Onko miehen löytäminen rakettitiedettä?

Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa

- DI

Sattumalta löytyi saman harrastuksen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Ei, naiset ei vain kelpuuta ketään. Kriteerit on liian korkealla.

Kyllä ne kelpuuttavat, vaan eivät sua.Ei kyse ole kriteereistä vaan sulta puuttuvista ominaisuuksista, dude.

Putkimiehen vai sähkömiehen?

Mitäköhän nämä tinderistit sitten täällä mouhkaa jos vierestä löytyy kumppani? Ettei nyt vaan päässyt vale....

Miehen löytää tuolta ulkoa, oven takaa. Katso vaikka silmiin.

Aikuistuvan tyttären äitinä on hieman hirvittänyt tämä nykyajan deittiskene. 90-luvun puolella seurusteltiin aina yhden ihmisen kanssa kerrallaan ja mitään seurustelua edeltävää tapailu-nussimisvaihetta ei edes ollut. Eikä todellakaan säädetty useamman kanssa samaan aikaan, ainakaan niin että se olisi ollut hyväksyttävää. 

Tytär löysi itselleen kumppanin jo lukioaikana, mutta hieman mietityttää onko tämäkään hyvä, että vakiintuu sitten sen ensimmäisen poikaystävän kanssa. Ei voi tietää. Itselläni tuon ikäisenä vaihtuivat poikaystävät tiuhaan tahtiin, en pidä sitäkään hyvänä. Ja jos ei opiskeluvuosien aikana pariudu, niin myöhemmin on vaikeaa ja silloin on vaarana joutua nettideittailuskenen armoille. Pitäisikö tässä siis olla kuitenkin ennemmin helpottunut kuin säikähtänyt siitä, että tyttö jumittaa lukionaikaisessa poikaystävässä?

Vierailija kirjoitti:

Mitäköhän nämä tinderistit sitten täällä mouhkaa jos vierestä löytyy kumppani? Ettei nyt vaan päässyt vale....

Miehen löytää tuolta ulkoa, oven takaa. Katso vaikka silmiin.

En ymmärtänyt kommenttiasi. Miksi olisi vale, että se kumppani löytyi tinderistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, naiset ei vain kelpuuta ketään. Kriteerit on liian korkealla.

Kyllä ne kelpuuttavat, vaan eivät sua.Ei kyse ole kriteereistä vaan sulta puuttuvista ominaisuuksista, dude.

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Rintavako esiin ja baanalle niin miehet ui sun liiveihin 👍

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuvan tyttären äitinä on hieman hirvittänyt tämä nykyajan deittiskene. 90-luvun puolella seurusteltiin aina yhden ihmisen kanssa kerrallaan ja mitään seurustelua edeltävää tapailu-nussimisvaihetta ei edes ollut. Eikä todellakaan säädetty useamman kanssa samaan aikaan, ainakaan niin että se olisi ollut hyväksyttävää. 

Tytär löysi itselleen kumppanin jo lukioaikana, mutta hieman mietityttää onko tämäkään hyvä, että vakiintuu sitten sen ensimmäisen poikaystävän kanssa. Ei voi tietää. Itselläni tuon ikäisenä vaihtuivat poikaystävät tiuhaan tahtiin, en pidä sitäkään hyvänä. Ja jos ei opiskeluvuosien aikana pariudu, niin myöhemmin on vaikeaa ja silloin on vaarana joutua nettideittailuskenen armoille. Pitäisikö tässä siis olla kuitenkin ennemmin helpottunut kuin säikähtänyt siitä, että tyttö jumittaa lukionaikaisessa poikaystävässä?

Älä viitsi. Kyllä ennenkin homma eteni niin, että seurustelu alkoi vasta niiden soidinmenojen ja hirvittävän epävarmuuden jälkeen. Ihan hyvin saatettiin jutella ja antaa puhelinnumero baarissa saman illan aikana useammallekin miehelle. Tai opiskelupiireissä hengailtiin ja tutustuttiin useampaan mieheen samanaikaisesti. Sitä tutustumista ei vain niin selkeästi liitetty varsinaiseen pariutumistavoitteeseen. 

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.[/quote]

Yök, onpa kamala ajattelutapa! En mä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa, joka vaan tyytyisi muhun. Olen mäkin ollut suhteessa, jossa oli ”ihan kivaa”, mutta mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja tai oikeaa henkistä yhteyttä ei sitten loppujen lopuksi ollut ja erosin. Eron jälkeen huomasin, että on myös miehiä, joiden kanssa synkkaa ihan eri tavalla. Puolentoista vuoden jälkeen olen yhä (onnellinen) sinkku. Toki olisi kiva löytää se sopiva mies itselle, mutta nautin nyt elämästäni kaikilla muilla tavoin. Aika alentuva tapa ajatella tuo ”tyytyä”! Surullista, jos et pysty löytämään suhdetta, jossa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus...

up

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Yök, onpa kamala ajattelutapa! En mä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa, joka vaan tyytyisi muhun. Olen mäkin ollut suhteessa, jossa oli ”ihan kivaa”, mutta mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja tai oikeaa henkistä yhteyttä ei sitten loppujen lopuksi ollut ja erosin. Eron jälkeen huomasin, että on myös miehiä, joiden kanssa synkkaa ihan eri tavalla. Puolentoista vuoden jälkeen olen yhä (onnellinen) sinkku. Toki olisi kiva löytää se sopiva mies itselle, mutta nautin nyt elämästäni kaikilla muilla tavoin. Aika alentuva tapa ajatella tuo ”tyytyä”! Surullista, jos et pysty löytämään suhdetta, jossa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus...

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä kyllä on mukavasti. Eihän siinä mitään, jos sitten on oikeasti ihan onnellinen sen kanssa, johon on ”tyytynyt”, mutta henkilökohtaisesti mä olisin paljon mieluummin vaan itsekseni. En koe tuollaista suhdetta kauhean hyväksi, ainakaan siis itselleni.

- Se puolitoista vuotta sitten eronnut

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli helpompaa ennen. Silloin juotiin paljon ja mentiin baariin ihan reilusti pokaamaan. Siis näin oli vielä ysärillä. Melkein kaikki silloiset suhteet on syntyneet baarissa. Nykyään kuulemma baareissa vain nökötetään omassa viitekehysjengissä, mene ja tiedä.

Olen tässä jonkun verran baareillut sinkkuna ollessa ja kyllä se näin melkein on, että baarissa ei enää naiset seuraa hae. Ainakin itseni kohdalla näin.

Ilmankos mä löysin miehen niin helposti baarista, jos olin ainoa miestä etsivä nainen siellä...

No ei vaineskaan, oli siellä muitakin. Ainakin kolme muuta naista yritti iskeä nykyisen aviomieheni sinä iltana, mun piti lopulta ehdottaa, että lähdetään ulos kävelemään ja juttelemaan, jotta sain hänet pois niiden kilpailijoiden ulottuvilta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä kyllä on mukavasti. Eihän siinä mitään, jos sitten on oikeasti ihan onnellinen sen kanssa, johon on ”tyytynyt”, mutta henkilökohtaisesti mä olisin paljon mieluummin vaan itsekseni. En koe tuollaista suhdetta kauhean hyväksi, ainakaan siis itselleni.

- Se puolitoista vuotta sitten eronnut

Kyllä se yksinolo tai yksin jääminen aiheuttaa joillekin pahaa olo erinäisissä psyykkisissä ja fyysisissä muodoissa joten tyytyminen johonkuhun lievittää tai poistaa oireita.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Yök, onpa kamala ajattelutapa! En mä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa, joka vaan tyytyisi muhun. Olen mäkin ollut suhteessa, jossa oli ”ihan kivaa”, mutta mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja tai oikeaa henkistä yhteyttä ei sitten loppujen lopuksi ollut ja erosin. Eron jälkeen huomasin, että on myös miehiä, joiden kanssa synkkaa ihan eri tavalla. Puolentoista vuoden jälkeen olen yhä (onnellinen) sinkku. Toki olisi kiva löytää se sopiva mies itselle, mutta nautin nyt elämästäni kaikilla muilla tavoin. Aika alentuva tapa ajatella tuo ”tyytyä”! Surullista, jos et pysty löytämään suhdetta, jossa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus...

Aika hatva mies olisi naimisissa jos rupeaisi valikoimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä kyllä on mukavasti. Eihän siinä mitään, jos sitten on oikeasti ihan onnellinen sen kanssa, johon on ”tyytynyt”, mutta henkilökohtaisesti mä olisin paljon mieluummin vaan itsekseni. En koe tuollaista suhdetta kauhean hyväksi, ainakaan siis itselleni.

- Se puolitoista vuotta sitten eronnut

Onhan siinä haittana se, että ei koskaan saa perhettä eikä pääse elämään perhe-elämää. Mun mielestä perheen perustaminen "ihan ok" tyypin kanssa on parempi kuin elää yksin loppuelämä. Makuasia tietysti

eri

Vierailija kirjoitti:

M35 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli helpompaa ennen. Silloin juotiin paljon ja mentiin baariin ihan reilusti pokaamaan. Siis näin oli vielä ysärillä. Melkein kaikki silloiset suhteet on syntyneet baarissa. Nykyään kuulemma baareissa vain nökötetään omassa viitekehysjengissä, mene ja tiedä.

Olen tässä jonkun verran baareillut sinkkuna ollessa ja kyllä se näin melkein on, että baarissa ei enää naiset seuraa hae. Ainakin itseni kohdalla näin.

Ilmankos mä löysin miehen niin helposti baarista, jos olin ainoa miestä etsivä nainen siellä...

No ei vaineskaan, oli siellä muitakin. Ainakin kolme muuta naista yritti iskeä nykyisen aviomieheni sinä iltana, mun piti lopulta ehdottaa, että lähdetään ulos kävelemään ja juttelemaan, jotta sain hänet pois niiden kilpailijoiden ulottuvilta :)

Ei taida olla ihan tavallinen mies kyseessä, jos noin monta naista yrittää iskeä tätä baarissa yhden illan aikana ja joutuvat vielä kilpailemaan keskenään. 

Mikä tässä on ongelma?

Normaalisti jutellaan ja jos kumpaakin kiinnostaa, niin sovitaan seuraava tapaaminen jne