Onko miehen löytäminen rakettitiedettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä

Onhan siinä haittana se, että ei koskaan saa perhettä eikä pääse elämään perhe-elämää. Mun mielestä perheen perustaminen "ihan ok" tyypin kanssa on parempi kuin elää yksin loppuelämä. Makuasia tietysti

eri

--------------

Minä en kyllä miehenä ottaisi ketään "vain ihan kivaa" saadakseni lapsia. Valitsen mieluummin naisen jota rakastan. Tuli sitten lapsia tai ei. Niin päin sen mielestäni pitääkin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä

Onhan siinä haittana se, että ei koskaan saa perhettä eikä pääse elämään perhe-elämää. Mun mielestä perheen perustaminen "ihan ok" tyypin kanssa on parempi kuin elää yksin loppuelämä. Makuasia tietysti

eri

--------------

Minä en kyllä miehenä ottaisi ketään "vain ihan kivaa" saadakseni lapsia. Valitsen mieluummin naisen jota rakastan. Tuli sitten lapsia tai ei. Niin päin sen mielestäni pitääkin mennä.

Valitset naisen, jota rakastat, mutta nainen ei rakasta sinua. Seurauksena et saa koskaan lapsia ja joudut elämään loppuelämän yksin. Käy se niinkin

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tosiaan rakettitiedettä, vaan kysymys on sattumista. Oikea paikka oikeaan aikaan, kaksi samanhenkistä ja eritoten samaa haluavaa ihmistä kohtaavat. Kun alkaa miettiä, miten monella eri tavalla sen oman kumppanin löytäminen olisi voinut ihan vaan mennä ohi, tajuaa että kyseessä on vaan ollut ihan mieletön mäihä.

Näin voisi sanoa. Itse löysin mieheni perinteisesti baarista. En tosin ollut miestä edes hakemassa, vaan hieman vastahakoisesti olin lähtenyt seuraksi yhdelle kaverille, kun ei tämä halunnut mennä yksin. Olin hänelle kuskina, samoin mieheni oli kuskina omille kavereilleen. Olimme kotoisin ihan naapurikunnista ja totesimme, että varmasti aikoinaan on kierretty ihan samat teinidiskot ja oltu samassa paikassa samaan aikaan. Nyt sitten vain osuimme kohdalle. Pian 15 vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on ongelma?

Normaalisti jutellaan ja jos kumpaakin kiinnostaa, niin sovitaan seuraava tapaaminen jne

Tuossahan se ongelma on, kun tuo tilanne on aika harvinainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tosiaan rakettitiedettä, vaan kysymys on sattumista. Oikea paikka oikeaan aikaan, kaksi samanhenkistä ja eritoten samaa haluavaa ihmistä kohtaavat. Kun alkaa miettiä, miten monella eri tavalla sen oman kumppanin löytäminen olisi voinut ihan vaan mennä ohi, tajuaa että kyseessä on vaan ollut ihan mieletön mäihä. Kaikki, mitä molempien elämässä oli tapahtunut, oli johdattanut molemmat siihen hetkeen, siinä mielentilassa, juuri sillä tavalla. Avoimina uudelle. Voitimme kumppanilotossa.

Tämä, juurikin näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Onhan siinä haittana se, että ei koskaan saa perhettä eikä pääse elämään perhe-elämää. Mun mielestä perheen perustaminen "ihan ok" tyypin kanssa on parempi kuin elää yksin loppuelämä. Makuasia tietysti

Kyllä, näin ihmiset kokevat asiat eri tavalla! Toisaalta voihan olla, että ihmiset kokevat sanan ”tyytyä” eri tavalla. Mulle sillä on tässä yhteydessä erittäin negatiivinen merkitys. En voi kuvitella olevani suhteessa, joka ei olisi alkanut rakastumisella, yhteisiä asioita on ainakin jonkun verran ja molemmat tahtovat olla yhdessä. En myöskään haluaisi lapsia ilman ”rakkausliittoa”, koska hyvä parisuhde on lasten koti. Tosin en halua lapsia, mutta jos tapaisin miehen johon rakastuisin, niin voi olla että mieleni muuttuisi....

Vierailija kirjoitti:

Ei, naiset ei vain kelpuuta ketään. Kriteerit on liian korkealla.

Mahdat olla surkea tapaus. Olen löytänyt neljä pitkäaikaista miessuhdetta ja muutaman lyhyemmän. Eivät tosin ole mitään syrjäytyneitä rupuleita olleet. Olen löytänyt heidät 1. bileistä 2. työstä 3. koulusta 4. työstä. Noista neljästä ensimmäinen oli heikkolaatuisin, vaikka nykyään johtaa erästä tutkimuslaitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, naiset ei vain kelpuuta ketään. Kriteerit on liian korkealla.

Kyllä ne kelpuuttavat, vaan eivät sua.Ei kyse ole kriteereistä vaan sulta puuttuvista ominaisuuksista, dude.

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Eli  teillä on itsellänne epärealistiset kriteerit. Katse peiliin, dude.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä kyllä on mukavasti. Eihän siinä mitään, jos sitten on oikeasti ihan onnellinen sen kanssa, johon on ”tyytynyt”, mutta henkilökohtaisesti mä olisin paljon mieluummin vaan itsekseni. En koe tuollaista suhdetta kauhean hyväksi, ainakaan siis itselleni.

- Se puolitoista vuotta sitten eronnut

Onhan siinä haittana se, että ei koskaan saa perhettä eikä pääse elämään perhe-elämää. Mun mielestä perheen perustaminen "ihan ok" tyypin kanssa on parempi kuin elää yksin loppuelämä. Makuasia tietysti

eri

Ei se  perhe autuutta ja onnea takaa, pikemminkin päinvastoin.Pallo  jalassa ja rahareikä se perhe on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä

Onhan siinä haittana se, että ei koskaan saa perhettä eikä pääse elämään perhe-elämää. Mun mielestä perheen perustaminen "ihan ok" tyypin kanssa on parempi kuin elää yksin loppuelämä. Makuasia tietysti

eri

--------------

Minä en kyllä miehenä ottaisi ketään "vain ihan kivaa" saadakseni lapsia. Valitsen mieluummin naisen jota rakastan. Tuli sitten lapsia tai ei. Niin päin sen mielestäni pitääkin mennä.

Täsmälleen samaa mieltä!

- Tuon pidemmän alkuperäisen kommentin kirjoittaja

Vierailija kirjoitti:

Ei, naiset ei vain kelpuuta ketään. Kriteerit on liian korkealla.

Parisuhteen täytyy parantaa elämänlaatua verrattuna yksinoloon. Kun yksinolo on hyvää, miksi laskisi onnellisuuttaan kelpuuttamalla jonkun epäsopivan?

Omani löysin töistä. Mies oli päättänyt elää yksin, ellei törmäisi siihen oikeaan. 13 vuotta myöhemmin liitto on edelleen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, naiset ei vain kelpuuta ketään. Kriteerit on liian korkealla.

Parisuhteen täytyy parantaa elämänlaatua verrattuna yksinoloon. Kun yksinolo on hyvää, miksi laskisi onnellisuuttaan kelpuuttamalla jonkun epäsopivan?

Omani löysin töistä. Mies oli päättänyt elää yksin, ellei törmäisi siihen oikeaan. 13 vuotta myöhemmin liitto on edelleen onnellinen.

Niinpä, mutta yllättävän monella on läheisriippuvuus.

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa

- DI

Tämä on niin epälooginen väite, että epäilen, voiko sen kirjoittaja olla DI vai onko hänen järkensä vain naisvihan sumentama.

Jos kerran naiset ovat nirsompia kuin miehet, ja syntyy pareja, joissa on mies ja nainen, nii on tietenkin todennäköisempää, että nimenomaan nainen on se, joka on joutunut tyytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, naiset ei vain kelpuuta ketään. Kriteerit on liian korkealla.

Mahdat olla surkea tapaus. Olen löytänyt neljä pitkäaikaista miessuhdetta ja muutaman lyhyemmän. Eivät tosin ole mitään syrjäytyneitä rupuleita olleet. Olen löytänyt heidät 1. bileistä 2. työstä 3. koulusta 4. työstä. Noista neljästä ensimmäinen oli heikkolaatuisin, vaikka nykyään johtaa erästä tutkimuslaitosta.

Jos neljästä miehestä heikkolaatuisin on tutkimuslaitoksen johtaja, osuu ensimmäisen kirjoittajan pointti aika hyvin maaliin :D

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa

- DI

Tämä on niin epälooginen väite, että epäilen, voiko sen kirjoittaja olla DI vai onko hänen järkensä vain naisvihan sumentama.

Jos kerran naiset ovat nirsompia kuin miehet, ja syntyy pareja, joissa on mies ja nainen, nii on tietenkin todennäköisempää, että nimenomaan nainen on se, joka on joutunut tyytymään.

Mitä sä selität? Halutusta naisesta on kymmenet kiinnostuneet, nainen valitsee parhaan. Loput miehistä tyytyvät johonkin akkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Minä en ole tyytynyt koskaan. Tapasin unelmieni miehen 52-vuotiaana ja salamarakastuin.

Tietysti jos unelmanaisesi on parikymppinen ja olet itse nelikymppinen, niin jpudut tyytymäön, mutta vika on silloin epärealistisissa odotuksissasi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Yök, onpa kamala ajattelutapa! En mä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa, joka vaan tyytyisi muhun. Olen mäkin ollut suhteessa, jossa oli ”ihan kivaa”, mutta mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja tai oikeaa henkistä yhteyttä ei sitten loppujen lopuksi ollut ja erosin. Eron jälkeen huomasin, että on myös miehiä, joiden kanssa synkkaa ihan eri tavalla. Puolentoista vuoden jälkeen olen yhä (onnellinen) sinkku. Toki olisi kiva löytää se sopiva mies itselle, mutta nautin nyt elämästäni kaikilla muilla tavoin. Aika alentuva tapa ajatella tuo ”tyytyä”! Surullista, jos et pysty löytämään suhdetta, jossa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus...

Useimmat miehistä eivät saa tuollaista molemminpuolista täydellistä suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa

- DI

Tämä on niin epälooginen väite, että epäilen, voiko sen kirjoittaja olla DI vai onko hänen järkensä vain naisvihan sumentama.

Jos kerran naiset ovat nirsompia kuin miehet, ja syntyy pareja, joissa on mies ja nainen, nii on tietenkin todennäköisempää, että nimenomaan nainen on se, joka on joutunut tyytymään.

Mitä sä selität? Halutusta naisesta on kymmenet kiinnostuneet, nainen valitsee parhaan. Loput miehistä tyytyvät johonkin akkaan.

Mitä ihmettä SÄ selität?

Halutusta miehestä on kymmenet kiinnostuneet, mies valitsee parhaan. Loput naisista tyytyvät johonkin ukkoon tai ovat yksin.

Vierailija kirjoitti:

Oli helpompaa ennen. Silloin juotiin paljon ja mentiin baariin ihan reilusti pokaamaan. Siis näin oli vielä ysärillä. Melkein kaikki silloiset suhteet on syntyneet baarissa. Nykyään kuulemma baareissa vain nökötetään omassa viitekehysjengissä, mene ja tiedä.

Ei ole koskaan kiinnostanut juominen eikä baarit. Enkä tunne ihmisiä joita kiinnostaisi. Muualta löysin ne miehet joita ollut.