Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
”Minä olen sinunkin p*skavaippasi vaihtanut” -Onko teidänkin vanhemmat tälläisiä?
09.09.2018 |
Olen itse 25-vuotias ja vanhempani tai oikeastaan isäni omaa mielestäni varsin kummallisen tavan katsoa vanhemmuuttaan. Hänen mielestään kaikki lapset ovat velkaa vanhemmilleen siitä, että vanhempi/vanhemmat on vaihtanut vaipat, ruokkinut, viettänyt aikaa, leikkinyt yms ja perustelee tällä sen, että aikuistenkin lasten pitää käydä kotona auttamassa ja totella vanhempiaan kaikessa. Monet kerrat otettu yhteen tästä, kun en parin päivän varoitusajalla pääsekään irrottautumaan asentamaan palovaroitinta (asun 200km päässä vanhemmistani ja luonnollisesti työt, harrastukset ja parisuhde täällä) heille kotiin.
Mielestäni ajattelutapa on todella kieroutunut, sillä lapsen perustarpeiden täytössä ei mielestäni ole kyse mistään suuresta palveluksesta, vaan lapsella on oikeus saada ne täytetyiksi ja lähtökohtaisesti vanhemman tulisi ihan omasta halustaan esimerkiksi viettää aikaa lapsen kanssa eikä sen pitäisi olla mikään vastenmielinen palvelus mistä lapsi maksaa loppuikänsä.
Kommentit (351)
On ihmisiä, jotka eivät välitä lapsista, mutta hankkivat niitä koska se "kuuluu asiaan". Sitten lapsi on taakka ja joutuu kärsimään. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran tekee mieli ääneen ihmetellä ja syyllistää lapsettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hyvää päivää! Aivan sekopäitä tuon velkakirjansa kanssa. Vilauta vanhemmillesi Suomen laista kohtaa, jossa sanotaan että vanhemmilla on elatusvelvollisuus alaikäiseen lapseensa. Nuo kulut ovat juuri sitä. En olisi itse tuollaisten hullujen kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka eivät välitä lapsista, mutta hankkivat niitä koska se "kuuluu asiaan". Sitten lapsi on taakka ja joutuu kärsimään. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran tekee mieli ääneen ihmetellä ja syyllistää lapsettomia.
Mun vanhemmat teki näin ja kehtasi sanoa sen ääneenkin. Kuulemma maalla olis ollu epänormaali ja kylillä ois ihmetelty ja supistu jos ois ollut lapseton pari. Se olis ollue epänormaalia.
Sit piti tehdä 2 lasta joita hakattiin ja alistettiin, tääkättiin ja kaltoinkohdeltiin. Ja jotka heivattiin heti kun 18 v täyttyi. Siihen loppu yhteydenpito.
Exän vanhemmat (etenkin äiti) oli samalainen, syytti minua siitä että rikon heidän perheensä, kun ex ei jaksanut juosta jokaikinen päivä toimittamassa äitinsä asioita. Äiti oli siis hyväkuntoinen, työssäkäyvä ihminen ja uusi auto tönötti pihassa, mutta silti exän olisi pitänyt ajeluttaa äitiänsä ympäri kyliä milloin minnekin toimistoon ja kissanristiäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jonkin verta löytyy täältäkin. Kaikki palvelukset pitäisi tehdä siksi, koska ”minä olen silloin kun olit pieni teitä paasannut ja tehnyt kaikkeni teidän eteen ja tässä on kiitos”. Ei, en hiero tuntia sinun jalkojasi, koska teit minulle vaivahierontaa 20 vuotta sitten. Ihan sellainen olo, että meidät on hankittu vain ja ainoastaan siksi että voimme sitten passata heitä tulevaisuudessa. Ei saa laittaa vanhainkotiin tulevaisuudessa vaan meidän pitää hoitaa heitä loppuun asti.
Niin, kaikkesi olet tehnyt mutta niin sinun pitikin. Lapsia kun hankitaan, heidän hyvinvointinsa eteen kuuluu tehdä kaikkensa. Eikä lapsi valitse vanhempiaan koskaan eikä syntymäänsä. Tässä logiikassa pettää joku nyt ja pahasti.
Anopin mielestä lapsia hankitaan vanhuuden turvaksi tekemään töitä. No, hän on ainoa siitä perheestä, joka vaivautui satojen kilometrien päästä hoitamaan äitiään edes joskus. Veli sai eniten, asui vieressä eikä tehnyt mitään.
Vaikka yhtä paljon ne olivat kotiseutureissuja, joilla ei saanut kuulemma tarpeeksi omaa rauhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka eivät välitä lapsista, mutta hankkivat niitä koska se "kuuluu asiaan". Sitten lapsi on taakka ja joutuu kärsimään. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran tekee mieli ääneen ihmetellä ja syyllistää lapsettomia.
Näin on. Minun puolisoni on toimivasta perheestä. Hän on kyllä selvästi nähnyt sen, ettei minun perheessäni perhesuhteet toimi normaalisti. Nykyään on sitä mieltä, että meidän ei kovin paljon kannata olla vanhempieni kanssa tekemisissä, koska se niin voimakkaasti lisää minulla psyykkistä oireilua. Ja tästä olen itsekin samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvää päivää! Aivan sekopäitä tuon velkakirjansa kanssa. Vilauta vanhemmillesi Suomen laista kohtaa, jossa sanotaan että vanhemmilla on elatusvelvollisuus alaikäiseen lapseensa. Nuo kulut ovat juuri sitä. En olisi itse tuollaisten hullujen kanssa tekemisissä.
Ei toimi. Ne vaan ykskantaan ilmoittaa että asia ei ole noin, he tietää paremmin. Piste.
Narsisti ei kunnioita lakiakaan koskatietää itse paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini tiuskaisi minulle "Olisit valinnut itsellesi paremmat vanhemmat". No haloo, äiti valitsi minulle isän ja isä äidin. Lapsuus ja nuoruus oli syyllistämistä, ilkkumista ja mollaamista.
Aikuisena masennuin. Äiti ehdotti ensiavuksi keskustelua ystävättärensä, ammatiltaan kouluterveydenhoitaja, kanssa. Tämä oli sitä mieltä, että minun pitäisi olla kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ruokkivat ja vaatettivat minut ja antoivat minun asua luonaan, kun olin lapsi. Olen siis vanhempieni biologinen lapsi.
Olen kiitollinen av-palstalaisille, jotka ovat antaneet näkökulmaa ja vertaistukea minulle, narsistivanhempien lapselle. Olen myös kiitollinen nykyisestä elämästä ja kiitollinen omalle perheelleni, että he ovat olemassa juuri sellaisina persoonia kuin ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, äidissäni ärsyttää se, että hän usein "itkee" minulle tietyissä tilanteissa kuinka on ollut niin huono äiti. Usein olen sitten kieltänyt ja sanonut vastaan, mutta äiti vaan jatkanut itsensä vähättelyä. Kuitenkin kerran tein sitten niin, etten enää sanonutkaan juuta enkä jaata, ehkä tokaisin että menneet on menneitä eikä niitä voi muuttaa, niin äiti yhtäkkiä alkoikin heti puolustella itseään. En voi sietää tuollaista.
Veljeni pitää hyvin vähän yhteyttä äitiini ja se harmittaa äitiäni. Minä viimeksi hänen harmitteluja kuunnellessaan sanoin, että veljeni on vaativa sekä itseään että muita ihmisiä kohtaan, eli hän siis toivoisi että olisit toisenlainen. Siihen äitini sitten katkerasti ja marttyyrimäisesti: "Ai että olisin kaunis ja älykäs?" Minä sitten sanoin, että ei, vaan että asenteesi itseesi ja elämää kohtaan olisi toisenlainen. Koska kyllähän tuo kertoo paljon, jos ensimmäiset ajatukset mitä hänelle tulee mieleen, miksei oma poika pidä yhteyttä johtuisi siitä, minkä näköinen ja kuinka älykäs äiti on... En yhtään ihmettele, ettei veljeni halua pitää yhteyttä äitiini juurikaan, kun äitini on tuollainen. Eikä äitini koskaan osaisi ottaa edes opikseen mistään kritiikistä, koska hän alkaa rypeä itsesäälissä ja itkee surkeaa kohtaloaan kun hän on niin ruma, ei tarpeeksi älykäs ja omat lapsetkin vaan kritisoivat ja välttelevät seuraani...
Tämä omien vanhempien lapsiinsa kohdistama henkinen väkivalta,syyllistäminen ja nöyryyttäminen sekä jatkuva v*ttuilu on tabu. Luojan kiitos edes avlla voi tästä puhua, muuaalahan asia vaietaan ja hoetaan että vanhempi aina rakastaa lastaan ja haluaa sille parasta.
Ei pidä psikkaansa, mun vanhemmat haluaa mulle kurjuutta, vastoinkäymisiä, ongelmia ja surkeaa elämää. Oikein nauttivat ja hierovat käsiään tyytyväisenä jos mulla on pahoja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini tiuskaisi minulle "Olisit valinnut itsellesi paremmat vanhemmat". No haloo, äiti valitsi minulle isän ja isä äidin. Lapsuus ja nuoruus oli syyllistämistä, ilkkumista ja mollaamista.
Aikuisena masennuin. Äiti ehdotti ensiavuksi keskustelua ystävättärensä, ammatiltaan kouluterveydenhoitaja, kanssa. Tämä oli sitä mieltä, että minun pitäisi olla kiitollinen vanhemmilleni siitä, että he ruokkivat ja vaatettivat minut ja antoivat minun asua luonaan, kun olin lapsi. Olen siis vanhempieni biologinen lapsi.
Omituinen suhtautumistapa terkkarilla. Mitä vaihtoehtoja heillä oli? Ei lasta voi hylätä roskikseenkaan, jos vanhemman rooli alkaa hatuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi hyvää päivää! Aivan sekopäitä tuon velkakirjansa kanssa. Vilauta vanhemmillesi Suomen laista kohtaa, jossa sanotaan että vanhemmilla on elatusvelvollisuus alaikäiseen lapseensa. Nuo kulut ovat juuri sitä. En olisi itse tuollaisten hullujen kanssa tekemisissä.
Ei toimi. Ne vaan ykskantaan ilmoittaa että asia ei ole noin, he tietää paremmin. Piste.
Narsisti ei kunnioita lakiakaan koskatietää itse paremmin.
Laki on silti sinun puolellasi, eikä heidän harhoillaan ole mitään arvoa. Paperi on mitätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummini (äidin äiti) on tuollainen äitiäni kohtaan ja yrittää syylistää äitiäni myös meidän lasten kautta.
"Käythän sitäkin äitiäsi katsomassa, käythän?", ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun totesin, että enpä oikeastaan. :D Äiti on siis työssäkäyvä ihminen ja nuorin sisarukseni asuu kaikenlisäksi vielä kotona.
Mummin käytöksen takia vanhempani ovat aina olleet hyvin tarkkoja siitä, että me lapset saamme olla mahdollisimman itsenäisiä.
Osa on kilttejä ja haluaa viettää aikaa lastenlastensa kanssa, paistelee lätyt sun muut. Jotkut taas kokevat lapset häiriötekijöiksi ja tekevät mieluummin kaikkea muuta, kuin ovat heidän kanssaan.
Mun ilkeät lapsenrääkkääjävanhemmat ovat muuttuneet nyt vanhalla iällä katkeriksi. Ovat nyt seitsemänkymppisiä.
Katkeruus johtuu siitä kun ne näkee miten naapurien ja tuttujen aikuiset lapset vierailee, pitää yhteyttä, välittää ja tuo lapsenlapsia kylään.
Nyt kärttyiset vanhempani ovat alkaneet syyttämään MINUA kun on etäiset välit ja en juuri soittele ja käy. Olen kiittämätön ja hankala, niinkuin lapsenakin.
No se lapsuusosio meni niin että vanhemnat raivosi, hakkasi, huoritteli, jätti ilman huolenpitoa, välillä jättivät ruokkimatta, sekä jättivät viemättä lääkäriin esim murtuman takia. Kohtelivat ihan helvetin huonosti.
Nyt kun huomasivat että muilla samanikäisillä vanhuksilla rakastavat läheiset lapset, mutta heillä ei, niin mitä keksivät syyksi tälle asialle? No vika on LAPSEN! Daa! Oivallus!
Ei hyvää päivää, sitä voisi omaa lastaan remmin solkipäällä hakatessaan miettiä samanaikaisesti että nyt kun tässä pieksän niin onkohan sillä vaikutusta meidän väleihin sitten joskus myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, jotka eivät välitä lapsista, mutta hankkivat niitä koska se "kuuluu asiaan". Sitten lapsi on taakka ja joutuu kärsimään. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran tekee mieli ääneen ihmetellä ja syyllistää lapsettomia.
Mun vanhemmat teki näin ja kehtasi sanoa sen ääneenkin. Kuulemma maalla olis ollu epänormaali ja kylillä ois ihmetelty ja supistu jos ois ollut lapseton pari. Se olis ollue epänormaalia.
Sit piti tehdä 2 lasta joita hakattiin ja alistettiin, tääkättiin ja kaltoinkohdeltiin. Ja jotka heivattiin heti kun 18 v täyttyi. Siihen loppu yhteydenpito.
Mielestäni tuo on yksi huonon vanhemman tunnusmerkeistä, että huolenpito omasta lapsesta loppuu kuin seinään heti, kun se ei enää lain mukaan ole pakollista. Missä on rakkaus? Rakastava ihminen haluaa pitää huolta läheisistään. Huonolle vanhemmalle lapset ovat välttämätön paha, joista hankkiudutaan ilomielin eroon heti kun se vain on mahdollista.
Itse olen kasvanut tunnekylmän vanhemman kasvattamana, joka koko nuoruuteni ajan hoki, että minun oltava itsenäinen enkä saa jäädä hänen taakakseen, vaan kotoa on lähdettävä heti pois kun mahdollista. Silti tämä vanhempi on pyrkinyt voimakkaasti puuttumaan elämääni koskeviin päätöksiin, koska hänen mielestään en osaa arvioida asioita yhtä hyvin kuin hän. Ja joka on lapsuudesta nuoruuteen asti käyttänyt minua ilmaisena terapeuttinaan.
Nyt kun olen vihdoin saanut riuhtaistua itseni hänen vaikutuspiiristään irti, niin en enää oikein uskalla olla hänen kanssaan tekemisissä, jotta kaikki ei palaisi nopeasti ennalleen. Kyllähän tämä surkealta tuntuu. Olisin halunnut hyvät ja läheiset välit vanhempiini, mutta se ei ole mahdollista. Siinä tapauksessa en pystyisi elämään omana itsenäni omaa elämääni. Se on liian kova hinta läheisistä perhesuhteista. Joten olen yksin.
Se mua tässä eniten v*tuttaa että nuo huonot vanhemmat - korjaan, uskomattoman paskat ja surkeat vanhemmat - selviää kaikesta kuin koira veräjästä.
Siellä ne kahdestaan edelleen paheksuu ja haukkuu meitä lapsia, syyttää meitä huonoista väleistä, pitää itseään loistavina vanhempina, ovat sitä mieltä että heille tulee olla kiitollisia jne.
Mitään vastuuta ei oteta onista teoista ja mitään ei myönnetä. Sama meno hautaan saakka ja koko ajan vai yksi osapuoli kärsii, lapset.
Elämä on aivan helkkarin epäreilua :(
Alue: Aihe vapaa
Minä olen adoptiolapsena kokenut syyllistämistä muiltakin kuin omilta vanhemmiltani, että en ole kiitollinen siitä että he minua hoitivat. Olen yleensä vain tuijottanut takaisin että mitä hittoa mä just kuulin, mutta joskus vielä tulee se päivä kun totean, että niin, anteeksi tosiaan että ensin tuli valittua huonot vanhemmat itselleni. Että kun sitten valitsin nämä adoptiovanhemmat, niin ei tosiaan saisi olla pahoillaan heidän käyttämästään henkisestä ja fyysisestä väkivallasta, alkoholismista ja totaalisesta yksin jättämisestä jo teini-ikäisenä.
Parasta, jos yrittää kertoa taustastaan ja kokemuksistaan jossain keskustelupalstalla, niin vakiovastaukset on: olisitko mieluummin jäänyt syntymättä tai tapa itsesi sitten.
Ah, ihana elämä.