Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatuksia herättää 8 lapsen äiti?
12.09.2018 |
Olen tullut äidiksi 24v, 25v, 27v, 29v, 34v, 37v, 42v. Kerran olen saanut kaksoset. :)
Rakkaat lapseni ovat syntyneet vuosina 1990, 1991, 1993, 1995, 2000, 2003, 2008.
Kotiäitinä olen ollut 24-32v, 34-40v, 42-45v. Meillä on 10 henkinen suurperhe. Mieheni työskentelee poliisina ja minä sairaanhoitajana.
Kommentit (93)
Että WAU!!! Olet aikamoinen pakkaus👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että onpa vähän. Itselläni 13 ja kyllä on tiukat paikat ja timmi kroppa. Missin mitat edelleen.
Minullakin tulee ensimmäisenä mieleen miten rahat riittävät. Meillä on neljä lasta ja nyt kun ovat 7-16 -vuotiaita, rahat on tosi tiukalla vaikka olemme olleet vakituisesti töissä ja olen ollut kotona yhteensä vain neljä vuotta tänä aikana. Olen tehnyt välillä kahta työtä, vaikka olenkin keskipalkkainen. Harrastukset maksavat, tulee mopokorttia ja kevarikorttia, rippileiriä ja muotivaatteita, lukiokirjoja, matkoja ja kesäleirejä. Ja tiedän, eivät ole suurin osa pakollisia (näin itsekin ajattelin kun lapset olivat pieniä), mutta kyllä minulle on kuitenkin tärkeää että voin mahdollistaa heille ne asiat jotka kokevat tärkeiksi. Kaikkea ei saa mitä haluaa (ja kyllä ovat kesätöissä käyneet ja itse tienanneet rahaa), mutta kun vuorotellen yksi neljästä haluaa/tarvitsee jotain kalliimpaa niin se on jo moninkertainen summa siihen verrattuna että lapsia on yksi ja aina jollain on puutetta jostain. En uskalla edes ajatella mitä se olisi kahdeksan lapsen kanssa...
Olen perheestä jossa 11 lasta. Olen keskivaiheilta. Koskaan en ole tuntenut, että ei olisi huomioitu tarpeeksi. Meillä on ihana perhe. Älkää viitsikö haukkua suurperheitä. Kaikilla ei ole uskonnollista taustaa.
Sen ajatuksen herättää että onko aikaa vastata lasten tarpeisiin, myös niihin henkisiin. En tunne yhtään suurperhettä, jossa lapset eivät olisi kärsineet vanhemmuuden ja hoivan puutteesta. Vituttaa vanhemmat jotka sikiää vaan, vaikka voimavarat riittäis maks kahteen lapseen. Hankkivat lapsia ties mihin omiin tarpeisiin piittamatta miten sen lapsilauman käy. Tai että onko siihen edes varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen ajatuksen herättää että onko aikaa vastata lasten tarpeisiin, myös niihin henkisiin. En tunne yhtään suurperhettä, jossa lapset eivät olisi kärsineet vanhemmuuden ja hoivan puutteesta. Vituttaa vanhemmat jotka sikiää vaan, vaikka voimavarat riittäis maks kahteen lapseen. Hankkivat lapsia ties mihin omiin tarpeisiin piittamatta miten sen lapsilauman käy. Tai että onko siihen edes varaa.
Nyt puhut soopaa. T.Suurperheen lapsi
Minä olen 8-lapsisen perheen neljänneksi vanhin. Minusta oli aivan mahtavaa kasvaa isossa perheessä, oli leikkikavereita omasta takaa. Ja ihan tarpeeksi ovat kaikki sisarukseni saaneet huomiota vanhemmilta ja kaikista meistä on kasvanut ok-kansalaisia.
On hienoa, että jos rakastaa lapsia, uskaltaa niitä myös tehdä suuren yleisön paheksunnasta huolimatta. Valinta on itsekunkin oma. Toki sellaisiakin suurperheitä on olemassa, jossa lapsia ei huomioida tarpeeksi yksilöinä, mutta on myös paljon yhden ja kahden lapsen perheitä, joissa lapset ovat suorastaan jätetty heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti ihana sisaruksilla, kun monta sisarusta. Tuo turvaa elämään <3 Meillä nyt 2 pientä lasta , 2016vm ja 2018vm syntyneet. Itse tulen 3 lapsuudesta perheestä. Kyllä mulle nyt aikuisiälläkim sisarukset on tosi tärkeät <3
Itse olen ainoa lapsi. Vanhempieni ei olisi pitänyt saada minuakaan. Järkyttävä lapsuus. Miten karehdinkaan naapurin suurperheen lapsia. Heillä oli turvallinen koti, lämpimät välit, välittävät vahemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No varmaan on erilaisia kokemuksia. Mutta esim mieheni on suurperheestä. Toki on ollut sisaruksia ja lapsikeskeistä elämää, ja vieläkin lapset ovat vanhempien suurin elämänsisältö. Mutta sekä mieheni että osa sisaruksista on myös kärsinyt siitä, että jatkuvalla syötöllä tullut vauvoja taloon, ja väsyneen äidin viesti on ollut ettei saa häiritä. Pitää olla kiltti ja äidille iloksi ja kunniaksi. Ja mitä lienee. Ja siitä on sitten seurannut aika paljon ongelmia heidän omassa elämässään. Kaikki sisarukset eivät ole kokeneet näin
Joo-o, on niitä leikkikavereita sitten omasta takaa ja turvaa.. mikäli siis sisarukset tulevat toimeen keskenään. Ja leikki-ikäkin loppuu jossain vaiheessa. Toisille se suurperheen sisaruus voi olla myös rankkaa, ei ole omaa tilaa tarpeeksi, joidenkin sisarusten kanssa ei tule toimeen lainkaan tietyssä ikävaiheessa tai koskaan. Vanhimmat lapset joutuvat pitämään huolta pienemmistä ja ottavat enemmän vastuuta aikuisten töistä kuin oikeasti pitäisi tai kuuluisi, 'koska se nyt vain on niiden tehtävä, koska ovat isompia'.
Ei se aina ole mitään ikihalailuja ja kivoja yhteisleikkejä.
ap:lle kysymys:
Huolehditko sinä todella kaikista vanhemman tehtävistä etkä edes odota vahempien lasten osallistuvan pienempien hoitoon? (Tavalliset oman huoneen siivoamiset, roskien viemiset sun muut eivät nyt kuulu tähän)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ap:n elämäntilanne kahdeksan lasta, mies poliisi ja hän itse sairaanhoitaja.
Olet ottanut jonkun toisen (mahdollisesti tuntemasi ihmisen) perheen tähän.
Kukaan ei laita vanhempien ammatteja, lasten lukumäärää, syntymävuosia, työhistoriaa näin tarkalleen (kysyttäväksi/kommentoitavaksi).
Vierailija kirjoitti:
Parempi, kun suomalaiset itse tekevät lapset, ettei tarvi muualta tuoda.
Mistä päättelit hänen kansalaisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vastaus kysymykseen: sikiävä em*kko
syy miksi yhteiskunnan tuet pitäisi karsia minimiin.
Mitä ajatuksia pitäisi herättää? Vapaaehtoisesti lapsettomana voisin ajatella, että kiitä mua. Onneksi on meitä, jotka tasapainottavat tilannetta! Ja näin ainokaisen lapsena saatan vähän sääliä niitä, jotka joutuvat karkkipussinsa jakamaan noin moneen osaan...
Eihän tuo vielä niin suuri perhe edes ole.
Minusta on hienoa, että ihmiset lisääntyvät.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ajatuksia pitäisi herättää? Vapaaehtoisesti lapsettomana voisin ajatella, että kiitä mua. Onneksi on meitä, jotka tasapainottavat tilannetta! Ja näin ainokaisen lapsena saatan vähän sääliä niitä, jotka joutuvat karkkipussinsa jakamaan noin moneen osaan...
Itse näen rikkautena juuri tuon karkkipussin jakamisen. Siinä lapsi oppii huomioimaan muitakin ihmisiä ja jakamaan omastaan.
Ahneus on kaiken pahan alku ja juuri.
"Lapsi tuo leivän tullessaan". Pitää paikkansa.
Lapsi parat ei tommosesta ympäristössä kyllä varmaankaan saa tarpeeksi tarvitsemaansa huomiota. Vai miten huomioit kaikkien tarpeet?
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että perhe on luultavasti jonkun uskonnollisen lahkon jäseniä.