Kaljuudesta ja Häpeästä.

Otsikon mukainen sisältö.

Olen siis tasaisesti menettänyt hiukseni viimeisen kahdentoista vuoden aikana.
Miten tulla "kaapista" ulos tämän asian kansa. Pidän aina jotain päähinettä tämän takia.

Luulin omaavani hyvän itsetunnon, mutta siellä olikin näemmä miespuolisen kaljuuden mentävä aukko. En nyt lainkaan voi hyväksyä tätä tilannetta - ei käy.
Aina ollut paksuhko hyvinhoidettu fleda - ei TukkaJumala, viimeiset vuodet Kauhukiharat.

En nyt oikein osaa käsitellä tätä asiaa, koska tämä ei ole vaihtoehto. Ei käy. Olo on kuin Simsonilla VT:sta - kaikki Voimat menivät. Yökyläily ilman päähinettä on luonnollisesti mahdottomuus edes ideatasolla, joten seurannaisena olen ollut sen 12 vuotta selibaatissa.

Olen "valitettavasti" ( siltä välillä tuntuu ) valkoinen heterohko miesolio, joten kysyisin Teiltä neuvoa huomattavan epätoivoissani? Mielestäni vaihtoehtoni ovat: hyväksyä/myöntää, käsitellä ja "ulos kaapista", jatkaa päähineiden pitämistä, hankkiutua ihonsiirtoklinilalle.

Miten Te ihmiset koette kaljun ihmisen vetovoimaisuuden? Michael Stipe on ainakin hemmetin karismaattinen ja Remu Aaltonen ja Henry Miller.

En ajatellut mitään Seppo Taalasmaa - lookia, vaan enemmänkin sheivaisin joka pv. Yllättävän aikaa vievää toimintaa muuten. Olen pari kertaa käynyt hautajaisissa ja uimassa - aina pitää olla juuri sheivattu boltsi. Outoa.

Ensimmäisen luokan ongelmia tiedetään. Olkaa hyvä ja vittuilkaa, jos seassa on yksikin asiallinen vastaus.