Olimme lapsemme kanssa metsäretkellä, vastaan tuli nainen irti olevan ison koiran kanssa ja koira tuli luoksemme

Joka kerta kun olen ollut metsässä lapsen kanssa siellä on tullut irrallaan olevia koiria vastaa ja viime kerralla tuli kaksi isoa koiraa haukkuen ja hyppi päin ja omistaja tuli n. 5 minuutin päästä, lapsi huusi kurkku suorana ja tärisi peloissaan ja omistaja sanoi vaan että "ne on ihan kilttejä". Ja tämän tapauksen jälkeen ei lapsi ole metsään suostunut. Sama kun käyn päivittäin pururadalla lenkillä niin joka kerta tulee vastaan irtonaisia koiria. Kerran juoksi joku iso koira haukkuen ja muristen ja oli oikeesti ihan helvetin pelottava olin ihan varma että se hyökkää kimppuu ja onneksi sain pidettyä itteni vaan ihan liikkumattomana enkä lähtenyt juoksemaan. Omistaja huuteli sitä kauempaa ja jossain vaiheessa se sitten totteli ja lähtivät vilkkaasti pois. Tossa tilanteessaa olisin toivonut omistajalta edes jonkilaista pahoittelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on virkakoira, joka on ajoittain vapaana. Töissä tai koulutustarkoituksissa. Jos menette mätkäisemään sitä kepillä tai kivellä päähän, saatte syytteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Eikä tämä ole vitsi.

Jos koirasi tulee kimppuuni, se on voivoi. Ihmisillä on oikeus puolustautua,

Koirani ei tule sinun kimppuusi, ellet tee jotakin sellaista, että minun täytyisi kehottaa sitä tekemään niin. 

Onkohan suomessa paljonkin tuollaisia ihmisiä, jotka pitävät ja kouluttavat koiraa aseeksi eikä lemmikiksi.

Voi rakas, lukisit mihin viestiin tuo oli vastaus. Meillä on virkakoira, joka on valtion palkkaama, ja tekee työtä ihmisten turvallisuuden eteen. Se on pakko kouluttaa ns. aseeksi eikä lemmikiksi. Se ei myöskään ole lemmikki. Sillä on erilaisia valtuuksia ja vastuita kuin lemmikeillä. Mutta sinulla, tai kenelläkään muulla ei ole lupaa koskea siihen ilman lupaa. 

Miksi sössötät tässä ketjussa tuosta virkakoirastasi! Ei kuulu tähän ketjuun millään lailla!

Nyt puhuttiin koirista jotka ovat vapaana ja tulevat ihmistä kohti uhkaavasti. Virkakoira ei niin tee. Virkakoira ei tule kenenkään pihaan ilman lupaa tai hypi lasta päin tai tule haiselemaan..

Joten mene nyt helev. Tästä ketjusta.

TässäKÄÄN ketjussa ei ole vastauksia siihen, miksi koirat on vapaana ja miksi ne päästetään toisten luo kysymättä lupaa. 

Itse saan laskea ne kerrat ihan yhden käden sormin, kun koira on vapaana ollut. Pari kertaa jossain pellolla ja yhden kerran karkasi rusakon perään ja niinpä tuo vapaana pito loppui sen jälkeen. Koulutuskenttä on ollut ainoa missä vapaana ollut, mutta tietysti siellä ihan luvallista pitää vapaana välillä koulutuksen aikana. Muuten vaan omassa aidatussa pihassa. En voisi kuvitellakaan pitäväni koiraani missään metsässä tai sellaisella paikalla irti missä kulkee ihmisiä. Koirani on ihan kiltti ja tykkää muista koirista, mutta en silti luottaisi. Koskaan ei ole ollut vihainen, mutta välillä sellainen hössöttäjä ja aika raisu, joten en halua mitään tilannetta, että vapaana pitäisin ja hyppäisi esim lasta päin ja tämä kaatuisi. Samaten juuri nuo eläimet, kuten rusakot ovat sellaisia minkä takia on voisi pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun olen ollut metsässä lapsen kanssa siellä on tullut irrallaan olevia koiria vastaa ja viime kerralla tuli kaksi isoa koiraa haukkuen ja hyppi päin ja omistaja tuli n. 5 minuutin päästä, lapsi huusi kurkku suorana ja tärisi peloissaan ja omistaja sanoi vaan että "ne on ihan kilttejä". Ja tämän tapauksen jälkeen ei lapsi ole metsään suostunut. Sama kun käyn päivittäin pururadalla lenkillä niin joka kerta tulee vastaan irtonaisia koiria. Kerran juoksi joku iso koira haukkuen ja muristen ja oli oikeesti ihan helvetin pelottava olin ihan varma että se hyökkää kimppuu ja onneksi sain pidettyä itteni vaan ihan liikkumattomana enkä lähtenyt juoksemaan. Omistaja huuteli sitä kauempaa ja jossain vaiheessa se sitten totteli ja lähtivät vilkkaasti pois. Tossa tilanteessaa olisin toivonut omistajalta edes jonkilaista pahoittelua.

Vie nyt hyvänen aika se lapsi johonkin eri metsään tai metsikköön jossa ei koiria kirmaa ja huolehdi ettei pelko jää pysyväksi. Sinusta se on kiinni.

Tosi ikävää ja omituista,että jotkut pitävät pururadalla koiria vapaana. Eihän niin saisi tehdä. Mutta noin muuten, en ymmärrä miksi ei metsässä kauempana asutuksesta saisi pitää hyvin koulutettua koiraa irti.

Te olette sairaita. Ihan pimeitä. Valtaosa kommentoijista kuuluisi psykiatrisen hoidon piiriin. 

Minua on joskus lapsena, olinkohan 4v, purrut kultainennoutaja kasvoihin. Itse en oikein tapahtunutta muista, mutta minulle on kerrottu, että se oli muutenkin hiukan raivohullu yksilö ja arvaamaton. Siinä on kyllä jo todellista laiminlyöntiä ja osaamattomuutta, että saa kultaisestanoutajasta aggressiivisen. Ihme kyllä en ole koskaan pelännyt koiria, mutta kavahdan kuitenkin irrallaan olevia koiria. Niistä ei voi koskaan tietää.

Kun asuin entisessä asunnossani, omakotitalossa, siinä pihassa kävi jonkun naapurin hirvikoira ärhentelemässä minulle, kun olin pihalla. Oli todella raivostuttava rakki. Tai kaksi niitä oli, mutta toinen ei koskaan räköttänyt tai tehnyt mitään. Tämä toinen räkötti, hyppi ja pomppi edestakaisin, hyökki ja murisi. Omistaja antoi näiden koiriensa joko kulkea pitkin teitä vapaina pitkin päiviä, tai sitten piti niitä pienissä häkeissä 24/7. Vain pari kertaa niillä oli ne hirviliivit päällä, että olivat metsällä.

Vierailija kirjoitti:

TässäKÄÄN ketjussa ei ole vastauksia siihen, miksi koirat on vapaana ja miksi ne päästetään toisten luo kysymättä lupaa. 

Minä pidän joskus metsässä vapaana,ehkä kerran 2-3kk. Ajan autolla aina maalle ja kunnolla kauemmas metsään,harvemmin tulee ketään vastaan. Pidän siksi että koira tarvitsee paljon liikuntaa ja nauttii suunnattomasti vapaana kirmaamisesta. Koira on hyvin koulutettu,tulee luokse kutsuttaessa,on kiltti muille koirille ja ihmisille vauvasta vaariin. Ei "hyökkää" iloisena tuntemattomia päin kuitenkaan tai kaada ketään,koska ystävällisyydestä huolimatta on varautunut vieraita kohtaan ja tulee minun luokseni jos kohtaa vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun olen ollut metsässä lapsen kanssa siellä on tullut irrallaan olevia koiria vastaa ja viime kerralla tuli kaksi isoa koiraa haukkuen ja hyppi päin ja omistaja tuli n. 5 minuutin päästä, lapsi huusi kurkku suorana ja tärisi peloissaan ja omistaja sanoi vaan että "ne on ihan kilttejä". Ja tämän tapauksen jälkeen ei lapsi ole metsään suostunut. Sama kun käyn päivittäin pururadalla lenkillä niin joka kerta tulee vastaan irtonaisia koiria. Kerran juoksi joku iso koira haukkuen ja muristen ja oli oikeesti ihan helvetin pelottava olin ihan varma että se hyökkää kimppuu ja onneksi sain pidettyä itteni vaan ihan liikkumattomana enkä lähtenyt juoksemaan. Omistaja huuteli sitä kauempaa ja jossain vaiheessa se sitten totteli ja lähtivät vilkkaasti pois. Tossa tilanteessaa olisin toivonut omistajalta edes jonkilaista pahoittelua.

Vie nyt hyvänen aika se lapsi johonkin eri metsään tai metsikköön jossa ei koiria kirmaa ja huolehdi ettei pelko jää pysyväksi. Sinusta se on kiinni.

Tosi ikävää ja omituista,että jotkut pitävät pururadalla koiria vapaana. Eihän niin saisi tehdä. Mutta noin muuten, en ymmärrä miksi ei metsässä kauempana asutuksesta saisi pitää hyvin koulutettua koiraa irti.

No hyvänen aika kun eri metsissä ollaan käyty ja kun kammo on tullut nii ei paljon auta selitykset että tässä metsässä ei ehkä tule koiria vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ottamatta kantaa tähän tapaukseen, ei kukaan kyllä voi elää elämäänsä varautuen aina siihen, että ympärillä olevilla ihmisillä on ties mitä pelkoja. Mun mielestä naurettavia nää "no entäs jos olisin ollut koirapelkoinen" -kommentit. No jos jos jos.

Mun mielestä on naurettavaa miten vähän koiranomistajat huomioivat sitä että koirille allergisia ihmisiä on myös aika paljon, aina ei ole kyse välttämättä koirapelosta tai -vihasta vaan oikeasti terveydestä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä idiootteja vaan valitettavasti löytyy. Itselläni on noin polven korkuinen terrieri, joka ei oikein siedä itseään isompia koiria, jotka tunkee iholle ja kerran metsälenkillä yhtäkkiä vastaan juoksi kaksi collieta, jotka ei kyllä olleet äkäisiä, mutta tosiaan oma koirani ahdistuu silti suunnattomasti itseään isommista ja alkoi sitten itse rähistä. Omistajaa ei näkynyt missään, mutta olin onneksi miehen kanssa lenkillä niin tyrkkäsin oman koirani miehen syliin niiden koirien ulottumattomiin ja kun omistaja vihdoin alkoi näkyä noin 100 metrin päässä niin karjaisin, että tuutko ottamaan nämä koiras kiinni niin hän vaan naureskeli, että onks sulla pentu siellä vai, eikä edes kutsunut koiriaan pois, vaikka äkäisenä selitin tilanteen. Lisättäköän vielä, että metsä oli luonnonsuojelualuetta eli siellä ei varsinkaan olisi saanut pitää koiria vapaana. Kyllä vitutti koko loppupäivän taaa tuon kohtaamisen jälkeen. Ja ei todellakaan ole ainut kerta, kun on saanut todistaa näiden idioottien käytöstä ja ajattelemattomuutta.

Juuri tämä. Ja sitten niiden irtokoirien omistajien selitys on, että ei ne mitään tee. Ehkä ei fyysisiä vammoja, mutta entäpä se henkinen puoli? Ei tee hyvää hihnassa olevalle koiralle, että päälle hyökkää irtokoira tai useampi, vaikkei ulkoisia vammoja tulisikaan. En käsitä, ettei kaikki koiranomistajat tätä ymmärrä. Jos pitää koiraansa vapaana, täytyy se olla hallinnassa. Miten edes uskaltavat pitää sellaista koiraa vapaana, joka ei heti kutsusta tule luo? Mitä jos hyökkääävät jonain päivänä väärän koiran luo, sellaisen, joka puree tätä ilman lupaa luokse tulijaa? Eikö edes se huolestuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun olen ollut metsässä lapsen kanssa siellä on tullut irrallaan olevia koiria vastaa ja viime kerralla tuli kaksi isoa koiraa haukkuen ja hyppi päin ja omistaja tuli n. 5 minuutin päästä, lapsi huusi kurkku suorana ja tärisi peloissaan ja omistaja sanoi vaan että "ne on ihan kilttejä". Ja tämän tapauksen jälkeen ei lapsi ole metsään suostunut. Sama kun käyn päivittäin pururadalla lenkillä niin joka kerta tulee vastaan irtonaisia koiria. Kerran juoksi joku iso koira haukkuen ja muristen ja oli oikeesti ihan helvetin pelottava olin ihan varma että se hyökkää kimppuu ja onneksi sain pidettyä itteni vaan ihan liikkumattomana enkä lähtenyt juoksemaan. Omistaja huuteli sitä kauempaa ja jossain vaiheessa se sitten totteli ja lähtivät vilkkaasti pois. Tossa tilanteessaa olisin toivonut omistajalta edes jonkilaista pahoittelua.

Vie nyt hyvänen aika se lapsi johonkin eri metsään tai metsikköön jossa ei koiria kirmaa ja huolehdi ettei pelko jää pysyväksi. Sinusta se on kiinni.

Tosi ikävää ja omituista,että jotkut pitävät pururadalla koiria vapaana. Eihän niin saisi tehdä. Mutta noin muuten, en ymmärrä miksi ei metsässä kauempana asutuksesta saisi pitää hyvin koulutettua koiraa irti.

No hyvänen aika kun eri metsissä ollaan käyty ja kun kammo on tullut nii ei paljon auta selitykset että tässä metsässä ei ehkä tule koiria vastaan.

Taas koirapelkoinen vanhempi tartuttaa samaa asennetta lapseen. Siis ymmärrän kyllä että lapsi saanut kammon jonkun urpon koiranomistajan seurauksena,mutta sinä vastaat jatkosta. Älä lupaa lapselle,että tässä metsässä ei tule koiria vastaan vaan opeta ettei koiria tarvitse pelätä! Vie lapsi tutustumaan pikkuhiljaa johonkin taatusti ystävälliseen,lempeään ja pienehköön koiraan.

Pidän eläimistä, myös koirista vaikka niitä hieman pelkäänkin. Koiranulkoiluttajat ovat ihan mukava lisä katukuvassa, iloisen koiran näkeminen laittaa hyvälle tuulelle. Uutiset koiranmyrkyttäjistä saavat olon surulliseksi ja vihaiseksi, vaikken tekoa hyväksykään niin ymmärrän kyllä mistä myrkyttäjien kiukku kumpuaa. Samasta paikasta kuin irtokissavihakin. Jos joutuu jatkuvasti kärsimään seurauksia toisen lemmikinpidosta niin kyllä se alkaa sapettaa. Etenkin jos omistaja vain nurisee kuinka muun maailman vain pitäisi sopeutua hänen lemmikkinsä menoihin, tietää miten koiria käsitellään ja näin edelleen. Toisille tuntuu yhä olevan mahdotonta ymmärtää etteivät ihmiset tahdo olla tekemisissä heidän koiriensa kanssa. Ei ulkoileva koira ole kellekään ongelma ennen kuin joudut arvuuttelemaan mitä aikeita vapaana kulkevalla, kohti rientävällä eläimellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AV-palsta on oivallinen katsaus kansaan. 90% on aivan sekaisin, ylihysteerisiä, neuroottisia, agressiivisia ja -tyhmiä. 

Tuo koiraviha on jotenkin sairasta, aina ollaan hakkaamassa koira jos sellaisen jossain näkee. Ja olen myös sitä mieltä, että lasten koirapelko on täysin vanhempien aikaansaamaa. Lapsi ei lähtökohtaisesti pelkää eläintä. Joskus eläin voi yllättää (sherlock!), ja siitä saattaa joku pelästyä. Mutta on vanhempien tehtävä purkaa tuo tilanne ja saada lapselle terve suhtautuminen eläimiin. Hysteerinen koirapelko kertoo vanhemmista enemmän kuin riittävästi. 

Meillä on useampi tuttavaperhe, joiden lapset (lähinnä tytöt) ovat hysteerisesti pelänneet koiria. Ja vain koska äitinsä pelkäävät. Pari kertaa tytöt ovat meillä käyneet tutustumassa koiriin, eivätkä ole enää sen jälkeen pelänneet. Että niin syvällä tuo kauhea "koirapelko" on. Nyt sujuvasti silittävät naapurienkin koiria ja jopa ulkoiluttavat.

Äitien terapiaan en puutu. 

Tämä. Ihminen on eläin itsekin ja mielestäni terveellä ihmisellä lähtökohtaisesti pitäisi olla kunnioittava suhtautuminen eläimiä kohtaan. Voi olla ettei erityisesti pidä tai välitä,mutta tuollainen VIHA ja hakkaamisella,myrkyttämisellä ym.fantasiointi ja pelottelu on yksinkertaisesti sairasta. Tuskin tuottaisi näille vaivaa tehdä noita sadistisia tekoja ihmisellekään. Lähestulkoon AINA koirapelon syynä on pelon tartuttanut vanhempi.

Olen samaa mieltä siitä, että koiran pahoinpitelemisellä tai tappamisella fantasiointi on sairasta. Toivottavasti suurin osa noista tämänkin ketjun tappamisviesteistä ovat jonkun provon kirjoittamia.

Mutta tuosta viimeisestä lauseesta olen eri mieltä. Monien koirapelko syntyy vasta kouluiässä, kun koira käyttäytyy uhkaavasti tai hyökkää lapsen ollessa koulumatkalla. Ja jotkut alkavat pelätä koiria vasta aikuisena - kuten tässäkin ketjussa kävi sille kainalosauvan kanssa liikkuneelle.

Toki on niitäkin vanhempia, jotka tartuttavat oman pelkonsa lapseen. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että näiden vanhempien pelon taustalla voi hyvinkin olla vanhemman oma ikävä kohtaaminen koiran kanssa joskus lapsuudessa?

Rakastan koiria, ,lapsuuskodissa oli useampi ja vanhemmillani on yhä mutta meille ei voi oikein ottaa koska mies on niin allerginen.

Silti on pelottava tilanne, kun kohtaa keskellä metsää irrallaan olevan koiran joka joko pelkää sinua tai kokee sinut uhaksi jolloin purruksi tulemisen riski on todellinen. Vaihtoehtoja on poistuminen hitaasti katsekontaktia vältellen, napakka käsky poistua. . Tai kiivetä puuhun. Olen kahdesti ollut tässä tilanteessa, sienimetsällä kun jonkun rotikka oli lähtenyt karkuun mökkipihasta ja pienessä metsässä ihan kotini vieressä, tällä kertaa kyseessä oli sekarotuinen ja da

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa metsässä retkeillessän minulla on aina mukana karamellivärillä värjättyä etikkavettä pienessä suihkupullossa.  Kun jonkun idiootin koira kulkee irrallaan ja tulee haistelemaan, niin suihkautan siitä. Sen jälkeen tiedustelen koiran omistajalta, että onko hänellä mitään käsitystä metsästyslaista.

Tähän aikaan vuodesta saa kyllä metsästylain puolesta pitää vapaana.  Maalis- elokuussakin niin, että koira on välittömästi kytkettävissä. Sama koskee kissoja.

Ei saa ilman maanomistajan lupaa.

Anopillani on kultainennoutaja, joka ei tottele häntä sitten yhtään. Lapseni pelkää ainakin tätä koiraa, koska ei tottele ja aina kun menee käymään, tottakai sen rakin pitää antaa rähjätä ja hyppiä aikuista ihmistä leukaan, kun lapsi sylissä. Ja kamala hössötys päällä koiralla, jota anoppi vielä tehostaa "Kuka tuli, kuka tuli" jankutuksella koiralle.

Kerran minulta meinasi mennä hampaat huulen läpi, kun hyppäsi leukaani kun seisoin, enkä ole todellakaan lyhyt. Ja aina on jalkapöydät naarmuilla ja haavoilla, kun ravaa ihan hulluna jalkojen päällä. Aina kun koira tulee lähelle lastani, tämä menee ihan hysteeriseksi ja tärisee ja itkee. Jos koira on toisella puolen vaikka aitaa, katselee kiinnostuneena sitä. Pieniä koiria haluaa mennä katsomaan, jos näkee jossakin, eikä pelkää, kun koirat olleet aina rauhallisia. Mutta tätä anopin koiraa pelkää, koska se ei rauhoitu.

Kun lapsi oli vasta kuukauden ikäinen ja kävimme anopilla, koira hyökkäsi heti turvakaukaloon ja yritti näykkäistä lasta samantien kun päänsä sinne sai. Nappasin koiraa niskavilloista kiinni ja sellaista läksytystä se rakki ei eläessään ole saanut. Mutta rauhoittui salamana ja painui omaan petiinsä. Anoppi yritti minua läksyttää, kun ei koiraparalle mussukalle saa huutaa, mutta saipa anoppikin osansa, minun lapseni kimppuun ei yksikään rakki käy, siitä pidän huolen. Ja koira on jo melkein 10v, joten ei ole mikään pentu ollut enää pitkään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

sama kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehhee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on virkakoira, joka on ajoittain vapaana. Töissä tai koulutustarkoituksissa. Jos menette mätkäisemään sitä kepillä tai kivellä päähän, saatte syytteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Eikä tämä ole vitsi.

Ei siihen mitään väkivaltaa tarvita. Taskut täyteen ksylitolipastilleja vaan. Koira hoitaa syömisen ja viikatemies loput. 

Tämä on muuten testattu juttu. Koiranomistaja on vastuussa koirastaan, ei se satunnainen vastaantulija, joka ottaa nenäliinan taskustaan ja pudottaa samalla pastillit.

Nimenomaan. Itselläni on usein ksylitolipastilliaski takin taskussa, enkä taatusti lähtisi keräilemään niitä maasta, jos joku satunnainen vapaana juokseva koira kävisi kimppuun. Siinähän olisi omistajalle ylläri sitten, kun ehtisi paikalle. 

Hätävarjelu on eri asia kuin tahallinen satuttaminen. Ei sitä tavallista murtovarastakaan saa mennä ampumaan.

Hyökkäävän koiran voi tarvittaessa vaikka tappaa. Koiran omistaja on vastuussa koirastaan. Jostain syystä ihmiset närkästyvät, kun esim. potkaisen vieraita irtokoiria, että eivät tule koirani lähelle. Minulle on aivan yhden tekevää mikä lähestyvän koiran motiivi tai mielentila on. Jos pääsee iholle, niin se on suru sille koiranomistajalle ei minulle.

Kunnon koiraviha ketju taas. Menkää hoitoon, ei oo normaalia pelätä jotaki koiraa noin paljon :D

Hauskinta on olla kissan kanssa lenkillä ja jonkun irti oleva koira juoksee suoraan luokse, eikä siinä vaiheessa tottele omistajaansa ollenkaan. Ihan oikeasti pitäisi varautua myös siihen, että ulkona on muitakin eläimiä kuin se oma koira. Onneksi kissan turvana on sekä minä että oma iso koira. Siinä missä molemmat tulevat toisten eläinten kanssa hyvin toimeen ja pärjäävät esim. junan lemmikkivaunussa ongelmitta, ei kumpikaan ole tyytyväinen kun vieras eläin juoksee suoraan päin. Koira etenkin on hyvin suojelevainen kissaa kohtaan. Molempia pidän kyllä irti silloin kun saa, mutta ainoastaan mökillä jossa on kymmeniä kilometrejä joka suuntaan omaa metsää. Koira tulee välittömästi luokse kun kutsun ja kulkee metsässäkin lähellä minua. Kissa taas on ollut irti vasta siinä vaiheessa, kun sekin tietää tasan tarkkaan mitä tarkoittaa ”tänne” ja ei lähde juoksemaan yhtään minnekään, lähinnä vain seuraa joko minua tai koiraa. Tämä on joillekin ilmeisesti ihan mahdoton ymmärtää, että sitä koiraa ei todellakaan pidetä irti taajamassa eikä edes sen ulkopuolella jos se ei ole välittömästi kytkettävissä. Se tarkoittaa sitä, että se koira (tai kissa) tulee aina luokse kun kutsuu ja omistaja on näköyhteydessä eläimeensä. Silti etenkin keskustassa tulee vastaan idiootteja, joiden koirat juoksee meidän luokse ja sitten ulistaan siitä, että kissa sähisee ja huitoo tassulla ja koira murisee. No ylläri, kun kouluttamaton rakkisi tunkee kiinni.