Ottaa päähän, kun keskustelee maalla asuvien sukulaisten kanssa. Niiden mielestä ihmisen tulee asua omakotitalossa. Piste.
Olemme keskimääräistä varakkaampia ihmisiä ja meillä oli varaa ostaa Helsingin keskustasta melkein 100 neliön kerrostaloasunto. Haaveilimme sellaisesta pitkään ja teimme töitä, että saimme säästettyä käsirahan. Ostimme remonttikuntoisen huoneiston, jota on huolellisesti remontoitu pitkään.
Emme ole koskaan halunneet omakotitaloa rasittavine puutarha- ja ulkotöineen. Ei edes paritaloa, eikä rivitaloa. Ei haluta parveketta eikä pihaa. Me _haluamme_ asua kerrostalossa kaupungin keskustassa.
Joka ikinen kerta maalla asuvien sukulaisten kanssa keskustellessa he ihmettelevät, miksi _vieläkin_ asumme kerrostalossa. Että eikö jo kolmen lapsen kanssa pitäisi muuttaa omakotitaloon - onhan meillä varaakin. He eivät millään käsitä sitä, että joku tieten tahtoen haluaa asua kerrostalossa. Kun jokaisella lapsiperheellä pitäisi olla se oma piha, jossa lapset voi juosta.
Rasittavaa. Onko joku muu törmännyt tällaiseen? Pitäisi olla välittämättä, mutta kun eivät usko puhetta ja tätä jatkuu vuodesta toiseen.
Kommentit (645)
Ehkä nämä kerrostaloihmettelijät eivät ole koskaan käyneet kerrostalossa, joka on omistusasunto, vaan jossain kunnan vuokratalossa, jossa seinät ovat paperia. Meille ei kuulu edes naapurin vauvan itku öisin. Itkee ihan varmasti, sen tiedän, mutta ääni ei kuulu.
Asun kaupungin vuokra-asunnossa. Tässä samassa taloyhtiössä on kuitenkin enimmäkseen omistusasuntoja. Tiedän, että kalliilla rahalla omistusasunnon täältä hankkineilla on tasan yhtä surkea äänieristys kuin meillä halvemmillakin ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö meri ole vettä? Meillä on meri tuossa vieressä, uimarantakin Eirassa.
Hiukan eri asia rentoutua luonnonrannalla maalla verrattuna tähän Helsingin keskustaan, jossa satama-altaalla seistessä juopot ördäävät ja turistit ottavat kuvia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä nämä kerrostaloihmettelijät eivät ole koskaan käyneet kerrostalossa, joka on omistusasunto, vaan jossain kunnan vuokratalossa, jossa seinät ovat paperia. Meille ei kuulu edes naapurin vauvan itku öisin. Itkee ihan varmasti, sen tiedän, mutta ääni ei kuulu.
Asun kaupungin vuokra-asunnossa. Tässä samassa taloyhtiössä on kuitenkin enimmäkseen omistusasuntoja. Tiedän, että kalliilla rahalla omistusasunnon täältä hankkineilla on tasan yhtä surkea äänieristys kuin meillä halvemmillakin ihmisillä.
Täällä Helsingissä kunnan talot ja kovan rahan talot voivat olla samoilla alueilla, mutta harvoin samassa taloyhtiössä on sekaisin. Itse asun asuinalueella, jolla on paljon kaupungin vuokra-asuntoja ja joka ikinen on eri talo kuin kovan rahan asuintalot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä tuli oikein riita asiasta, kun mökillämme kävi nuohooja ja omakotitalossa asuva äitini alkoi kertomaan hänelle omakotiasumisen ihanuuksia ja tekemisiensä määrää. Totesin tähän, että itse en haluaisi kuunaan muuttaa omakotitaloon ja äiti veti herneen nenään, ettei hän halua minua luokseen asumaan muutenkaan ja sätti minua, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaisuus pitää hyväksyä....
T: 44 vuotias, joka on asunut omillaan kerrostalossa 16-vuotiaasta
Kaikki laiskat asuu kerrostaloissa. Tekevät ja ahkerat asuu omakotitaloissa.
Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä...
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi oma piha, en jaksaisi hoitaa sitä, koska en ole kiinnostunut puutarhan ja pihan hoidosta. Toisekseen saisin varmaan tapettua kaiken kasvavan siellä, vaikka miten hoitaisin niitä! Hyvä, kun saan pidettyä sisäkukat hengissä.
Kuka sitä omaa pihaa pakottaa hoitamaan? Itse olen korvannut nurmikon melkein kokonaan soralla ja hiekalla, joten eipä tarvitse leikata nurmikkoa muutamaa neliötä isompaa länttiä. Pidän pihalla vain kasveja, jotka kasvavat itsekeen. Kasvimaalla on pelkkiä rikkaruohoja.
Täällä Helsingissä kunnan talot ja kovan rahan talot voivat olla samoilla alueilla, mutta harvoin samassa taloyhtiössä on sekaisin.
Niin, tämä on ns. sekatalo. Säälin kyllä noita houkkia, jotka ovat maksaneet oikeaa rahaa päästäkseen asumaan edustamani alemman luokan yleisön seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä tuli oikein riita asiasta, kun mökillämme kävi nuohooja ja omakotitalossa asuva äitini alkoi kertomaan hänelle omakotiasumisen ihanuuksia ja tekemisiensä määrää. Totesin tähän, että itse en haluaisi kuunaan muuttaa omakotitaloon ja äiti veti herneen nenään, ettei hän halua minua luokseen asumaan muutenkaan ja sätti minua, että ihmiset ovat erilaisia ja erilaisuus pitää hyväksyä....
T: 44 vuotias, joka on asunut omillaan kerrostalossa 16-vuotiaasta
Kaikki laiskat asuu kerrostaloissa. Tekevät ja ahkerat asuu omakotitaloissa.
Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä...
Mutta koska laiskuus tyhmentää, niin lopulta ahkera on se viisaampi.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme asuneet kerrostalossa, omakotitalossa, yhtiömuotoisessa puutaloyhtiössä ja nyt taas omakotitalossa. Ja toivon, ettei tarvitse koskaan tästä muuttaa. Ei enää yhtäkään yhtiömuotoista osaketta meille. Oma tupa - Oma lupa.
Minulla sama, mutta päinvastoin. Asun nyt kerrostalossa, ja omakoti-/rivitaloon en muuta enää ikinä. Toiseen kerrostaloon varmaankin kyllä vielä muutan, vaikkei nykyisessäkään mitään vikaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö meri ole vettä? Meillä on meri tuossa vieressä, uimarantakin Eirassa.
Hiukan eri asia rentoutua luonnonrannalla maalla verrattuna tähän Helsingin keskustaan, jossa satama-altaalla seistessä juopot ördäävät ja turistit ottavat kuvia.
Jep, satama-allas on tosiaan ainoa paikka missä täällä pääkaupunkiseudulla pääsee meren äärelle... ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi oma piha, en jaksaisi hoitaa sitä, koska en ole kiinnostunut puutarhan ja pihan hoidosta. Toisekseen saisin varmaan tapettua kaiken kasvavan siellä, vaikka miten hoitaisin niitä! Hyvä, kun saan pidettyä sisäkukat hengissä.
Kuka sitä omaa pihaa pakottaa hoitamaan? Itse olen korvannut nurmikon melkein kokonaan soralla ja hiekalla, joten eipä tarvitse leikata nurmikkoa muutamaa neliötä isompaa länttiä. Pidän pihalla vain kasveja, jotka kasvavat itsekeen. Kasvimaalla on pelkkiä rikkaruohoja.
Kuulostaa tosi kivalta ja hyödylliseltä sellainen hiekka-/sorapiha pienellä rikkaruoholäntillä.. :)
Hah, keskusteletko useimmiten vain niiden maalaissukulaisten kanssa? Itseäni kyllästyttää yleisessä keskustelussa jatkuva kantakaupungissa asumisen ihannointi. Tuntuu, että olen toisen luokan kansalainen, kun haluan mieluummin asua lähiössä metsän keskellä.
Yleensä ihmiset ihmettelee toisten erilaisia ratkaisuja. Me muutimme kaupungista maalle omakotitaloon. Vielä 20 vuoden asumisen jälkeenkin kuulen, että kai te nyt muutatte vihdoin kaupunkiin, kun lapset on kasvaneet isoiksi. Eihän siellä maalla ole mitään ja ette pääse elokuviin ja muutakaan kulttuuria harrastamaan.
Mitä sitten. En ole jaksanut asiasta niin hermostua, että olisin ihan aihe vapaalle tehnyt aloituksen. Ja ihmettelevät, että me ei tulla saamaan edes voittoa talosta, kun kuollaan ja lapset ei saa perintöä. Toista se olisi kaupungin keskustasta kerrostalosta.
No ei tulla saamaan voittoa, kun maksettiin vain 30 000 tästä talosta. Ostimme sen asumista varten, ei omaisuuden kartuttamista. Omaisuutta on kartutettu ihan muilla keinoin, kuin asuntoon sijoittamisella ja toivomisella, että siitä saa lapset meidän kuoltua hyvän hinnan.
Siellä ihmetelkööt ratkaisuamme. Ei tuo ole minun elämääni stressannut.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ihmiset ihmettelee toisten erilaisia ratkaisuja. Me muutimme kaupungista maalle omakotitaloon. Vielä 20 vuoden asumisen jälkeenkin kuulen, että kai te nyt muutatte vihdoin kaupunkiin, kun lapset on kasvaneet isoiksi. Eihän siellä maalla ole mitään ja ette pääse elokuviin ja muutakaan kulttuuria harrastamaan.
Mitä sitten. En ole jaksanut asiasta niin hermostua, että olisin ihan aihe vapaalle tehnyt aloituksen. Ja ihmettelevät, että me ei tulla saamaan edes voittoa talosta, kun kuollaan ja lapset ei saa perintöä. Toista se olisi kaupungin keskustasta kerrostalosta.
No ei tulla saamaan voittoa, kun maksettiin vain 30 000 tästä talosta. Ostimme sen asumista varten, ei omaisuuden kartuttamista. Omaisuutta on kartutettu ihan muilla keinoin, kuin asuntoon sijoittamisella ja toivomisella, että siitä saa lapset meidän kuoltua hyvän hinnan.
Siellä ihmetelkööt ratkaisuamme. Ei tuo ole minun elämääni stressannut.
No kai te muutatte nyt kaupunkiin?
Vastaavasti asun yksin omakotitalossa ja tätähän ihmetellään suuresti. "Mitä sinä siellä yksin teet" tai "Mitä ihmettä sinä pihalla tai tilalla teet". Ihan samalla lailla minä haluan viettää pihalla aikaa ja haluan, että on kunnon iso keittiö, työhuone, vierashuoneet ja varastot.. Jotenkin yksin ei saisi haluta nauttia tilasta ja pihasta.
Se vaan on noloo asua kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole törmännyt, vaikka asun puolet vuodesta maalla. Ja täällä maalla, löytyy jokaisesta asutuskeskuksesta niin kerros- kuin rivitaloja, joissa asuu kaiken ikäisiä, myös lapsiperheitä. Ja näin on ollut vuosikymmeniä, enkä ole koskaan kenenkään kuullut ihmettelevän. Ja täältäkin pääsee maailman ääriin, kun lentokentälle on matkaa 70km ja junaliikenne.
Aika outoja sukulaisia sulla. Jos ihmettelevät ratkaisuanne.
Suurin osa sukulaisista aivan keskeltä korpea maaseudulta, ei edes mistään pienistä kaupungeista. Heille esim. Pori tai Vaasa on jo "liian iso kaupunki" hulinoineen. Suomalaisilla pitää olla lääniä ympärillä niin paljon, että voi huutaa vaikka keskellä yötä pihalla niin, ettei kukaan kuule.
ap
Aika iso osa suomalaisista asuu kaupungeissa, eivät tarvitse lääniä huutamiseen niin ettei kukaan kuule. Jos just teidän sukulaiset tällaisia ovat, niin älä yleistä sitä koskemaan kaikkia suomalaisia.
Olet aikuinen ihminen, hanki itsellesi itsetunto. Sen voit tehdä vain sinä. Älä välitä sukulaistensa puheista juuri tästä asiasta. Ja kai teillä muutakin puheenaiheita on...
Mekin saadaan jatkuvasti kuulla, että ”kyllähän tuollainen kerrostalokämppä nyt ennen lapsia menee...”
Asutaan kattohuoneistossa miehen kanssa, ja vaikka ei asuttaisi, ei kyllä vaihdettaisi tätä kerrostaloasumista ihan heti. Ehkä sitten jos tila jotenkin ihmeellisesti ”loppuisi kesken”.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan varakas ei todellakaan asu missään kerrostalossa :D Sori ap, mutta selvä köyhän merkki tuollanen asumismuoto. Ei tarvi asua maalla, mutta kyllä jos rahaa on niin sillon ostetaan omakotitalo, vaikka sieltä Helsingistä. Vai eikö sulla reppana oo varaa? :)
Esimerkkihuoneistoja Ullanlinnasta: 104 neliötä, 1 195 000 euroa: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/14738368 ja 90 neliötä, 890 000 euroa: https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/14617991. Ap:n huoneisto lienee jotain tuolta väliltä, kun neliöitä on 98.
Esimerkkiomakotitalo esimerkiksi Kainuun suurin omakotitalo: 235 neliötä, hintaa 249 000 euroa (https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot?cardType=100&locations=%5B%…)
Vierailija kirjoitti:
5/5. Kerrankin kunnon provo, jota ruokitaan maltillisesti ja uppoaa ihmisiin kuin häkä. Onnittelut viikon provo-pystistä jo näin keskiviikkona!
Osa varmasti ymmärtää, ettei kukaan rikas asu vapaaehtoisesti gyproc-kopissa :) Hienosti vedätetty.
Juu, esim. Eiran arvoalueella asuvat ovat tunnetusti köyhiä, joilla ei vain ole varaa asua missään muualla. Olosuhteiden pakosta asuvat kerrostalossa, raukat.
Ja tosiaan Eirassa neliömetrin keskihinta on tällä hetkellä 7245 euroa. Siinä vieressä Kaivopuiston ja Ullanlinnan alueella keskihinta on 7600 euroa/neliömetri. Asuntojen hinnoissa trendi on näillä alueilla edelleen nouseva. Siellä maksaa 50 neliön kaksiokin jo reilut 400 000 euroa. Edullisin sataneliöinen lähtee vähän alle miljoonalla.
Jos on oikeasti varaa laittaa kahdeksasta tuhannesta miljoonaan euroa asuntoon, on kyllä jo sen verran varakas, että ausuinpaikan voi valita ihan itse. Silloin ei tarvitse tyytyä mihinkään, mitä ei halua.
Meillä on juuri aloituksen kaltainen sadan neliön kerrostalohuoneisto Helsingissä. Arvioitu myyntihinta n. 350 000 euroa ja alueella on hinnat kovassa nousussa. Synnyinpaikkakunnallani omakotitalot ovat n. 100 000 euroa. En todellakaan vaihtaisi. Koen ne korpien omakotitalot laiskojen vanhempien asuntoina. Lapset jätetään pihoille heitteille sen sijaan, että heitä ohjattaisiin hyviin harrastuksiin kartuttamaan taitojaan ja sosiaalista pääomaansa. Aikuisena nämä sitten kärsivät kun eivät pärjää kaupunkilaisten sosiaalisessa maailmassa.