Kyseenalaistaaks kukaan muu tätä keskiluokkasuuden hegemoniaa lapsiperheessä?

Ihmiset tavoittelevat niitä asioita, joita pitävät tärkeinä ja haluttavina. Ihmiselle on muutenkin tyypillistä tehdä työtä jonkin haaveen tai päämäärän eteen.

Minun elämäni on hyvinkin keskiluokkaista, mutten pidä sitä minään statuskysymyksenä. Olen halunnut parisuhteen, rakkautta ja turvaa. On kivaa jakaa elämänsä jonkun kanssa ja olla yhteisön ja lain silmissä virallisesti pari. Siksi olen naimisissa. Perheihmisiä olemme. Tykätään viettää aikaa omiemme kanssa. Siksi lapsi.

On mukavaa, kun omassa kodissa saa laittaa tauluja seinille, tapetoida ja maalata oman mielen mukaan kysymättä keneltäkään. On myös turvattu olo, kun rahaa on kiinni sellaisessa kohteessa, josta hädän hetkellä sijaintinsa ja kuntonsa ansiosta saa kyllä omansa takaisin. Siksi olemme ostaneet asunnon.

Minä tykkään, kun ei tarvitse talouden puolesta joka vuosi aina uudestaan murehtia. Sen vuoksi ns. vakituinen työ on ollut tavoite ja sen olen ilokseni saavuttanut. Koska nautin opiskelusta hirveästi, on ammattikin sellainen, johon tarvitsin ylemmän korkeakoulututkinnon.

Lapsesta asti olen ollut lukutoukka ja runotyttö. Mielikuvitus ja luovuuden eri ilmaisukanavat ovat aina olleet tärkeä juttu. Siksi nautin musiikista, elokuvista, kirjallisuudesta, teatterista vieläkin.

Ainoa asia, jonka haluaisin muuttaa, on se, että haluaisin itse tehdä enemmän käsillä ja luonnossa. Ja jotain rauhaa kaipaisin - siis sellaista henkistä rauhaa. Nyt elämä tuntuu joskus jotenkin oudon hätäiseltä, paikasta toiseen juoksemiselta. Ja kun on vapaata, on niin kumma olo, ettei oikein saa ryhdytyksi mihinkään. Tasapainoa kaipaisin tähän.

Ymmärrän aloituksen eli on olemassa kirjoittamattomia sääntöjä keskiluokalle, joita kaikki keskiluokkaiset eivät kehtaa myöntää (ollaan muka niin erityisiä ja omaperäisiä) tai vakuutellaan omaa tavallisuuttaan myöntämättä suuria ulkopuolisia vaikutuksia (näihin mun ihan "omiin" valintoihin). Nro 37  kirjoitti hyvin tästä.

Mikä tekee keskiluokkaisesta keskiluokkaista? Se että se on yleistä, ei mitään ääripäätä. Tosin minä en tunne yhtään perhettä joka olisi missään ahtaassa muotissa, suurin osa ihmisistä nyt vaan katsoo omistusasunnon olevan paras asumismuoto, ja siihen on yleensä pakko ottaa laina, ja pakko on töissä käydä että saa rahaa kaikkeen elämiseen... sen erottaa köyhistä se että he eivät saa töitä, eivätkä siten saa myöskään asuntolainaa vaikka miten haluaisivatkin, ja taas rikkaista että heidän ei välttämättä tarvitse ottaa lainaa.

Nuo kiintymysvanhemmuusasiat ja kestovaipat taas on näitä nykyajan uusia hömpötyksiä jotka on keksineet sellaiset ihmsiset jotka eivät muista sitä aikaa kun kätevät kertakäyttövaipat tuli markkinoille, ja jotka ovat nettiaikana saaneet päähänsä että suorittaminen on pakollista vanhemmuudessa tai lapsi menee pilalle. Minä en tunne tuollaisia vanhempia, mutta minä olenkin jo yli nelikymppinen, minä ja mun lähipiiri ollaan aloitettu lasten tekeminen 90-luvulla ennen nettiä. 

Marimekko ja Iittala ei todellakaan ole mikään pakko, jotkut niistä tykkää, läheskään kaikki ei. Minä esim. en voi sietää Marimekkoa mutta Vallilasta tykkään. Mulle on merkit muuten ihan se ja sama. Muuten ostamista ohjaa se miellyttääkö tuote silmää, mitä se maksaa eli onko mulla siihen varaa ja onko hinta järkevässä suhteessa laatuun jne. ja tietysti kotimaisuus on valttia, toki eniten ruuassa.

Kun lapset haluavat Adidaksen vaatteita, ostan niitä kirppikseltä, en todellakaan ala sellaisia summia maksamaan lastenvaatteista vain siksi että siinä on joku logo.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä pakkoa omakotitalon hankkimiseen. Varsinkin maalla on normi lapsiperhe+omakotitalo.

Niin kuka pakottaa? Kyllä se vaan on paljon kivempi asua omakotitalossa, oma tupa oma lupa. Ei tarvi kersoja koko ajan kieltää metelöimästä ettei vaan naapurit häiriinny. Omalla pihalla on kiva laittaa kukkapenkkejä ja lapset saa leikkiä rauhassa eikä naapureilla ole mitään sanomista onko trampoliini vai ei. Maalla ne talot maksaa saman verran kuin ison kaupungin pienehkö kerrostaloasunto, joten ne on lähes kaikkien tavoitettavissa jos töissä on vähintään toinen vanhemmista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tekee keskiluokkaisesta keskiluokkaista? Se että se on yleistä, ei mitään ääripäätä. Tosin minä en tunne yhtään perhettä joka olisi missään ahtaassa muotissa, suurin osa ihmisistä nyt vaan katsoo omistusasunnon olevan paras asumismuoto, ja siihen on yleensä pakko ottaa laina, ja pakko on töissä käydä että saa rahaa kaikkeen elämiseen... sen erottaa köyhistä se että he eivät saa töitä, eivätkä siten saa myöskään asuntolainaa vaikka miten haluaisivatkin, ja taas rikkaista että heidän ei välttämättä tarvitse ottaa lainaa.

Nuo kiintymysvanhemmuusasiat ja kestovaipat taas on näitä nykyajan uusia hömpötyksiä jotka on keksineet sellaiset ihmsiset jotka eivät muista sitä aikaa kun kätevät kertakäyttövaipat tuli markkinoille, ja jotka ovat nettiaikana saaneet päähänsä että suorittaminen on pakollista vanhemmuudessa tai lapsi menee pilalle. Minä en tunne tuollaisia vanhempia, mutta minä olenkin jo yli nelikymppinen, minä ja mun lähipiiri ollaan aloitettu lasten tekeminen 90-luvulla ennen nettiä. 

Marimekko ja Iittala ei todellakaan ole mikään pakko, jotkut niistä tykkää, läheskään kaikki ei. Minä esim. en voi sietää Marimekkoa mutta Vallilasta tykkään. Mulle on merkit muuten ihan se ja sama. Muuten ostamista ohjaa se miellyttääkö tuote silmää, mitä se maksaa eli onko mulla siihen varaa ja onko hinta järkevässä suhteessa laatuun jne. ja tietysti kotimaisuus on valttia, toki eniten ruuassa.

Kun lapset haluavat Adidaksen vaatteita, ostan niitä kirppikseltä, en todellakaan ala sellaisia summia maksamaan lastenvaatteista vain siksi että siinä on joku logo.

Huomaa kyllä, ettet ole kestovaippoja käyttänyt. :) Niissä ei ole mitään suorittamista. Niin arkista kuin voi olla. Harmittaa kyllä, että asiasta tietämätön leimaa asian hömpötykseksi. En muutenkaan ymmärrä näitä vastakkainasetteluja hyvä äiti - huono äiti vaikka nyt sen perusteella, mihin olet lapsesi pissat imeyttänyt.

Minut muuten perehdytti kestovaippailuun 90-luvulla lasten teon aloittanut nyt jo yli 50-vuotias äiti.

T. Yli 40-vuotias äiti

Miks kenenkään muka pitäis mahtua tohon? Oot nyt jostain syystä saanu itelles tommosen päähän.

Tykkään Iittalasta ja Marimekosta. Tykkään myös metsäretkistä ja lapsistani. Välillä tykkään myös laittaa lapset mummolaan ja vetää kunnon kännit. Mulla on kiva elämä, teen paljon sellaista, mistä oikeasti tykkään. Mitä sinä teet? Muuta kuin valitat? Ala elämään sellaista elämää kuin haluat. Ei lopussa tule mitään palkintoa siitä, että on kärsinyt.

Oikeastiko perhe on "epäilyttävä" asuessaan vuokralla?

Jokainen eläköön tavallaan, ei kuulu mulle.

Kiitos, että kerroit, mitkä ovat statussymboleja. En edes tiedä, kuka tuttavista asuu vuokralla. Iittalaa ja Marimekkoa olen pitänyt taviskamoina. Iittalan viinilasit ovat esim. todella huonoja. Riideltiin on jo parempia.

Riedelin viinilasit siis.

Onhan näitä. Lapsiperheen pitää asua joko omakoti-, pari-tai rivitalossa kerrostalo ei kelpaa. Vuokralla asujat vähän epäilyttäviä. Pitää olla ainakin yksi kunnollinen auto. Vaatteiden pitää olla sellaisia joista ei kiusata. Adidas, Nike, H&M, Puma, Vans, Everest, HH, Kånken jne. Lidl ja muut markettivaatteet ehdoton ei. Lapsen pitää joskus olla käynyt ulkomailla ihan lentokoneella muuten on outo. Siinä päällimmäiset ja nämä on lasten suusta pääkaupunkiseudulla. Helsingin keskustassa toki kerrostalotkin kelpaisi mutta ei lähiöiden mamuvaltaiset betonitalot vaikka niissäkin vuokrat huitelee pilvissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole mitään vastaan yksittäisten ihmisten keskiluokkaisia valintoja sinänsä eikä tätä kannata ottaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä omaa elämäntapaa vastaan. Toivon vaan että ihmiset heräisi näkemään nämä normit ja sanattomat sopimukset myös ulossulkevina. Just että lapsen kaveri voi olla myös sieltä vuokratalosta tai lapsi voi halutaki mennä amikseen ja tälläsii asioita. Et ne ei lähtökohtaisesti oo väärin. Esimerkiks.

Me ollaan melko hyvin toimeentulevia ja meidän lapsen bestis on pitkäaikaistyöttömän yh-äidin lapsi, joka asuu äitinsä kanssa pienessä vuokrakaksiossa ja niukkaa on. Ikinä tämä ei ole ollut mikään ongelma, koska lapset ovat viihtyneet niin hyvin keskenään, ovat oikeita sielunsiskoja ja pitäneet yhtä jo 10 vuotta. Olisin ehkä nähnyt tässä jotain ongelmaa, jos bestiksen äiti olisi viinaanmenevä tupakanpolttaja. Mutta hän on ihan fiksu ihminen, joka elää omanlaistaan elämää ja päihdeongelmaa ei ole, saati että isäpuoliehdokkaita tulisi ja menisi tiheään tahtiin. Pidän häntä hyvänä äitinä, vaikka hän ei työelämässä olekaan. 

Minusta on ollut mukavaa, että olemme voineet tarjota tuolle tytölle sellaisia elämyksiä, mihin hänen vanhemmillaan ei ole ollut mahdollisuutta. Hän on ollut meidän mukana syömässä hienoissa ravintoloissa, yhdellä hiihtolomareissulla kotimaassa, mökillä monesti (ei luksusta, mutta ollut meidän perheen jatkeena) ja yhden ikimuistoisen ulkomaanreissunkin olemme hänelle kustantaneet. Se oli meillekin hieno reissu, kun pääsimme näkemään miten hän nautti uusista paikoista ja elämyksistä oman lapsemme kanssa (olivat jo teinejä silloin). 

Molemmat näistä lapsista ovat käyneet lukion ja jatkavat sen jälkeen yliopistoon. Meidän lapsi kouluttautuu hyvin työllistävälle ja hyvin palkatulle alalle, mutta bestis näyttää suuntautuvan omien intohimojensa perässä johonkin, jossa työllistymisnäkymät ovat epävarmat ja hyvästä palkasta ei tarvitse haaveilla. Heillä siis varmaan aikuisuudessakin tulee jatkumaan tämä erilainen taloudellinen tilanne, mutta en usko sen vaikuttavan heidän ystävyyteen jatkossakaan. 

Minä en tunnista ollenkaan tuollaista painetta elää tietyllä tavalla keskiluokkaista elämää. Mistä tämä oikein kumpuaa? Lukeeko ap liikaa jotain blogeja joissa tällaista elämäntapaa viljellään? Me olemme aina eläneet omannäköistä elämää. Ja silloin kun lapset olivat pieniä, niin tuli hakeuduttua sellaiseen äitiseuraan, jonka näkemykset lapsenkasvatuksesta olivat samansuuntaisia kuin itsellä. Muiden äitien kanssa ei lapsiin liittyviä asioita tullut puitua yhtä syvällisesti, kun tiesi että näkemykset on erilaiset. Muitakin puheenaiheita on ihan riittämiin, joten en nähnyt tässäkään ongelmaa.