Ottaa päähän, kun keskustelee maalla asuvien sukulaisten kanssa. Niiden mielestä ihmisen tulee asua omakotitalossa. Piste.
Olemme keskimääräistä varakkaampia ihmisiä ja meillä oli varaa ostaa Helsingin keskustasta melkein 100 neliön kerrostaloasunto. Haaveilimme sellaisesta pitkään ja teimme töitä, että saimme säästettyä käsirahan. Ostimme remonttikuntoisen huoneiston, jota on huolellisesti remontoitu pitkään.
Emme ole koskaan halunneet omakotitaloa rasittavine puutarha- ja ulkotöineen. Ei edes paritaloa, eikä rivitaloa. Ei haluta parveketta eikä pihaa. Me _haluamme_ asua kerrostalossa kaupungin keskustassa.
Joka ikinen kerta maalla asuvien sukulaisten kanssa keskustellessa he ihmettelevät, miksi _vieläkin_ asumme kerrostalossa. Että eikö jo kolmen lapsen kanssa pitäisi muuttaa omakotitaloon - onhan meillä varaakin. He eivät millään käsitä sitä, että joku tieten tahtoen haluaa asua kerrostalossa. Kun jokaisella lapsiperheellä pitäisi olla se oma piha, jossa lapset voi juosta.
Rasittavaa. Onko joku muu törmännyt tällaiseen? Pitäisi olla välittämättä, mutta kun eivät usko puhetta ja tätä jatkuu vuodesta toiseen.
Kommentit (645)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein viimeisin paikka missä haluaisin asua, olisi ok-talo keskellä peltoa. Eihän pelto ole edes luontoa. Maalaiset eivät enää asu luonnon keskellä, ne asuvat peltojen keskellä. Pitäisi olla auto että pääsisi mihinkään sieltä. Kuuntelisi sitten seinäkellon ääntä keinutuolissa sunnuntai-iltäpäivänä ja viiltelisi ranteitaan auki kelmeässä valossa, katsellen peltoa peltoa peltoa... seinäkello vaan raksuttaisi. Missään ei laulaisia edes lintu, ei olisi mitään elämää. Vain pelto pelto pelto.
Heräsin nimittäin joskus tollasesta talosta kosteaa iltaa seuraavana aamuna, vielä kauhean jysärin kera, missään siellä ei ollut edes särkylääkettä. Se oli helvetti maan päällä. Mietin, miten kukaan voi elää niin ankeassa paikassa vapaaehtoisesti.
Mä taas toivon että talo pellon laidalta löytyisi. Ei ole mitään upeampaa kuin katsoa ikkunasta ulos ja nähdä aavat pellot ja tuntea rauha ja hiljaisuus. Kaupunki ja liika häly ahdistaa.
Niin me ollaan erilaisia. Minulla oli onni aiemmin asua kantakaupungissa, ja aivan parasta oli juoda aamukahvit alas ikkunasta kaupungin heräilyä samalla seuraten.
Ihana aamu, tosta mäkin haaveilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanoen en itsekään ymmärrä miksi joku asuisi kerrostalossa mielummin kuin omakotitalossa. Ehkä ei tiedetä paremmasta ja aina asuttu kerrostalossa? Ymmärrän että siinä on etuja asua kaupungin keskustassa, mutta mielestäni kerrostaloasumisessa on paljon enemmän rajoitteita kuin hyötyjä. Tällä hetkellä itse asun vielä kerrostalossa mutta vanhempien omakotitalo on lähettyvillä, siellä voi kesäisin rentoutua ulkona ja talli löytyy eri huoltotöitä varten. Jos vanhempani möisivät talon, sitten minun olisi ihan pakko hankkia omakotitalo.
Toki en pidä sitä asiallisena että jatkuvasti arvostelisin jonkun kerrostaloasumista. Paitsi ehkä silloin jos aina kerskutaan kuinka ollaan "keskimääräistä varakkaampia" ja hieno huoneisto kaupungin keskustassa. Silloin ehkä piruuttani voisin tuoda esiin omakotitaloasumisen etuja.
Lapsuuteni asuin omakotitalossa enkä kaipaile aikuisiällä siihen asumismuotoon. Olen erittäin tyytyväinen 60 m2:n kaksiossani ison puiston vieressä kaupungin keskustassa. Vanhemmiltani perityn talon myin pois. Hyvä sinä!
onkohan tuollaisen kämpän äänieristys yhtään sen parempi kun tavallisessa vuokrakämpässäkään? jos naapurin äänet kuuluu omaan asuntoon niin käyttäisin rahani ennemmin omakotitaloon kun kerrostalokämppään.
Meillä samaa joudutaan kuunteleen miksei asuta omakotitalossa kun lapsia, tätä osa ihmetteli jo sillon ku ei vielä edes ollut lapsia tulollaan. Ollaa asuttu kerros- ja luhtitaloissa. Minä en oo koskaa asunu okt, enkä siksi sitä kaipaa. Myös sen sitovuus ahdistaa, kun joku porsii joudut itse maksaan korjaajan. Taloyhtiössä on sopimukset huoltofirman kans, soitto vaan niin tulevat korjaan. Yhtiöasumisessa on paljon hyviä puolia.
Tämä arvostelu tulee ilmi, yllätys yllätys, niiltä, jotka asuvat syrjässä vanhassa okt. Eivät saa kummosia ansiotuloja, siks pitänyt ostaa vanha tönö ja ikuisuusprojekti korjata itse. Tämä vain siks ku "kyllähän se omakotitalo pitää olla". Aivan huvittaa se kerskuminen. Me asutaan kaupungissa nyt 3v vanhassa yhtiössä, jossa kaikki viimesen päälle uutta. 4h ja lähemmäs 100 neliöö. Tän asunnon arvolla ois saanu syrjästä alle 10v talon omalla tontilla.
Minua nämä v*ttuilut ei niinkää haittaa. Kätän omaam arvoon, ja onhan minullakin oma kriittinen näkemys heidän asumisesta.
Kyse nyt siitä, kuin idiootteja maalaiset on (nyt todellaki puhutaan maaseudusta). Fiksu ihminen ei koskaan arvostele ja kyseenalaista toisten asioita, ellei mielipidettä eriksee pyydetä.
Tämä tietty porukka oikeen ilkeilevällä äänensävyllä ja ilmeillä esittää nämä asiat. _kukaan_ kaupungissa okt asuvusta tutuista ei _koskaan_ ole laukonut näitä asioita, koska ovat sen verran fiksua porukkaa. Vaikka uskon heilläkin olevan mielipiteensä.
Olemme yksinkertaisesti ottaneet etäisyyttä näihin tiettyihin. Valitettavasti suurinosa on juuri sukulaisia. Näemme heitä nykyisellään 2-3krt vuodessa, ennen useasti kuukaudessa. Osa haukkujista taas tuttuja tai vanhoja kavereita tms.
Että annetaan jokaisen olla kuten haluaa, eihän se ole sinulta pois, jos joku ei halua okt vaan yhtiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi asiasta pitää keskustella jatkuvasti? Jos jankuttaa niin toteat että se asia on loppuunkäsitelty.
No niinpä. Mutta kun ei auta mikään. Joka ikinen kerta voidaan keskustella aluksi jostain muusta, mutta AINA puhe kääntyy siihen, että vieläkös te kökötätte siellä kerrostalossanne? Ja sitten sukulaiset vielä puhuvat meidän ohi lapsillemme, että eikö isän ja äidin pitäisi ostaa teille jo kunnon koti, jossa on oma piha? Lapset sitten illalla kysyvät, että milloin me muutetaan "oikeaan kotiin".. Aargh!
ap
Sano niille, että noin se Alzheimer usein alkaa.
Väität että 100m2 riittää 5-henkiselle perheelle :DD Meillä on 5-henkinen perhe ja asumme 15km päässä kaupungin keskustassa 250m2 omakotitalossa eikä ole kyllä yhtään liikaa tilaa...
Vierailija kirjoitti:
Väität että 100m2 riittää 5-henkiselle perheelle :DD Meillä on 5-henkinen perhe ja asumme 15km päässä kaupungin keskustassa 250m2 omakotitalossa eikä ole kyllä yhtään liikaa tilaa...
Itse en koskaan ottais noin isoa, koska ei ole tarvis. Turhia neliöitä siivottavana ja tavaraa kertyy huomaamatta nurkkiin, vaatehuoneeseen ja "työhuoneeseen" tosi paljon, kun on tilaa mihin kerryttää. Siinä melkonen homma raivata niitä aikanaan sit pois.
No - tiedät näköjään itsekin, että moiselle höpinälle voi antaa piut ja paut. Mutta jos et sitä kykene sisäistämään, niin ei sille varmaan mitään voi. Ihmisillä on mielipiteitä, ja moni tykkää niitä toitottaa vuodesta toiseen. Sen voi jättää huomiotta tai antaa mennä ihon alle - toivottavasti pääset siihen vaiheeseen, että sukulaisten mielipiteellä ei ole väliä. Oli miten oli - nauti omasta elämisestäsi ja asumisestasi, anna sukulaisten nauttia omastaan ja marmattaa, jos siltä niistä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Väität että 100m2 riittää 5-henkiselle perheelle :DD Meillä on 5-henkinen perhe ja asumme 15km päässä kaupungin keskustassa 250m2 omakotitalossa eikä ole kyllä yhtään liikaa tilaa...
Tuo on kyllä hirveen epäekologista. Etkö ole yhtään ajantasalla ilmastoasioissa?
Tilannettanne auttaa kun otatte pariin huoneeseen esimerkiksi pak*laisperheet.
Todennäköisesti AP:n äiti tai isä on ihmetellyt ja nyt "suku kiusaa." Tuskin ketään kiinnostaa miten sukulaistyttö asuu.
no se niiden elämää tuetaan yli 25 miljardilla joka vosi siellä syrjäseudulla että heillä ois kouluja, terveydenhuoltoa jne... muuten voisi olla vähän rankkaa tuolla heikosti verotetussa ja harvaan asutussa pöndelässä saada aikaiseksi vaadittavaverokertymä paitsi noille palveluille niin myös kaikelle muulle kuten tiet jne...
Voisi myös lopettaa koko maan asuttuna pitäisen politiikan jolloin pakenisivat nopeasti ilman tukia. Sitten katotaan miten suu pannaan. Ottavatkohan 700.000e lainaa työttöminä tjotta ois omakotitalo? Tuskin. Kyl ne mahtuu sitten 22m2 yksiöön.
Ettekö te voi jutella lasten kanssa asiasta? Nuorinkin on 6-vuotias. Vai onko lapsilla joku ajattelua heikentävä vamma?
Keskustellessa voi kertoa että missä juuri sinä ja puolisosi haluavat asua, omia toiveita korostaen (ei muiden valintoja kommentoiden), miksi päädyitte tähän, miksi laitoitte kaiken juuri niinkuin laitoitte. Voitte avata keskustelua että missä kukakin kaikista mieluiten asuisi, yleisesti keskustella toiveista. Kirjoittakaa niitä vaikka ylös vauvakirjaan, niin voi 5 vuoden päästä keskustella uudelleen ja verrata vastauksia. Ei lasten toiveiden kuunteleminen tarkoita, että ottaa ne lakina, päin vastoin! Siinä voi auttaa lasta selviytymään paremmin maailmassa, jossa hänellä ei ole juurikaan määräysvaltaa, sanallistaa mahdollisia toiveiden ristiriitoja. Aikanaan tukea lasta matkalla kohti toiveidensa mukaista elämää, suurin osa lapsista kun kasvaa aikuisiksi, joilla on oman elämänsä määräysvalta.
Näitä sukulaisia voisi alkaa kovasti ymmärtämään ja sanoittamaan heidän tunteitaan, jos tuosta asiasta eivät tunnu muilla keinoin pääsevän yli.
Usein lasten toiveet on kuin Asuntokaupat sokkona -ohjelmasta, mutta ei sitä lapsille kannata liikaa alleviivata, lapsille on ok elellä vähän pää pilvissä vielä.
Tuollaisessa tilanteessa kannaattaa kysyä näiltä ihmisiltä, miksi he eivät ole jo muuttaneet kerrostaloon. Samassa yhteydessä kannattaa luetella kaikki työt, joista he pääsisivät eroon muuttamalla.
Itse olen "maalla" ok-talossa asuva, mutta koskaan ei ole tullut mieleenikään tivata kerrostalossa asuvilta, miksi he eivät muuta ok-taloon. Päinvastoin, olen monia haaveilijoita muistuttanutkin moninaisista töistä, jotka saattavat tuntua äkkiä ajateltuina helpoilta.
Miksi annat jonkun muun mielipiteen vaikuttaa itseesi,anna olla. Koska et halua muuta,niin turhaan mietit sukulaistasi ja hänen mielipidettään. Älä enää vastaa kysymykseen,ohita se ja vaihda puheenaihetta.
Milloin saan muuttaa sukulaistesi luo omakotitaloon?
Jotkut ihmiset nyt vain ovat liian tyhmiä ymmärtääkseen, että ihmiset ovat erilaisia ja haluavat erilaisia asioita. Eikö olekin aika uskomatonta, että näinkin vaatimaton tosiasia on monille täysin mahdoton asia käsittää? Oikeastaan jos ajattelee näin, alkaa ihan tuntea myötätuntoa tällaisia ihmisiä kohtaan, sillä heidän maailmansa on hyvin ahdas ja ajattelunsa kovin suppeaa. Heiltä jää elämän kirjo näkemättä ja ymmärtämättä.
Ap, elätte unelmaani. Olette tehneet mielestäni todella fiksun ratkaisun ja uskon, että elämänne on stressittömämpää ja vaivattomampaa näiden valintojenne vuoksi. Suosittelen kirjaa Kaikella kunnioituksella (Katriina Järvinen). Ihan loistavia ajatuksia rajan vetämisen tärkeydestä suhteessa sukulaisiin tai muihin, jotka puuttuvat asioihin, jotka eivät heille kuulu. Onnittelut elämäntavastanne!
Säälin sun lapsia. itsekäs äiti.
JESSSSSSS! ASIAAAAA: