Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
”Minä olen sinunkin p*skavaippasi vaihtanut” -Onko teidänkin vanhemmat tälläisiä?
09.09.2018 |
Olen itse 25-vuotias ja vanhempani tai oikeastaan isäni omaa mielestäni varsin kummallisen tavan katsoa vanhemmuuttaan. Hänen mielestään kaikki lapset ovat velkaa vanhemmilleen siitä, että vanhempi/vanhemmat on vaihtanut vaipat, ruokkinut, viettänyt aikaa, leikkinyt yms ja perustelee tällä sen, että aikuistenkin lasten pitää käydä kotona auttamassa ja totella vanhempiaan kaikessa. Monet kerrat otettu yhteen tästä, kun en parin päivän varoitusajalla pääsekään irrottautumaan asentamaan palovaroitinta (asun 200km päässä vanhemmistani ja luonnollisesti työt, harrastukset ja parisuhde täällä) heille kotiin.
Mielestäni ajattelutapa on todella kieroutunut, sillä lapsen perustarpeiden täytössä ei mielestäni ole kyse mistään suuresta palveluksesta, vaan lapsella on oikeus saada ne täytetyiksi ja lähtökohtaisesti vanhemman tulisi ihan omasta halustaan esimerkiksi viettää aikaa lapsen kanssa eikä sen pitäisi olla mikään vastenmielinen palvelus mistä lapsi maksaa loppuikänsä.
Kommentit (351)
Voi kun tekisi mieli k*staa omille vanhemmille! Silmä silmästä -tyylillä nyt seuraavat 18v olisi vanhustenpieksömistä tiedossa muutaman kerran viikossa. Sit oltas sujut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tekee lapsia tiedostamatta tai tiedostaen pääasiassa omaksi vanhuudenturvakseen.
Ei kukaan kustanna ja hyysää lasta aikuiseksi asti ja sitten ei toivo enää muka mitään. Yhteydenpitoa nyt ainakin odottaa saavansa.
Joo. Jos odottaa yhteydenpitoa niin sit kannattaa ehkä jättää se puolustuskyvytön pieni lapsi hakkasmatta, nöyryyttämättä ja alustamatta?
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tekee lapsia tiedostamatta tai tiedostaen pääasiassa omaksi vanhuudenturvakseen.
Ei kukaan kustanna ja hyysää lasta aikuiseksi asti ja sitten ei toivo enää muka mitään. Yhteydenpitoa nyt ainakin odottaa saavansa.
Se yhteydenpito ANSAITAAN. Hyvää vanhempaa halutaan nähdä, paskaa vittumaista lapsenhakkaajaa ei haluta.
Lapsi oli vanhuuden turva aikana ennen eläkejärjestelmää. Eläkeläinen saa eläkettä siksi että sillä rahalla hän ostaa ne tavarat ja palvelut, mitkä tarvitsee. Muutoinhan eläkkeen maksussa ei ole järjen häivää.
Sitten kun eläkejärjestelmää ei enää ole (kun 70-luvulla syntyneet joudutaan päästämään eläkkeelle), voidaan joutua kääntymään lasten puoleen jälleen.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tekee lapsia tiedostamatta tai tiedostaen pääasiassa omaksi vanhuudenturvakseen.
Ei kukaan kustanna ja hyysää lasta aikuiseksi asti ja sitten ei toivo enää muka mitään. Yhteydenpitoa nyt ainakin odottaa saavansa.
Kuka tekee mitenkin, mutta oletettavasti lapsi hankitaan, koska tulee halu hankkia lapsi eli vauvakuume.
Joku hankkii tähän hoivan tarpeeseen koiran.
Oletko kuullut pyyteettömästä rakkaudesta? Se on sitä, että on valmis uhraamaan oman mukavuutensa (jopa elämänsä) rakastamansa ihmisen (puolison, lapsen, muun läheisen) eteen, vapaaehtoisesti?
Ei laske omaa etuaan eikä vaivojaan? Eikä valita siitä kohteelle, että "kun mä jouduin sun eteen niin paljon tekemään, olisit kiitollinen." Eikä odota kiitosta, vaan kohteen hyvinvointi on se suurin kiitos kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tekisi mieli k*staa omille vanhemmille! Silmä silmästä -tyylillä nyt seuraavat 18v olisi vanhustenpieksömistä tiedossa muutaman kerran viikossa. Sit oltas sujut.
Tajuatko, että ennen vanhaan fyysinen kuritus oli täysin normaali kasvatuskeino?
Mieheni on ollut mulle kiukkuinen, kun en antanut hänen kasvattaa lapsiamme kunnolla. Siis antamalla remmiä silloin, kun ei totella. Sitä hän itsekin on saanut.
Siis ei varmaan kohtuuttomasti, vaan hiukan.
Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.
Ei mieheni sitten onneksi antanut sitä vitsaa, mutta eioo tajunnut ajan muuttuneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on. Äitini on syntynyt 1950. Meitä on kaksi lasta, tyttö ja poika. Minut on kasvatettu täysin eri tavalla kuin pikkuveljeni.
Äidilleni on erityisen rankkaa, jos minä olen onnistunut jossakin, onnellinen tai näytän liian hyvältä. Tällöin äitini yrittää kommenteillaan viedä pois minusta ulospäinkin välittyvän hyväntuulisuuden. Jos ilon poistaminen ei onnistu, hän aloittaa mykkäkoulun. Se ilmenee siten että hän ei vastaa kysymyksiini tai kuuntele kun puhun (poistuu huoneesta kesken lauseen) - olen tuolloin kuin ilmaa.
Kun olen joutunut sairaalaan, hän ei tule minua katsomaan. Tai kun olen sairaana, hän ei yleensä noteeraa asiaa muutoin kuin pelkää taudin tarttuvan itseensä. Minun pitäisi jatkuvasti ”maksaa” olemassaoloni oikeutus erilaisin töin ja suorituksin, kuten akateemisin loppututkinnoin, pinoamalla halkoja ja haravoimalla pihaa jossa ei ole mitään haravoitavaa samaan aikaan kun ulkoilen 2-vuotiaani kanssa.
Näitä lukiessa en voi kun ihmetellä, miksi olette tällaisten vanhempien kanssa tekemisissä?!
Olen tekemisissä voimieni mukaan. Tapaan kerran - pari kuukaudessa. Viesteihin vastaan harkintani mukaan. Perintöä en odota; minut tullaan ohittamaan (lapsille ja veljelle menee). Toisekseen - nyt, 40-vuotiaana pystyn asettamaan vanhemmalle rajoja, joihin rahkeet eivät nuorempana riittäneet. Pystyn osoittamaan tuttaville ja sukulaisille, että tämän henkilön puheisiin tulee suhtautua varauksella. Lisäksi, otan ihmisestä nyt irti kaiken mahdollisen hyödyn - kovin suurta kiitollisuutta tuntematta. Nyt valta on minulla.
Mitä hyötyä koet vanhemmastasi saavasi irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Allekirjoitan äitini väitteen, että hän on lapsuudessani tehnyt kaikkensa minun hyväkseni, ja olen siitä toki kiitollinen. Lapsuudessa oli paljon hellyyttä ja rakkautta, mutta viime vuosina hänestä on kuitenkin tullut aivan kamala.
Äiti saattaa esimerkiksi tuputtaa apuaan tai sisustusideoitaan väkisin ja saada aivan hirvittävän raivokohtauksen minulle, jos hänen ideoimansa, huonosti suunnittelemansa ja väkisin puskemansa visio ei toteudukaan sellaisena kuin hän päänsä sisällä oli kuvitellut. Silloin alkaa tämä ketjussa puitu vuodatus siitä, miten hän on antanut kaikkensa, ja mikään ei kelpaa eikä riitä, ja aina vaan vaaditaan lisää. Vaikka kukaan ei olisi häneltä mitään pyytänyt saati sanonut mitään pahaa. Todennut korkeintaan, että ei se kenkäteline sitten mahtunut siihen eteisen nurkkaan.
Lisäksi äiti kritisoi minun ja mieheni raha-asioita ja yrittää määrätä, miten meidän tulisi ne järjestää, vaikka suuri osa hänen käsityksistään perustuu pelkille olettamuksille. Miehen kanssa yhteisymmärryksessä laadittu järjestely, josta hän ei siis mitään tiedä, antaa hänelle ilmeisesti oikeuden huutaa, mesota ja haukkua minua keskellä katua, kun olen "aina saanut kaiken, ja mikään ei ole riittänyt". Äidin perustelu on: kyllä hänellä on oikeus mielipiteeseen.
Kaikkein pahimmalta tuntuu huutaminen ja nöyryyttäminen. Kiitollisuus alkaa vähitellen muuttua katkeruudeksi ja yhteydenpito hiipua.
Se on se napanuora, joka pitää katkaista. Äitisi ei tajua, että asut jo miehen kanssa ja teillä on päätösvalta asunnossanne.
Toinen voi olla dementia. Se voi alkaa jo varhain ja aiheuttaa aggressiivisuutta.
Hän on aina ollut temperamenttinen, mutta iän myötä nuo piirteet ovat vain korostuneet. Pääasiassa pahassa.
Yritän pistää tilanteissa vastaan ja asettaa rajoja. Toki minullakin on kuppi mennyt joskus nurin. Olen muun muassa huutanut päin naamaa tuollaisen vuodatuksen jälkeen "olisit abortoinut, jos ei ollut edellytyksiä ryhtyä vanhemmaksi". Hiljaiseksi meni. Ja hän joutuu ottamaan minuun yhteyttä ensin, jos hänen käytöksensä on riistäytynyt käsistä.
Mutta silti noita tilanteita tulee vaan kerta toisensa jälkeen lisää. En tiedä mikä siihen auttaisi. Olen ottanut etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut, joiden vanhempi tai isovanhempi kuuluu suureen ikäluokkaan, huomanneet voimakasta lapsilla kilpailemisen ja pätemisen tarvetta? Että vanhempi ylpeilee lasten tai lapsenlasten koulutuksilla, tutkinnoilla, töillä, ulkonäöllä, naimisiin menemisellä ja lapsilla. Ja käyttäytyy, kuin häntä olisi loukattu, jos joku tekee "nolon" valinnan tai "epäonnistuu". Häpeää esimerkiksi lapsen työttömyyttä, lihavuutta, naimattomuutta ja lapsettomuutta. Saattaa jopa peitellä näitä asioita muilta ikätovereiltaan tai valehdella etäisemmille tuttaville, että lapsella on hieno työ tai poikaystävä. Aina, jos lapsi/lapsenlapsi menee vaikkapa kihloihin, juoksee puolimaratonin tai saa ylennyksen, selviää, että vanhempi on levittänyt tätä uutista kaikille vastaantulijoille. Ilkkuu muiden ikätoverien lapsille ja lapsenlapsille, jos nämä eivät ole päässeet yhtä nuorina naimisiin tai kouluttautuneet yhtä korkealle kuin oma jälkipolvi, tai vaihtoehtoisesti kadehtii toisten kauniita, hoikkia ja menestyneitä lapsia.
Onko kenellekään tuttua? :D
Tavallaan. Mulle haukkuu päin naamaa että paska turha koulutus. Sukulaisille kehuu akateemista lastaan. Mulle haukkuu että mieheni on typerä tampio. Muille kehuu kyllä että vävy on TeknLis. Mulle haukkuu lapsiamme eikä viitsi niitä tavata tai hoitaa. Muille tuttavilleen kehuu lapsiamme ja selittää miten hoitaa ja miten auttaa koko ajan.
Tän homman nimi on suomeksi päin naamaa laoselle vittuilu ja muille kulissikehuminen.
Niin tuttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tekee lapsia tiedostamatta tai tiedostaen pääasiassa omaksi vanhuudenturvakseen.
Ei kukaan kustanna ja hyysää lasta aikuiseksi asti ja sitten ei toivo enää muka mitään. Yhteydenpitoa nyt ainakin odottaa saavansa.
Kuka tekee mitenkin, mutta oletettavasti lapsi hankitaan, koska tulee halu hankkia lapsi eli vauvakuume.
Joku hankkii tähän hoivan tarpeeseen koiran.
Oletko kuullut pyyteettömästä rakkaudesta? Se on sitä, että on valmis uhraamaan oman mukavuutensa (jopa elämänsä) rakastamansa ihmisen (puolison, lapsen, muun läheisen) eteen, vapaaehtoisesti?
Ei laske omaa etuaan eikä vaivojaan? Eikä valita siitä kohteelle, että "kun mä jouduin sun eteen niin paljon tekemään, olisit kiitollinen." Eikä odota kiitosta, vaan kohteen hyvinvointi on se suurin kiitos kaikesta.
Mutta se halu hankkia lapsi tulee paljolti siitä itsekkäästi tarpeesta, että tulisi itse rakastetuksi lapsen taholta. Tähän sisältyy sitten se, että se lapsi vielä vanhanaikainen pitää yhteyttä, kun omat voimat jo hiipuu ja kaikkea ei enää käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli vanhuuden turva aikana ennen eläkejärjestelmää. Eläkeläinen saa eläkettä siksi että sillä rahalla hän ostaa ne tavarat ja palvelut, mitkä tarvitsee. Muutoinhan eläkkeen maksussa ei ole järjen häivää.
Sitten kun eläkejärjestelmää ei enää ole (kun 70-luvulla syntyneet joudutaan päästämään eläkkeelle), voidaan joutua kääntymään lasten puoleen jälleen.
Vaikka vanhus on palvelutalossa, hän tarvitsee yllättävän paljon omaisia puolia pitämään. Sitä ei usko, ennen kuin sen itse kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tekisi mieli k*staa omille vanhemmille! Silmä silmästä -tyylillä nyt seuraavat 18v olisi vanhustenpieksömistä tiedossa muutaman kerran viikossa. Sit oltas sujut.
Tajuatko, että ennen vanhaan fyysinen kuritus oli täysin normaali kasvatuskeino?
Mieheni on ollut mulle kiukkuinen, kun en antanut hänen kasvattaa lapsiamme kunnolla. Siis antamalla remmiä silloin, kun ei totella. Sitä hän itsekin on saanut.
Siis ei varmaan kohtuuttomasti, vaan hiukan.
Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.Ei mieheni sitten onneksi antanut sitä vitsaa, mutta eioo tajunnut ajan muuttuneen.
Tajuatko pöljä että mua hakattiin hakkaamisen ilosta, ei kuritettu tuhmuuksista? Mua hakkasi isä siksi kun sitä huvitti! Se nautti siitä! Se hakkasi vyöllä, harjanvarrella, sähköjohdolla, klapilla, mattopiiskalla, vatupassilla. Nyt ei oo mistään pikku risusta kyse.
Todellakin haluan k*staa ja kovaa. Mietin vaan että miten. Ideoita??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli vanhuuden turva aikana ennen eläkejärjestelmää. Eläkeläinen saa eläkettä siksi että sillä rahalla hän ostaa ne tavarat ja palvelut, mitkä tarvitsee. Muutoinhan eläkkeen maksussa ei ole järjen häivää.
Sitten kun eläkejärjestelmää ei enää ole (kun 70-luvulla syntyneet joudutaan päästämään eläkkeelle), voidaan joutua kääntymään lasten puoleen jälleen.
Vaikka vanhus on palvelutalossa, hän tarvitsee yllättävän paljon omaisia puolia pitämään. Sitä ei usko, ennen kuin sen itse kokee.
Aion hylätä paskavanhempani laitokseen. Kai ne siellä elossa pysyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tekee lapsia tiedostamatta tai tiedostaen pääasiassa omaksi vanhuudenturvakseen.
Ei kukaan kustanna ja hyysää lasta aikuiseksi asti ja sitten ei toivo enää muka mitään. Yhteydenpitoa nyt ainakin odottaa saavansa.
Kuka tekee mitenkin, mutta oletettavasti lapsi hankitaan, koska tulee halu hankkia lapsi eli vauvakuume.
Joku hankkii tähän hoivan tarpeeseen koiran.
Oletko kuullut pyyteettömästä rakkaudesta? Se on sitä, että on valmis uhraamaan oman mukavuutensa (jopa elämänsä) rakastamansa ihmisen (puolison, lapsen, muun läheisen) eteen, vapaaehtoisesti?
Ei laske omaa etuaan eikä vaivojaan? Eikä valita siitä kohteelle, että "kun mä jouduin sun eteen niin paljon tekemään, olisit kiitollinen." Eikä odota kiitosta, vaan kohteen hyvinvointi on se suurin kiitos kaikesta.
Mutta se halu hankkia lapsi tulee paljolti siitä itsekkäästi tarpeesta, että tulisi itse rakastetuksi lapsen taholta. Tähän sisältyy sitten se, että se lapsi vielä vanhanaikainen pitää yhteyttä, kun omat voimat jo hiipuu ja kaikkea ei enää käsitä.
Taidat olla lapseton? Minulla halu hankkia lapsia tuli siitä, että koin että minulla oli paljon rakkautta annettavana. Niin paljon, että koin olevani valmis antamaan huolenpitoa ja rakkautta omalle lapselleni. En miettinyt mitä lapsista tulisin aikanaan hyötymään (jos tulisin, voivathan he vaikka muuttaa toiseen maahan).
Vanhemmille, joiden lapset eivät käy heidän luonaan, voisi järjestää kursseja "opi arvostamaan lastasi". Tai "ennen oli vitsa, viina ja rock'n roll, nyt on aika vanhemmuuden-älä menetä lastasi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli vanhuuden turva aikana ennen eläkejärjestelmää. Eläkeläinen saa eläkettä siksi että sillä rahalla hän ostaa ne tavarat ja palvelut, mitkä tarvitsee. Muutoinhan eläkkeen maksussa ei ole järjen häivää.
Sitten kun eläkejärjestelmää ei enää ole (kun 70-luvulla syntyneet joudutaan päästämään eläkkeelle), voidaan joutua kääntymään lasten puoleen jälleen.
Vaikka vanhus on palvelutalossa, hän tarvitsee yllättävän paljon omaisia puolia pitämään. Sitä ei usko, ennen kuin sen itse kokee.
Kaikilla ei ole lapsia. Jotkut taas ovat kohdelleet lapsiaan niin huonosti että heille ei vanhempia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi oli vanhuuden turva aikana ennen eläkejärjestelmää. Eläkeläinen saa eläkettä siksi että sillä rahalla hän ostaa ne tavarat ja palvelut, mitkä tarvitsee. Muutoinhan eläkkeen maksussa ei ole järjen häivää.
Sitten kun eläkejärjestelmää ei enää ole (kun 70-luvulla syntyneet joudutaan päästämään eläkkeelle), voidaan joutua kääntymään lasten puoleen jälleen.
Vaikka vanhus on palvelutalossa, hän tarvitsee yllättävän paljon omaisia puolia pitämään. Sitä ei usko, ennen kuin sen itse kokee.
Lapsena pahoinpidelty ja kaltoinkohdelluksi lapsi ei aikuisena tarvitse vanhan vanhempansa tarvitsevuutta mihinkään; sillä ei ole mitään merkitystä, kuten ei silläkään, missä vanhempi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen tekee lapsia tiedostamatta tai tiedostaen pääasiassa omaksi vanhuudenturvakseen.
Ei kukaan kustanna ja hyysää lasta aikuiseksi asti ja sitten ei toivo enää muka mitään. Yhteydenpitoa nyt ainakin odottaa saavansa.
Kuka tekee mitenkin, mutta oletettavasti lapsi hankitaan, koska tulee halu hankkia lapsi eli vauvakuume.
Joku hankkii tähän hoivan tarpeeseen koiran.
Oletko kuullut pyyteettömästä rakkaudesta? Se on sitä, että on valmis uhraamaan oman mukavuutensa (jopa elämänsä) rakastamansa ihmisen (puolison, lapsen, muun läheisen) eteen, vapaaehtoisesti?
Ei laske omaa etuaan eikä vaivojaan? Eikä valita siitä kohteelle, että "kun mä jouduin sun eteen niin paljon tekemään, olisit kiitollinen." Eikä odota kiitosta, vaan kohteen hyvinvointi on se suurin kiitos kaikesta.
Mutta se halu hankkia lapsi tulee paljolti siitä itsekkäästi tarpeesta, että tulisi itse rakastetuksi lapsen taholta. Tähän sisältyy sitten se, että se lapsi vielä vanhanaikainen pitää yhteyttä, kun omat voimat jo hiipuu ja kaikkea ei enää käsitä.
Taidat olla lapseton? Minulla halu hankkia lapsia tuli siitä, että koin että minulla oli paljon rakkautta annettavana. Niin paljon, että koin olevani valmis antamaan huolenpitoa ja rakkautta omalle lapselleni. En miettinyt mitä lapsista tulisin aikanaan hyötymään (jos tulisin, voivathan he vaikka muuttaa toiseen maahan).
On mulla lapsia. He ovat jo teinejä. Oikeastaan en tiedostanut, miksi lapsia halusin. Tiesin vaan, että niitä haluan.
Nyt kun omat vanhemmat tarvitsevat jo apuja, tajuan, että toivon myös lapsiltani vanhuudessani samanlaista apua. Eli että järjestävät oloni kelvolliseksi, jollen siihen itse kykene ja järjestävät raha-asiani minulle hyviksi. Ja etenkin, että pitävät yhteyttä ja kertovat kuulumisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun tekisi mieli k*staa omille vanhemmille! Silmä silmästä -tyylillä nyt seuraavat 18v olisi vanhustenpieksömistä tiedossa muutaman kerran viikossa. Sit oltas sujut.
Tajuatko, että ennen vanhaan fyysinen kuritus oli täysin normaali kasvatuskeino?
Mieheni on ollut mulle kiukkuinen, kun en antanut hänen kasvattaa lapsiamme kunnolla. Siis antamalla remmiä silloin, kun ei totella. Sitä hän itsekin on saanut.
Siis ei varmaan kohtuuttomasti, vaan hiukan.
Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa.Ei mieheni sitten onneksi antanut sitä vitsaa, mutta eioo tajunnut ajan muuttuneen.
Tajuatko pöljä että mua hakattiin hakkaamisen ilosta, ei kuritettu tuhmuuksista? Mua hakkasi isä siksi kun sitä huvitti! Se nautti siitä! Se hakkasi vyöllä, harjanvarrella, sähköjohdolla, klapilla, mattopiiskalla, vatupassilla. Nyt ei oo mistään pikku risusta kyse.
Todellakin haluan k*staa ja kovaa. Mietin vaan että miten. Ideoita??
Tuohan on kyllä kamalaa. Sua on siis lyöty ihan vaan huvikseen.
Kostamalla et saavuta yhtään mitään. Paras kostoksi on olla ottamatta mallia mokomasta.
Alue: Aihe vapaa
Höpsis. Omat lapseni eivät ole edes vielä muuttaneet omilleen. Ovat teinejä vasta.