”Minä olen sinunkin p*skavaippasi vaihtanut” -Onko teidänkin vanhemmat tälläisiä?

Todellakin on ja vielä pahempana.

Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.

Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.

No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).

Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.

Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.

Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.

Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.

Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.

Umpihulluja.

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun kerron olevani vapaaehtoisesti lapseton vedotaan miten minulla on edessä yksinäinen vanhuus :D Ja nyt ollaan aloittajan puolella kuinka vanhempi ei voi vaatia vastinetta.

Eiköhän nämä vanhemmat ole juuri niitä, jotka eivät oikeasti ole halunneet lapsia mutta ovat tehneet niitä sitten laskelmoiden kuinka lapset sitten maksavat avun takaisin myöhemmin.

Ja juuri tämän takia se "mietipä kuka sinua vanhana hoitaa" on maailman paskin syy tehdä lapsia. Siinä kärsii sekä (muka) kiitollisuuden velkaan jäävä lapsi, että se vanhempi joka ensin vastentahtoisesti joutuu lasta hoitamaan, että sitten vielä pettymään kun lapsi ei maksakaan kuviteltua velkaansa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Isäni on samanlainen! Loukkaantuu kuin pieni lapsi jos hän ei ole tarpeineen ykkösenä. Mielestään olen hänelle velkaa kun maksoi lapsuuteni, verenimijä olen ja vienyt hänen kaikki rahansa.

Mun isä samanlainen. Kun olimme sisaren kanssa lapsia, isä kiukutteli meidän saamasta huomiosta ja vaati että äiti lopettaa lasten huomiomisen ja palvelee häntä, keisaria!

Äiti sit totteli. Isää hyysättiin ja passattiin ja perunatkin kuorittiin. Lapset jäi ilman hellyyttä ja hoivaa. Isä järkkäs mut jo vauvana joka viikonlopuksi sukulaisille hoitoon ettei joutunut jakamaan vaimoa huutavan paskakäärön kanssa. Huutava paskakääröon isän nimitys vauvoille, kutsui omia lapsiaankin siten.

Narsisti on. Ja se narsisti on aina perheen lapsi, ne lapset joutuu olemaan pikkuaikuisia ja vastasmaan kiukuttelevan narsistin tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Narsistivanhemmat puhuu tolla tavalla. Suomen Narsistien uhrien tuki -järjestöllä on nettisivu, josta löytää kaupunkikohtaiset vertaisryhmät ja myös terapeutteja (itse käyn yhdessä heidän ryhmistään).

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Äiti on kyllä joo....

Jos puhuu hänen alkoholismista niin hirveä vastaväite, kuinka on aina yrittänyt kaikkensa meidän lapsien eteen ja tehnyt kovasti töitä.

Meidän pitäisi Isäämme syyllistää.

Äiti siis on kännissä aivan sekopää. Mm ajanut kännissä autolla me pienet lapset silloin kyydissä.

Tämä vain pieni esimerkki ja silti pitäisi kumartaa äitiä ja olla sanomatta mitään negatiivista, ettemme loukkaa meidän korkeuttamme.

Oma äitini on samanlainen, alkoholisti hänkin. Häntä ei saa syyllistää juomisesta, koska Kuningas Alkoholi vie häntä ja hän ei voi sille mitään. Hän on uhri, ja kaikki ne teot ja pahat sanat mitä hän on tehnyt ja sanonut, on alkoholin syytä, ei hänen. Mitään ei tarvitse pyytää anteeksi (välillä saattoi sanoa, että jumala antaa hänelle kyllä sitten anteeksi, voi v), eikä hän kadu myöskään mitään. 

Isäkin on tosiaan syyllinen kaikkeen. No, isäni uusi vaimo taas on sitä mieltä, että minä olen kiittämätön kakara, kun en arvosta sitä kaikkea mitä isäni on tehnyt vuokseni. Aivan kuin olisin valinnut alkoholistiäidin itselleni ja olisin siksi lapsena ollut vastuussa siitä, että isä ihan joutui eroamaan ja asumaan kanssani kaksin kunnes tulin täysi-ikäiseksi. Isä on luonnollisesti ihan hiljaa, koska on minun asiani millaiset välit minulla on äitiini ja äitipuoleeni. 

Ah, ihana elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on ja vielä pahempana.

Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.

Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.

No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).

Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.

Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.

Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.

Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.

Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.

Umpihulluja.

No huh huh. Sano niille, että sillä velkakirjalla voivat pyyhkiä perseensä. Ihan turha lappu. Katkaisisin välit tuollaisiin hulluihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse 25-vuotias ja vanhempani tai oikeastaan isäni omaa mielestäni varsin kummallisen tavan katsoa vanhemmuuttaan. Hänen mielestään kaikki lapset ovat velkaa vanhemmilleen siitä, että vanhempi/vanhemmat on vaihtanut vaipat, ruokkinut, viettänyt aikaa, leikkinyt yms ja perustelee tällä sen, että aikuistenkin lasten pitää käydä kotona auttamassa ja totella vanhempiaan kaikessa. Monet kerrat otettu yhteen tästä, kun en parin päivän varoitusajalla pääsekään irrottautumaan asentamaan palovaroitinta (asun 200km päässä vanhemmistani ja luonnollisesti työt, harrastukset ja parisuhde täällä) heille kotiin.

Mielestäni ajattelutapa on todella kieroutunut, sillä lapsen perustarpeiden täytössä ei mielestäni ole kyse mistään suuresta palveluksesta, vaan lapsella on oikeus saada ne täytetyiksi ja lähtökohtaisesti vanhemman tulisi ihan omasta halustaan esimerkiksi viettää aikaa lapsen kanssa eikä sen pitäisi olla mikään vastenmielinen palvelus mistä lapsi maksaa loppuikänsä.

Vanhempi on itse tehnyt päätöksen hankkia lapsia, joten luonnollisesti siihen sisältyy myös huolenpito hankkimistaan lapsista. Lapsi ei ole valinnut syntymistä tähän maailmaan, joten mitenkään erityisen korostettuun kiitollisuuteen ei ole syytä.

Vierailija kirjoitti:

Onko hän itse huolehtinut omista vanhemmistaan? Samainen sukupolvi laittoi omat vanhempansa hoitokotiin heti kun mahdollista, ja nyt vaativat lastensa hoitavan itseään.

Voit myös kertoa vanhan tarinen variksen pojista, joita isävaris kantoi suon yli lentäessään. Isävaris kysyi ensimmäiseltä, että kannatko sinä minua selässäsi sitten kun olen vanha. Varispoika vastasi että tietysti minä kannan. Isävaris tiputti poikasen suohon. Samoin kävi seuraavalle. Kolmas poikanen vastasi: ei, en kanna, sillä omia poikiani minä silloin kannan. Tämän poikasen isävaris kantoi suon ylitse.

Reilu isä. 

Olisi vaan kertonut että kuule, kanna sinä omia poikiasi vaan. Sen sijaan piti tappaa lapsi, kun ei heti ykkösellä tajunnut. Aika suomalaista, paitsi että täällä tapetaan vaan henkisesti. Henkinen kunniamurha. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on ja vielä pahempana.

Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.

Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.

No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).

Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.

Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.

Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.

Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.

Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.

Umpihulluja.

Ihan kuin mun tarina. Synnyin myös -70 luvun loppupuolella. Remmiä tuli, haukuttiin ja potkittiin, tukasta riepoteltiin pitkin seiniä. 

Velkakirja kuulemma myös löytyy, ja oon niin monta kertaa kuullut olevani pelkkä loinen ja tämän ja tämän verran rahaa on sinuunkin mennyt ihan hukkaan.

Pitikö sitten tehdä lapsi? Mielelläni minäkin olisin jäänyt syntymättä tuohon perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on samanlainen! Loukkaantuu kuin pieni lapsi jos hän ei ole tarpeineen ykkösenä. Mielestään olen hänelle velkaa kun maksoi lapsuuteni, verenimijä olen ja vienyt hänen kaikki rahansa.

Mun isä samanlainen. Kun olimme sisaren kanssa lapsia, isä kiukutteli meidän saamasta huomiosta ja vaati että äiti lopettaa lasten huomiomisen ja palvelee häntä, keisaria!

Äiti sit totteli. Isää hyysättiin ja passattiin ja perunatkin kuorittiin. Lapset jäi ilman hellyyttä ja hoivaa. Isä järkkäs mut jo vauvana joka viikonlopuksi sukulaisille hoitoon ettei joutunut jakamaan vaimoa huutavan paskakäärön kanssa. Huutava paskakääröon isän nimitys vauvoille, kutsui omia lapsiaankin siten.

Narsisti on. Ja se narsisti on aina perheen lapsi, ne lapset joutuu olemaan pikkuaikuisia ja vastasmaan kiukuttelevan narsistin tunteista.

Näin meilläkin. Aikuisena en ole keksinyt muuta kuin ottaa runsaasti etäisyyttä. Vaikka päällään seisoisi, niin ei vanhemman käytös siitä muutu.

Näyttää sekopäitä riitävän! Appiukko on ehkä kevyimmästä päästä sitten kuitenkin, on näitä ihmisiä joilla ei rahat tallessa pysy ja on aina pa. Yleensä tulee meille rahaa ruinaamaan, koska osti silloin alakouluaikaan miehelleni sukset ja niistä pitäisi nyt antaa rahaa niin ja niin paljon. Tai kun osti polkupyörän silloin 30 vuotta sitten, nyt pitäisi antaa ne rahat takaisin. Jne. Ruokaakin osti, vautsi vau.

No, eipä ole annettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hän itse huolehtinut omista vanhemmistaan? Samainen sukupolvi laittoi omat vanhempansa hoitokotiin heti kun mahdollista, ja nyt vaativat lastensa hoitavan itseään.

Voit myös kertoa vanhan tarinen variksen pojista, joita isävaris kantoi suon yli lentäessään. Isävaris kysyi ensimmäiseltä, että kannatko sinä minua selässäsi sitten kun olen vanha. Varispoika vastasi että tietysti minä kannan. Isävaris tiputti poikasen suohon. Samoin kävi seuraavalle. Kolmas poikanen vastasi: ei, en kanna, sillä omia poikiani minä silloin kannan. Tämän poikasen isävaris kantoi suon ylitse.

Reilu isä. 

Olisi vaan kertonut että kuule, kanna sinä omia poikiasi vaan. Sen sijaan piti tappaa lapsi, kun ei heti ykkösellä tajunnut. Aika suomalaista, paitsi että täällä tapetaan vaan henkisesti. Henkinen kunniamurha. 

Nimenomaan! Tätä viestiä kyllä suomalaisissa perheissä annetaan paljon: Jos olet vanhemman mielestä jotenkin vääränlainen, niin olet niin arvoton, että olisi parempi jos sinua ei olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on ja vielä pahempana.

Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.

Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.

No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).

Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.

Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.

Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.

Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.

Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.

Umpihulluja.

Ihan kuin mun tarina. Synnyin myös -70 luvun loppupuolella. Remmiä tuli, haukuttiin ja potkittiin, tukasta riepoteltiin pitkin seiniä. 

Velkakirja kuulemma myös löytyy, ja oon niin monta kertaa kuullut olevani pelkkä loinen ja tämän ja tämän verran rahaa on sinuunkin mennyt ihan hukkaan.

Pitikö sitten tehdä lapsi? Mielelläni minäkin olisin jäänyt syntymättä tuohon perheeseen.

Todellakin. Aina sanotaan että pitäisi olla kiitollinen vanhempien antamasta elämästä. Mun sadistinen narskuisä lahjoitti väkivaltahelvetin ja elinikäiset traumat ja vauriot persoonassa ja hermostossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on samanlainen! Loukkaantuu kuin pieni lapsi jos hän ei ole tarpeineen ykkösenä. Mielestään olen hänelle velkaa kun maksoi lapsuuteni, verenimijä olen ja vienyt hänen kaikki rahansa.

Mun isä samanlainen. Kun olimme sisaren kanssa lapsia, isä kiukutteli meidän saamasta huomiosta ja vaati että äiti lopettaa lasten huomiomisen ja palvelee häntä, keisaria!

Äiti sit totteli. Isää hyysättiin ja passattiin ja perunatkin kuorittiin. Lapset jäi ilman hellyyttä ja hoivaa. Isä järkkäs mut jo vauvana joka viikonlopuksi sukulaisille hoitoon ettei joutunut jakamaan vaimoa huutavan paskakäärön kanssa. Huutava paskakääröon isän nimitys vauvoille, kutsui omia lapsiaankin siten.

Narsisti on. Ja se narsisti on aina perheen lapsi, ne lapset joutuu olemaan pikkuaikuisia ja vastasmaan kiukuttelevan narsistin tunteista.

Näin meilläkin. Aikuisena en ole keksinyt muuta kuin ottaa runsaasti etäisyyttä. Vaikka päällään seisoisi, niin ei vanhemman käytös siitä muutu.

Pieni korjaus; vanhemmiten narsisti vähän muuttuu eli pahenee. Nyt kun isä 70v niin kaikki pidäkkeet poistunut eli käy jo vieraiden ihmisten kimppuun, esim naapurin joka oli pysäköinyt isän mielestä väärin (auto isän tontin reunassa, ihan laillisesti tienvieriparkissa).

Lisäksi vainoharhaisuus ja perinnönjakaminen (ettei vaan lapsille jää mitään, perinnöttä jättäminen on narsistin perussetti) kiihtyy ja kiihtyy.

Vierailija kirjoitti:

On samanlaista. Vedotaan että on koulutettu (lukio) ja sitä sun tätä. Ja kiittämätön lapsi silti olen vaan.

Meillä vedotaan kans tähän koulutukseen. "Ollaan sinut koulutettu kohta tohtoriksi asti!" Ja vitut. Yhteiskunta mut on kouluttanut, äiti ja isä ei ikinä auttaneet vaikka pyysin. Yliopistossa ainoa tuki oli, että ostivat mulle 2 lautasta, 2 lasia ja setin aterimia. Että yhteiskunta ja minä itse ollaan mun koulutuksen takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On samanlaista. Vedotaan että on koulutettu (lukio) ja sitä sun tätä. Ja kiittämätön lapsi silti olen vaan.

Meillä vedotaan kans tähän koulutukseen. "Ollaan sinut koulutettu kohta tohtoriksi asti!" Ja vitut. Yhteiskunta mut on kouluttanut, äiti ja isä ei ikinä auttaneet vaikka pyysin. Yliopistossa ainoa tuki oli, että ostivat mulle 2 lautasta, 2 lasia ja setin aterimia. Että yhteiskunta ja minä itse ollaan mun koulutuksen takana.

Tämä. Mulla ne ei maksanu edes lukiokirjoja (itse työllä maksoin) ja ne teki kaikkensä ESTÄÄKSEEN yliopistoon menon. Uhkasi jättää perinnöttä, uhkaili ja uhosi että missään ei sit auteta. Ja eivät sit auttaneet, itse työllä ja lainalla opiskelin. Syy ole se että naisiata ei ole mihinkään ja siksi he eivät salli sitä että tyttö yrittää jotain yliopistokoulutusta haihatella.

Vanhemmat on kouluttamattomia juntteja ja niille on kurjaa ja vaikeaa, kun lapsesta tuli akateeminen. Olen urallani edennyt, olen VP eli vara-tj keskisuuressa firmassa omalla vastuualueella ja alaisilla. Vanhemmat puhuu kaikille, miten olen toimitusjohtajan assari ja teen avustavia töitä. Eli vähättelee ja mitätöi.

Ei vaan kestä itsetunto kun lapsi pärjää, vaikka tekivät kaikkensa nujertaakseen lapsen, alistaakseen ja viedäkseen itsetunnon, käyttäen rajua fyysistä ja henkistä väkivaltaa.

Välit on jäiset.

Minun toinen vanhempani on selitellyt minulle ettei olisi oikeastaan edes lapsia halunnut (ei, en ole uskovaisesta suvusta enkä syntynyt aikana, jolloin ehkäisyä ei ollut saatavilla). Tästä lähtökohdasta on ollut haastavaa kasvattaa hyvää itsetuntoa, koska kyllä tuo asenne on myös vanhemman käytöksessä lukuisia lapsiaan kohtaan näkynyt. Ja näkyy myös nykyisin suhtautumisessa lapsenlapsiin, ettei lasten seura ylipäätään kiinnosta, vaan kaikki huomio pitäisi suunnata tähän vanhempaan.

Tuo kiittämättömyys -mantra tulee sekleästi maalta, siis maaseudun 50-70 lukujen ajalta. Omassa suvussaja miehen suvussa ollaan maalta lähtöisin ja todella rankasti syyllistetään aikuisia lapsia, ja pahin haukkumasana on juuri tuo ”oletpa kiittämätön”.

Näin sivuhuomiona mulla ja miehellä molemmilla oli sen verran hirveä lapsuus että vaikeaa on löytää yhtäkään syytä mistä pitäis olla kiitollinen...

Mutta kaupunkisuvuissa tällaista ri ole niin paljon. Siellä on ollut koulutusta ja älyä jo monessa sukupolvessa ja ehkä luettu jopa jotain kehityspsykologian kirjoja.

Maaseudulla taas paras ohje oli ”joka vitsaa säästää lastaan vihaa”, ja tätä mantraa hokien lapsia hakattiin pienimmistäkin syistä (ja ilman syytä) ihan vain niinkuin varalle ja varmistellen.

Kyllä suomessa on ollut (ja osin on vieläkin) sairas ja häiriintynyt kasvatuskulttuuri.

Ja ps. Tiedän joo että joillain oli hyvä koti maaseudulla, ei tarvi nyt tulla suuttumaan että ei meillä tuollaista ollut! Ei ehkä teillä mutta avainsana on että erittäin monilla oli. Aivan liian monella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On samanlaista. Vedotaan että on koulutettu (lukio) ja sitä sun tätä. Ja kiittämätön lapsi silti olen vaan.

Meillä vedotaan kans tähän koulutukseen. "Ollaan sinut koulutettu kohta tohtoriksi asti!" Ja vitut. Yhteiskunta mut on kouluttanut, äiti ja isä ei ikinä auttaneet vaikka pyysin. Yliopistossa ainoa tuki oli, että ostivat mulle 2 lautasta, 2 lasia ja setin aterimia. Että yhteiskunta ja minä itse ollaan mun koulutuksen takana.

Tämä. Mulla ne ei maksanu edes lukiokirjoja (itse työllä maksoin) ja ne teki kaikkensä ESTÄÄKSEEN yliopistoon menon. Uhkasi jättää perinnöttä, uhkaili ja uhosi että missään ei sit auteta. Ja eivät sit auttaneet, itse työllä ja lainalla opiskelin. Syy ole se että naisiata ei ole mihinkään ja siksi he eivät salli sitä että tyttö yrittää jotain yliopistokoulutusta haihatella.

Vanhemmat on kouluttamattomia juntteja ja niille on kurjaa ja vaikeaa, kun lapsesta tuli akateeminen. Olen urallani edennyt, olen VP eli vara-tj keskisuuressa firmassa omalla vastuualueella ja alaisilla. Vanhemmat puhuu kaikille, miten olen toimitusjohtajan assari ja teen avustavia töitä. Eli vähättelee ja mitätöi.

Ei vaan kestä itsetunto kun lapsi pärjää, vaikka tekivät kaikkensa nujertaakseen lapsen, alistaakseen ja viedäkseen itsetunnon, käyttäen rajua fyysistä ja henkistä väkivaltaa.

Välit on jäiset.

Huh mikä meno. Mun vanhemmat ei sentään estäneet. He vain olivat sitä mieltä, että koulu on lapsen juttu ja ei kuulu heille. Mun mummo osti mun lukiokirjoista osan ja osan lainasin. Nyt tuntuu, että heitä vähän vituttaa, kun olen tosiaan kohta tohtori ja hyväpalkkaisessa siistissä sisätyössä toisin kuin vanhempani.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin on ja vielä pahempana.

Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.

Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.

No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).

Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.

Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.

Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.

Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.

Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.

Umpihulluja.

Sinuna suututtaisin vanhempasi ja katsoisin kuinka tuollainen lipare ei mene läpi missään oikeusasteessa.

Alaikäinen ottaa vastaan sen mitä huoltajiltaan saa. Ei ole alaikäisen päätettävissä ostaako huoltaja pyörän vai ei, joten huoltaja ei myöskään myöhemmin voi karhuta velkoja huollettavaltaan.