolet. Jos mua olisi kosittu noin pian, olisin pyytänyt lisäaikaa päätöksentekoon.
Jokaisella on oma polkunsa ja aikataulunsa. Omalla kohdalla olin valmis lupautumaan avioliittoon n.5v seurustelun jälkeen, mies ilmeisesti ei vieläkään ole valmis, vaikka sanoo, että haluaa olla kanssani loppuelämän.
Minulla on yksi pidempi parisuhde ja avoliitto takana, hällä lyhyt avoliitto.
T. Se 10v seurustellut
Totta että kullakin on oma polkunsa, eikä kaikilla tarvitse tai voikaan mennä samalla tavalla.
Sitä mietin, että kun itsekin sanoit, että menee vuosi että oppii tuntemaan kaikki puolet, niin mihin vielä koit tarvitsevasi neljä lisävuotta? Itse ajattelen, että koskaan ei opi tuntemaan toisen kaikkia puolia, mutta se ei haittaa, jos pääasiat tietää :)
Se kärsimätön, nyt yli 20v naimisissa
ollut
Ajattelin vain, että suhteessa on kaikki hyvin, mikä kiire naimisiin. Siinä seuruateluvuosi 5 aikaan olisin ollut täysin valmis alttarille, mies ei koskaan tehnyt aiheesta aloitetta.
Itse otin asian puheeksi ja kosinkin miestä 6v yhdessäolon jälkeen. Sain rukkaset ts.vastauksen "en tiedä, en osaa sanoa."
Eihän se mitenkään hyvältä tuntunut. Ehkä olisi pitänyt lähteä suhteesta, mutta meillä oli paljon hyvää ja on vieläkin.Ja mietin, että nyt aukaisin tämän aiheen - jospa mies alkaa ajatella asiaa ja oma-aloitteisesti tekee jotain sille.
Nyt tässä viime vuosien aikana asia on pyörinyt mielessä paljon ja olen yrittänyt keskustella, saada jotain päätöksiä miehestä irti. Ei vaan sano juuri mitään, mikä valaisisi hänen aikomuksiaan.
Kyllä minua jotenkin nakertaa tämä enkä enää toista kertaa kosi. Se tuntuisi kuin kerjäisin häntä avioon.
Mutta; en ole tosiaan ajatellut olevani loppuelämämäni vain naisystävä hälle. Haluan enemmän. Joten odotan helmikuuhun ja sitten teen päätöksiä. Mies on täysin tietoinen, että maistraatti on ok, juhlia ei tarvi pitää, vastaan kyllä, jos hän kosisi.
Tästä tulee vähän sellainen fiilis, että mies ei nyt täysin tosissaan ole; Häntä ei hetkauta edes vähän, että sinulla olisi muitakin ottajia (yleensä pieni, terve mustasukkaisuus kuuluu asiaan) ja sitten edes mahdollinen yhteenmuutto kanssasi ei saa häntä ajattelemaan avioliittoa. Joko odottaa, että kyllästyt ja muutatte avoliittoon tai sitten ei edes halua asua oikeasti sinun kanssa.
Summa summarum: Pelaa aikaa itelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies parka ku painostetaan et pitäs alkaa kotia leikkimään väärän naisen kans
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Moi!
Tässä tämä toinen, 10v yhdessä ilman avioaikeita.Mies tietää varsin hyvin, että minulle olisi muitakin ottajia: se ei häntä hetkauta lainkaan. Rentona vaan haluaa seurustella edelleen.
Kysyin vähän aikaa sitten, missä hän näkee meidät 5 v sisällä. Vastaus oli: "asumme yhdessä." Ei viittaustakaan aviosta.
Olen päättänyt odottaa helmikuuhun, silloin tulee 11v täyteen seurustelua. Ilmoitan miehelle kuukauden sisällä, etten halua enää odottaa yhteenmuuttoa, ellei hän voi mennä kanssani naimisiin.
Emme kuulu kirkkoon, kyseessä olisi siis maistraatti ja vihkisormus on jo korurasiassa, äitini perintöä. Rahakaan ei siis ole este.
Tiedostan kyllä, että laittamalla kovan kovaa vastaan, mies kokee minun painostavan häntä. Vaan en ole mielestäni kohtuuton toiveissani ja jos hän ei halua naimisiin, niin annan hälle vapauden jatkaa elämäänsä. Niin minäkin teen.
Moikka! Sä olet jo 10 v myöhässä. Jos pari on tavannut yli 25-vuotiaina, pitää naimisiinmenojutut puhua ekan vuoden sisällä, 2-3 v sisällä tapaamisesta mennä kihloihin ja _viimestään_ 4-5vuoden päästä tapaamisesta mennä naimisiin. Muuten ei tuu mittään.
Erityisesti mua surettaa naiset, jotka eivät hoitele hommaa eteenpäin, vaan odottelevat kuin spanielit kiltisti miehen kosintaa, jota ei sitten tule. Nämä miehet sitten eron jälkeen (silloin kun ex-nainen on noin 38 v) havittelevat niitä alta kolmekymppisiä naisia, joiden kanssa menevät alta vuodessa naimisiin ja vauvakin on sylissä heti kohta. Ja se 38 v nainen on paniikissa, että mistä äkkiä mies, kenen kanssa lisääntyä. Tosin senikäiselle naisellehan vauva jää isolla todennäköisyydellä pelkäksi haaveeksi ☹️
Onneksi hoidin omat asiani ajoissa, enkä jättänyt elämääni miesten saamattomuuden/naimisiin haluamattomuuden varaan.
Onnea sinulle kuitenkin, toivottavasti onnistaa!🙂
T. 118
Kiitos tsempeistä!
Meillä ei kumpikaan lapsia ole halunnut, se on ollut yhteinen päätös. Eli asia sen suhteen fine.
Oon mä kyllä välillä sitäkin miettinyt, että miksi tämä "aviottomuus" on itselleni niin suuri juttu. Kuitenkin suhde on muutoin hyvä, toisen lähellä on lämmin ja turvallinen olo. Jos voisi vain jättää ne ajatukset taka-alalle ja nauttia suhteesta murehtimatta?
No, annan nyt itselleni kuitenkin aikaa työstää tätä kuviota, samalla kuitenkin nauttia yhdessäolosta stressaamatta.
Jos kosinta tulee ja/tai saamme puhuttua asiat auki, niin oikein hyvä. Jos ei, minun pitää tehdä välitilinpäätös sen suhteen, onko kahden aikuisen pitkä suhde kahdesta kodista käsin ok minulle ja hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Moi!
Tässä tämä toinen, 10v yhdessä ilman avioaikeita.Mies tietää varsin hyvin, että minulle olisi muitakin ottajia: se ei häntä hetkauta lainkaan. Rentona vaan haluaa seurustella edelleen.
Kysyin vähän aikaa sitten, missä hän näkee meidät 5 v sisällä. Vastaus oli: "asumme yhdessä." Ei viittaustakaan aviosta.
Olen päättänyt odottaa helmikuuhun, silloin tulee 11v täyteen seurustelua. Ilmoitan miehelle kuukauden sisällä, etten halua enää odottaa yhteenmuuttoa, ellei hän voi mennä kanssani naimisiin.
Emme kuulu kirkkoon, kyseessä olisi siis maistraatti ja vihkisormus on jo korurasiassa, äitini perintöä. Rahakaan ei siis ole este.
Tiedostan kyllä, että laittamalla kovan kovaa vastaan, mies kokee minun painostavan häntä. Vaan en ole mielestäni kohtuuton toiveissani ja jos hän ei halua naimisiin, niin annan hälle vapauden jatkaa elämäänsä. Niin minäkin teen.
Moikka! Sä olet jo 10 v myöhässä. Jos pari on tavannut yli 25-vuotiaina, pitää naimisiinmenojutut puhua ekan vuoden sisällä, 2-3 v sisällä tapaamisesta mennä kihloihin ja _viimestään_ 4-5vuoden päästä tapaamisesta mennä naimisiin. Muuten ei tuu mittään.
Erityisesti mua surettaa naiset, jotka eivät hoitele hommaa eteenpäin, vaan odottelevat kuin spanielit kiltisti miehen kosintaa, jota ei sitten tule. Nämä miehet sitten eron jälkeen (silloin kun ex-nainen on noin 38 v) havittelevat niitä alta kolmekymppisiä naisia, joiden kanssa menevät alta vuodessa naimisiin ja vauvakin on sylissä heti kohta. Ja se 38 v nainen on paniikissa, että mistä äkkiä mies, kenen kanssa lisääntyä. Tosin senikäiselle naisellehan vauva jää isolla todennäköisyydellä pelkäksi haaveeksi ☹️
Onneksi hoidin omat asiani ajoissa, enkä jättänyt elämääni miesten saamattomuuden/naimisiin haluamattomuuden varaan.
Onnea sinulle kuitenkin, toivottavasti onnistaa!🙂
T. 118
Ei kaikille vain löydy mieluista kumppania, vaikka mitä sen eteen tekisi.
Ootko miettinyt ootko itse oikeista syistä parisuhteessa jos sulle toista tärkeämpää on PÄÄSTÄ naimisiin? Dorkaa touhua.
Giiiia kirjoitti:
Mies parka ku painostetaan et pitäs alkaa kotia leikkimään väärän naisen kans
Tarkoititko minua?
Mies nimenomaan haluaisi muuttaa yhteen, avoliittoon. Minä avioliittoon. Tässä on se ainoa suhteemme ongelma.
T.10v seurustellut
Joillekkin voi avioliitto tarkoittaa samaa kuin häät. Mielikuva isoista prinsessahäistä on vastenmielinen. Kerro, ettet halua häitä mutta avioliiton kyllä.
Monet ihmetelleet tässäkin ketjussa, miksi kukaan ylipäätään haluaa naimisiin. Eihän se pitkää parisuhdetta miksikään muuta.
Minulle avioliitolla on juridisen puolen lisäksi runsaasti merkityksellistä symbolista arvoa. Vihkikaavassa luvataan rakastaa ja kunnioittaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä. Se on julkinen ja virallinen julistus siitä, että parisuhteen tavoite on pysyä yhdessä ja tukea toista myös vaikeina hetkinä. Vihkikaavan sanat eivät ole mitään tyhjää sanahelinää. Jos niihin sanoihin vastaa ”Tahdon”, on se aika paljon.
Voihan sitä kahden keskenkin luvata vaikka mitä, mutta se, että luvataan lain ja todistajien edessä, tekee lupauksesta jotenkin vakavamman. Lupaukset eivät läheskään aina pidä, mutta jos on siihen lähtenyt, että vannoo valat henkikirjoittajan ja sukulaisten läsnäollessa, eivät siinä ihan heppoiset perusteet ole kyseessä. Silloin ainakin tietää, että lähtökohdat ja tavoite yhteiselämälle ovat samat.
Jos toinen haluaa naimisiin (vaikka vain kahden todistajan läsnäollessa maistraatissa koruttomasti jokin arkiaamu) ja toinen ei, herää sille avioliittoa toivovalle kyllä kysymys, miksi ei. Miksi naimisiin meno ei käy, jos sen voi tehdä ilman turhaa hössötystä ja jos sen tietää toiselle tärkeäksi? Onko jokin syy, miksei halua virallisesti vakuuttaa, että kyllä, minä tahdon olla tämän ihmisen kanssa ja kunnioittaa häntä puolisonani? Jos kerran oikeasti tavoite on rakentaa kestävä ja pysyvä parisuhde ja liitto, miksei sitä sitten voisi myös juridisesti virallistaa? Miksi ei? Sitä minä ihmettelen.
Olet katkera AV mamma. 😂