Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit tilanteessani?
11.09.2018 |
Palasin tauon jälkeen opiskelemaan, mutta siirtohaut eivät onnistu vielä. Kotona on alle kolmivuotias lapsi ja mies, joka ei suostu muuttamaan perässä opiskelupaikkakunnalleni vaikka on vaihtamassa työpaikkaa.
Olen max vähän pois kotoa, mutta joskus on pakko olla öitä että ehtii ajoissa luennoille.
Tänään tulin painavien tarvikkeiden kanssa asemalle ja jo kotimatka oli karmea. Mies lupasi hakea, mutta soittaessani hänelle vastasi olevansa kotona lapsen kanssa. Nousin julkisiin ja lupasi hakea lähiasemalta. Lopulta kävelin kotiin niskat jumissa aivan vetämättömissä ja vasta kun oli pihalla, niin mies oli virittämässä lasta autoon.
Kotona kaaos on aivan hirveä - pyykkejä on ripustettu kuivumaan, mutta aiemmin pestyt pyykit ovat tasan siellä mihin olen ne jättänytkin ja sekaan on laitettu likaisia. Aivan ensimmäiseksi päräytin uuden koneellisen tulemaan, vaikka kello on suht paljon ja aloin vain raivata asuntoa samalla kun lapsi parkui uhmaraivareitaan liian pitkän tarhapäivän päätteeksi. Siinä vaiheessa kun mies alkoi ulista omaa jaksamistaan miten ei ehdi tehd töitä, meinasin jo pakata lapsen ja itseni ja lähteä takaisin opiskelupaikkakunnalle.
Ai niin. Juuri samaan aikaan kun mies sai tietää, että palaan opiskelemaan, hän päätti että lapsi tarvitsee oman huoneen. Nyt ne kaikki omat tavarani on täällä asunnossa pitkin poikin - mapit pyykkikorissa, kirjat lattioilla, taide- ja piirrosvälineet sängyn alla ja kirjoituspöytäni roudattiin kaatopaikalle. Ihan kuin minua siivottaisiin ulos asunnostani.
Olen ihan puhki.
Kommentit (61)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sinusta lapsen etu olisi nyt se, että hän tapaisi toista vanhemmistaan nykyistä harvemmin? Nythän lapsi tapaa molempia vanhempiaan paljon, jos koko perhe samalla paikkakunnalla asuu.