Tytti Peltosen palkka on niin pieni, että se on käytetty kaksi viikkoa ennen tilipäivää – Suomessa on kymmeniätuhansia työssäkäyviä köyhiä.....

Vierailija kirjoitti:

Miksei Tytti kouluttaudu hyvin palkattuun ammattiin ja menesty?

Tytti on muistaakseni 54 vuotias. Tajuat varmaan että vaikka wannabe porvarin mirlikuvituksesss kaikki on aina mahdollista. Niin Tytillä on se aikaikkuna jolloin olisi menty yliopistoon jo sulkeutunut. Karu totuus on että kun ikääntyy mahdollisuudet vähenevät.

Vierailija kirjoitti:

Voisihan Tytti kiinnittää huomiota ulkonäköönsä ja päästä hyviin naimisiin.

Älä naurata. Toihan on kuin se Pohjan akka Sammon ryöstöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset ihmetyttää kun heillä on selvästi oikeus toimeentulotukeen, että miksi eivät hae sitä täydennystä? Kun siellä osataan sitten perehtyä myös ihmisen henkilökohtaiseen tilanteeseen siten, että voidaan antaa vinkkejä ja vihjeitä miten ja mistä saisi elantoaan paremmaksi. Kuten tuo asunnon vaihto edullisempaan. Kyllä ne lapsetkin alkavat haluamaan omaan kotiin kun muuttaa pienempään. Niin se nyt vaan menee. Itsekin olen muuttanut halvempaan tai pienempään ja halvempaan tilanteiden mukaan. Ei se kivaa ole, mutta on saanut siten itsensä aina edes hiukan omavaraisemmaksi tukien suhteen.

Toimeentulotuessa maksetaan täysi-ikäiselle ja kotona asuvalle nuorelle oma tuki, omalle tilille, mutta velvoitetaan myös osallistumaan asuntokuluihin sekä ruokaan jne.

Se olisi hyvä kaikkien nuorien opetella rahan käyttöä ennen omilleen muuttoa eikä ainakaan niin, että mamma/pappa betalar kaiken. Meillä taas nuoret tietää, että olemme välillä olleet tiukilla ja hienosti nielevät halunsa ja toiveet ostoksista ja tietävät saavansa kyllä heti kun se on mahdollista. Ihan eri sitten ostaakin heille jotain kivaa, kuten uutta vaatetta tarpeeseen kun tiedän heidän pitävän asiaa jossain arvossa eikä ihan kaikkea kaupallista hömpötystä itsestäänselvyytenä.

Se on myös motivoinut heitä saamaan oman elämänsä paremmaksi (itsellä tosin johtuu tiukkuus sairauksista) ja itselleen hyvä ja mieluisa työ.

He myös ymmärtävät kuinka kannattaa mieluummin pikkuisen opiskeluaikana olla vähillä tuloilla mieluummin kun ottaa lainaa, jotta se elämän alku itsekseen olisi sitten hiukan stressittömämpi va valinnanvapautta enemmän. Kaikkein tärkeintä on iskostaa nuoren mieleen se, että luottotiedot ovat tärkeät pitää puhtaana.

Meinaan voin kuvitella kuinka nuori, joka on tottunut kaikkea saamaan aina ja tulee oma jalka pöydän alla pienoinen notkahdus talouteen, että kuinka paljon alkaa lainat houkutella kun tahtoisi jonkin uuden puseron illanviettoon tmv eikä olisi siihen varaa. Hänen voi olla paljon vaikeampi vastustaa tahtoa kun nuori kuka on sellaista asiaa ajatellut jo ennakkoon ja pohtinut taloudellista käyttäytymistään etukäteen.

Mutta jos on oikeus toimeentulotukeen eikä sitä hae niin ei nyt oikein heru empatia. On tärkeää tarttua hankalaan tilanteeseen heti ja pohtia parannuksia kun venyttää asiaa liian pitkälle jonkinlaisen ylpeyden tähden. Sitten se apu voi tulla liian myöhään. Ei sekään hyvä esimerkki omille lapsille ole vaan se, että vanhempi ei jää tuleen makaamaan, vaikka se vaatisi hetken yhteiskunnan apua. Avun vastaanottaminen ei ole paha asia kun sen turvin yrittää nousta tilanteestaan.

Ehkä hakeekin jo tukea, mutta jättää sen mainitsematta?

Hän asuu omistusasunnossa joten tuskin saisi toimeentulotukea. Ja tuskin myöskään asumistukea, koska se 900 € ei ole vuokra.

Varmaan taloudellisesti kaikkein järkevintä olisi että se 19-vuotiaskin asuisi tuossa kolmiossa jos opiskelupaikka on pk-seudulla, mutta ehkä se ei ole.

Minusta tuo asuminen on päinvastoin hyvin järkevää. Asunto on turva vanhuuden varalle toisin kuin se, että laittaisi saman vuokraan vieraalle. 

Juttuhan on paaaljon pidempi kuin alun lainaus josta ei todellakaan saa kokonaiskuvaa tilanteesta:

"Peltonen ei asu vuokralla, vaan lyhentää lainaa omasta, Espoon Leppävaarassa sijaitsevasta kol­miosta. Tilastokeskuksen mukaan Leppävaarassa pienenkin kolmion vuokra on keskimäärin lähes 900 euroa kuukaudessa. Niinpä Peltosen 900 euron asumiskulu on maltillinen alueella.

Asunto on hänen tulevaisuutensa turva.

”Onneksi ostin sen eron jälkeen. Näillä tuloilla en saisi lainaa.” "

Omistusasuntoonkin saa asumistukea jos tarvitsee ja hakee. Myös toimeentulotukea. En lukenut koko juttua, mutta ihan turha on sitten vinkua jos on itse tehnyt päätöksen maksaa omaa. Se on kuitenkin OMAA eikä henkilö ole siinä ahdingossa kun aivan omasta päätöksestään.

On jotenkin täällä Suomessa unohdettu mikä on omistamisen sääntö. Se on usein säästäminen ja unohdetaan miksi ollaan tiukilla. Siksi, että kasvatetsan omaisuutta.

Täällä jotenkin kuvitellaan nykyisin, että se on kaikkien itsestäänselvä oikeus eikä rahat saisi olla silloin tiukilla. Sitten rinnastetaan itsensä köyhiin kun ei jää rahaa. Toista se on sillä köyhällä kun ei kasva kituuttaessa omaisuus eikä turva, eikä ole realisoitavaa.

Ei tulisi mieleenikään kitistä kun säästän asuntoon ja olen tiukemmalla kun se henkilö kuka elää vuokralla ja/tai tuilla. Se tunne on kuulkaa aivan eri kun tietää kartuttavansa omaisuutta ja turvaa kun se, että jokainen raha menee elämisen kustantamiseen eikä mitään jää minnekään. Monella sellaisella ihmisellä on hätä. Huomaa ettei oikeasti köyhyydestä tiedetä mitään.

Toki kannustan minäkin yrittämään itse ja omistamisasuntoon, mutta eihän silloin itketä rahan puutetta?

Vierailija kirjoitti:

Näyttää olevan kuitenkin varaa ripsipidennyksiin.

Aina näihin yksittäisiin pikkuasioihin puututaan ja paheksutaan. Olen itse toimeentulouen varassa elävä köyhä, mutta käyn silti kerran kuussa kampaajalla joka ei peljästään leikkaa vaan myös pesee ja värjää hiukseni - ja tekee sen ihan ilmaiseksi. Kiitokseksi siitä, että olen auttanut tämän kampaajan erityislasta monin tavoin jo monen vuoden ajan.

Itse aloitin opinnot yliopistossa 54-vuotiaana toiveena saada työttömyyden jälkeen parempi toimeentulo. En asu omistusasunnossa ja opiskelua varten olen joutunut ottamaan velkaa. En silti valita, vaikka tuen myös joskus omistani  20-vuotiasta lastani, joka myöskin asuu omillaan kuten jutun toinen lapsista. Jos ei yritä, eikä kartoita kaikkia mahdollisuuksia, niin ei voi olettaa asioiden kääntyvän parempaan suuntaan itsestään. Se että asettaa itsensä vallitsevien olosuhteiden edelle, ei edistä asiaa. Olosuhteita pitää pyrkiä muuttamaan. Ei päätä kannata hakata seinään, vaan yhden tien umpeudettua pitää valita toinen tie. Mahdollisuuksia kuitenkin on. Asunnon myyminen on raha-asioissa  yksi vaihtoehto ja sillä rahalla eläisi vuosikausia todella mukavasti. Uutta omistusasuntoa voi sitten miettiä, kun toinenkin lapsi on lähtenyt kotoa ja rahaa jääkin säästöön. Sanon "säästöön" siksi, koska itse elän melkein puolella jutun naiseen verrattuna ja olen tänä päivänä vielä opiskelijakin. Jos on tilanteeseensa tyytymätön, sitä pitää pyrkiä aktiivisesti muuttamaan. Valittamalla eivät asiat parane. Ainahan tietysti voi uskoa sadun prinssiin ja valkoiseen hevoseen.

Eikö nuo perhehoitajat saa aikamoisia korvauksia? Vai onko ne hommat vain jo valmiiksi rikkaille?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toimelias hoitaja 50v, joka tekee päivät töitä päivystyksessä ja yöt vanhustenpalvelutalossa. 6h unilla mennään sinne n. 60000 vuosiansioihin. Terveloa myös minunkin puolesta pois sieltä pääkaupunkiseudulta. Ja molemmat lapseni muuten käyvät töissä (16v ja 19v)

Tuohan on vaarallista potilaille. Ei ihmekkään, että vanhukset unohdetaan saunaan kun väsyneet tekee ylitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ilmeisesti yksi niistä, joita Tytti Peltonen inhoaa - tienaan 4100e/kk istumalla toimistossa "tekemättä mitään". Olen 35-vuotias nainen.

Nyt seuraa järkyttävä paljastus - hoitoalalla ei ole pakko olla. IT-alalla tienaa paljon paremmin. Ja kyllä, minunkin työpaikallani on runsaasti yli 50-vuotiaita, joten vielä ei ole liian myöhäistä.

Miksi kituttaa väkisin pienellä palkalla, jos kerran on omien sanojensa mukaan toimelias ihminen - varmaan sen toimeliaisuuden voisi käyttää omaehtoiseen uudelleenkouluttautumiseenkin?

Niin inhoaa minuakin. Palkka 6100e istumalla, mutta miksi mun pitäs kuunnella vttuilua siitä, että istun ns tekemättä mitään. Itse tiesin pentuna, että opiskelemalla ei tarvi kärsii ja ainoa syy miksi opiskelin niskalimassa oli meidän perheen köyhyys. Tiesin miksi en aio tulla. Ekan joulun vietin 18 vuotiaana ensimmäisen tyttöystävän kanssa kahdestaan. Meillä ei ollut joulua lapsina, kun ei ollut rahaa. Ensimmäisen käyttämättömän takin sain 15 vuotiaana, kun menin kesätöihin ja liksalla ostin itse. Päätin nuorena etten aio ikinä elää sellasta elämää, että ei ole varaa tehdä mitään ja olin valmis tekemään mitä vaan. Jos en olis opiskeluissa onnistunut ja saanut tähän kuuluvaa palkkaa, niin olisin ruvennut myymään huumeita. Niin vttuunut olin mun lapsuudesta etten hyväksyny enää sitä köyhyyttä.