Lue keskustelun säännöt.
Olimme lapsemme kanssa metsäretkellä, vastaan tuli nainen irti olevan ison koiran kanssa ja koira tuli luoksemme
09.09.2018 |
Omistajan koettamattakaan estää. Näin heti ettei koira ollut vihainen, annoin käden haisteltavaksi ja poikakin taputti koiraa. Mutta omistajan käytöstä en ymmärrä ! On koirapelkoisia ihmisiä, jotka tulisivat hysteerisiksi jo irti juoksevasta Mopsista saati Berhnandinkoirasta.
Kommentit (325)
On pakko vastata tuohon koirapelosta kirjoittavalle, vaikka se provoa onkin. Mutta mitä luulet, miten paljon on moni vanhempi lapsen pelon eteen tehnyt töitä, että se menisi pois? Itsekin saanut kulkea todella pitkän tien lapsen kanssa, että ollaan siinä missä nyt. Tähän on auttanut koulutettu lukukoira ja aika.
Mutta voin kertoa miten turhauttavaa on, kun selität pienelle lapselle kerta toisensa jälkeen että kaikki ok, ei mitään hätää, koira on kaukana, jatketaan matkaa. Ja sitten kohdalle sattuu kerta toisensa jälkeen Ääliö isolla Ä:llä, joka päästää koiransa kysymättä lapsen luo. Kerran lapsi istui rattaissa kun flexissa ollut Rotweiler työntää päänsä lapsen naamaan kiinni. Se oli sitten aina aloitettava alusta. Eikä lapsen kanssa voinut tehdä niinkään, että ei sitten liikuta missään kun niitä koiria on kaikkialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koirapelkoinen lapsi. Miksi? Koska hänen ollessaan 2-vuotias kävin hakemassa lumilyhdylle kynttilää lapsen odottaessa ovella. Samaan aikaan kun tulin takaisin, tuli naapuri lenkiltä ja päästi kaksi dobermannia vapaiksi rappuun. Molemmat syöksyivät ovellemme lapseni luo, toinen haukkui ja murisi, toinen hyppäsi päin ja lapseni kaatui. Syöksyin nappaamaan lapseni pois tuosta sirkuksesta, mutta omistaja vain nauroi ja sanoi, etteivät nämä koirat mitään tee. Minä koiraihmisenä en ollut siitä murinasta ja haukkumisesta yhtään samaa mieltä ja lapsi itki aivan paniikissa. Molemmat koirat olivat lapseni korkuisia eli siis aika pelottavia tuon kokoiselle.
Olisiko mahdollista, että niitä koiria, ei isoja eikä pieniä, päästetä vapaina minnekään eikä varsinkaan paikkoihin, missä voivat aiheuttaa traumoja lapsille? On turhauttavaa yrittää saada koirakammoa pois vain, koska koiranomistajiin kuuluu niitä, joiden mielestä hänen ei tarvitse välittää muiden saamista traumoista.
Todellisuus:"murina" oli hengitystä ja lapsesi kaatui ihan itse. Jos olisi hyökännyt olisi purrut suoraan.
Mitä sitten? Luulet ettei traumaa pienelle lapselle jää jos koirat eivät tarkoittaneet pahaa? T. 2 vuotiaana kiltin, mutta leikkisän ison koiran alle jäänyt ja vieläkin pelkään kuollakseni isoja koiria näin 30 vuotiaana.
Mulla on vähän sama kokemus: isokokoinen ja leikkisä koira lähti juoksemaan perään ja hyppäsi päälle, kun olin pieni lapsi. Kuulostaahan se mitättömältä, mutta kun omassa perheessä tai lähipiirissä ei koiria ole ollut niin tuo oli aika lailla ensikokemus koirista itselleni. Vielä 25-vuotiaana pelkään kuollakseni koiria, olen saanut paniikkikohtauksia irrallaan juoksevien koirien rynnätessä kohti lenkkipolulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa metsässä retkeillessän minulla on aina mukana karamellivärillä värjättyä etikkavettä pienessä suihkupullossa. Kun jonkun idiootin koira kulkee irrallaan ja tulee haistelemaan, niin suihkautan siitä. Sen jälkeen tiedustelen koiran omistajalta, että onko hänellä mitään käsitystä metsästyslaista.
Koirien kiinnipitoaika on sen mukaan 1.3. - 19.8.
Ja kun on koirien "irrallaan oloaika", niin koira saa olla irrallaan vain omistajansa omilla mailla tai niillä mailla, joihin omistaja on vuokrannut metsästysoikeuden. ELI jos koirulin omistajalla ei ole omaa metsää eikä vuokrattua metsästysoikeutta, niin se piski EI SAA olla metsissä vapaana edes 20.8 - 28.2 välisenä aikana.
Näitä koiria alkaa olemaan Suomessa jo niin järkyttävän paljon, että siihen omistamiseen ja hallintaan olisi tehtävä jotain rajoituksia ja kiireesti.
Kaduilla on niin lahopäisen näköisiä ulkoiluttajia, että pitäisi saada pitää asetta mukana.
Tämän koira-ongelman voisi tosissaan ottaa ratkaistavaksi joku tai jokin taho.
Jos yksinäisyys kalvaa, niin ei siihen koira ole ratkaisu. Järjetön ajatuksenakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on virkakoira, joka on ajoittain vapaana. Töissä tai koulutustarkoituksissa. Jos menette mätkäisemään sitä kepillä tai kivellä päähän, saatte syytteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Eikä tämä ole vitsi.
Jos koirasi tulee kimppuuni, se on voivoi. Ihmisillä on oikeus puolustautua,
Koirani ei tule sinun kimppuusi, ellet tee jotakin sellaista, että minun täytyisi kehottaa sitä tekemään niin.
Onkohan suomessa paljonkin tuollaisia ihmisiä, jotka pitävät ja kouluttavat koiraa aseeksi eikä lemmikiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa tähän tapaukseen, ei kukaan kyllä voi elää elämäänsä varautuen aina siihen, että ympärillä olevilla ihmisillä on ties mitä pelkoja. Mun mielestä naurettavia nää "no entäs jos olisin ollut koirapelkoinen" -kommentit. No jos jos jos.
Iso tai muuten voimakas koira otetaan aina pelotteeksi toisia ihmisiä vastaan.
Miksi siis omistaja päästää koiran irti yleisellä paikalla, kun se on pelote ?
Sama kun pitäisi puukkoa paljaana esillä yleisellä paikalla; pääsisi saman tien poliisin kanssa tekemisiin.
En pelkää koiria eikä nuuskimaan tulo sinänsä häiritse mua. Mutta kun vapaana oleva rotweileri puree housun läpi haavan ja omistaja toteaa että "se on sellainen näpsijä kun se on vielä pentu". Teki mieli nostaa meteli, mutta kun ukko oli liikkeellä viiden alakouluikäisen tai nuoremman mukulan kanssa, ajattelin että kyllä hän vielä rangaistuksensa saa. Sääli lapsia, vasikankokoinen " näpsijä" on tosi kiva.. Koirakortti pakolliseksi heti ja idiootit omistajat saunan taakse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut potkaisemaan koiraa joka tuli omakotitalomme pihalle missä taapero. Koira kaatoi lapsen ja alkoi nuuskimaan ilmeisesti vaipan takia intensiivisesti maassa makaavaa lasta kuka itki. Koira ulvahti ja omistaja ryntäs pihalle raivoamaan. Lapsi sylissäni kaivoin kännykän esiin ja aloin videoimaan tilannetta ja sNoin videoon että koira ja nainen luvatta pihallamme ja koira hyökännyt lapseni kimppuun. Häipyivät nopeasti mutta lapseni itkee yhä aina kun isompi koira tulee näköeteäisyydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa tähän tapaukseen, ei kukaan kyllä voi elää elämäänsä varautuen aina siihen, että ympärillä olevilla ihmisillä on ties mitä pelkoja. Mun mielestä naurettavia nää "no entäs jos olisin ollut koirapelkoinen" -kommentit. No jos jos jos.
Kyllä se lemmikin omistajana on varauduttava siihen ettei ympäröivä maailma kuljekaan turren navan ympärillä.
Ja kyllä sinun on varauduttava siihen, ettei ympäröivä maailma kuljekaan juuri sinun napasi ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen onko koirien omistajat jotenkin itsekkäitä ja epäsosiaalisia, kun ei haluta ymmärtää, että meitä koirakammoisia on suht paljon. Empatiakykyä ja käytöstapoja kiitos.
Kerran lapsena tapahtui niin, että poljin pyörää, kun yhtäkkiä jostain perääni juoksi vapaana pidetty rotikka. Kävi takaapäin kiinni. Onneksi sai iskettyä hampaat vaan paitaan. Paidasta lähti kaistale irti.
Pitäkää ne piskinni kiinni!Minua ei kiinnosta muiden todellisuuteen pohjautumattomat pelot.
Eikä minua se miten koirallesi käy jos tulee minun lähelleni.
Jos koiranomistaja on niin tyhmä, että ei pidä koiraansa kiinni eli huolehdi eläimen turvallisuudesta, niin se tehtävä ei kuulu muillekaan.
Tästä lähtien pyöräillessä en väistele piskejä vaan on ihan onnen kantamoinen , jos kolahtaa.
Olen itse eläinrakas, mutta eläimen pito vaatii päähän muutakin kuin sahanpurua.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut potkaisemaan koiraa joka tuli omakotitalomme pihalle missä taapero. Koira kaatoi lapsen ja alkoi nuuskimaan ilmeisesti vaipan takia intensiivisesti maassa makaavaa lasta kuka itki. Koira ulvahti ja omistaja ryntäs pihalle raivoamaan. Lapsi sylissäni kaivoin kännykän esiin ja aloin videoimaan tilannetta ja sNoin videoon että koira ja nainen luvatta pihallamme ja koira hyökännyt lapseni kimppuun. Häipyivät nopeasti mutta lapseni itkee yhä aina kun isompi koira tulee näköeteäisyydelle.
On kyllä sellaista ylireagointia,että omalla hysteerisellä käytöksellä ja sekoilulla vain voimistit lapsen traumaa. Siis ei tietenkään koiria saa vapaana pitää,mutta meilläkin koira onnistui kerran karkaamaan autosta kun näki jäniksen kadulla. On kiltti ja hyvin koulutettu,mutta metsästyskoirana jäniksen nähdessään meni käskyt kuuroille korville. Juoksi jonkun pihaan,josta nappasimme heti kiinni. Olisi lapsiin tottuneena perhekoirana voinut hyvin nuuhkia taaperoa ja sinä olisit potkinut ja huutanut hysteerisenä. Pelkäät ilmeisesti itsekin koiria aikalailla ja tartutat pelkosi myös lapseen. Miksi et vain nostanut lasta syliin ja poistunut sivummalle tai sisälle?
Käsitin että koira ei ollut mitenkään aggressiivinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ihmetellyt millainen ihminen myrkyttää koiria,mutta tämän keskustelun jälkeen ei tarvitse miettiä. Kai te tajuatte olevanne mielisairaita? Siis koirapelko on ymmärrettävää, se ettei pidä koirista on ymmärrettävää,mutta eläinten tappamisesta fantasioiminen ei ole. Se ei ole enää tervettä vaan pelkonne/vihanne on jo sairaalla tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Koiria on käsittämättömän paljon ja yllättävän usein ne eivät ole yhtään omistajansa hallinnassa :(
Mekin asutaan kaupungissa, omakotitaloalueella ja kaikenlaista rakkia lappaa vähän väliä pihaan irrallaan. Nyt saatiin tukevampi portti kadun puolelle, joten toivottavasti vähenee. Kuopus pelkää koiria ja minä inhoan. Ällöttävän hajuisia ja inhottaa se kuolaaminen/nuoleminen, yäh.
Lapsenlapseni rakastaa koiria ja koirat vaistoavat sen ja tulevat luokse ja nuolevat naamaa ym. MUTTA jokaisen kohtaamisen jälkeen naama tuli täyteen punaista ihottumaa ja lääkäri kielsi ehottomasti, ettäkoirat ei saa nuoleskella naamaan(oli allerginen sille kuolalla)
Pitäkää siis ne koirat poissa lasten naamoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira"pelkoiset" tässä ketjussa kilvan uhoavat miten tappavat tuosta noin vaan koiria, pelätä ehtii ilmeisesti vasta kotona AV:n ääressä :D Ja ilmeisesti kantavat erilaisia aseita, veitsiä sun muita mukana varmuuden vuoksi, mukamas. Ahahaha ihanat avohoitopotilaiden kokoontumisajot täällä :D
Vierailija kirjoitti:
AV-palsta on oivallinen katsaus kansaan. 90% on aivan sekaisin, ylihysteerisiä, neuroottisia, agressiivisia ja -tyhmiä.
Tuo koiraviha on jotenkin sairasta, aina ollaan hakkaamassa koira jos sellaisen jossain näkee. Ja olen myös sitä mieltä, että lasten koirapelko on täysin vanhempien aikaansaamaa. Lapsi ei lähtökohtaisesti pelkää eläintä. Joskus eläin voi yllättää (sherlock!), ja siitä saattaa joku pelästyä. Mutta on vanhempien tehtävä purkaa tuo tilanne ja saada lapselle terve suhtautuminen eläimiin. Hysteerinen koirapelko kertoo vanhemmista enemmän kuin riittävästi.
Meillä on useampi tuttavaperhe, joiden lapset (lähinnä tytöt) ovat hysteerisesti pelänneet koiria. Ja vain koska äitinsä pelkäävät. Pari kertaa tytöt ovat meillä käyneet tutustumassa koiriin, eivätkä ole enää sen jälkeen pelänneet. Että niin syvällä tuo kauhea "koirapelko" on. Nyt sujuvasti silittävät naapurienkin koiria ja jopa ulkoiluttavat.
Äitien terapiaan en puutu.
Tämä. Ihminen on eläin itsekin ja mielestäni terveellä ihmisellä lähtökohtaisesti pitäisi olla kunnioittava suhtautuminen eläimiä kohtaan. Voi olla ettei erityisesti pidä tai välitä,mutta tuollainen VIHA ja hakkaamisella,myrkyttämisellä ym.fantasiointi ja pelottelu on yksinkertaisesti sairasta. Tuskin tuottaisi näille vaivaa tehdä noita sadistisia tekoja ihmisellekään. Lähestulkoon AINA koirapelon syynä on pelon tartuttanut vanhempi.
Miksi koiranomistajien on niin vaikea ymmärtää, että koira on pidettävä kiinni? Olen itse eläinrakas ja pidän siis myös koiristakin, mutta täytyy olla kuitenkin realisti. Koiralla on omat viettinsä ja vaistonsa, jotka vievät koiraa arvaamattomasti vaikka kuinka tottelevainen ja kiltti olisi. Koskaan ei voi tietää mikä saa koiran esim. pelkäämään ja reagoimaan arvaamattomalla tavalla.
En yhtään ihmettele että vuosittain Suomessa tapahtuu noin 500 koirahyökkäystä päivässä. 500! Se on enemmän kuin yksi joka päivä! Koira on edelleen sudesta jalostettu, ja vaikka kuinka tuntuu että susi on jo kaukainen sukulainen sille pikku puudelille, niin silti suden geenejä on jokaisessa koirassa.
Koittakaa ymmärtää, että vaikka ei olisikaan koirapelkoinen ihminen (kuten minä), nin silti hieman jähmettyy pelosta kun vieras koira juoksee vapaana päin. En voi tietää onko koira ehkä vaarallinen vai ei. Koittakaa jo tajuta se, koiranomistajat. Rakastan siis kaikkia eläimiä, mutta järki on pidettävä päässä!
Pippurisumute tepsii sekä koiraan että omistajaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on virkakoira, joka on ajoittain vapaana. Töissä tai koulutustarkoituksissa. Jos menette mätkäisemään sitä kepillä tai kivellä päähän, saatte syytteen virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta. Eikä tämä ole vitsi.
Jos koirasi tulee kimppuuni, se on voivoi. Ihmisillä on oikeus puolustautua,
Koirani ei tule sinun kimppuusi, ellet tee jotakin sellaista, että minun täytyisi kehottaa sitä tekemään niin.
Onkohan suomessa paljonkin tuollaisia ihmisiä, jotka pitävät ja kouluttavat koiraa aseeksi eikä lemmikiksi.
Voi rakas, lukisit mihin viestiin tuo oli vastaus. Meillä on virkakoira, joka on valtion palkkaama, ja tekee työtä ihmisten turvallisuuden eteen. Se on pakko kouluttaa ns. aseeksi eikä lemmikiksi. Se ei myöskään ole lemmikki. Sillä on erilaisia valtuuksia ja vastuita kuin lemmikeillä. Mutta sinulla, tai kenelläkään muulla ei ole lupaa koskea siihen ilman lupaa.
Törmäättekö useinkin aggressiivisiin koiriin? Mietin vain, kun itse olen törmännyt oikeastaan vain kerran elämäni aikana. Silloin omistajaltaan irti päässyt rotikka hyökkäsi toisen koirani kimppuun, kun olimme lenkillä kaverini kanssa. Kaverini sitten voimakkaampana riuhtaisi tämän koiran irti omastani. Rotikan omistaja juoksi paikalle ja potkaisi koiraansa. No, en ihmettele miksi koira käyttäytyi niin arvaamattomasti jos sitä potkimalla koulutetaan.
On todella ikävä lukea ihmisten huonoista koirakokemuksista täällä. Varmasti ne voivat traumatisoida pahastikin. Suurin osa koirista kuitenkin on ihmisille ystävällisiä ja niitä kyllä voi pitää metsässä tai jäätiköllä irti ilman pelkoa siitä, että ne menisivät vieraiden ihmisten luokse ilman lupaa. On inhottavaa, että vastuuttomien omistajien takia koiraviha kasvaa.
Siinä meillä on taas yksi nti Puupää.