Nainen kahvilassa laittoi korvatulpat, kun tulimme lasten kanssa viereiseen pöytään

Olis uskottavampaa, että ne korvatulpat laitettaisiin korviin jo ennen kahvilaan astumista jo ovella. Kahvilassa astiat kilisee ja kolisee, tuolit liikkuu jne. Kummalliselta kuulostaa jossain aiemmassa kommentissa esiintyvä kahvilatyöntekijä tulpat korvissa. Ei varmaan ole hänen paikkansa olla töissä,

Ei ehkä laittanut lasten takia, jos eivät ole äänekkäitä, mutta joillakin vanhemmilla on tapana kaloittaa lapsille jokaisesta asiasta ja kommentoida heidän tekemisiään. Ja he eivät tee sitä hiljaisella äänellä, pikemminkin huutamalla. Ja jotkut vanhemmat vielä lässytyävät ja porisevat kuin papupata. Ja se on ärsyttävää, vaikka meilläkin on kolme lasta.

Miksi lapselle ei voida puhua, kuin ihmiselle puhutaan, eikä korottaa ääntä tai lässyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tuli ikävä fiilis. Taidan käydä vähän herkillä. Hän vilkaisi kerran ja laittoi korvatulpat. Minulla on 2 ja 4 vuotiaat lapset. Eivät hipihiljaisia, mutta eivät äänekkäitäkään mielestäni.

Pahoitinko mieleni turhast?

Kyllä oikeastaan - eikö se ole ihan ok, että hän teki oman olonsa mukavammaksi tuolla tavalla eikä esim. alkanut käkistä sinulle kovaan ääneen, kuinka lapset häiritsevät ja ovat kamalia tms. kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Saattoihan se laittaa ne sinunkin takiasi eikä lapsukaisten.

Kyllä, mulla on aina junassa ym. julkisissa tiloissa korvatulpat mukana ja viimeksi asensin ne korviini juuri määkivä-äänisen mamman takia.

Joskus sitä miettii, että mulkoiletteko te niitäkin lapsiperheitä, jossa lapset on rauhassa ja keskittyy siihen omaan perheeseensä ja syömisiinsä? Miksi? Miksi taaperoiden äiti on "maailmannapa" mutta lasten ihmisten ilmoilla liikkumisesta loukkaantuva ei ole? 

Miksi ylipäätään pitää mulkoilla toisia ihmisiä paikassa, jossa ei voi olettaa etteikö kuuluisi tuolien kirskuntaa, astioiden kilahdusta, äänekästä puhetta tai naurunremahduksia sieltä täältä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ikävä fiilis. Taidan käydä vähän herkillä. Hän vilkaisi kerran ja laittoi korvatulpat. Minulla on 2 ja 4 vuotiaat lapset. Eivät hipihiljaisia, mutta eivät äänekkäitäkään mielestäni.

Pahoitinko mieleni turhast?

Kyllä oikeastaan - eikö se ole ihan ok, että hän teki oman olonsa mukavammaksi tuolla tavalla eikä esim. alkanut käkistä sinulle kovaan ääneen, kuinka lapset häiritsevät ja ovat kamalia tms. kivaa.

Minulla on kolme lasta, joista pienin juuri tällainen suuresti vihattu äänekäs taapero. Kun olen bussissa ilman lapsia, tai missä vain ei-työasioita hoitamassa, kuuntelen bluetooth-kuulokkeilla musiikkia tai podcasteja. En jaksa enkä halua kuunnella kauppojen huonoa musiikkia, enkä muiden juttuja, en niiden muiden lastenkaan. Mutta en mulkoile ketään, enkä ajattele että mitä toikin nyt tuohon tuli pilaamaan minun rauhani! Tällainen on äärimmäisen epäkohteliasta ja itsekästä. 

Sitten muuttuu ääni kellossa, jos joku antaa lastensa tehdä mitä haluaa ja pitää meteliä. Toisaalta, myös muut ihmiset saattavat vaikka ruokaravintolassa pitää älytöntä älämölöä, jos on suuri seurue ja kaikilla hauskaa. Jostain ihmeen syystä alkoholia nauttineet aikuiset metelöimässä on ok, mutta elämää opettelevat selväpäiset, normaalisti käyttäytyvät lapset ei. 

Ai nytkö on jo niin, että niitä kiljukauloja on PAKKO kuunnella. Ei riitä että pysyy omissa oloissaan ja käyttää tulppia jos häiriintyy. Voi jeesus mitä sakkia...

Vierailija kirjoitti:

Joskus sitä miettii, että mulkoiletteko te niitäkin lapsiperheitä, jossa lapset on rauhassa ja keskittyy siihen omaan perheeseensä ja syömisiinsä? Miksi? Miksi taaperoiden äiti on "maailmannapa" mutta lasten ihmisten ilmoilla liikkumisesta loukkaantuva ei ole? 

Miksi ylipäätään pitää mulkoilla toisia ihmisiä paikassa, jossa ei voi olettaa etteikö kuuluisi tuolien kirskuntaa, astioiden kilahdusta, äänekästä puhetta tai naurunremahduksia sieltä täältä? 

Siis mitä tarkoitat? Kuka tässä nyt ketä on mulkoillut? Aloittajankin mukaan nainen vilkaisi heitä, ei mulkoillut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli ikävä fiilis. Taidan käydä vähän herkillä. Hän vilkaisi kerran ja laittoi korvatulpat. Minulla on 2 ja 4 vuotiaat lapset. Eivät hipihiljaisia, mutta eivät äänekkäitäkään mielestäni.

Pahoitinko mieleni turhast?

Lapset saattavat helposti huutaa yli 80dB voluumilla.

Silloin ovat korvatulpat tarpeen.

Pelkkä aikuisten(kin) keskustelun voimakkuus kasvaa yli 80 dB:n saati jos taustalla raikaa musiikkia niin keskustelun voimakkuus nousee väistämättä yli jotta toisen puheesta saa selvää. : (

Olin kerran unohtanut kuulokkeet kotiin ja satuin bussiin, jossa oli äiti taukoamatta itkevän vauvan kanssa. Oli kyseessä linja, jonka bussit kulkevat vain kerran tunnissa ja matka kestää puoli tuntia, joten en voinut jäädä kesken kaiken pois ja odottaa seuraavaa, ja tästä syystä istuin siellä bussissa kädet korvilla. En siis luonut äitiin paheksuvia katseita, huokaillut tai pyöritellyt silmiä, vaan pidin vain käsiä korvien suojana ja katselin ulos ikkunasta. Yhtäkkiä huomasin, että tämä äiti mulkoilee minua jatkuvasti sellaisella oikein murhaavalla katseella. Miksi?! Vauvalla on toki oikeus itkeä, mutta ihan yhtälailla minulla on oikeus pitää käsiä korvilla, eikä sen pitäisi haitata ketään. Kuuluisiko kaikkien siis vain hymyillä suopeasti vauvalle ja ihastella miten suloinen parku siitä kuuluu??