Onko miehen löytäminen rakettitiedettä?

Vierailija kirjoitti:

Ei, naiset ei vain kelpuuta ketään. Kriteerit on liian korkealla.

Ne ei ole edes miehiä, jotka eivät yllä kriteereihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa

- DI

Tämä on niin epälooginen väite, että epäilen, voiko sen kirjoittaja olla DI vai onko hänen järkensä vain naisvihan sumentama.

Jos kerran naiset ovat nirsompia kuin miehet, ja syntyy pareja, joissa on mies ja nainen, nii on tietenkin todennäköisempää, että nimenomaan nainen on se, joka on joutunut tyytymään.

Mitä epäloogista siinä on? Miehen saaminen ei ole sama asia kuin miehen ottaminen. Koulupaikan saaminen ei ole sama asia kuin koulupaikan vastaanottaminen jne. Tyytyminen ei liity mitenkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Yök, onpa kamala ajattelutapa! En mä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa, joka vaan tyytyisi muhun. Olen mäkin ollut suhteessa, jossa oli ”ihan kivaa”, mutta mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja tai oikeaa henkistä yhteyttä ei sitten loppujen lopuksi ollut ja erosin. Eron jälkeen huomasin, että on myös miehiä, joiden kanssa synkkaa ihan eri tavalla. Puolentoista vuoden jälkeen olen yhä (onnellinen) sinkku. Toki olisi kiva löytää se sopiva mies itselle, mutta nautin nyt elämästäni kaikilla muilla tavoin. Aika alentuva tapa ajatella tuo ”tyytyä”! Surullista, jos et pysty löytämään suhdetta, jossa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus...

Useimmat miehistä eivät saa tuollaista molemminpuolista täydellistä suhdetta.

Myöskään useimmat naiset eivät saa sellaista molemminpuolisesti täydellistä suhdetta. Hyviä miehiä on vähemmän kuin hyviä naisia. Vai tässäkö se Lassukkkalogiikan johdantokurssi ei pädekään? siinähän väitetään, että on vain kourallinen top-miehiä... ne muut naiset siis TYYTYVÄT muihin kuin top-miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa

- DI

Tämä on niin epälooginen väite, että epäilen, voiko sen kirjoittaja olla DI vai onko hänen järkensä vain naisvihan sumentama.

Jos kerran naiset ovat nirsompia kuin miehet, ja syntyy pareja, joissa on mies ja nainen, nii on tietenkin todennäköisempää, että nimenomaan nainen on se, joka on joutunut tyytymään.

Mitä epäloogista siinä on? Miehen saaminen ei ole sama asia kuin miehen ottaminen. Koulupaikan saaminen ei ole sama asia kuin koulupaikan vastaanottaminen jne. Tyytyminen ei liity mitenkään

Tyytymistä on nimenomaan se, että pariutuu miehen kanssa, jonka sai, kun ei pystynyt ottamaan sitä, jonka halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Minä en ole tyytynyt koskaan. Tapasin unelmieni miehen 52-vuotiaana ja salamarakastuin.

Tietysti jos unelmanaisesi on parikymppinen ja olet itse nelikymppinen, niin jpudut tyytymäön, mutta vika on silloin epärealistisissa odotuksissasi.

Ei mulla ole mitään tollasta ongelmaa. Ihastun vain harvoin, ei sille mitään voi. Sanotaanko että tähän mennessä on ollut viisi ihastusta, joiden kanssa olisin voinut seurustella. Olivat vain yksipuolisia. Ja kyllä, kaikki ovat olleet todella lähellä omaa ikääni. Tasoteoria jne. Ei sitä ihastumista voi pakottaa ja maku on mikä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Se nyt vaan on todellisuutta että ihmiset joutuvat tyytymään johonkuhun tai jäämään yksin. Parastahan olisi jos jokaiselle löytyisi joku jonka kanssa sopisi yhteen mutta näin ei vaan ole.

Tätä mä en ole koskaan ymmärtänyt! Onko se yksin oleminen (tai jopa jääminen) oikeasti niin kamalaa, että tyytyminen on oikeasti parempi ratkaisu? Mä olen itse niin herkkä ihminen, ettei musta yksinkertaisesti olisi tuollaiseen. Tosin voi olla, että mä olen ihminen, joka muutenkin viihtyy keskimääräistä paremmin yksin ja ystäviä kyllä on mukavasti. Eihän siinä mitään, jos sitten on oikeasti ihan onnellinen sen kanssa, johon on ”tyytynyt”, mutta henkilökohtaisesti mä olisin paljon mieluummin vaan itsekseni. En koe tuollaista suhdetta kauhean hyväksi, ainakaan siis itselleni.

- Se puolitoista vuotta sitten eronnut

Onhan siinä haittana se, että ei koskaan saa perhettä eikä pääse elämään perhe-elämää. Mun mielestä perheen perustaminen "ihan ok" tyypin kanssa on parempi kuin elää yksin loppuelämä. Makuasia tietysti

eri

Ei se  perhe autuutta ja onnea takaa, pikemminkin päinvastoin.Pallo  jalassa ja rahareikä se perhe on.

Tietysti jos on mennyt vai tyytymään sen saadakseen eikä tehnyt sitä rakkaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Yök, onpa kamala ajattelutapa! En mä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa, joka vaan tyytyisi muhun. Olen mäkin ollut suhteessa, jossa oli ”ihan kivaa”, mutta mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja tai oikeaa henkistä yhteyttä ei sitten loppujen lopuksi ollut ja erosin. Eron jälkeen huomasin, että on myös miehiä, joiden kanssa synkkaa ihan eri tavalla. Puolentoista vuoden jälkeen olen yhä (onnellinen) sinkku. Toki olisi kiva löytää se sopiva mies itselle, mutta nautin nyt elämästäni kaikilla muilla tavoin. Aika alentuva tapa ajatella tuo ”tyytyä”! Surullista, jos et pysty löytämään suhdetta, jossa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus...

Useimmat miehistä eivät saa tuollaista molemminpuolista täydellistä suhdetta.

Yhtä moni mies saa kuin nainenkin.

Löysin mieheni kuntosalilta. Harrastus on mielestäni hyvä ympäristö tutustua ihmisiin ja potentiaaliseen kumppaniin, koska ainakin tiedätte jo lähtökohtaisesti että teillä on jotain yhteistä. Paitsi että on se harrastus, myös ehkä jotain luonteenpiirteitä siellä taustalla. Itse ainakin ajattelisin, että ihmiset jotka harrastavat vaikka nyrkkeilyä saattavat olla muutenkin jotenkin samanhenkisiä keskenään, kun taas ihmiset jotka harrastavat teatteria sopivat puolestaan toisilleen paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Yök, onpa kamala ajattelutapa! En mä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa, joka vaan tyytyisi muhun. Olen mäkin ollut suhteessa, jossa oli ”ihan kivaa”, mutta mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja tai oikeaa henkistä yhteyttä ei sitten loppujen lopuksi ollut ja erosin. Eron jälkeen huomasin, että on myös miehiä, joiden kanssa synkkaa ihan eri tavalla. Puolentoista vuoden jälkeen olen yhä (onnellinen) sinkku. Toki olisi kiva löytää se sopiva mies itselle, mutta nautin nyt elämästäni kaikilla muilla tavoin. Aika alentuva tapa ajatella tuo ”tyytyä”! Surullista, jos et pysty löytämään suhdetta, jossa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus...

Useimmat miehistä eivät saa tuollaista molemminpuolista täydellistä suhdetta.

Yhtä moni mies saa kuin nainenkin.

Vaikea sanoa. Jos nainen rakastuu mieheen, ei mies välttämättä sano ei kiitos. Silloinhan nainen on mielestään hyvässä suhteessa ja mies on vain tyytynyt. Näitä kuvioita näkee aina silloin tällöin erotilanteissa joita päivittäin näen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Minä en ole tyytynyt koskaan. Tapasin unelmieni miehen 52-vuotiaana ja salamarakastuin.

Tietysti jos unelmanaisesi on parikymppinen ja olet itse nelikymppinen, niin jpudut tyytymäön, mutta vika on silloin epärealistisissa odotuksissasi.

Ei mulla ole mitään tollasta ongelmaa. Ihastun vain harvoin, ei sille mitään voi. Sanotaanko että tähän mennessä on ollut viisi ihastusta, joiden kanssa olisin voinut seurustella. Olivat vain yksipuolisia. Ja kyllä, kaikki ovat olleet todella lähellä omaa ikääni. Tasoteoria jne. Ei sitä ihastumista voi pakottaa ja maku on mikä on.

Ja sitten pitää tyytyä vai? Mitään tasoteoriaa ei ole. On vain eri ihmisten makuasioista. Joillain ne makuasiat ei riitä siihen mitä voisi saada (esim hopeakettu vs. parikymppinen instakaunotar).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille on joku, mutta useimmat meistä miehistä joutuvat tyytymään kumppaniin.

Yök, onpa kamala ajattelutapa! En mä ainakaan haluaisi olla kenenkään kanssa, joka vaan tyytyisi muhun. Olen mäkin ollut suhteessa, jossa oli ”ihan kivaa”, mutta mitään yhteisiä kiinnostuksenkohteita, arvoja tai oikeaa henkistä yhteyttä ei sitten loppujen lopuksi ollut ja erosin. Eron jälkeen huomasin, että on myös miehiä, joiden kanssa synkkaa ihan eri tavalla. Puolentoista vuoden jälkeen olen yhä (onnellinen) sinkku. Toki olisi kiva löytää se sopiva mies itselle, mutta nautin nyt elämästäni kaikilla muilla tavoin. Aika alentuva tapa ajatella tuo ”tyytyä”! Surullista, jos et pysty löytämään suhdetta, jossa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus...

Useimmat miehistä eivät saa tuollaista molemminpuolista täydellistä suhdetta.

Yhtä moni mies saa kuin nainenkin.

Vaikea sanoa. Jos nainen rakastuu mieheen, ei mies välttämättä sano ei kiitos. Silloinhan nainen on mielestään hyvässä suhteessa ja mies on vain tyytynyt. Näitä kuvioita näkee aina silloin tällöin erotilanteissa joita päivittäin näen.

Ilmeisesti et ole koskaan ollut rakastavassa suhteessa. Ei sitä voi esittää.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Vaikea ymmärrää tuota ajatustapaa, ei se peli välttämättä ole niin erilaista. Miksi yleistää sekä verrata ja tavallaan jo olla valmiiksi vähän katkeralla asenteella naisia kohtaan? Mä olen 33.v ja ollut elämäni aikana enemmän sinkku kuin parisuhteessa. Ihan nätti olen ja mukava, ok tyyppi kaikin puolin. Mä viihdyn hyvin itsekseni ja itseni kehittäminen on mulle tärkeetä. En koskaan haluais mennä suhteeseen yksinäiden tunteen siivittämä tai esim. juuri noista taloudellisista syistä. Mä ajattelen, että on tärkeetä saada oma elämä kuntoon ensin ja sitten kumppani on tervetullut täydentämään jo mukavaa elämää, ei ”korjaamaan” sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Olen 38-vuotias. Ensimmäisellä kerralla tyydyin, enkä tee samaa virhettä uudelleen. Nyt olen löytänyt miehen, johon en todellakaan ole tyytynyt, vaan joka päivä ihmettelen, miten hyvä tuuri minulla oli, kun löysin hänet ja hänkin halusi minut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Minä en ole tyytynyt koskaan. Tapasin unelmieni miehen 52-vuotiaana ja salamarakastuin.

Tietysti jos unelmanaisesi on parikymppinen ja olet itse nelikymppinen, niin jpudut tyytymäön, mutta vika on silloin epärealistisissa odotuksissasi.

Ei mulla ole mitään tollasta ongelmaa. Ihastun vain harvoin, ei sille mitään voi. Sanotaanko että tähän mennessä on ollut viisi ihastusta, joiden kanssa olisin voinut seurustella. Olivat vain yksipuolisia. Ja kyllä, kaikki ovat olleet todella lähellä omaa ikääni. Tasoteoria jne. Ei sitä ihastumista voi pakottaa ja maku on mikä on.

Ja sitten pitää tyytyä vai? Mitään tasoteoriaa ei ole. On vain eri ihmisten makuasioista. Joillain ne makuasiat ei riitä siihen mitä voisi saada (esim hopeakettu vs. parikymppinen instakaunotar).

Juu ehkä olisi parempi tosiaan tyytyä. Ei se elämä ole hyvää yksin ja kyllä siitä sinkkuudesta ainakin itselle on haittaa. Ikä tietenkin tekee epätoivoiseksi. Eihän se oikein ole.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Yksinoloosi auttaa siis olla ihan kenen vaan kanssa? Vai onko se jotain mikä näyttää hyvältä ulos päin kun sinulla on joku nainen edes?

Jos rahan takia menet yhteen jonkun kanssa olet golddigger. Kai sen tiesit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Olen 38-vuotias. Ensimmäisellä kerralla tyydyin, enkä tee samaa virhettä uudelleen. Nyt olen löytänyt miehen, johon en todellakaan ole tyytynyt, vaan joka päivä ihmettelen, miten hyvä tuuri minulla oli, kun löysin hänet ja hänkin halusi minut. 

Nro 53 on vuotta vanhempi, ja samankaltaisella historialla täsmälleen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Vaikea ymmärrää tuota ajatustapaa, ei se peli välttämättä ole niin erilaista. Miksi yleistää sekä verrata ja tavallaan jo olla valmiiksi vähän katkeralla asenteella naisia kohtaan? Mä olen 33.v ja ollut elämäni aikana enemmän sinkku kuin parisuhteessa. Ihan nätti olen ja mukava, ok tyyppi kaikin puolin. Mä viihdyn hyvin itsekseni ja itseni kehittäminen on mulle tärkeetä. En koskaan haluais mennä suhteeseen yksinäiden tunteen siivittämä tai esim. juuri noista taloudellisista syistä. Mä ajattelen, että on tärkeetä saada oma elämä kuntoon ensin ja sitten kumppani on tervetullut täydentämään jo mukavaa elämää, ei ”korjaamaan” sitä.

Totta kai. Ei mussa sinänsä mitään vikaa ole, ei vain ne harvat ihastukset osuneet yksiin. Ihan tavallista elämää elän mutta onhan se karua ilman kumppania. Näin vanhemmiten herännyt tähän. Ennen riitti kaverit ja yhden illan jutut, nyt olisin valmis tyytymään. Eipä se taida tosin onnistua, hyvä vaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Minä en ole tyytynyt koskaan. Tapasin unelmieni miehen 52-vuotiaana ja salamarakastuin.

Tietysti jos unelmanaisesi on parikymppinen ja olet itse nelikymppinen, niin jpudut tyytymäön, mutta vika on silloin epärealistisissa odotuksissasi.

Ei mulla ole mitään tollasta ongelmaa. Ihastun vain harvoin, ei sille mitään voi. Sanotaanko että tähän mennessä on ollut viisi ihastusta, joiden kanssa olisin voinut seurustella. Olivat vain yksipuolisia. Ja kyllä, kaikki ovat olleet todella lähellä omaa ikääni. Tasoteoria jne. Ei sitä ihastumista voi pakottaa ja maku on mikä on.

Ja sitten pitää tyytyä vai? Mitään tasoteoriaa ei ole. On vain eri ihmisten makuasioista. Joillain ne makuasiat ei riitä siihen mitä voisi saada (esim hopeakettu vs. parikymppinen instakaunotar).

Juu ehkä olisi parempi tosiaan tyytyä. Ei se elämä ole hyvää yksin ja kyllä siitä sinkkuudesta ainakin itselle on haittaa. Ikä tietenkin tekee epätoivoiseksi. Eihän se oikein ole.

Mikäs siinä. Jokainen olkoon suhteessa omista syistään, oli se sitten raha tai mikä vaan. Kunhan siitä on rehellinen toiselle niin antaa mennä.

Ps. Epätoivo karkottaa muut ihmiset. Kannattaa siis katsella toisia epätoivoisia että pääset edes tyytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette te jotka ette suostuisi tyytymään? Olette toki naisia ja peli on ihan erilaista. Itse olen ikisinkku koska ne pari ihastusta joita on ollut, ovat olleet yksipuolisia.

Suhteita olisi tarjolla ja kerran hairahduin ja aloinkin suhteeseen. Ei kestänyt kuitenkaan kuin pari kuukautta. Ei löytynyt mitään romanttisia tunteita naista kohtaan vaikka mukava ja kaunis olikin.

Nyt lähenen neljääkymppiä ja ajatellut taas tyytyä naiseen koska yksinolo on aika raskasta lopulta. Taloudellisestikin kannattavaa! Kuulostaa karulta, mutta tiedän erään naisen joka pohtii samaa. Hän tosin toivoo että ehkä ne tunteet sitten ajan myötä syttyvät. Olisi järkevää pistää hynttyyt yhteen hänen kanssaan, mutta emmin vielä.

Yksinoloosi auttaa siis olla ihan kenen vaan kanssa? Vai onko se jotain mikä näyttää hyvältä ulos päin kun sinulla on joku nainen edes?

Jos rahan takia menet yhteen jonkun kanssa olet golddigger. Kai sen tiesit?

Tietenkin seura auttaa yksinoloon. Tietenkin nainen olisi mukava ja joku jonka kanssa on paljon yhteistä. Ei vain tähän ikään mennessä ole löytynyt oikeaa suhdetta, tuskin löytyykään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempia harrastaneena voin sanoa rakettitieteen olevan helpompaa kuin naisen saaminen. Miehen saaminen lienee helpompaa

- DI

Tämä on niin epälooginen väite, että epäilen, voiko sen kirjoittaja olla DI vai onko hänen järkensä vain naisvihan sumentama.

Jos kerran naiset ovat nirsompia kuin miehet, ja syntyy pareja, joissa on mies ja nainen, nii on tietenkin todennäköisempää, että nimenomaan nainen on se, joka on joutunut tyytymään.

Mitä sä selität? Halutusta naisesta on kymmenet kiinnostuneet, nainen valitsee parhaan. Loput miehistä tyytyvät johonkin akkaan.

Mitä ihmettä SÄ selität?

Halutusta miehestä on kymmenet kiinnostuneet, mies valitsee parhaan. Loput naisista tyytyvät johonkin ukkoon tai ovat yksin.

Eli 1/10 miehestä ja naisesta löytää hyvän kumppanin, loput 9/10 joutuvat tyytymään toisiinsa

eri