Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko miehen löytäminen rakettitiedettä?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.
Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.
Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.
Minä en ole tyytynyt koskaan. Tapasin unelmieni miehen 52-vuotiaana ja salamarakastuin.
Tietysti jos unelmanaisesi on parikymppinen ja olet itse nelikymppinen, niin jpudut tyytymäön, mutta vika on silloin epärealistisissa odotuksissasi.Ei mulla ole mitään tollasta ongelmaa. Ihastun vain harvoin, ei sille mitään voi. Sanotaanko että tähän mennessä on ollut viisi ihastusta, joiden kanssa olisin voinut seurustella. Olivat vain yksipuolisia. Ja kyllä, kaikki ovat olleet todella lähellä omaa ikääni. Tasoteoria jne. Ei sitä ihastumista voi pakottaa ja maku on mikä on.
Ja sitten pitää tyytyä vai? Mitään tasoteoriaa ei ole. On vain eri ihmisten makuasioista. Joillain ne makuasiat ei riitä siihen mitä voisi saada (esim hopeakettu vs. parikymppinen instakaunotar).
Juu ehkä olisi parempi tosiaan tyytyä. Ei se elämä ole hyvää yksin ja kyllä siitä sinkkuudesta ainakin itselle on haittaa. Ikä tietenkin tekee epätoivoiseksi. Eihän se oikein ole.
Mikäs siinä. Jokainen olkoon suhteessa omista syistään, oli se sitten raha tai mikä vaan. Kunhan siitä on rehellinen toiselle niin antaa mennä.
Ps. Epätoivo karkottaa muut ihmiset. Kannattaa siis katsella toisia epätoivoisia että pääset edes tyytymään.
Enhän mä enää epätoivoinen ole. Nuorempana todella ihastuneena olin varmasti epätoivoisen ihastunut, mutta nyt siis tyytyisin suhteeseen mukavuuden halusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin kuvitella johtuvan myös kasvatuksesta. Meille on luettu satuja kuinka komea prinssi tulee ja rakastuu naiseen ja he elävät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Tvstä on tuijotettu Disneyn elokuvia joissa kauniit ihmiset löytävät toisensa.
Sitä sitten haetaan vaikka elämän loppuun asti. Pelastavaa prinssiä. Ja miehet prinsessaa.
Jos ei sitä löydy, tyydytään kehen vaan.
Mutta ei onnistu tule kun löytää prinssin tai prinsessan, joka rakastaa sua. Se tulee kun rakastat itseäsi ja teet sen mistä nautit. Ja annat mahdollisuuden myös kumppanille, joka ei ole ehkä sellainen, josta oot aina unelmoinut..
Ja sitten pitää tyytyä vai? Mitään tasoteoriaa ei ole. On vain eri ihmisten makuasioista. Joillain ne makuasiat ei riitä siihen mitä voisi saada (esim hopeakettu vs. parikymppinen instakaunotar).[/quote]
Juu ehkä olisi parempi tosiaan tyytyä. Ei se elämä ole hyvää yksin ja kyllä siitä sinkkuudesta ainakin itselle on haittaa. Ikä tietenkin tekee epätoivoiseksi. Eihän se oikein ole.[/quote]
Teetkö itsesi onnelliseksi tuolla tavalla ajattelemalla? Entä sitten, kun arki astuu suhteeseen eikä se kumppani enää olekaan se oman onnen lähde? Itse olen ratkaissut asian niin, etten huolehdi tästä asiasta liikaa vaan keskityn rakentamaan itselleni mielekkään elämän - ihan itsekseni. Sitä löytyykö oikeanlainen kumppani vai ei, ei loppuviimeksi voi kauheasti kontrolloida... Usein jos keskittyy siihen mikä elämästä puuttuu, missaa kaikki ne asiat mitkä elämässä onkin hyvin 😊 Näkökulman muutos voisi auttaa..Tämä vain minun pieni mielipide...
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten pitää tyytyä vai? Mitään tasoteoriaa ei ole. On vain eri ihmisten makuasioista. Joillain ne makuasiat ei riitä siihen mitä voisi saada (esim hopeakettu vs. parikymppinen instakaunotar).
Juu ehkä olisi parempi tosiaan tyytyä. Ei se elämä ole hyvää yksin ja kyllä siitä sinkkuudesta ainakin itselle on haittaa. Ikä tietenkin tekee epätoivoiseksi. Eihän se oikein ole.
Teetkö itsesi onnelliseksi tuolla tavalla ajattelemalla? Entä sitten, kun arki astuu suhteeseen eikä se kumppani enää olekaan se oman onnen lähde? Itse olen ratkaissut asian niin, etten huolehdi tästä asiasta liikaa vaan keskityn rakentamaan itselleni mielekkään elämän - ihan itsekseni. Sitä löytyykö oikeanlainen kumppani vai ei, ei loppuviimeksi voi kauheasti kontrolloida... Usein jos keskittyy siihen mikä elämästä puuttuu, missaa kaikki ne asiat mitkä elämässä onkin hyvin 😊 Näkökulman muutos voisi auttaa..Tämä vain minun pieni mielipide...
Ei musta varmaan tämän onnellisempaa tule. Ei ole enää vuosiin ollut mitään ihastusta, joten miksi ei voisi tyytyä mukavaan naiseen. Tietty tekisin selväksi etten ole ihastunut. Aika heikot mahikset taitaa olla jos rehellinen on :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.
Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.
Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.
Olen 38-vuotias. Ensimmäisellä kerralla tyydyin, enkä tee samaa virhettä uudelleen. Nyt olen löytänyt miehen, johon en todellakaan ole tyytynyt, vaan joka päivä ihmettelen, miten hyvä tuuri minulla oli, kun löysin hänet ja hänkin halusi minut.
Nro 53 on vuotta vanhempi, ja samankaltaisella historialla täsmälleen samaa mieltä.
Täältä löytyy yksi lisää samoilla linjoilla. Ikää en koe tarpeelliseksi sanoa kun en usko että sillä on merkitystä. Uskon että eheän merkitsee että nämä tyytyvät eivät ole olleet suhteessa. Eivät tajua ettei yksinäisyyteen auta kuka vaan vaan juuri se oikea ihminen.
Pelkkä suhde jonkun vaan kanssa pahentaa yksinäisyyttä kun näkee ja tietää että omassa suhteessa ei ole sitä rakkautta ja kumppanuutta mitä muilla vaan on ihan yksin siinä suhteessa, ei edes sen kanssa jonka kanssa saattaa jakaa vuoteen, vaan ihan ypöyksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.
Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.
Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.
Olen 38-vuotias. Ensimmäisellä kerralla tyydyin, enkä tee samaa virhettä uudelleen. Nyt olen löytänyt miehen, johon en todellakaan ole tyytynyt, vaan joka päivä ihmettelen, miten hyvä tuuri minulla oli, kun löysin hänet ja hänkin halusi minut.
Nro 53 on vuotta vanhempi, ja samankaltaisella historialla täsmälleen samaa mieltä.
Täältä löytyy yksi lisää samoilla linjoilla. Ikää en koe tarpeelliseksi sanoa kun en usko että sillä on merkitystä. Uskon että eheän merkitsee että nämä tyytyvät eivät ole olleet suhteessa. Eivät tajua ettei yksinäisyyteen auta kuka vaan vaan juuri se oikea ihminen.
Pelkkä suhde jonkun vaan kanssa pahentaa yksinäisyyttä kun näkee ja tietää että omassa suhteessa ei ole sitä rakkautta ja kumppanuutta mitä muilla vaan on ihan yksin siinä suhteessa, ei edes sen kanssa jonka kanssa saattaa jakaa vuoteen, vaan ihan ypöyksin.
Olen siis kerran ollut tyytymissuhteessa eikä ollut minun juttu. Nyt 40v lähenee ja harkitsen taas tyytymistä. Ehkä virhe ja joku ikäkriisi. Tosin ihastuksia ei ole ollut lähes 10 vuoteen, joten...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.
Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.
Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.
Yksinoloosi auttaa siis olla ihan kenen vaan kanssa? Vai onko se jotain mikä näyttää hyvältä ulos päin kun sinulla on joku nainen edes?
Jos rahan takia menet yhteen jonkun kanssa olet golddigger. Kai sen tiesit?Tietenkin seura auttaa yksinoloon. Tietenkin nainen olisi mukava ja joku jonka kanssa on paljon yhteistä. Ei vain tähän ikään mennessä ole löytynyt oikeaa suhdetta, tuskin löytyykään.
Voit myös jutella bussissa vierustoverille mukavia. Miksi siihen suhdetta sotkemaan mukaan?
Olen kokenut ihan ok suhteen ja se vain pahensi yksinäisyyttä kun oli suhteessa jossa tosi ettei ole sitä samaa mitä muilla on. Kun tiesi olevansa vain suhteessa eikä parisuhteessa. Tiesi olevansa yksin vaikka vieressä on toinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama mulle, vaikka kuinka kipuilette.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa
- DI
Tämä on niin epälooginen väite, että epäilen, voiko sen kirjoittaja olla DI vai onko hänen järkensä vain naisvihan sumentama.
Jos kerran naiset ovat nirsompia kuin miehet, ja syntyy pareja, joissa on mies ja nainen, nii on tietenkin todennäköisempää, että nimenomaan nainen on se, joka on joutunut tyytymään.
Mitä sä selität? Halutusta naisesta on kymmenet kiinnostuneet, nainen valitsee parhaan. Loput miehistä tyytyvät johonkin akkaan.
Mitä ihmettä SÄ selität?
Halutusta miehestä on kymmenet kiinnostuneet, mies valitsee parhaan. Loput naisista tyytyvät johonkin ukkoon tai ovat yksin.Eli 1/10 miehestä ja naisesta löytää hyvän kumppanin, loput 9/10 joutuvat tyytymään toisiinsa
eri
Mielenkiintoine väite. Mistä tiedät mihin perustuu 9/10 ihmisen suhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.
Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.
Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä kyllä on mukavasti. Eihän siinä mitään, jos sitten on oikeasti ihan onnellinen sen kanssa, johon on ”tyytynyt”, mutta henkilökohtaisesti mä olisin paljon mieluummin vaan itsekseni. En koe tuollaista suhdetta kauhean hyväksi, ainakaan siis itselleni.
- Se puolitoista vuotta sitten eronnutKyllä se yksinolo tai yksin jääminen aiheuttaa joillekin pahaa olo erinäisissä psyykkisissä ja fyysisissä muodoissa joten tyytyminen johonkuhun lievittää tai poistaa oireita.
Jos kaksi tyytyjää kohtaa toisensa, niin eihän siinä mitään. Todennäköisesti jompi kumpi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kohtaa ihmisen, johon oikeasti ihastuu.
Jos kuvittelet, että voit vuosikausia esittää ensin rakastunutta ja sitten aidosti rakastavaa, niin erehdyt. Sitä katsetta, mikä rakastuneella ihmisellä on, et pysty feikkaamaan.
Voisi luulla että sitä yksinäisyyttä vain pahentaa tieto siitä että de toinen lähtee saman tien menemään kun löytää jonkun toisen. Tyytyjä on aina kakkosvaihtoehto jopa omassa parisuhteessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.
Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.
Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.
Minä en ole tyytynyt koskaan. Tapasin unelmieni miehen 52-vuotiaana ja salamarakastuin.
Tietysti jos unelmanaisesi on parikymppinen ja olet itse nelikymppinen, niin jpudut tyytymäön, mutta vika on silloin epärealistisissa odotuksissasi.Ei mulla ole mitään tollasta ongelmaa. Ihastun vain harvoin, ei sille mitään voi. Sanotaanko että tähän mennessä on ollut viisi ihastusta, joiden kanssa olisin voinut seurustella. Olivat vain yksipuolisia. Ja kyllä, kaikki ovat olleet todella lähellä omaa ikääni. Tasoteoria jne. Ei sitä ihastumista voi pakottaa ja maku on mikä on.
Ja sitten pitää tyytyä vai? Mitään tasoteoriaa ei ole. On vain eri ihmisten makuasioista. Joillain ne makuasiat ei riitä siihen mitä voisi saada (esim hopeakettu vs. parikymppinen instakaunotar).
Juu ehkä olisi parempi tosiaan tyytyä. Ei se elämä ole hyvää yksin ja kyllä siitä sinkkuudesta ainakin itselle on haittaa. Ikä tietenkin tekee epätoivoiseksi. Eihän se oikein ole.
Mikäs siinä. Jokainen olkoon suhteessa omista syistään, oli se sitten raha tai mikä vaan. Kunhan siitä on rehellinen toiselle niin antaa mennä.
Ps. Epätoivo karkottaa muut ihmiset. Kannattaa siis katsella toisia epätoivoisia että pääset edes tyytymään.
Enhän mä enää epätoivoinen ole. Nuorempana todella ihastuneena olin varmasti epätoivoisen ihastunut, mutta nyt siis tyytyisin suhteeseen mukavuuden halusta.
Mitä mukavuutta tuo tieto ettei kumpikaan oikeasti halua olla toisen kanssa vaan jättää heti mahdollisuuden tullen? Kuulostaa tosi stressaavalta ja yksinäiseltä sellainen tyytymissuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä sama aihe. Jos kumppania ei löydä, niin silloin vika on itsessä. Muut ihmiset ovat täysin syyttömiä ja heitä onkin turha tästä syyttää.
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli helpompaa ennen. Silloin juotiin paljon ja mentiin baariin ihan reilusti pokaamaan. Siis näin oli vielä ysärillä. Melkein kaikki silloiset suhteet on syntyneet baarissa. Nykyään kuulemma baareissa vain nökötetään omassa viitekehysjengissä, mene ja tiedä.
Olen tässä jonkun verran baareillut sinkkuna ollessa ja kyllä se näin melkein on, että baarissa ei enää naiset seuraa hae. Ainakin itseni kohdalla näin.
Ilmankos mä löysin miehen niin helposti baarista, jos olin ainoa miestä etsivä nainen siellä...
No ei vaineskaan, oli siellä muitakin. Ainakin kolme muuta naista yritti iskeä nykyisen aviomieheni sinä iltana, mun piti lopulta ehdottaa, että lähdetään ulos kävelemään ja juttelemaan, jotta sain hänet pois niiden kilpailijoiden ulottuvilta :)
Se oli varmaan se sinun mies niitä "jotka viedään käsistä" miehiä. Kyllä mä saan olla ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin kuvitella johtuvan myös kasvatuksesta. Meille on luettu satuja kuinka komea prinssi tulee ja rakastuu naiseen ja he elävät elämänsä onnellisena loppuun asti.
Tvstä on tuijotettu Disneyn elokuvia joissa kauniit ihmiset löytävät toisensa.
Sitä sitten haetaan vaikka elämän loppuun asti. Pelastavaa prinssiä. Ja miehet prinsessaa.
Jos ei sitä löydy, tyydytään kehen vaan.
Mutta ei onnistu tule kun löytää prinssin tai prinsessan, joka rakastaa sua. Se tulee kun rakastat itseäsi ja teet sen mistä nautit. Ja annat mahdollisuuden myös kumppanille, joka ei ole ehkä sellainen, josta oot aina unelmoinut..
Se on ongelma vain ihmisillä jotka eivät osaa kohdata toista ihmistä ihmisenä vaan elävät jossain satummailmassa eli psykoosissa. Ovat tosi pieni vähemmistö. Normaali ihminen osaa tunnistaa omat tunteensa.
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli helpompaa ennen. Silloin juotiin paljon ja mentiin baariin ihan reilusti pokaamaan. Siis näin oli vielä ysärillä. Melkein kaikki silloiset suhteet on syntyneet baarissa. Nykyään kuulemma baareissa vain nökötetään omassa viitekehysjengissä, mene ja tiedä.
Olen tässä jonkun verran baareillut sinkkuna ollessa ja kyllä se näin melkein on, että baarissa ei enää naiset seuraa hae. Ainakin itseni kohdalla näin.
Ilmankos mä löysin miehen niin helposti baarista, jos olin ainoa miestä etsivä nainen siellä...
No ei vaineskaan, oli siellä muitakin. Ainakin kolme muuta naista yritti iskeä nykyisen aviomieheni sinä iltana, mun piti lopulta ehdottaa, että lähdetään ulos kävelemään ja juttelemaan, jotta sain hänet pois niiden kilpailijoiden ulottuvilta :)Se oli varmaan se sinun mies niitä "jotka viedään käsistä" miehiä. Kyllä mä saan olla ihan rauhassa.
Näin se on. Naiset pitävät 80% miehistä epämiellyttävän näköisinä.
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M35 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli helpompaa ennen. Silloin juotiin paljon ja mentiin baariin ihan reilusti pokaamaan. Siis näin oli vielä ysärillä. Melkein kaikki silloiset suhteet on syntyneet baarissa. Nykyään kuulemma baareissa vain nökötetään omassa viitekehysjengissä, mene ja tiedä.
Olen tässä jonkun verran baareillut sinkkuna ollessa ja kyllä se näin melkein on, että baarissa ei enää naiset seuraa hae. Ainakin itseni kohdalla näin.
Ilmankos mä löysin miehen niin helposti baarista, jos olin ainoa miestä etsivä nainen siellä...
No ei vaineskaan, oli siellä muitakin. Ainakin kolme muuta naista yritti iskeä nykyisen aviomieheni sinä iltana, mun piti lopulta ehdottaa, että lähdetään ulos kävelemään ja juttelemaan, jotta sain hänet pois niiden kilpailijoiden ulottuvilta :)Se oli varmaan se sinun mies niitä "jotka viedään käsistä" miehiä. Kyllä mä saan olla ihan rauhassa.
Näin se on. Naiset pitävät 80% miehistä epämiellyttävän näköisinä.
Hei voisitko linkata tähän sen nettideittisivun "tutkimuksen" mihin viittaat. Siitä tuli muitakin hauskoja faktoja sille kuten se mille naisille miehet itse viestittelevät. Sana epämiellyttävä ei tainnut tulla esille.
Vierailija kirjoitti:
Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa
- DI
Jos kerran olet Di Niin osaat varmaan matikkaa sen verran, että jos hbtq-ihmisiä ei lasketa niin naisen ja miehen löytäminen on tasan yhtä vaikeaa.
On. Englanniksi "Science of stupid".
Alue: Aihe vapaa
Jos kaksi tyytyjää kohtaa toisensa, niin eihän siinä mitään. Todennäköisesti jompi kumpi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kohtaa ihmisen, johon oikeasti ihastuu.
Jos kuvittelet, että voit vuosikausia esittää ensin rakastunutta ja sitten aidosti rakastavaa, niin erehdyt. Sitä katsetta, mikä rakastuneella ihmisellä on, et pysty feikkaamaan.