Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ei vaan kosi?
15.09.2018 |
Ollaan puhuttu jo suhteen alussa, että molemmat halutaan naimisiin. Vuodet ovat vierineet ja mitään ei tapahdu. Nyt kyselin varovasti mieheltä aiheesta ja hän sanoi, että odottaa oikeaa hetkeä (?!!!) Minulle naimisiin meno on erittäin tärkeä juttu ja olenkin ajatellut, että ehkä pitää päästä tästä ihmisestä irti. Ehkä hän odottaa jotain (jotakuta) parempaa? Mitä mieltä olette?
Kommentit (551)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään tuota miksi se avioliitto on itselleni niin hirveän tärkeä asia pitkässä parisuhteessa. Luulen että pohjimmiltaan siinä on kyse hyväksynnystä ja tunteesta, että haluan olla edes jollekulle maailmassa maailman tärkein. En halua rakastaa toista enemmän kuin hän rakastaa minua. En halua elää haavekuvassa joka ei ole totta; en halua ajatella olevamme vuosisadan rakkaustarina jos toinen ajattelee minusta jotakin ihan muuta. En halua kuulla tahi lukea enää yhtään piilovittuilevaa kommenttia joltakin naiselta siitä miten minä olen huonompi, vähemmän arvoinen, tai vähemmän rakastettu koska minä en ole vaimo. En halua elää parisuhteessa jossa tunnen olevani niin yhdentekevä, että toiselle on ihan sama lähdenkö toisen mukaan vai en. Mies saa ihan vapaasti haluta suhteen missä syö rusinat pullasta, mutta minun kanssani se ei tule onnistumaan.
t. yksi aiemmin vastannut, ei ap
Ei teidän suhde varmaan kovin hyvä ole, jos tunnet nuot asiat vain avioliiton myötä, yhden paperin allekirjoittamisen takia. Minä tunnen nuo kaikki asiat vaikka olen avoliitossa. Ei ole mitään tarvitta mennä naimisiin. Eikä kukaan toinen nainen saa minua tuntemaan itseäni huonommaksi tai vähemmän rakastetuksi vaikka en ole vaimo.
Me ihmiset ollaan erilaisia, klisee mut aina näämmä täytyy uudelleen kerrata.
Jos haluaa avioliittoon, se ei tarkoita että suhde olisi huono.
Moni haluaa naimisiin siksi, koska se tarkoittaa että suhdetta ei hävetä, vaan pikemminkin halutaan kuuluttaa vaikka koko maailmalle, että me ollaan ME ja haluttu virallistaa suhteemme kaiken kansan kuullen.
Avoliitossa moni voi olla hyvinkin sitoutunut, mutta on paljon heitäkin, jotka vaan elelevät tyyliin vakkaripanon kanssa ja pitävät takaporttia auki. Jos tulee isompaa, niin sit lähdetään. Ei uskalla vielä sitoutua, koska riskit ym.
Minusta avoliitto on nimensä mukaisesti liian avoin. Avioliitto on ihanan pysyvä ja turvallinen instituutio, ja vaikka kuinka sanot niin siinä ei ole mitään pahaa että haluaa sellaiseen liittoon <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille meni niin, että kosinnasta kahden päivän päästä päätettiin häpäivä. Minusta on teiniä mennä pelkästään kihloihin ilman tietoa, milloin mennään naimisiin.
Ja kyllä aikuisen ihmisen pitää muutamassa seurusteluvuodessa minusta tietää, pystyykö toisen kanssa elämään vai ei. Jos ei tiedä eikä uskalla sitoutua, niin parempi jatkaa eri teitä.
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi pitää mennä naimisiin? Avioliitto on niin viime vuosituhannelta.
Ymmärrät sen viimeistään siinä vaiheessa, kun sinulla on lapsia ja puolisosi kuolee. t. nuorileski
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin miettimään tuota miksi se avioliitto on itselleni niin hirveän tärkeä asia pitkässä parisuhteessa. Luulen että pohjimmiltaan siinä on kyse hyväksynnystä ja tunteesta, että haluan olla edes jollekulle maailmassa maailman tärkein. En halua rakastaa toista enemmän kuin hän rakastaa minua. En halua elää haavekuvassa joka ei ole totta; en halua ajatella olevamme vuosisadan rakkaustarina jos toinen ajattelee minusta jotakin ihan muuta. En halua kuulla tahi lukea enää yhtään piilovittuilevaa kommenttia joltakin naiselta siitä miten minä olen huonompi, vähemmän arvoinen, tai vähemmän rakastettu koska minä en ole vaimo. En halua elää parisuhteessa jossa tunnen olevani niin yhdentekevä, että toiselle on ihan sama lähdenkö toisen mukaan vai en. Mies saa ihan vapaasti haluta suhteen missä syö rusinat pullasta, mutta minun kanssani se ei tule onnistumaan.
t. yksi aiemmin vastannut, ei ap
Ei teidän suhde varmaan kovin hyvä ole, jos tunnet nuot asiat vain avioliiton myötä, yhden paperin allekirjoittamisen takia. Minä tunnen nuo kaikki asiat vaikka olen avoliitossa. Ei ole mitään tarvitta mennä naimisiin. Eikä kukaan toinen nainen saa minua tuntemaan itseäni huonommaksi tai vähemmän rakastetuksi vaikka en ole vaimo.
Me ihmiset ollaan erilaisia, klisee mut aina näämmä täytyy uudelleen kerrata.
Jos haluaa avioliittoon, se ei tarkoita että suhde olisi huono.
Moni haluaa naimisiin siksi, koska se tarkoittaa että suhdetta ei hävetä, vaan pikemminkin halutaan kuuluttaa vaikka koko maailmalle, että me ollaan ME ja haluttu virallistaa suhteemme kaiken kansan kuullen.
Avoliitossa moni voi olla hyvinkin sitoutunut, mutta on paljon heitäkin, jotka vaan elelevät tyyliin vakkaripanon kanssa ja pitävät takaporttia auki. Jos tulee isompaa, niin sit lähdetään. Ei uskalla vielä sitoutua, koska riskit ym.
Minusta avoliitto on nimensä mukaisesti liian avoin. Avioliitto on ihanan pysyvä ja turvallinen instituutio, ja vaikka kuinka sanot niin siinä ei ole mitään pahaa että haluaa sellaiseen liittoon <3
Millä tavalla avoin? Suljettu? Eikö ihmiset itse määrittele millaisen suhteen haluaa? Etkö osaa sitoutua ilman avioliittoa. Vai karkaavatko kumppanisi avoliitosta ja avioliitossa voi turvallisesti olla kusipää? Noinkin monet tekevät, en kyllä ymmärrä ajatusmallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Enpä osaa valitettavasti neuvoa.
Olen samassa tilanteessa, oltu yhdessä 10v eikä mitään tapahdu.Tilanne alkaa syödä mua, tuntuu että mies ottaa vain rusinat pullasta.
Itse en kosi. Tein sen joskus, kun vuosia yhdessä oli kertynyt 6 ja sain pakit, kun mies "ei tiennyt".
Tsemppiä sullekin <3 Taitaa tällaisia miehiä olla tosiaan enemmänkin. Hyvin sanottu tuo rusinat pullasta, samanlainen olo minullakin. Ap
Moi molemmille.
Ilmoittakaa miehillenne aikaraja, tyyliin 1/2 v jonka sisällä kosinnan pitää tapahtua.
Ihan törkeää odotuttaa toista vuosia!!! Kyllä se niin menee, että kun se pitkistyy niin se mutkistuu. Ei ne teidän miehet ole haluamassa naimisiin teidän kanssa, jos haluaisivat, olisivat hoidelleet asian jo. Teidän pitää laittaa kova kovaa vasten, niin alkaa tapahtua. Mut jos ootte jo tyylliin 10 v olleet yhdessä, niin varautukaa sitten miehen eroilmoitukseen.
Itse oon kaksi kertaa naimisiin halunnut ja kaksi kertaa tämän miehelle ilmoittanut ja naimisiin on myös menty. Toki tätä auttanee se, että molemmat miehet tiesivät, että ottajia oisin löytänyt nopeasti muitakin, jos oisin halunnu.
Moi!
Tässä tämä toinen, 10v yhdessä ilman avioaikeita.Mies tietää varsin hyvin, että minulle olisi muitakin ottajia: se ei häntä hetkauta lainkaan. Rentona vaan haluaa seurustella edelleen.
Kysyin vähän aikaa sitten, missä hän näkee meidät 5 v sisällä. Vastaus oli: "asumme yhdessä." Ei viittaustakaan aviosta.
Olen päättänyt odottaa helmikuuhun, silloin tulee 11v täyteen seurustelua. Ilmoitan miehelle kuukauden sisällä, etten halua enää odottaa yhteenmuuttoa, ellei hän voi mennä kanssani naimisiin.
Emme kuulu kirkkoon, kyseessä olisi siis maistraatti ja vihkisormus on jo korurasiassa, äitini perintöä. Rahakaan ei siis ole este.
Tiedostan kyllä, että laittamalla kovan kovaa vastaan, mies kokee minun painostavan häntä. Vaan en ole mielestäni kohtuuton toiveissani ja jos hän ei halua naimisiin, niin annan hälle vapauden jatkaa elämäänsä. Niin minäkin teen.
Täytyy sanoa, että olet ollut sinnikäs ja kärsivällinen, 11v seurustelua! Itse olisin odottanut max 1½v, onneksi kosinta tuli 10kk seurustelun päätteeksi ja naimisissa oltiin jo tuossa vaiheessa.
Nim.merk. kärsimätön luonne
Minä taas en olisi mitenkään ollut valmis kosintaan ja naimisiin ekan seurusteluvuoden aikana. Tuntui, että menee helposti vuosi, että oppii todella tuntemaan toisen kaikki puolet. Jos mua olisi kosittu noin pian, olisin pyytänyt lisäaikaa päätöksentekoon.
Jokaisella on oma polkunsa ja aikataulunsa. Omalla kohdalla olin valmis lupautumaan avioliittoon n.5v seurustelun jälkeen, mies ilmeisesti ei vieläkään ole valmis, vaikka sanoo, että haluaa olla kanssani loppuelämän.
Minulla on yksi pidempi parisuhde ja avoliitto takana, hällä lyhyt avoliitto.
T. Se 10v seurustellut
Totta että kullakin on oma polkunsa, eikä kaikilla tarvitse tai voikaan mennä samalla tavalla.
Sitä mietin, että kun itsekin sanoit, että menee vuosi että oppii tuntemaan kaikki puolet, niin mihin vielä koit tarvitsevasi neljä lisävuotta? Itse ajattelen, että koskaan ei opi tuntemaan toisen kaikkia puolia, mutta se ei haittaa, jos pääasiat tietää :)
Se kärsimätön, nyt yli 20v naimisissa
ollut
Ajattelin vain, että suhteessa on kaikki hyvin, mikä kiire naimisiin. Siinä seuruateluvuosi 5 aikaan olisin ollut täysin valmis alttarille, mies ei koskaan tehnyt aiheesta aloitetta.
Itse otin asian puheeksi ja kosinkin miestä 6v yhdessäolon jälkeen. Sain rukkaset ts.vastauksen "en tiedä, en osaa sanoa."
Eihän se mitenkään hyvältä tuntunut. Ehkä olisi pitänyt lähteä suhteesta, mutta meillä oli paljon hyvää ja on vieläkin.
Ja mietin, että nyt aukaisin tämän aiheen - jospa mies alkaa ajatella asiaa ja oma-aloitteisesti tekee jotain sille.
Nyt tässä viime vuosien aikana asia on pyörinyt mielessä paljon ja olen yrittänyt keskustella, saada jotain päätöksiä miehestä irti. Ei vaan sano juuri mitään, mikä valaisisi hänen aikomuksiaan.
Kyllä minua jotenkin nakertaa tämä enkä enää toista kertaa kosi. Se tuntuisi kuin kerjäisin häntä avioon.
Mutta; en ole tosiaan ajatellut olevani loppuelämämäni vain naisystävä hälle. Haluan enemmän. Joten odotan helmikuuhun ja sitten teen päätöksiä. Mies on täysin tietoinen, että maistraatti on ok, juhlia ei tarvi pitää, vastaan kyllä, jos hän kosisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin miksi pitää mennä naimisiin? Avioliitto on niin viime vuosituhannelta.
Ymmärrät sen viimeistään siinä vaiheessa, kun sinulla on lapsia ja puolisosi kuolee. t. nuorileski
Ahaa, kaikki naiset haluaa epätoivoisesti naimisiin leskeneläkkeen takia. Täähän selittää sen. Nimittäin avioliitto ei kerro mitään miehen rakkauden määrästä tai arvostuksusta naista kohtaan. Se on vain vanhanaikainen instituutio, jolla toki on joitain esim. lainmukaisia vaikutuksia.
Sillä tavoin avoin, ettei haluta virallistaa suhdetta.
Minä määrittelen oman suhteeni niin, että se on avioliitto tai ei mitään :) Osaamisesta se ei ole kiinni, vaan halusta, haluan sitoutua nimenomaan avioliittoon.
Kumppanini, onko niitä montakin:O? Yksi kumppani on vain eikä kumpikaan olla kusipäitä.
Sinulla on kyllä aina negatiivinen suhtautuminen avioliitoon. Oliko oma lapsuudenkotisi kovin riitaisa, vanhempien avioero kipeä? Sitä taustaa vasten ymmärrän sinua, tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi odottaa oikeaa hetkeä kosia eli sitä, että hän löytää oikea ihmisen, jonka kanssa hän haluaa naimisiin ja se et selvästikään ole sinä.
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavoin avoin, ettei haluta virallistaa suhdetta.
Minä määrittelen oman suhteeni niin, että se on avioliitto tai ei mitään :) Osaamisesta se ei ole kiinni, vaan halusta, haluan sitoutua nimenomaan avioliittoon.
Kumppanini, onko niitä montakin:O? Yksi kumppani on vain eikä kumpikaan olla kusipäitä.
Sinulla on kyllä aina negatiivinen suhtautuminen avioliitoon. Oliko oma lapsuudenkotisi kovin riitaisa, vanhempien avioero kipeä? Sitä taustaa vasten ymmärrän sinua, tsemppiä <3
Tämä oli siis vastaus tähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä tavoin avoin, ettei haluta virallistaa suhdetta.
Minä määrittelen oman suhteeni niin, että se on avioliitto tai ei mitään :) Osaamisesta se ei ole kiinni, vaan halusta, haluan sitoutua nimenomaan avioliittoon.
Kumppanini, onko niitä montakin:O? Yksi kumppani on vain eikä kumpikaan olla kusipäitä.
Sinulla on kyllä aina negatiivinen suhtautuminen avioliitoon. Oliko oma lapsuudenkotisi kovin riitaisa, vanhempien avioero kipeä? Sitä taustaa vasten ymmärrän sinua, tsemppiä <3
Tämä oli siis vastaus tähän!
Vastaus siis tähän, huoh mun teknisten taitojen ;)
Millä tavalla avoin? Suljettu? Eikö ihmiset itse määrittele millaisen suhteen haluaa? Etkö osaa sitoutua ilman avioliittoa. Vai karkaavatko kumppanisi avoliitosta ja avioliitossa voi turvallisesti olla kusipää? Noinkin monet tekevät, en kyllä ymmärrä ajatusmallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne.
Tapasimme kolme vuotta sitten ja tein hyvin selväksi jo alussa, että haluan naimisiin. Mies oli ok asian kanssa.
Puhuin avioliitosta 1,5 vuoden jälkeen (olimme ostamassa asuntoa yhdessä), johon mies tokaisi, että haluaa kosia itse kun aika on sopiva.
Meni pari vuotta ja tästä asiasta on tullut pienoinen mörkö meille. Luulin, että olimme samalla sivulla, luulin että avioliitto ei ole niin iso asia tässä vaiheessa elämää, vielä kun omistamme asunnon yhdessä..
Kosin miestä puolisen vuotta sitten ja annoin itse naimisiin menolle 2 vuotta aikaa. Eli silloin olisimme olleet n. 5 vuotta yhdessä - ei liian aikaista eihän? Mies suostui, mutta asiasta ei enää puhuttu.. Turhauduin ja meille tuli riita.. Mies oli siinä uskossa että hänen pitäisi kosia 2 vuoden päästä, mutta paljasti ettei ehkä siihenkään ole valmis ja ihmettelee miksi avioliitto on niin tärkeä minulle.
Aaaaargh! Nyt olemme lähtöpisteessä ja kumpikaan ei puhu asiasta.
Olen niin ärsyyntynyt asiaan, että mietin jo etten ikinä halua naimisiin. Ei sen pitäisi olla näin vaikeaa.
Pitäydy siinä kahden vuoden suunnitelmassa. Kyllä siihen mennessä pitää tietää. Ja nimenomaan häät siinä ajassa kosintaa ei enää tarvita, sinähän olet jo kosinut. Miksi ette samantien päätä hääpäivää sinne kahden vuoden loppuun? Jos mies ei ole valmis viiden vuoden seurustelun jälkeen, ei se ole valmis koskaan. Paitsi siinä vaiheessa kun ilmoitat lähteväsi, mutta sitten se on jo myöhäistä.
Mies haluaa kosia, vaikka itse en sitä halua. Hänen mielestään mikään ei ole virallista ellei hän kosi. Itse olen sanonut että en halua kosintaa, haluan että sovitaan yhdessä ja mennään maistraatissa naimisiin. En halua edes sormusta. Virallistaminen on tärkeää minulle, kun on omaisuutta yhdessä.
Olen ollut viimeiset 6kk valmis lähtemään tästä suhteesta. Tuntuu että mies vain vedättää ja antaa tyhjiä lupauksia. Luotto ja se yhteenkuuluvuuden tunne on alkanut hiipumaan. Olin niin rakastunut mieheen ja pakkien saaminen oli jotain aivan kamalaa.
Ja siis mies sanoi ei. Suostui ensin ja sitten sanoi ei kun tajusi että kyse oli naimisiinmenosta ei kosinnan aikarajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalta kohdalta voin kertoa, että ystävien mennessä naimisiin, koko häähumu yms oksetti suorastaan minua. Olin erittäin vastaan koko instituutiota isän saattelemisine alttareille ja miehelle luovuttamisesta.
No kolmikymppisenä tapasin erään miehen. Tuli toistekkin yöksi ja jäikin sitten lojumaan luokseni, kun annoin avaimet. Olin puoli vuotta tuntenut hänet, kun ensimäistä kertaa tuli mieleen, että tämän kanssa voisin mennäkkin naimisiin.
Tuumasta toimeen ja kerroin sen hänelle. Hän sanoi samaa, että ei halua minua menettää ja voisi jopa naimisiin mennä. Maistraatissa kävimme muutaman kuukauden päästä kahdestaan todistajien läsnäollessa ja hekin oli toimiston puolesta.
Tällä vain halusin kertoa sen, että joskus se mieli muuttuu kummasti jonkun ihmisen kohdalla. Yhdessä on oltu 23 vuotta.
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nyt en tolle "jos et kosi lähden" linjalle lähtis. Kyl se mies kosii, jos sua rakastaa. Jos et voi odottaa lähde ja elä unelmiasi. Ehkä et enää löydä hyvää parisuhde tai edes ikinä pääse naimisiin.
Olisitko AP katkera jos lähtisit ja mies löytäisi jonkun ja menisi naimisiin?
Aviomieheni exä katkeroitui kun itse lähti suhteesta kun mies ei halunnut naimisiin. Me tapasimme. Ei oltu puhuttu naimisiin menosta. Mies kosi vuoden seurustelun jälkeen ja seuraavana kesänä meidät vihittiin. Kaikkien kanssa ei vaan tuu sitä tunnetta.
Jotenkin servaat omat puheesi. "Kyllä mies kosii, jos sua rakastaa" Niinpä niin, mies kosii jos rakastaa ja jos ei kosi, ei rakasta. Tuomiopäivään astiko sitä kosintaa pitäisi odottaa? Kirjoitat sitten, että mies kosi sinua jo vuoden päästä. Olit siis oikea tuolle miehelle. Mutta ex-tyttöystävä ei. Olisiko tuon ex:n siis pitänyt vain odotella ja odotella ja sinäkin olisit jäänyt ilman sitä miestäsi, kun se olisi tuhlannut aikansa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei halunnut naimisiin. Eikö tuon sinun kokemuksen perusteella juuri kannattaisi sanoa, että EI kannata jäädä odottelemaan? Että se mies kyllä kosii äkkiä, jos sillä yleensä on aikomus mennä kanssasi naimisiin? turha sitä on jäädä kymmeniksi vuosiksi odottelemaan.
Silloin et ainakaan "pääse"(oikea sana on "mene") naimisiin, jos jäät haaskaamaan aikasi miehen kanssa, joka ei ikinä kosi, koska ei ole varma tunteistaan.
Lukutaito? mies oli sanonut exälle ettei halua naimisiin. Heillä ei ollut mitään "kosi tai jätän sut" uhkailua ja kiristystä eikä ollut lupailua avioliitosta kun mies ei sitä missään kohtaa halunnut. Exä lähti kun ei saanut mitä halusi. Pelkkä suhde ilman avioliittoa ei riittänyt. Täytyy varmaan sanoa että onneksi lähti minun kannalta. Minulle pelkkä suhde ilman avioliittoa olisi riittänyt, mutta mies oli erimieltä.
Miehesi ex halusi naimisiin ja varmasti toi sen esille suhteen aikana. Kun hän jätti miehen, koska mies ei suostunut naimisiin, väitän sen olleen miehellesi myös epäonnistumisen tunne. Suhteen loppu on lähes aina pysähtymisen paikka ja hän todennäköisesti miehen logiikalla tuumi, ettei halua seuraavaa suhdetta ryssiä empimällä.
Ehkä teidän suhde oli se laastarisuhde, mihin miehet nopeasti ryhtyvät edellisen kuihduttua. Hän halusi varmistaa, ettei taas tule jätetyksi ja teki siirtonsa varmasti nopeasti. Sinulla kävi hyvä tuuri.
Jos mies kerta on vanhanaikainen hän tietänee, että naimisiin kuuluu mennä viimeistään vuosi kihloista. Onko teidän tilanne sellainen, että kannattaa mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Se, joka haluaa naimisiin, voi kosia. Ei se niin monimutkaista ole. Tai sitten ihan vaan puhutte asian selväksi.
Todellakin. Ei kosinta ole mikään miehiin sisäänrakennettu piirre. Eikä sen puuttuminen tarkoita etteikö mies halua naimisiin.
Meiltä kysyttiin kosinnasta viimeksi eilen (ollaan siis naimisissa). Mies sanoi, että meillä oli sanaton sopimus jo vuosia. Niin olikin. Ei siihen mitään kosintaa tarvittu. Sovittiin vaan sopiva hääpäivä sopivalle vuodelle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulee alapeukkua, mutta mietin ääneen kuitenkin.
Ennen vanhaan tämä asia oli helpompi, kun ajateltiin että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Uskovaiset "pääsevät" naimisiin nopeasti, koska edelleen ajattelevat noin. Kyllä se on helppoa oikeasti, ap:n ongelman tyyppisiä tilanteita ei tule koskaan eteen. Jos mies rakastaa ja haluaa seksiä, hän kosii.
Juuri yhdet uskovaiset ihanat nuoret tutut, komea poika 21v ja kaunis tyttö 20v menivät naimisiin. Mietin, miten hankalaa heidän on selittää ihmisille, miksi menivät näin nuorina naimisiin. (Ei siis olla lestadiolaisia) Maailman ihmiset eivät tule IKINÄ ymmärtämään, miksi he eivät odotelleen ainakin 10v avoliitossa ja kokeilleet monia seksikumppaneita sitä ennen, ennenkuin uskalsivat tehdä tämän päätöksen. Minusta on kaunista että heillä löytyi rohkeutta avioliittoon tässä maailmanajassa, kun niin monella kolmekymppiselläkään ei sitä löydy.
Kaikkea hyvää ap:lle ja muille!
Nim.merk. vanha rouva
Tämä oli kaunis kirjoitus ja nuorilta rohkea askel. En itsekääm ymmärrä, miksi pitää olla kymmeniä kumppaneita koeajossa tai roikkua vuosia suhteessa ilman yhteistä päämäärää.
En ole uskonnollinen, silti pidän tästä jutusta
Ap,
hellittele miestäsi ja ole hänelle kiva. Sitten mies haluaa seksiä. sano hänelle;
-Odotan sopivaa hetkeä.
Odottavan aika on tietty pitkä, mutta ehkä se kannattaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, joka haluaa naimisiin, voi kosia. Ei se niin monimutkaista ole. Tai sitten ihan vaan puhutte asian selväksi.
Todellakin. Ei kosinta ole mikään miehiin sisäänrakennettu piirre. Eikä sen puuttuminen tarkoita etteikö mies halua naimisiin.
Meiltä kysyttiin kosinnasta viimeksi eilen (ollaan siis naimisissa). Mies sanoi, että meillä oli sanaton sopimus jo vuosia. Niin olikin. Ei siihen mitään kosintaa tarvittu. Sovittiin vaan sopiva hääpäivä sopivalle vuodelle.
Jep, voi kosia kumpi haluaa, mutta kun saa rukkaset, niin ei siinä aleta plärätä kalentereita ja sopia hääpäivää. Huoh!
Pitäydy siinä kahden vuoden suunnitelmassa. Kyllä siihen mennessä pitää tietää. Ja nimenomaan häät siinä ajassa kosintaa ei enää tarvita, sinähän olet jo kosinut. Miksi ette samantien päätä hääpäivää sinne kahden vuoden loppuun? Jos mies ei ole valmis viiden vuoden seurustelun jälkeen, ei se ole valmis koskaan. Paitsi siinä vaiheessa kun ilmoitat lähteväsi, mutta sitten se on jo myöhäistä.