Lue keskustelun säännöt.
”Minä olen sinunkin p*skavaippasi vaihtanut” -Onko teidänkin vanhemmat tälläisiä?
09.09.2018 |
Olen itse 25-vuotias ja vanhempani tai oikeastaan isäni omaa mielestäni varsin kummallisen tavan katsoa vanhemmuuttaan. Hänen mielestään kaikki lapset ovat velkaa vanhemmilleen siitä, että vanhempi/vanhemmat on vaihtanut vaipat, ruokkinut, viettänyt aikaa, leikkinyt yms ja perustelee tällä sen, että aikuistenkin lasten pitää käydä kotona auttamassa ja totella vanhempiaan kaikessa. Monet kerrat otettu yhteen tästä, kun en parin päivän varoitusajalla pääsekään irrottautumaan asentamaan palovaroitinta (asun 200km päässä vanhemmistani ja luonnollisesti työt, harrastukset ja parisuhde täällä) heille kotiin.
Mielestäni ajattelutapa on todella kieroutunut, sillä lapsen perustarpeiden täytössä ei mielestäni ole kyse mistään suuresta palveluksesta, vaan lapsella on oikeus saada ne täytetyiksi ja lähtökohtaisesti vanhemman tulisi ihan omasta halustaan esimerkiksi viettää aikaa lapsen kanssa eikä sen pitäisi olla mikään vastenmielinen palvelus mistä lapsi maksaa loppuikänsä.
Kommentit (351)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Mutta äitini raivosi mulle jo lapsena, että "kuule ymmärrät tämän ja tämän sitten kun sulla on omia lapsia". Vastasin, että mulla ei ole aikomustakaan hankkia ikinä lapsia.
Enkä hankkinut.Vanhempani eivät antaneet mun harrastaa mitään, " koska ei meilläkään ollut".
Heitä ei kiinnostanut vähimmässäkään määrin millainen ihminen olen ja mitä minusta tulee.He olivat tyyppejä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Musta olisi varmaan tullut yhtä huono äiti. En tajunnut näitä asioita kuin vasta aikuisena.
Tämä! Normaali vanhempi haluaisi asioiden lapsellaan olevan mahdollisimman hyvin. Huono ja kateellinen vanhempi selittää, ettei lapsi mitään saa, koska ei saanut hänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on ja vielä pahempana.
Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.
Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).
Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.
Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.
Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.
Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.
Umpihulluja.
Pistä välit poikki.
Meilläkin hoettiin vanhaan tapaan "Olkaa kiitollisia." Tietysti jostain pitääkin olla, mutta aika minimiä oli se hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Mutta äitini raivosi mulle jo lapsena, että "kuule ymmärrät tämän ja tämän sitten kun sulla on omia lapsia". Vastasin, että mulla ei ole aikomustakaan hankkia ikinä lapsia.
Enkä hankkinut.Vanhempani eivät antaneet mun harrastaa mitään, " koska ei meilläkään ollut".
Heitä ei kiinnostanut vähimmässäkään määrin millainen ihminen olen ja mitä minusta tulee.He olivat tyyppejä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Musta olisi varmaan tullut yhtä huono äiti. En tajunnut näitä asioita kuin vasta aikuisena.
Tämä! Normaali vanhempi haluaisi asioiden lapsellaan olevan mahdollisimman hyvin. Huono ja kateellinen vanhempi selittää, ettei lapsi mitään saa, koska ei saanut hänkään.
Tai on oikeasti saanut, muttei siedä että lapsikin saisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Mutta äitini raivosi mulle jo lapsena, että "kuule ymmärrät tämän ja tämän sitten kun sulla on omia lapsia". Vastasin, että mulla ei ole aikomustakaan hankkia ikinä lapsia.
Enkä hankkinut.Vanhempani eivät antaneet mun harrastaa mitään, " koska ei meilläkään ollut".
Heitä ei kiinnostanut vähimmässäkään määrin millainen ihminen olen ja mitä minusta tulee.He olivat tyyppejä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Musta olisi varmaan tullut yhtä huono äiti. En tajunnut näitä asioita kuin vasta aikuisena.
Minulla taas toisinpäin. Äitini sai aikoinaan aivan kaiken, mutta minulle ei olisi suonut yhtään mitään. Hyvin tyypillistä oli uhkailla, että jättää kaiken perinnöksi serkkutytölleni, joka oli kaikessa parempi ja ihanampi kuin minä. Minä olin kiittämätön ja hirveä lapsi, joka ei koskaan saisi ketään puolisokseen ja josta ei ollut yhtään mihinkään.
Yhden ainoan kerran olen alkanut itkeä hänelle, että sinä rikoit minut. Hän vastasi kylmästi, että jokainen on vastuussa omasta elämästään. Hyvä vastaus alkoholistilta, joka syyttää alkoholismistaan kaikkia muita, mm. omaa äitiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Mutta äitini raivosi mulle jo lapsena, että "kuule ymmärrät tämän ja tämän sitten kun sulla on omia lapsia". Vastasin, että mulla ei ole aikomustakaan hankkia ikinä lapsia.
Enkä hankkinut.Vanhempani eivät antaneet mun harrastaa mitään, " koska ei meilläkään ollut".
Heitä ei kiinnostanut vähimmässäkään määrin millainen ihminen olen ja mitä minusta tulee.He olivat tyyppejä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Musta olisi varmaan tullut yhtä huono äiti. En tajunnut näitä asioita kuin vasta aikuisena.
Tämä! Normaali vanhempi haluaisi asioiden lapsellaan olevan mahdollisimman hyvin. Huono ja kateellinen vanhempi selittää, ettei lapsi mitään saa, koska ei saanut hänkään.
Tai on oikeasti saanut, muttei siedä että lapsikin saisi.
Totta. Kyllä minun vanhempani on saanut sellaisia asioita omalta vanhemmaltaan, joita minulle ei ole ikinä tarjottu. Silti selitetään miten hän on parhaansa tehnyt jne. Vaikka monesti toiminta on ollut suoranaisen haitallistakin, niin se on silti jatkunut vaikka olisit pyytänyt vanhempaa lopettamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Mutta äitini raivosi mulle jo lapsena, että "kuule ymmärrät tämän ja tämän sitten kun sulla on omia lapsia". Vastasin, että mulla ei ole aikomustakaan hankkia ikinä lapsia.
Enkä hankkinut.Vanhempani eivät antaneet mun harrastaa mitään, " koska ei meilläkään ollut".
Heitä ei kiinnostanut vähimmässäkään määrin millainen ihminen olen ja mitä minusta tulee.He olivat tyyppejä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Musta olisi varmaan tullut yhtä huono äiti. En tajunnut näitä asioita kuin vasta aikuisena.
Minulla taas toisinpäin. Äitini sai aikoinaan aivan kaiken, mutta minulle ei olisi suonut yhtään mitään. Hyvin tyypillistä oli uhkailla, että jättää kaiken perinnöksi serkkutytölleni, joka oli kaikessa parempi ja ihanampi kuin minä. Minä olin kiittämätön ja hirveä lapsi, joka ei koskaan saisi ketään puolisokseen ja josta ei ollut yhtään mihinkään.
Yhden ainoan kerran olen alkanut itkeä hänelle, että sinä rikoit minut. Hän vastasi kylmästi, että jokainen on vastuussa omasta elämästään. Hyvä vastaus alkoholistilta, joka syyttää alkoholismistaan kaikkia muita, mm. omaa äitiään.
Minun vanhempani epäili tuollaisen asian ääneen sanomisen jälkeen, että sisälläni ollut toinen persoona aiheetta syyttelee häntä tai olen riidellyt puolisoni kanssa.. Ei, minulla ei ole sivupersoonahäiriötä. Vanhempani ei vain kykene keskustelemaan yhtään mistään muusta kuin omasta itsestään. Itse hän velloo menneessä, mutta minulle sanotaan että itse on jokaisen kannettava vastuu itsestään, mennyttä ei pidä liikaa miettiä jne.
Yhdistyykö kiitollisuusmantra yleensä ruokaan, kattoon pään päällä, vaatteisiin? En ole koskaan kuullut vanhemmiltani, että pitäisi olla kiitollinen kodin lämmöstä, rakkaudesta, kannustamisesta, välittämisestä, halauksista. Ai niin, kun sitä ei ollut. Lämpö tuli pattereista. Hallitsevasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta on oudosti vaiettu, siitä ei ole painostettu olemaan kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä muilla samaa, että jos kysytte jostain menneisyyden epäkohdista, niin vanhempi kieltää täysin mitään sellaista muistavansa? Sanoo vielä, että kyseessä on vain aikuisen lapsen oma näkemys joistain tilanteista. Muut vuosikymmenten takaiset asiat muistaa kyllä moitteetta, mutta ei mitään niistä, joista haluaisi keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin on ja vielä pahempana.
Vanhempani saivat mut 70-luvun loppupuolella. Paskoja tunnekylmiä vanhempia, kirittivat ja hakkasivat, kasvattivat pelolla ja uhalla, ikinä ei otettu syliin tai hellitty, kertaakaan eivät yli 40-vuotisen elämäni aikana ole sanoneet rakastavansa tai edes välittävänsä. Kun täytin 18 niin ilmoittivat että nyt oot omillasi. Misdään ei tuettu eikä autettu ei rahallisesti eikä henkisesti. Kotoa 18v lähteisdäni sain vain repullisen vaatteita mukaan. Kaikki piti hoitaa itse, asunnot, muutot, huonekalut.
Olin sitkeä ja tein kahta työtä ja maksoin lukion ja yliopiston itse. Rn saanut siis mitään tukea kotoa.No. Vanhemmat nyt sit vaatii kaikkea multaja argumentoi että ”sulle on kaikki maksettu ja järjestetty” (ei todellakaan ole, ”mekin sut koulutettiin pitkälle, olisit kiitollinen” (mitenkään eivät auttaneet), nyt teet näin ja noin kun olet elämäsi meille velkaa” (miten voi olla velkaa?),” sinulle aina kaikki on valmiiksi pedattu kiittämätön kersa” (lapsenakin tein kaiken itse).
Vanhemmat syyllistää kiittömättömäksi ja vaikeaksi jos en tottele. Olen kiittämätön jos en käy, jos en tee kuten käsketään, jos en ota ohjeita vastaan.
Sanomatta selvää että mun perhe ja lapset ei kiinnosta niitä yhtään, esim eivät tapaa lapsenlspsiaan eikä ole niitä koskaan hoitanut. Ne haluavat vain että minä ja mun veli (eli aikuiset lapset) hypätään, juostaan, palvellaan kun ne käskee.
Puhelimessakaan eivät ikinä kysy mitä kuuluu. Huutavat vasn omia kuulumisiaan ja kokemiaan vääryyksiä.Hulluja ne on. Luonnevikasia, persoonallisuushäiriöisiä. Paskimmat surkeimmat vanhemmat mitä maa päällään kantaa, ja luulevat olevansa loustovenhemmat joille lapset on elämänsä velkaa.
Mun vanhemmilla on myös olemassa 100 000 e velkakirja mun elatuksesta jota ne välillä vilauttaa ja silkä uhkailee. Siinä on merkitty kaikki ylös, ekasta polkupyörästä koulylaispöytään ja vastteisiin sekä harrastusvälineisiin. Kuulemma velkakirja lankeaa mulle maksettavaksi jos suututan ne jossain vaiheessa.
Umpihulluja.
Sinuna suututtaisin vanhempasi ja katsoisin kuinka tuollainen lipare ei mene läpi missään oikeusasteessa.
Alaikäinen ottaa vastaan sen mitä huoltajiltaan saa. Ei ole alaikäisen päätettävissä ostaako huoltaja pyörän vai ei, joten huoltaja ei myöskään myöhemmin voi karhuta velkoja huollettavaltaan.
Jep, tietenkään velkakirja ei päde :). Siihrn on myös merkattu vaatimattomat synttärilahjat ja rippilahja. Jännittävää että annetun lahjan voi lisätä velkakirjaan.
T. Se velkakirja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdistyykö kiitollisuusmantra yleensä ruokaan, kattoon pään päällä, vaatteisiin? En ole koskaan kuullut vanhemmiltani, että pitäisi olla kiitollinen kodin lämmöstä, rakkaudesta, kannustamisesta, välittämisestä, halauksista. Ai niin, kun sitä ei ollut. Lämpö tuli pattereista. Hallitsevasta henkisestä ja fyysisestä väkivallasta on oudosti vaiettu, siitä ei ole painostettu olemaan kiitollinen.
Jep, esim näin:
- suullekin on aina kaikki hommattu ja maksettu, ollit ruuat ja vaatteet ja koulua oot saanu käydä! Ja kiittämätön kersa oot, saisit olla kiitollinen!
Nyt itse äitinä en ymmärrä miten joku vanhempi voi olla kateellinen omalle lapselleen (omat vanhempani). Onneksi tajusin jo nuorena ettei se heidän kaikkinainen sairas käytöksensä ollut normaalia ja vika ei ollut minussa. Paras vaihtoehto on vaan pitää mahdollisimman etäiset välit ja olla vain hyvin vähän tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muilla samaa, että jos kysytte jostain menneisyyden epäkohdista, niin vanhempi kieltää täysin mitään sellaista muistavansa? Sanoo vielä, että kyseessä on vain aikuisen lapsen oma näkemys joistain tilanteista. Muut vuosikymmenten takaiset asiat muistaa kyllä moitteetta, mutta ei mitään niistä, joista haluaisi keskustella.
Juu, tämä on jännä juttu. Minä esimerkiksi yritin joskus puhua, että miksi se äitipuoli ei pidä minusta. Ensin kuulemma kuvittelin, sitten tuli syyttelyä että olin niin vaikea lapsi ja nuori, ja kun en itse ottanut ensin kontaktia ja osannut käyttäytyä kuten aikuinen. Tähän kerroin, ettei kukaan ole opettanut, jolloin sain kuulla että sitten olen tyhmä kun en osannut. Lopuksi tuli vaikertelua ettei tällaisia edes muista, kieltämistä että ei se kyllä niin mennyt, jonka jälkeen vedottiin siihen että olin lapsi ja en ymmärtänyt oikein.
Sitten lopuksi pestään kädet koko jutusta kertomalla, että olen hullu.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muilla samaa, että jos kysytte jostain menneisyyden epäkohdista, niin vanhempi kieltää täysin mitään sellaista muistavansa? Sanoo vielä, että kyseessä on vain aikuisen lapsen oma näkemys joistain tilanteista. Muut vuosikymmenten takaiset asiat muistaa kyllä moitteetta, mutta ei mitään niistä, joista haluaisi keskustella.
ilman muuta kaikki kiistetään. Kaikki väkivalta ja kuritus kiistetään, tai ei muisteta, tai syytetään lasta hulluksi, ”itse keksit nuo”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muilla samaa, että jos kysytte jostain menneisyyden epäkohdista, niin vanhempi kieltää täysin mitään sellaista muistavansa? Sanoo vielä, että kyseessä on vain aikuisen lapsen oma näkemys joistain tilanteista. Muut vuosikymmenten takaiset asiat muistaa kyllä moitteetta, mutta ei mitään niistä, joista haluaisi keskustella.
Juu, tämä on jännä juttu. Minä esimerkiksi yritin joskus puhua, että miksi se äitipuoli ei pidä minusta. Ensin kuulemma kuvittelin, sitten tuli syyttelyä että olin niin vaikea lapsi ja nuori, ja kun en itse ottanut ensin kontaktia ja osannut käyttäytyä kuten aikuinen. Tähän kerroin, ettei kukaan ole opettanut, jolloin sain kuulla että sitten olen tyhmä kun en osannut. Lopuksi tuli vaikertelua ettei tällaisia edes muista, kieltämistä että ei se kyllä niin mennyt, jonka jälkeen vedottiin siihen että olin lapsi ja en ymmärtänyt oikein.
Sitten lopuksi pestään kädet koko jutusta kertomalla, että olen hullu.
Anna kun arvaan jatkon? Olet todennut, että on mielenterveydellesi parempi, ettet kovin usein tapaa näitä ihmisiä. Vai oletko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Mutta äitini raivosi mulle jo lapsena, että "kuule ymmärrät tämän ja tämän sitten kun sulla on omia lapsia". Vastasin, että mulla ei ole aikomustakaan hankkia ikinä lapsia.
Enkä hankkinut.Vanhempani eivät antaneet mun harrastaa mitään, " koska ei meilläkään ollut".
Heitä ei kiinnostanut vähimmässäkään määrin millainen ihminen olen ja mitä minusta tulee.He olivat tyyppejä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Musta olisi varmaan tullut yhtä huono äiti. En tajunnut näitä asioita kuin vasta aikuisena.
Tämä! Normaali vanhempi haluaisi asioiden lapsellaan olevan mahdollisimman hyvin. Huono ja kateellinen vanhempi selittää, ettei lapsi mitään saa, koska ei saanut hänkään.
Tai on oikeasti saanut, muttei siedä että lapsikin saisi.
Tämä on aivan käsittämätöntä. Vanhempi haalii lastensa edut ja omaisuuden, koska kokee että vain hänelle kuuluu kaikki. Pakko olla kyse persoonallisuushäiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä muilla samaa, että jos kysytte jostain menneisyyden epäkohdista, niin vanhempi kieltää täysin mitään sellaista muistavansa? Sanoo vielä, että kyseessä on vain aikuisen lapsen oma näkemys joistain tilanteista. Muut vuosikymmenten takaiset asiat muistaa kyllä moitteetta, mutta ei mitään niistä, joista haluaisi keskustella.
Juu, tämä on jännä juttu. Minä esimerkiksi yritin joskus puhua, että miksi se äitipuoli ei pidä minusta. Ensin kuulemma kuvittelin, sitten tuli syyttelyä että olin niin vaikea lapsi ja nuori, ja kun en itse ottanut ensin kontaktia ja osannut käyttäytyä kuten aikuinen. Tähän kerroin, ettei kukaan ole opettanut, jolloin sain kuulla että sitten olen tyhmä kun en osannut. Lopuksi tuli vaikertelua ettei tällaisia edes muista, kieltämistä että ei se kyllä niin mennyt, jonka jälkeen vedottiin siihen että olin lapsi ja en ymmärtänyt oikein.
Sitten lopuksi pestään kädet koko jutusta kertomalla, että olen hullu.
Anna kun arvaan jatkon? Olet todennut, että on mielenterveydellesi parempi, ettet kovin usein tapaa näitä ihmisiä. Vai oletko?
Jep, emme tapaa koskaan.
En ole oikein ymmärtänyt, miten ihminen joka katsoo vierestä kun lapset vanhenevat, "kasvattaa" heidän fyysistä mittaansa tai "saa lapsensa aikuisiksi". Siinä otetaan itselleen turhaa gloriaa.
Pitäisikö jättää ruokkimatta, jos ei huvita?
Jonkin verta löytyy täältäkin. Kaikki palvelukset pitäisi tehdä siksi, koska ”minä olen silloin kun olit pieni teitä paasannut ja tehnyt kaikkeni teidän eteen ja tässä on kiitos”. Ei, en hiero tuntia sinun jalkojasi, koska teit minulle vaivahierontaa 20 vuotta sitten. Ihan sellainen olo, että meidät on hankittu vain ja ainoastaan siksi että voimme sitten passata heitä tulevaisuudessa. Ei saa laittaa vanhainkotiin tulevaisuudessa vaan meidän pitää hoitaa heitä loppuun asti.
Niin, kaikkesi olet tehnyt mutta niin sinun pitikin. Lapsia kun hankitaan, heidän hyvinvointinsa eteen kuuluu tehdä kaikkensa. Eikä lapsi valitse vanhempiaan koskaan eikä syntymäänsä. Tässä logiikassa pettää joku nyt ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole.
Mutta äitini raivosi mulle jo lapsena, että "kuule ymmärrät tämän ja tämän sitten kun sulla on omia lapsia". Vastasin, että mulla ei ole aikomustakaan hankkia ikinä lapsia.
Enkä hankkinut.Vanhempani eivät antaneet mun harrastaa mitään, " koska ei meilläkään ollut".
Heitä ei kiinnostanut vähimmässäkään määrin millainen ihminen olen ja mitä minusta tulee.He olivat tyyppejä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Musta olisi varmaan tullut yhtä huono äiti. En tajunnut näitä asioita kuin vasta aikuisena.
Tämä! Normaali vanhempi haluaisi asioiden lapsellaan olevan mahdollisimman hyvin. Huono ja kateellinen vanhempi selittää, ettei lapsi mitään saa, koska ei saanut hänkään.
Tai on oikeasti saanut, muttei siedä että lapsikin saisi.
Tämä on aivan käsittämätöntä. Vanhempi haalii lastensa edut ja omaisuuden, koska kokee että vain hänelle kuuluu kaikki. Pakko olla kyse persoonallisuushäiriöstä.
Vanhemmilla ihmisillä on kahtiajakoinen suhde menneisyyteen, sitä kaivataan vaikka siinä on epämiellyttäviä muistoja. Hyvistä muistoista ollaan mustasukkaisia. Etenkin jos ne ovat olleet harvinaisia.
Kun ennen oli pakko jakaa kaikki, enää ei haluta. Hyvien kokemusten siirto olisi tällaista pakkojakoa.
Ei ole.
Mutta äitini raivosi mulle jo lapsena, että "kuule ymmärrät tämän ja tämän sitten kun sulla on omia lapsia". Vastasin, että mulla ei ole aikomustakaan hankkia ikinä lapsia.
Enkä hankkinut.
Vanhempani eivät antaneet mun harrastaa mitään, " koska ei meilläkään ollut".
Heitä ei kiinnostanut vähimmässäkään määrin millainen ihminen olen ja mitä minusta tulee.
He olivat tyyppejä, joiden ei olisi pitänyt lisääntyä. Musta olisi varmaan tullut yhtä huono äiti. En tajunnut näitä asioita kuin vasta aikuisena.