Tytti Peltosen palkka on niin pieni, että se on käytetty kaksi viikkoa ennen tilipäivää – Suomessa on kymmeniätuhansia työssäkäyviä köyhiä.....

Vierailija kirjoitti:

Sairainta on että Tytinkin kannattaisi olla työtön yksinhuoltaja. Saisi paljon paljon enemmän tukia kuin mitä tienaa ansiotyöllä.

Tytti saa vähintään saman rahan kuin työtön yksinhuoltaja, jos hakee toimeentulotukea. Osa palkasta jätetään myös huomioimatta, joten Tytti saa enemmän rahaa kuin työtön yh, koska hän käy töissä.

Se on tietenkin oikein. 

Hänen pitäisi laittaa asunto myyntiin, että tukirahan saa.

Mutta jos ei halua myydä asuntoaan niin ei sitä sitten saa.

Tytti saisi yhteensä rahaa noin:  Asuminen 900, aikuinen 500, kaksi lasta 600, sähkö 40e.

Yhteensä 2040 euroa. Sen lisäksi maksetaan lääkkeet, terveydenhoitomenot, harkinnanvaraiset, työmatkalippu. Osa palkasta jätetään huomioimatta, joten siitä vielä jonkin verran lisää rahaa. 

Helpottaisi paljon rahallisesti Tytin elämää. Siihen hänellä on oikeus, varsinkin koska hän käy töissä. 

Tytti saisi satoja euroja enemmän rahaa kuin nyt.  Se helpottaisi paljon heidän elämää.

Lainaa ei saa riittävästi huonoilla tuloilla asuntoon, jota siten ei voi ostaa vaikka haluaisikin. Tämän takia olisi tarpeellista tuottaa halpoja kaupungin asuntoja lisää.

Kummia kuvitelmia joillakin. Olin itse joskus toimistotyössä hyvin pienellä palkalla, ja kyllä siinä sai hikoilla kun otti vastaan vikailmoituksia ja piti yhteyttä henkilökuntaan (akuutteja tapauksia oli monta päivässä), hoiti koko työpaikan paperityöt, yritti luovia erilaisten firmojen edustajien synnyttämien karikkojen ohi ym... Paljon ns. osaamista siinä vaadittiin, vaikkei se palkassa näkynyt.

Kyllä myönnän loukkaantuneeni, kun kaverini halveksi työtäni ja sanoi yökylään pyrkiessään että “mikäs sun on ollessa kun täällä vain istut ja vastaat välillä puhelimeen”. Että joo. Pääsi kyllä yökylään, mutta “ystävyys” siinä sitten hiipui jostain syystä.

Mielestäni kukin saa valittaa asioista, jotka heitä harmittavat. Mutta toisten halveksiminen ei ole mikään ihmisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairainta on että Tytinkin kannattaisi olla työtön yksinhuoltaja. Saisi paljon paljon enemmän tukia kuin mitä tienaa ansiotyöllä.

Tytti saa vähintään saman rahan kuin työtön yksinhuoltaja, jos hakee toimeentulotukea. Osa palkasta jätetään myös huomioimatta, joten Tytti saa enemmän rahaa kuin työtön yh, koska hän käy töissä.

Se on tietenkin oikein. 

Hänen pitäisi laittaa asunto myyntiin, että tukirahan saa.

Mutta jos ei halua myydä asuntoaan niin ei sitä sitten saa.

Tytti saisi yhteensä rahaa noin:  Asuminen 900, aikuinen 500, kaksi lasta 600, sähkö 40e.

Yhteensä 2040 euroa. Sen lisäksi maksetaan lääkkeet, terveydenhoitomenot, harkinnanvaraiset, työmatkalippu. Osa palkasta jätetään huomioimatta, joten siitä vielä jonkin verran lisää rahaa. 

Helpottaisi paljon rahallisesti Tytin elämää. Siihen hänellä on oikeus, varsinkin koska hän käy töissä. 

Tytti saisi satoja euroja enemmän rahaa kuin nyt.  Se helpottaisi paljon heidän elämää.

Pskaa tytti saisi 400e asumislisää ja 500 euroa päivärahaa. Pakolliset kulut korvattaisiin. Hän saisi 700 euroa vähemmän kuin nyt, mutta saisi kuitenkin osan tuloistaan asumislisänä.

Omistusasunnon tärkeys kirjoitti:

Olisi ostanut oman asunnon ajoissa niin ei tarvitsisi työntää köyhän vähiä rahojaan rikkaalle vuokraisännälle.

Kivempi maksaa 100 €/kk vastiketta kuin 800 €/kk vuokraa.

Mitä sinä oikein puhut? Hänhän asuu omistusasunnossa, kolmiossa Espoossa, josta on vielä asuntolainaa jäljellä. Lue juttu, niin ei tarvitsisi munata itseään.

On irvokasta, että kun Hesari kirjoittaa ihmisistä, jotka joutuvat tekemään kahta työtä, niin kasvonsa tälle antavaa ruvetaan arvostelemaan.

Tässä on kuitenkin esimerkillinen nainen, joka on hankkinut itselleen uuden ammatin, kun entinen työ loppui, on kasvattanut kaksi poikaa, joista nuorempi asuu vielä kotona ja on lukiossa. Ja kun työstä saatava palkka ei riitä, tekee jutun nainen vielä lisätöitä, jotta ei tarvitse mennä sossun luukulle.

Omistusasunnon tärkeys kirjoitti:

Olisi ostanut oman asunnon ajoissa niin ei tarvitsisi työntää köyhän vähiä rahojaan rikkaalle vuokraisännälle.

Kivempi maksaa 100 €/kk vastiketta kuin 800 €/kk vuokraa.

Oletko lukutaidoton? Perhe asuu omistusasunnossa, josta lainanhoitokulut + vastike ovat 900€. Ja mistä ihmeestä vetäisit vastikkeeksi 100€? Kolmion vastike liikkuu tuolla 300-350 euron tietämillä.

Niinpä... jatkuvasti miinuksella. :(

Joo ei - työttömäksi ja avustuksille en halua heittäytyä. Palkkani on juuri ja juuri sen verran iso, että en saa mitään tukia.

Mihin se 550 euroa katoaa? Aika hurja veroprosentti täytyy olla...

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunnon tärkeys kirjoitti:

Olisi ostanut oman asunnon ajoissa niin ei tarvitsisi työntää köyhän vähiä rahojaan rikkaalle vuokraisännälle.

Kivempi maksaa 100 €/kk vastiketta kuin 800 €/kk vuokraa.

Mitä sinä oikein puhut? Hänhän asuu omistusasunnossa, kolmiossa Espoossa, josta on vielä asuntolainaa jäljellä. Lue juttu, niin ei tarvitsisi munata itseään.

On irvokasta, että kun Hesari kirjoittaa ihmisistä, jotka joutuvat tekemään kahta työtä, niin kasvonsa tälle antavaa ruvetaan arvostelemaan.

Tässä on kuitenkin esimerkillinen nainen, joka on hankkinut itselleen uuden ammatin, kun entinen työ loppui, on kasvattanut kaksi poikaa, joista nuorempi asuu vielä kotona ja on lukiossa. Ja kun työstä saatava palkka ei riitä, tekee jutun nainen vielä lisätöitä, jotta ei tarvitse mennä sossun luukulle.

Juttu kertoikin siitä että työnteko ei palkitse.

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunnon tärkeys kirjoitti:

Olisi ostanut oman asunnon ajoissa niin ei tarvitsisi työntää köyhän vähiä rahojaan rikkaalle vuokraisännälle.

Kivempi maksaa 100 €/kk vastiketta kuin 800 €/kk vuokraa.

Mitä sinä oikein puhut? Hänhän asuu omistusasunnossa, kolmiossa Espoossa, josta on vielä asuntolainaa jäljellä. Lue juttu, niin ei tarvitsisi munata itseään.

On irvokasta, että kun Hesari kirjoittaa ihmisistä, jotka joutuvat tekemään kahta työtä, niin kasvonsa tälle antavaa ruvetaan arvostelemaan.

Tässä on kuitenkin esimerkillinen nainen, joka on hankkinut itselleen uuden ammatin, kun entinen työ loppui, on kasvattanut kaksi poikaa, joista nuorempi asuu vielä kotona ja on lukiossa. Ja kun työstä saatava palkka ei riitä, tekee jutun nainen vielä lisätöitä, jotta ei tarvitse mennä sossun luukulle.

Katkerinta onkin että työteosta ei jää kuin vaiva palkaksi eikä sillä elä.

Olen itse jokseenkin samassa tilanteessa, tosin ihan omaa syytäni kai. Olin pitkään työttömänä ja sinä aikana onnistuin ylivelkaantumaan oikein kunnolla. Nyt olen reilun vuoden ollut palkkatöissä, nettopalkka 1700 euroa, josta lohkeaa heti kättelyssä 1300-1400 euroa vuokraan ja velkojen lyhennyksiin. Jos niin hyvin käy, että saan pitää työni seuraavat pari vuotta ja jaksan tehdä täyttä työviikkoa tuolla muutamalla käteenjäävällä satasella räpiköiden niin velat on maksettu.

Se nyt vaan ei ole vaihtoehto, että antaisi luottotietojen mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt te kaikki, jotka kehoitatte hoitajia vaihtamaan alaa, koska ovat typeriä kun tekevät raskasta työtä pienellä palkalla.

Kertokaa mikä on se helppo toimistotyö, josta maksetaan reilu 3000e ja avoimia työpaikkoja riittää? Ja ihan nyt konkreettisia esimerkkejä siitäkin, mitä se hyväpalkkainen ja helppo toimistotyö pitää sisällään käytännössä, millaisia työtehtäviä?

Tuo helppo nyt on suhteellinen käsite monessa työssä. Helppoa sen jälkeen, kun on pitkään opiskellut, osaa asiansa ja kestää paineita ja valitusta. 

Toki omakin työni on periaatteessa aika helppoa, mutta minun tilalle olisi silti vaikea löytää henkilöä, joka pystyisi kaiken tarvittavan osaamaan ja ylipäätään tietämään, mitä täytyy tietää.

Noissa yli 3000€ töissä on yleensä se haaste, että kukaan ei tule konkreettisesti kertomaan mitä tehdä, vaan se pitää ihan itse tietää..

Juuri näin. Itse olen automatisoinut lähes kaikki hommat crontabilla nniin ongelma on lähinnä se että miten saan ajan kulumaan. Toki nuo työt voisi tehdä käsin mutta silloin olisi todella hidasta.

Eli sinulle maksetaan hyvää palkaa hommasta, jonka voisi jo nyt automatisoida. (Ja joo, joo, hoitoala tulee varmaan myös automatisoitumaan, mutta varmasti hitaammin kuin perustoimistotyö tai vaikka edellä mainostetut varastohommat). Päästään takaisin siihen, että vaikka hyvin palkatut ihmiset mielellään muuta väittää, todellisuudessa hyvä palkka ei ole takuu siitä, että työ olisi a) vaikeaa, b) tarpeellista tai c) tarpeellista ja sellaista, että sen tekemiseen tarvitaan ihminen. Toisin sanoen, osa toimistotöistä on sellaisia, että maksetaan tyhjästä. Ei toki kaikki, eikä tämä ole sen ihmisen vika, jolle työnantaja suostuu maksamaan (mutta eipä haastateltava niin väittänytkään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toimelias hoitaja 50v, joka tekee päivät töitä päivystyksessä ja yöt vanhustenpalvelutalossa. 6h unilla mennään sinne n. 60000 vuosiansioihin. Terveloa myös minunkin puolesta pois sieltä pääkaupunkiseudulta. Ja molemmat lapseni muuten käyvät töissä (16v ja 19v)

Mitenkäs kuvittelit että psykiatrinen hoitotyö Helsingissä pyörisi jos kaikki ajattelisivat noin? Se on kuitenkin ihan mielettömän tärkeää työtä jolle on valtava tarve, varsinkin Helsingissä. Onneksi on hienoja ihmisiä kuten Tytti, joilla on paremmat arvot kuin sinulla.

Minun täytyy miettiä toimeentulo ensin, lapsen etu sitten, ylevät arvot tulevat sitten kun niihin on varaa. Vielä ei ole ollut. Luomuruokaa syödään sitten, kun on ylimääräistä rahaa sen jälkeen kun nälkä on tyydytetty. Vielä ei ole ollut ylimääräistä.

On oma valinta antaa rahaa aikuisille lapsille, isolla osalla ei siihenkään ole varaa. Jos valitsee itse tehdä niin, turha rutista köyhyydestä.

Haluaisin kyllä itsekin tukea aikuista lastani, mutta en minä sitten erillisiä alennusruokiani viitsisi lehteen saakka itkeä, oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Kai tuolla palkalla nyt jotain asumistukea saa sentään? En jaksa uskoa että palkkatulo olisi hänelle ainoa tulo.

Asuu OMISTUSASUNNOSSA

Tässä keskustelussa huutelevat ne, jotka eivät ole lukeneet artikkelia ja kirjoittavat puuta heinää. Kopioin tähän nyt koko jutun:

MISTÄ saisi vähän ylimääräistä?

Se on kysymys, jota lähihoitajana työskentelevä Tytti Peltonen, 55, miettii jatkuvasti. Hänen bruttopalkkansa on 2 150 euroa, käteen jää 1 600 euroa. Yksin sillä pärjäisi, mutta hänellä on 17- ja 19-vuotiaat pojat.

Peltonen työskentelee psykiat­risessa hoitotyössä julkisella sektorilla. Häneltä menee kuukaudessa asumiseen 900 euroa ja ruokaan 500 euroa, vaikka kuinka kokkaisi kotona. Kun ne on maksettu, jäljelle ei jää juuri mitään. Kuitenkin pitäisi maksaa muun muassa sähkö, netti, puhelinlaskut ja lukiolaisen menoja.

Peltonen yrittää olla vellomatta katkeruudessa. Silti häntä välillä korpeaa, kun hän ajattelee jonkun istuvan toimistossa 3 500 euron palkalla eikä edes tekevän juuri mitään.

Tosin hän tietää myös sen, ettei hyvä palkka aina tule vaivatta.

”Kavereitani on esimiestöissä. Olen nähnyt, millaista heidän elämänsä on, enkä ole kateellinen.”

PELTOSELLE on tyypillistä, että hänen päässään raksuttaa koko ajan. Täytyy maksaa pojan ylioppilasjuhlat, mistä hän saa rahat? Mitäs nyt, kun pitää ostaa pölynimuri?

Peltonen on keksinyt keinoja, kuinka tienata ylimääräistä. Hän tekee erilaisia keikkoja: menee siivoamaan esimerkiksi varastohallia, jos siitä maksetaan.

Tavallista on, että Peltonen ottaa lisää oman alan vuoroja. Hän saattaa tehdä vaikkapa kaksi vuoroa putkeen tai mennä viikonloppu­töihin.

Hän käy myös mallina taidekursseilla. Siitä maksetaan joitakin kymmeniä euroja kerta.

Peltosen vapaa-aika on toisinaan vähissä.

”Ei tämä aina tunnu ihmisen elämältä, mutta yhdellä työllä ei pärjää. Ilman keikkatöitä rahat on loppu kaksi viikkoa ennen palkkapäivää – ja ne ovat menneet ihan tavalliseen elämiseen.”

Peltonen kiittelee sitä, että on terve ja pää on kunnossa. Muuten paletti ei pysyisi kasassa.

Lisätöiden ansiosta hän pystyy välillä ostamaan itselleenkin jotain kivaa. Käymään vaikka kampaajalla.

Peltonen on löytänyt kampaajan, joka laittaa hänen hiuksensa 40 eurolla. Ehtona tosin on, että kampaaja saa tehdä mitä haluaa.

Kavereitakin Peltonen tapaa. Kaikki tietävät, että hänellä on huono rahatilanne.

”Kukaan ei ihmettele, jos en ravintolassa syö mitään. Ja jos mennään baariin, kaikille sopii, että valitaan halpa baari.”

JATKUU

HS JULKAISI kaksi viikkoa sitten etsintäkuulutuksen, jossa kysyttiin, etkö tule palkallasi toimeen.

Vastauksia tuli alle kymmenen. Peltosen lisäksi muutama muukin oli hoitoalalta.

Eräs hoitaja kirjoitti, että jatkuva rahapula aiheuttaa toivottomuutta.

”Hammaslääkäriin ei ole varaa. Silmälaseihin ei ole varaa. Varaa on vain käydä töissä ja kirjastossa, jos kolmivuorotyön lisäksi jaksaa.”

Tutkija Mikko Jakonen on tehnyt Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella tuoreen tutkimuksen aiheesta. Sen aineistona on 170 työssäkäyvän köyhän kirjoitukset elämästään.

Aineiston perusteella ei voi sanoa, että jokin koulutus tai ala tekisi automaattisesti köyhäksi. Kirjoittajissa oli paljon korkeakoulutettuja, myös tohtoreita.

Jakosen mukaan merkittävä syy pienituloisuuteen ovat prekaarit työsuhteet eli arkisemmin silpputyöt. Tyypillistä on, että työssä­käyvä köyhä joutuu haalimaan töitä sieltä täältä. Määräaikaisten pestien välillä voi olla työttömyysjaksoja.

Myös yksinyrittäjissä on runsaasti köyhiä. Heidän joukossaan on esimerkiksi eri alojen freelancereita.

Yksi ongelma on silti kiistatta, että palkka on joillakin aloilla pieni. Sillä on vaikea elättää perhettä.

Sitä kautta työssäkäyvien köyhyys kasautuu naisille. Monet naiset ovat pienipalkkaisissa töissä hoitoalalla tai kaupan kassalla. Sitten he eroavat puolisoistaan eivätkä välttämättä saa lapsista elatusmaksuja.

”Kaksi pienituloista pystyy elättämään jopa pääkaupunkiseudulla kaksi tai kolme lasta niin, että he pysyvät köyhyysrajan yläpuolella. Yksi pienituloinen ei”, Jakonen sanoo.

Köyhyysraja lasketaan niin, että se on 60 prosenttia väestön me­diaanitulosta. Suomalainen yksinelävä on köyhä, jos hänen kuukausitulonsa ovat nettona noin 1 200 euroa kuussa. Aikuisen ja 17-vuo­tiaan kotitaloudessa raja on noin 1 800 euroa kuukaudessa.

JATKUU

TYTTI Peltonen erosi vuonna 2005, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Peltonen on saanut elatusmaksut Kelalta. Tällä hetkellä hän saa 17-vuotiaasta noin 150 euroa kuukaudessa. Se loppuu, kun poika täyttää 18.

Vuosi 2005 oli muutenkin epä­onninen. Sihteerinä ja assistenttina työskennellyt Peltonen irtisanottiin yt-neuvotteluiden jälkeen Telia-Soneralta. Niissä töissä hän tienasi nykyistä paremmin.

Sen jälkeen hän teki sihteerin töitä määräaikaisissa pätkissä. Pestien välillä oli katkoa, ja rahapula vaivasi.

Lisäksi hän kärsi unettomuudesta. Toimistossa oli vaikea pysyä skarppina, joten hän halusi vaihtaa liikkuvampaan työhön.

Vuonna 2011 hän valmistui mielenterveys- ja päihdetyöhön erikoistuneeksi lähihoitajaksi. Kaksi vuotta kestänyt opiskelu oli rahallisesti mukavaa aikaa.

”Opiskelin ansiosidonnaisella. Sain enemmän rahaa kuin nykyään palkkaa.”

Peltonen sai heti valmistuttuaan töitä. Mutta yhtä penninvenyttämistä hänen elämänsä on ollut jo 13 vuotta.

Lapsille hän on pyrkinyt aina järjestämään suurin piirtein kaiken, mitä he ovat tarvinneet. Tosin toisen pojan piti lopettaa jääkiekkoharrastus rahan vuoksi.

Taloudellisesti hankalinta oli kahtena viime vuonna, kun molemmat lapset olivat lukiossa. Lukion kirjat piti itse ostaa, eivätkä sen ikäisille kelpaa kirppisvaatteet. Yllätys­menojakin tuli, kuten vanhojen tanssien frakkivuokra 200 euroa.

Vanhempi lapsi on nyt muuttanut pois kotoa, mutta Peltonen ostaa hänelle välillä ruokaa. Kotona asuva poika käy viikonloppuisin töissä.

”Niillä rahoilla hän ostaa vaatetta ja käy leffassa.”

Peltonen ei asu vuokralla, vaan lyhentää lainaa omasta, Espoon Leppävaarassa sijaitsevasta kol­miosta. Tilastokeskuksen mukaan Leppävaarassa pienenkin kolmion vuokra on keskimäärin lähes 900 euroa kuukaudessa. Niinpä Peltosen 900 euron asumiskulu on maltillinen alueella.

Asunto on hänen tulevaisuutensa turva.

”Onneksi ostin sen eron jälkeen. Näillä tuloilla en saisi lainaa.”

JATKUU

JAKOSEN tutkimusaineistossa moni työssäkäyvä köyhä kuvasi olotilaansa masentuneeksi. Stressi toimeentulosta oli suuri, eikä ennen palkkapäivää ollut välttämättä rahaa ostaa ruokaa.

Köyhyyttä hävettiin. Jos jouduttiin ottamaan pikavippejä, sitä vasta hävettiinkin.

Tytti Peltosen tyyppinen yritte­liäisyys tuli vahvasti esiin, ja työ oli monelle tärkeä arvo. Työttömänä olisi saattanut tienata palkan verran tai jopa enemmän. Siitä huolimatta esimerkiksi yksi vastaaja oli ottanut työn 50 kilometrin päästä kotoaan ja ostanut sitä varten auton. Siitä ei jäänyt voitolle.

Töissä haluttiin käydä, jotta lapsillekin jää työssäkäymisen malli. ”Sossussa” käymistä vältettiin, vaikka Jakosen mukaan monella olisi täysi syy hakea toimeentulotukea.

Moni yritti päästä eteenpäin esimerkiksi kouluttautumalla uusille aloille. Se ei aina auttanut. Aineistossa oli naisia, jotka olivat ensin olleet hoitoalalla, kouluttautuneet sitten yliopistossa – ja joutuneet palaamaan hoitajiksi, koska korkeakoulutusta vaativista töistä oli niin kova kilpailu.

TYÖSSÄKÄYVIÄ köyhiä on Suomessa ainakin 60 000, kertoo Tilastokeskus. Tämä joukko on pienituloista siitä huolimatta, että saa asumistukea tai muita tulonsiirtoja.

Mikko Jakonen täydentää kuvaa Verohallinnon ja Tilastokeskuksen muilla tiedoilla.

”Vuonna 2016 noin 263 000 ihmistä tienasi bruttona alle 1 666 euroa kuukaudessa päätoimisesta palkkatyöstä.”

Jakosen mukaan nykytilanteessa ollaan osin rakennemuutoksen vuoksi. Teollisuus ja julkinen sektori tarjosivat aikoinaan vakitöitä, mutta palveluyhteiskunnassa työ on pätkissä.

”Kuitenkin nykytilanne on myös politiikan tulos. Työmarkkinoiden silppuuntumista ja matalapalkka­töitä on ajettu tietoisesti. Esimerkiksi nollatuntisopimukset ja työnvuokraaminen on mahdollistettu, osa-aikatyötä lisätty sekä työttömyysturvaa ja sosiaaliturvan ehtoja heikennetty.”

Jakosen mukaan Yhdysvalloissa maksetaan vuosittain miljardeja dollareita sosiaaliturvaa pienituloisille ihmisille, jotka työskentelevät Walmart-kaupoissa.

”Tästä pitäisi puhua Suomessakin enemmän. Jos lisäämme matalapalkkaisia, prekaareja töitä, pitää pieniä palkkoja kompensoida so­siaaliturvalla. Onko se oikea malli elämiseen?” hän kysyy.

JATKUU

TYTTI Peltonen sai taannoin idean, miten voisi saada lisää tuloja. Hän jättäytyi vakituisesta työstään puolen vuoden työvapaalle ja alkoi tehdä keikkahommia yksityisille terveysfirmoille.

Eipä se palkkapussia lihottanut.

”Yksityisellä maksetaan lähihoitajille vielä huonommin kuin julkisella”, hän kertoo kokemustensa perusteella.

Peltonen palaa vakityöhönsä lokakuun alussa. Hän myöntää, että pieni palkka syö työmotivaatiota.

Hän uskoo, että tulevaisuudessa kukaan ei suostu tekemään lähihoitajan työtä. Hoitoalaa hän ei suosittele kenellekään.

”Ei ole mitään toivoa, että tulot ikinä kohenisivat. Se on tosi surullista.”

LOPPU

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairainta on että Tytinkin kannattaisi olla työtön yksinhuoltaja. Saisi paljon paljon enemmän tukia kuin mitä tienaa ansiotyöllä.

Tytti saa vähintään saman rahan kuin työtön yksinhuoltaja, jos hakee toimeentulotukea. Osa palkasta jätetään myös huomioimatta, joten Tytti saa enemmän rahaa kuin työtön yh, koska hän käy töissä.

Se on tietenkin oikein. 

Hänen pitäisi laittaa asunto myyntiin, että tukirahan saa.

Mutta jos ei halua myydä asuntoaan niin ei sitä sitten saa.

Tytti saisi yhteensä rahaa noin:  Asuminen 900, aikuinen 500, kaksi lasta 600, sähkö 40e.

Yhteensä 2040 euroa. Sen lisäksi maksetaan lääkkeet, terveydenhoitomenot, harkinnanvaraiset, työmatkalippu. Osa palkasta jätetään huomioimatta, joten siitä vielä jonkin verran lisää rahaa. 

Helpottaisi paljon rahallisesti Tytin elämää. Siihen hänellä on oikeus, varsinkin koska hän käy töissä. 

Tytti saisi satoja euroja enemmän rahaa kuin nyt.  Se helpottaisi paljon heidän elämää.

No ei saisi. Kummallisia oletuksia.