Ottaa päähän, kun keskustelee maalla asuvien sukulaisten kanssa. Niiden mielestä ihmisen tulee asua omakotitalossa. Piste.

Olisi kauhea painajainen asua kerrostalossa kaupungissa.  Jossain ihan pikkukaupungissa vielä voisi kuvitella, mutta ei muualla.

Aina kaupunkilaiset ottaa valtikseen museot ja taidenäyttelyt.  Niitä on kuulemma niin paljon tarjolla siellä kaupungissa, lähinnä nyt tarkoitetaan pääkaupunkia.  Käykö muka ihmiset alvariinsa jossain museossa ja näyttelyssä niin, että niillä on oikeasti joku merkitys asuinpaikkaa valitessa?

Minulla on jatkuva luontoaiheinen taidenäyttely omassa pihapiirissäni ja sen ympäristössä.  Jopa olohuoneen ikkunassani on vaihtuva näyttely, johon en kyllästy ikinä. 

Suomessa on mahtavan hyvä kirjastolaitos, joka palvelee niin kaupunkilaisia kuin maalla-asujiakin täysin tasa-arvoisesti.  Minulle tämä on ensiarvoinen asia, olen kirjojen suurkuluttaja.

Maalla ja omakotitalossa asumista arvostellaan siitä, että pitää (mukamas) tehdä hirveän paljon fyysisiä töitä.  Mutta miksi ihmisen elämän pitäisi olla niin helppoa ja miksi kaiken pitäisi aina olla jossain käden ulottuvilla?  On paljon esimerkkejä siitä, kuinka tällainen liiankin helppo elämä ei olekaan ollut se onnen paratiisi. 

Kaupungin kerrostaloasuja tarvitsee sen maksetun työntekijän, joka auraa ja kolaa hänen kerrostalopihansa, että hän sitten pääsee vaivattomasti lähtemään sinne kuntosalille.  Eikö tässäkin ole joku ristiriita?  Kun maalainen luo itse lumensa, hänen ei tarvitse siitä maksaa kenellekään eikä edes lähteä sinne maksulliselle kuntosalille.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea painajainen asua kerrostalossa kaupungissa.  Jossain ihan pikkukaupungissa vielä voisi kuvitella, mutta ei muualla.

Aina kaupunkilaiset ottaa valtikseen museot ja taidenäyttelyt.  Niitä on kuulemma niin paljon tarjolla siellä kaupungissa, lähinnä nyt tarkoitetaan pääkaupunkia.  Käykö muka ihmiset alvariinsa jossain museossa ja näyttelyssä niin, että niillä on oikeasti joku merkitys asuinpaikkaa valitessa?

Minulla on jatkuva luontoaiheinen taidenäyttely omassa pihapiirissäni ja sen ympäristössä.  Jopa olohuoneen ikkunassani on vaihtuva näyttely, johon en kyllästy ikinä. 

Suomessa on mahtavan hyvä kirjastolaitos, joka palvelee niin kaupunkilaisia kuin maalla-asujiakin täysin tasa-arvoisesti.  Minulle tämä on ensiarvoinen asia, olen kirjojen suurkuluttaja.

Maalla ja omakotitalossa asumista arvostellaan siitä, että pitää (mukamas) tehdä hirveän paljon fyysisiä töitä.  Mutta miksi ihmisen elämän pitäisi olla niin helppoa ja miksi kaiken pitäisi aina olla jossain käden ulottuvilla?  On paljon esimerkkejä siitä, kuinka tällainen liiankin helppo elämä ei olekaan ollut se onnen paratiisi. 

Kaupungin kerrostaloasuja tarvitsee sen maksetun työntekijän, joka auraa ja kolaa hänen kerrostalopihansa, että hän sitten pääsee vaivattomasti lähtemään sinne kuntosalille.  Eikö tässäkin ole joku ristiriita?  Kun maalainen luo itse lumensa, hänen ei tarvitse siitä maksaa kenellekään eikä edes lähteä sinne maksulliselle kuntosalille.

Siellä maksullisella kuntosalilla halutaan kehittää lihaksia jokaiselle henkilökohtaisesti suunnitellulla ohjelmalla. Jos haluaa hyötyliikuntaa niin voi lähteä vaikka iltakävelylle. Ei noita voi verrata mitenkään.

Ai niin, minua ei ainakaan museot suuremmin kiinnosta mutta muut keskustan palvelut kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Maalaiset nyt ovat olleet aina kateellisia kaupunkilaisille. Takana ahneus!!! Sekä suuri harmistuminen omaisuutensa arvon laskusta, palvelujen katoamisesta j.n.e.

Miksi ja kuka? Opintojen ja töiden takia muutin kaupunkiin, ja voin myöntää myös että teini-iässä olisin halunnut asumaan mahdollisimman isoon kaupunkiin. Nyt aikuisena olisin erittäin onnellinen omasta metsäpirtistä., olen kateellinen maalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä vatvomista. Minä asun maalla, mutta on aivan sama miten muut asuvat se ei liikuta mua. Toisaalta pidän kynsin ja hampain kiinni oikeudestani asua maalla omakotitalossa. Siihen ei kukaan vihervassari tai sosiaalidemokraatti saa puuttua millään tavalla.

Asu ihan rauhassa. Et kuitenkaan saisi talosi hinnalla edes omaa asuntoa kaupungista. Ei sinun tarvitse ollenkaan pelätä, että joku väkisin raahaisi kaupunkiin. Säästä kynsiäsi ja hampaitasi, koska tarvitset niitä vielä raapiaksesi kovan elantosi.

Nyt olet kyllä ihan hakoteillä. Asuntojen hinta riippuu kaupungista, missä se sijsitsee, tontin koosta, onko se oma vai ei, palvelut jne. Jostakin krs-talon pieni kolmio voi irrota hyvinkin alle 300.000€.

Talo maalla, ison kaupungin läheisyydessä, hinta voi hyvinkin olla yli 700.000€ jos rantaviivaa, suuri tontti, mahdollisesti metsää, neliöitä useampi sata, lähellä lentokenttä, rautatie jne Ja vesistöjä pitkin pääsee vaikka Eurooppaan koti-ovelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä vatvomista. Minä asun maalla, mutta on aivan sama miten muut asuvat se ei liikuta mua. Toisaalta pidän kynsin ja hampain kiinni oikeudestani asua maalla omakotitalossa. Siihen ei kukaan vihervassari tai sosiaalidemokraatti saa puuttua millään tavalla.

Asu ihan rauhassa. Et kuitenkaan saisi talosi hinnalla edes omaa asuntoa kaupungista. Ei sinun tarvitse ollenkaan pelätä, että joku väkisin raahaisi kaupunkiin. Säästä kynsiäsi ja hampaitasi, koska tarvitset niitä vielä raapiaksesi kovan elantosi.

Nyt olet kyllä ihan hakoteillä. Asuntojen hinta riippuu kaupungista, missä se sijsitsee, tontin koosta, onko se oma vai ei, palvelut jne. Jostakin krs-talon pieni kolmio voi irrota hyvinkin alle 300.000€.

Talo maalla, ison kaupungin läheisyydessä, hinta voi hyvinkin olla yli 700.000€ jos rantaviivaa, suuri tontti, mahdollisesti metsää, neliöitä useampi sata, lähellä lentokenttä, rautatie jne Ja vesistöjä pitkin pääsee vaikka Eurooppaan koti-ovelta.

Kuvaamiasi 700 000e rantaviivatontteja suomessa on ehkä Pirkkalassa ja Espoossa. Eli aikalailla liioittelua. Eiköhän valtaosa Suomen maaseudun omakotitaloista ole alle 300 000e tai jopa siinä 150 000e paikkeilla. Ja oikeaa maaseutua on aikalailla enemmän kuin jotain citynokiaa ja Vantaata. Näissä omakotitalo on sen 100 000 joenrantatontilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen piirre on se, että lapsille on ostettava opiskelupaikkakunnilta asunnot. Vuokralla asuminen ei tule kysymykseen. 

Vain typerys asuu vuokralla jos ei ole pakko. Asumistukea saa nimittäin myös omien vanhempien omistamaan asuntoon ja näin kätevästi vanhemmat iskevät kaksi kärpästä yhdellä iskulla: keräävät sijoitus varallisuutta ja saavat lapselle mieleisen asunnon.

Vaatii aika paljon viitseliäisyyttä ruveta selvittelemään itselle vieraan ja maantieteellisestikin etäisen paikkakunnan asuntomarkkinoita ja pyörittelemään vuokratoimintaa vain siksi, että lapsi asuu siellä jokusen vuoden.  Hyvässä lykyssä jokainen lapsi vielä opiskelee eri paikkakunnalla.

Melko laiska on se vanhempi joka ei viitsi soittaa opiskelupaikkakunnan kiinteistönvälittäjälle ja kysyä häneltä sopivia asuntoja. Jos paikkakunta on sellainen jossa on paljon opiskelijoita niin asunnon saa oman lapsen tarpeen jälkeen joko vuokrattua tai sitten myytyä seuraavan opiskelijan vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea painajainen asua kerrostalossa kaupungissa.  Jossain ihan pikkukaupungissa vielä voisi kuvitella, mutta ei muualla.

Aina kaupunkilaiset ottaa valtikseen museot ja taidenäyttelyt.  Niitä on kuulemma niin paljon tarjolla siellä kaupungissa, lähinnä nyt tarkoitetaan pääkaupunkia.  Käykö muka ihmiset alvariinsa jossain museossa ja näyttelyssä niin, että niillä on oikeasti joku merkitys asuinpaikkaa valitessa?

Minulla on jatkuva luontoaiheinen taidenäyttely omassa pihapiirissäni ja sen ympäristössä.  Jopa olohuoneen ikkunassani on vaihtuva näyttely, johon en kyllästy ikinä. 

Suomessa on mahtavan hyvä kirjastolaitos, joka palvelee niin kaupunkilaisia kuin maalla-asujiakin täysin tasa-arvoisesti.  Minulle tämä on ensiarvoinen asia, olen kirjojen suurkuluttaja.

Maalla ja omakotitalossa asumista arvostellaan siitä, että pitää (mukamas) tehdä hirveän paljon fyysisiä töitä.  Mutta miksi ihmisen elämän pitäisi olla niin helppoa ja miksi kaiken pitäisi aina olla jossain käden ulottuvilla?  On paljon esimerkkejä siitä, kuinka tällainen liiankin helppo elämä ei olekaan ollut se onnen paratiisi. 

Kaupungin kerrostaloasuja tarvitsee sen maksetun työntekijän, joka auraa ja kolaa hänen kerrostalopihansa, että hän sitten pääsee vaivattomasti lähtemään sinne kuntosalille.  Eikö tässäkin ole joku ristiriita?  Kun maalainen luo itse lumensa, hänen ei tarvitse siitä maksaa kenellekään eikä edes lähteä sinne maksulliselle kuntosalille.

Siellä maksullisella kuntosalilla halutaan kehittää lihaksia jokaiselle henkilökohtaisesti suunnitellulla ohjelmalla. Jos haluaa hyötyliikuntaa niin voi lähteä vaikka iltakävelylle. Ei noita voi verrata mitenkään.

Ai niin, minua ei ainakaan museot suuremmin kiinnosta mutta muut keskustan palvelut kyllä.

Kylläpäs voi verrata.  "Henkilökohtaisesti suunniteltu ohjelma" anna mun nauraa.  Just kaupunkilaisille syötettyä potaskaa.  Mun mies on tehnyt koko ikänsä fyysisiä maatalohommia ja sillä on maailman paras miehen vartalo.  Lumen kolaaminen on muuten erittäin hyvää treeniä kaikille lihaksille, teeppä sitä itse yhden talven niin et muuta tarvi.  Edellyttää tietysti että on lunta.  Aina ei ole niin että pääsee helpommalla.  Niitä lenkkireittejä on muuten maalla huimasti enemmän ja mielekkäämpiä, luonnon muovaamat polut metsässä on parhaita ja samalla saa annoksen luonto-oppia, mikä ei ole koskaan pahasta.  Eikä aina tarvi tyytyä siihen yhteen ja samaan valmiiksi valaistuun puistoon.  Koiratkin saa muuten juosta vapaana siellä metsissä ilman että joku hullu tulee huutamaan "koira kii koira kii!" koska ihmiset tuntee toisensa ja koiratkin tuntee toisensa.  Yhtään luonnehäiriöistä koiraa en ole täällä maalla tavannut koko ikänäni.  Mut en yhtään ihmettele jos kaupungissa sellaisiakin on. 

Joku ihan pikkukaupunki voi tulla kyseeseen sitten kun tulen tarpeeksi vanhaksi.  Toivottavasti se aika on vielä kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Olemme keskimääräistä varakkaampia ihmisiä ja meillä oli varaa ostaa Helsingin keskustasta melkein 100 neliön kerrostaloasunto. Haaveilimme sellaisesta pitkään ja teimme töitä, että saimme säästettyä käsirahan. Ostimme remonttikuntoisen huoneiston, jota on huolellisesti remontoitu pitkään.

Emme ole koskaan halunneet omakotitaloa rasittavine puutarha- ja ulkotöineen. Ei edes paritaloa, eikä rivitaloa. Ei haluta parveketta eikä pihaa. Me _haluamme_ asua kerrostalossa kaupungin keskustassa.

Joka ikinen kerta maalla asuvien sukulaisten kanssa keskustellessa he ihmettelevät, miksi _vieläkin_ asumme kerrostalossa. Että eikö jo kolmen lapsen kanssa pitäisi muuttaa omakotitaloon - onhan meillä varaakin. He eivät millään käsitä sitä, että joku tieten tahtoen haluaa asua kerrostalossa. Kun jokaisella lapsiperheellä pitäisi olla se oma piha, jossa lapset voi juosta.

Rasittavaa. Onko joku muu törmännyt tällaiseen? Pitäisi olla välittämättä, mutta kun eivät usko puhetta ja tätä jatkuu vuodesta toiseen.

Maalaiset ovat maalaisia ja myös ajattelevat siten, se on heidän näkemyksensä. En kaupunkilaisena ottaisi kantaa edes niihin kledjuihin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea painajainen asua kerrostalossa kaupungissa.  Jossain ihan pikkukaupungissa vielä voisi kuvitella, mutta ei muualla.

Aina kaupunkilaiset ottaa valtikseen museot ja taidenäyttelyt.  Niitä on kuulemma niin paljon tarjolla siellä kaupungissa, lähinnä nyt tarkoitetaan pääkaupunkia.  Käykö muka ihmiset alvariinsa jossain museossa ja näyttelyssä niin, että niillä on oikeasti joku merkitys asuinpaikkaa valitessa?

Minulla on jatkuva luontoaiheinen taidenäyttely omassa pihapiirissäni ja sen ympäristössä.  Jopa olohuoneen ikkunassani on vaihtuva näyttely, johon en kyllästy ikinä. 

Suomessa on mahtavan hyvä kirjastolaitos, joka palvelee niin kaupunkilaisia kuin maalla-asujiakin täysin tasa-arvoisesti.  Minulle tämä on ensiarvoinen asia, olen kirjojen suurkuluttaja.

Maalla ja omakotitalossa asumista arvostellaan siitä, että pitää (mukamas) tehdä hirveän paljon fyysisiä töitä.  Mutta miksi ihmisen elämän pitäisi olla niin helppoa ja miksi kaiken pitäisi aina olla jossain käden ulottuvilla?  On paljon esimerkkejä siitä, kuinka tällainen liiankin helppo elämä ei olekaan ollut se onnen paratiisi. 

Kaupungin kerrostaloasuja tarvitsee sen maksetun työntekijän, joka auraa ja kolaa hänen kerrostalopihansa, että hän sitten pääsee vaivattomasti lähtemään sinne kuntosalille.  Eikö tässäkin ole joku ristiriita?  Kun maalainen luo itse lumensa, hänen ei tarvitse siitä maksaa kenellekään eikä edes lähteä sinne maksulliselle kuntosalille.

En tiedä miten ihmiset yleensä tekevät, mutta minulla on Museokortti, ja näen sen historiasta, että olen käynyt erilaisissa museoissa ja näyttelyissä yli 20 kertaa vuoden sisällä. Ja tuohon ei edes lukeudu konsertit, joissa olen käynyt arviolta kymmenisen kertaa. Tänään kävin Amos Rexissä, keskiviikkona on seuraava konsertti. Ravintolassa käyn pari kertaa kuussa jos lounasravintoloita ei lasketa. Erilaisista liikuntaharrasteista en jaksa edes kirjoittaa. Joten kyllä, em. asioilla on minulle erittäin suuri merkitys asuinpaikkaa valittaessa.

Kyllä minä vaan luulen, että suurin kriteeri asuinpaikan valinnalle on työpaikka ja jos on lapsia, niin koulut.

Työn perässä ihmiset muuttaa, se on ihan selvä asia.  Ehkä jotkut hakee asuinpaikkansa myös sillä perusteella, että vanhemmat asuu kohtuumatkan päässä. 

Kaikki muu kiinnostava siinä sivussa on vaan ekstraa, josta voi tarpeen tullen luopuakin. 

Minäkin varmaan kävisin konserteissa ja erilaisissa kaupunkijutuissa, jos asuisin kaupungissa.  Mutta asun maaseudulla ja sen myötä minulle on muodostunut muita kiinnostuksen kohteita, joista tärkein on järjestötyö.  Kaupungissa tuskin olisin siihen ryhtynyt.  Nyt se täyttää elämäni aika tiiviisti ja sen mukana tulee runsaasti kaikenlaisia kulttuuritapahtumia ja matkoja.   Teen myös vapaaehtoistyötä, mutta vain omaan tahtiini. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea painajainen asua kerrostalossa kaupungissa.  Jossain ihan pikkukaupungissa vielä voisi kuvitella, mutta ei muualla.

Aina kaupunkilaiset ottaa valtikseen museot ja taidenäyttelyt.  Niitä on kuulemma niin paljon tarjolla siellä kaupungissa, lähinnä nyt tarkoitetaan pääkaupunkia.  Käykö muka ihmiset alvariinsa jossain museossa ja näyttelyssä niin, että niillä on oikeasti joku merkitys asuinpaikkaa valitessa?

Minulla on jatkuva luontoaiheinen taidenäyttely omassa pihapiirissäni ja sen ympäristössä.  Jopa olohuoneen ikkunassani on vaihtuva näyttely, johon en kyllästy ikinä. 

Suomessa on mahtavan hyvä kirjastolaitos, joka palvelee niin kaupunkilaisia kuin maalla-asujiakin täysin tasa-arvoisesti.  Minulle tämä on ensiarvoinen asia, olen kirjojen suurkuluttaja.

Maalla ja omakotitalossa asumista arvostellaan siitä, että pitää (mukamas) tehdä hirveän paljon fyysisiä töitä.  Mutta miksi ihmisen elämän pitäisi olla niin helppoa ja miksi kaiken pitäisi aina olla jossain käden ulottuvilla?  On paljon esimerkkejä siitä, kuinka tällainen liiankin helppo elämä ei olekaan ollut se onnen paratiisi. 

Kaupungin kerrostaloasuja tarvitsee sen maksetun työntekijän, joka auraa ja kolaa hänen kerrostalopihansa, että hän sitten pääsee vaivattomasti lähtemään sinne kuntosalille.  Eikö tässäkin ole joku ristiriita?  Kun maalainen luo itse lumensa, hänen ei tarvitse siitä maksaa kenellekään eikä edes lähteä sinne maksulliselle kuntosalille.

Siellä maksullisella kuntosalilla halutaan kehittää lihaksia jokaiselle henkilökohtaisesti suunnitellulla ohjelmalla. Jos haluaa hyötyliikuntaa niin voi lähteä vaikka iltakävelylle. Ei noita voi verrata mitenkään.

Ai niin, minua ei ainakaan museot suuremmin kiinnosta mutta muut keskustan palvelut kyllä.

Mitä ihmeen hyötyliikuntaa on iltakävely?

Hyötyliikunta on sitä, että tehdään fyysistä työtä.  Ja sivutuotteena saadaan liikuntaa ja mahdollisesti  lihaksille treenausta.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea painajainen asua kerrostalossa kaupungissa.  Jossain ihan pikkukaupungissa vielä voisi kuvitella, mutta ei muualla.

Aina kaupunkilaiset ottaa valtikseen museot ja taidenäyttelyt.  Niitä on kuulemma niin paljon tarjolla siellä kaupungissa, lähinnä nyt tarkoitetaan pääkaupunkia.  Käykö muka ihmiset alvariinsa jossain museossa ja näyttelyssä niin, että niillä on oikeasti joku merkitys asuinpaikkaa valitessa?

Minulla on jatkuva luontoaiheinen taidenäyttely omassa pihapiirissäni ja sen ympäristössä.  Jopa olohuoneen ikkunassani on vaihtuva näyttely, johon en kyllästy ikinä. 

Suomessa on mahtavan hyvä kirjastolaitos, joka palvelee niin kaupunkilaisia kuin maalla-asujiakin täysin tasa-arvoisesti.  Minulle tämä on ensiarvoinen asia, olen kirjojen suurkuluttaja.

Maalla ja omakotitalossa asumista arvostellaan siitä, että pitää (mukamas) tehdä hirveän paljon fyysisiä töitä.  Mutta miksi ihmisen elämän pitäisi olla niin helppoa ja miksi kaiken pitäisi aina olla jossain käden ulottuvilla?  On paljon esimerkkejä siitä, kuinka tällainen liiankin helppo elämä ei olekaan ollut se onnen paratiisi. 

Kaupungin kerrostaloasuja tarvitsee sen maksetun työntekijän, joka auraa ja kolaa hänen kerrostalopihansa, että hän sitten pääsee vaivattomasti lähtemään sinne kuntosalille.  Eikö tässäkin ole joku ristiriita?  Kun maalainen luo itse lumensa, hänen ei tarvitse siitä maksaa kenellekään eikä edes lähteä sinne maksulliselle kuntosalille.

Siellä maksullisella kuntosalilla halutaan kehittää lihaksia jokaiselle henkilökohtaisesti suunnitellulla ohjelmalla. Jos haluaa hyötyliikuntaa niin voi lähteä vaikka iltakävelylle. Ei noita voi verrata mitenkään.

Ai niin, minua ei ainakaan museot suuremmin kiinnosta mutta muut keskustan palvelut kyllä.

Mitä ihmeen hyötyliikuntaa on iltakävely?

Hyötyliikunta on sitä, että tehdään fyysistä työtä.  Ja sivutuotteena saadaan liikuntaa ja mahdollisesti  lihaksille treenausta.  

entervIso alkukirjan sinullla on pilkku välilyöntejä liikaa piste rivinvaiho

ap viestinloppu

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seuraavat numerot peräkkäin

Miksi kerrostaloasujan pitää todistella itselleen, että valintansa on ihan ok ja "me oikeasti halutaan asua näin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,ne maalla asuvat sukulaisesi ovat vaan niin vanhakantaisia,ettei niiden nuppiin mahdu tämän päivän jutut. Maalla ennen,se oli ylpeyden ja hyvin toimeentulevien merkki,että asuu omakotitalossa.Nyt niiden talojen hinta on rapiat 100000e ,vaik olisi iso tontti,puhumattakaan ,jos on esim vähän vanhempi talo ja uusista laadukkaista ja tilavistakaan ei saa kuin 150000e hädin tuskin.

Teidän kämppä hipoo mijoonaa,mut totisesti niiden ajattelu on niin kapeaa ei ne tajuu tai halua tajuta.

Kokemusta on minullakin 73v rouvalla samasta asiasta.

Kaikilla ihan oikeasti rikkailla on kaupunkiasunto ja maalla toinen asunto. Köyhillä ei ole varaa asua maalla omakotitalossa.

Älä nyt naurata, ei ne ”oikeasti rikkaat” yleensä missään korvessa asu vaan merenrantatonteilla Espoossa ja Helsingissä. Edesmennyt Niklas Herlin asui Töölössä kerrostalossa.

Herlineilläkin maatila missä Niklas saanut ihan varmasti olla rauhassa. Eli kaupunkiasunto ja asunto maalla. Nämä merenrantatonteilla asuvatkin usei omistavat kesämökin.

Totta kai rikkaat voivat oleskella missä lystäävät, vaikka maalla. Useimmiten varmaankin ulkomailla, kuten Niklas Herlin kakkosasunnossaan Nizzassa. Alkuperäinen väite oli, että he asuisivat maaseudulla Suomessa, mikä on tietenkin ihan täyttä p...

Määrittele asuminen. Itsellä on ollut kaupunkiasunto keskustassa (Helsinki) ja omakotitalo 30min keskustasta ja vielä kesämökki. Silloin voi olla ihan missä just sillä hetkellä sattuu viihtymään.

Puhe oli ”oikeasti rikkaista” ja siitä, missä he asuvat. Alkuperäisen väitteen vastaisesti he eivät tilastollisesti todellakaan asu maalla, vaikka heillä kenties joku kesähuvila jossain saaristossa olisikin sen Espoon/Helsingin merenrantahuvilan lisäksi. Minulle on sinänsä aivan sama missä asuvat. Kunhan oikaisen selkeästi virheellisiä väittämiä.

Tilasto kertoo missä ovat kirjoilla ei missä asuvat.

Joo, kyllä se varmaan sitten on niin, että Suomen raharikkaat ovat vain kirjoilla miljoonalukaaleissaan Westendissä ja Kuusisaaressa, mutta todellisuudessa asuvat Nivalassa ja Kärsämäellä.

Niin ja todella rikkailla on asunnot ja huvijahdit Monacossa, mutta todellisuudessa istuvat hyttysten keskellä suomalaisella järvenrantamökillä.

Mua taas joskus potuttaa, että mun maalla asuvat sukulaiset tuputtaa kerrostaloasumista :D Varsinkin äitini, joka on asunut osan elämästään kerrostalossa sekä kaupungissa että meidän kotikunnassa. Itse asuu rivarissa isäni kanssa, toki ymmärrän että iän myötä kaikki pihatyöt ym. tuottavat enemmän vaivaa. Mä itse haluaisin myös rivarin, että saa laitella pihaa ja katsella eläimiä, se tuo mulle mielenrauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme keskimääräistä varakkaampia ihmisiä ja meillä oli varaa ostaa Helsingin keskustasta melkein 100 neliön kerrostaloasunto. Haaveilimme sellaisesta pitkään ja teimme töitä, että saimme säästettyä käsirahan. Ostimme remonttikuntoisen huoneiston, jota on huolellisesti remontoitu pitkään.

Emme ole koskaan halunneet omakotitaloa rasittavine puutarha- ja ulkotöineen. Ei edes paritaloa, eikä rivitaloa. Ei haluta parveketta eikä pihaa. Me _haluamme_ asua kerrostalossa kaupungin keskustassa.

Joka ikinen kerta maalla asuvien sukulaisten kanssa keskustellessa he ihmettelevät, miksi _vieläkin_ asumme kerrostalossa. Että eikö jo kolmen lapsen kanssa pitäisi muuttaa omakotitaloon - onhan meillä varaakin. He eivät millään käsitä sitä, että joku tieten tahtoen haluaa asua kerrostalossa. Kun jokaisella lapsiperheellä pitäisi olla se oma piha, jossa lapset voi juosta.

Rasittavaa. Onko joku muu törmännyt tällaiseen? Pitäisi olla välittämättä, mutta kun eivät usko puhetta ja tätä jatkuu vuodesta toiseen.

Teillä oli varaa hankkia, ei ostaa, mikäli jopa säästitte käsirahaan. Jos olisitte varakkaita teillä olisi kämppä maksuttu ja vaikka Kalasatamasta kattohuoneisto. Ostitte kuitenkin vanhan käytetyn köyhäillistöluukun keskustasta omaan käyttöön, ettekä esimerkiksi sijoitustarkoituksessa vuokralle.

Böndeläisille kannattaa kerroa totuus ja katkaista puheyhteys, tauti voi olla tarttuva, asuttehan teki jo käytetyssä luukussa...

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea painajainen asua kerrostalossa kaupungissa.  Jossain ihan pikkukaupungissa vielä voisi kuvitella, mutta ei muualla.

Aina kaupunkilaiset ottaa valtikseen museot ja taidenäyttelyt.  Niitä on kuulemma niin paljon tarjolla siellä kaupungissa, lähinnä nyt tarkoitetaan pääkaupunkia.  Käykö muka ihmiset alvariinsa jossain museossa ja näyttelyssä niin, että niillä on oikeasti joku merkitys asuinpaikkaa valitessa?

Minulla on jatkuva luontoaiheinen taidenäyttely omassa pihapiirissäni ja sen ympäristössä.  Jopa olohuoneen ikkunassani on vaihtuva näyttely, johon en kyllästy ikinä. 

Suomessa on mahtavan hyvä kirjastolaitos, joka palvelee niin kaupunkilaisia kuin maalla-asujiakin täysin tasa-arvoisesti.  Minulle tämä on ensiarvoinen asia, olen kirjojen suurkuluttaja.

Maalla ja omakotitalossa asumista arvostellaan siitä, että pitää (mukamas) tehdä hirveän paljon fyysisiä töitä.  Mutta miksi ihmisen elämän pitäisi olla niin helppoa ja miksi kaiken pitäisi aina olla jossain käden ulottuvilla?  On paljon esimerkkejä siitä, kuinka tällainen liiankin helppo elämä ei olekaan ollut se onnen paratiisi. 

Kaupungin kerrostaloasuja tarvitsee sen maksetun työntekijän, joka auraa ja kolaa hänen kerrostalopihansa, että hän sitten pääsee vaivattomasti lähtemään sinne kuntosalille.  Eikö tässäkin ole joku ristiriita?  Kun maalainen luo itse lumensa, hänen ei tarvitse siitä maksaa kenellekään eikä edes lähteä sinne maksulliselle kuntosalille.

No, kyllä me puolison kanssa käydään aika paljon museoissa, kahviloissa, konserteissa, pop-up näyttelyissä ja joskus jopa ravintolassa, oopperassa ja teatterissa. Elokuvissakin on mukava käydä silloin tällöin. Helsingissäkin oli mukavaa, kun nämä olivat aika lähellä, vaikka ei keskustassa asuttukaan.

Kun muutettiin Keski-Eurooppaan, niin kyllä, meillä oli asuinpaikan valinnan kriteerinä se, että ollaan keskustassa tapahtumien ja palvelujen äärellä. Täällä meillä on varaa kokeilla keskusta-asumista ja helpommin tulee lähdettyä, kun kaikki on kävelymatkan päässä. Ollaan käyty esim. taide- ja historiallisissa museoissa, konserteissa (ilmaisiakin oli kesällä paljon mm. keskustan kirkoissa), kiertävässä tivolissa, videotaidetapahtumassa, pop-up sirkusnäytöksessä/workshopissa (ei siis mitään eläinten kiusaamista, vaan akrobatiaa yms.), ja kunhan oopperan syyskausi alkaa, niin mennään ainakin muutamaan konserttiin ja pariin oopperaan/balettiin. Musta on mukavaa, kun voi konsertin jälkeen vain kävellä kotiin 5 min (jos ei sitten halua matkalla poiketa lasilliselle:). Jaksaa arki-iltanakin lähteä.

Mitä kirjastoon tulee, niin oon samaa mieltä siitä, että Suomen kirjastolaitos on ihan mahtava juttu. Suomessa asuessa mulla oli käytössä 3 kirjastokorttia, pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen yhteiskortti, Helka-kortti ja Aalto-yliopiston kirjaston kortti. Näistä kahta ekaa käytin aktiivisesti. Kaupunginkirjastoja mulla oli noin 10 sellaisella etäisyydellä kotoa/töistä, että jos tarvitsemani kirja löytyi niistä, sain sen haettua samana päivänä ilman suurta vaivaa. Tilaamalla sain lähikirjastoon minkä tahansa teoksen pk-seudun yli 60 toimipisteen kokoelmista ilman lisämaksua. Helka-kortilla taas sain Viikin tiedekirjastosta, Kaisa-kirjastosta ja Kansalliskirjastosta sellaisia teoksia, joita kaupunginkirjastoissa ei ollut, esim. espanjankielisen runouden valikoima on parempi, samoin tietysti tietokirjallisuuden. Toki kaikki eivät koe tällaista runsaudenpulaa tarpeelliseksi, mutta itse asun kirjastonäkökulmastakin mieluummin pk-seudulla kuin maalla.

Luonnosta nautin kyllä myös. Helsingissä asuimme lähellä upeita lintulahtia, poikkesimme välillä tornille arkisinkin. Teimme retkiä saaristoon, Nuuksioon ja Sipoonkorpeen. Eihän se toki ole sama, kuin joku Lapin erämaa, mutta jotain kuitenkin. Täällä luontokohteita on tietysti vähemmän, mutta aivan mukavia viheralueita olemme löytäneet - eikä se paljon maalle muuttamalla paranisi, kun Euroopan tiheimmin asutulle alueelle päädyttiin... Luontokohteiden vähäisyys on nykyisessä asuinpaikassa selvä miinus, mutta ei voi mitään.

Lumien kolaaminen on tehokasta liikuntaa (jos lunta on), mutta itselleni sopii paremmin se, että harrastan liikuntaa silloin, kun se sopii aikatauluuni. Lumet taas on kolattava suunnilleen silloin, kun ne oven eteen kasautuvat - tai näin ainakin lapsuudessani omakotitalossa. Tykkään myös siitä, että liikuntamahdollisuuksia on erilaisia.

Mutta ei mulla sinänsä ole mitään maalla asumista vastaan, ja saatan joskus vanhemmiten hyvinkin alkaa haaveilla jostain kesämökistä tms. - mistä sitä tietää. Nyt kuitenkin olen tyytyväinen kaupunkilainen.

Harkittiin mekin landella asumista: käytiin jopa katsomassa asuntoa Jokivarressa, Keravalla ja Nikinmäessä, mutta ne oli kauhean kaukana kaikesta. Nyt varaus kans Kalasatama kakkosesta.

Vierailija kirjoitti:

ok-talo on kaikkein tilaa vievin ja luontoa tuhoavin asumismuoto.

Kaikenlisäksi aika karmivia ne uudet asuinalueet, laatikko laatikon vieressä valmiskoteja. En ymmärrä mikä siinä viehättää, kerrostalossa saa sentään olla rauhassa naapureilta, tollasessa asumismuodossa on oltava naapurien kanssa väkisinkin hyvää pataa tai pääsee helvetti irti. Nähty on. :D

Rauhallinen osakekerrostalo on paratiisi tiiviiseen ok-alueeseen verrattuna.

Ja mikäs sen hienompaa kun asuu vielä keskustassa, täyttä luksusta.

Minkä naapureiden? Ei näy, ei kuulu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äidin puolen sukulaiset on just tollasia. Pienenä kun kävin niiden luona tai suvun yhteisellä kesäpaikalla, niin kun meillä oli kissa mukana niin aina sai kuulla miten kuulema meidän kissa on "niin onnellinen kun saa vapaana liikkua omakotitalon pihassa."

Vain kaupunkilaiselle voi olla yllätys, että eläimet viihtyvät paremmin luonnossa kuin betonikuutiossa! Kissat voivat olla tosin aluksi arkoja ulkoilemaan, jos eivät ole siihen tottuneet, mutta kun tutustuvat ympäristöönsä, vaativat kyllä päästä jatkossakin ulos. Tämä ei tietenkään koske ydinkeskustaa. Eläin on niin viisas, ettei halua saasteiden, metelin, ihmisvilinän ja liikenteen sekaan liikkumaan.

Jos lemmikki on pennusta asti tottunut olemaan sisätiloissa, ei se kaipaa ulos kun ei siitä maailmasta mitään tiedä. Jo ikuisuuksien ajan kissoja on pidetty sisäkissoina, ne ovat tottuneet siihen.

Mulla on kolme sisäkissaa (vilkkaassa kaupungissa isojen teiden varrella en syystäkään päästä ulos) ja aivan onnellisia, terveitä ja tasapainoisia ovat kaikki. Parvekkeelle saavat mennä, koskaan eivät ole yrittäneet karata eivätkä huuda kun parvekkeen ovi tai ulko-ovi ovat kiinni.

Kun tarpeeksi antaa ruokaa, virikkeitä ja pitää lemmikeistään huolen, niistä kasvaa ihan täysin tasapainoisia olentoja. Ei se vapaus ja ulkoilma lemmikille onnea automaattisesti takaa.