Kyseenalaistaaks kukaan muu tätä keskiluokkasuuden hegemoniaa lapsiperheessä?

Et todellakaan ole ainoa. En voi ymmärtää että eikö ihmiset ajattele omilla aivoilla? Yllättävän paljon näitä aivottomia tuntuu olevan.

Lisään vielä, et varsinki naisilla se sallittu ja yleisesti hyväksytty rooli on tosi kapea. Ei saa käyttää liikaa alkoholia, olla liian räväkkä, meikattu tai alatyylinen, pitää olla tosi kunnollinen. Sit perheellä pitää olla vähintään 2 lomamatkaa vuodessa, laadukkaat vaatteet ja lapsien harrastuksiin panostettu. Ei niin, et ne ois väärin mutta se jos joku poikkeaakin laumasta, se leimautuu heti erilaiseks ja ulkopuoliseks. Niinku olis vaan tietyntyyppistä oikeaa perhe-elämää. En tiedä osaanko selittää oikein.  

Mitä jos lopettaisit tämän muodin mukaan elämisen. Tämä,jos jokin on niin turhaa.

Aikomonet asiat,mitä "massa" tekee,ovat kylläkin ihan arkisia ja ok juttuja,mutta miettikää itse,millä oikeesti on jtn merkitystä.

Ei ole asuntolainaa. Elelen vanhempien omistamassa asunnossa kulut maksellen. Vakityö on. Pitäähän aikuisen ihmisen jotain kuluja itse maksaa(jos on kykeneväinen). Metsäretkillä, museoissa, teatterissa, konserteissa, oopperassa ja baletissa käydään välillä, koska pidämme niistä.

Kiintymysvanhemmuus on varmasti parempi asia kuin muutaman vuosikymmentä sitten oltu "häpeävanhemmuus".

Kestovaippoja käytin, kun yritin nipistää kaikesta, koska halusin olla kotona pidemmän aikaa.

Marimekkoakin löytyy: muutama kaupanpäällisiksi saatu meikkipussukka.

Iittalan laseja olen saanut lahjaksi, mutta mieluiten käytän isovanhemmiltani perittyjä, jo aika kolhuisia ja naarmuisia astioita. Niissä vain on muistoja.

Elä hyvä ihminen omaa elämääsi. Ota asuntolaina, jos se parantaa elämääsi, muuten ole ilman. Osta kirppikseltä niitä pakollisia statussymboleita, jos on pakko. Osta myös muutama kestovaippa kirpparilta, ja laita ne silloin, kun haluat mammakavereillesi brassailla, jos täytyy. Niitä mukaviakin ihmisiä on, joille ei tarvitse esittää sen kummempaa.

Jos jossain kestovaipat ovat keskiluokkaista valtavirtaa, niin hienoa. Täällä maalla, missä minä asun, ne eivät todellakaan ole, vaan melko vaihtoehtoista meininkiä. Mulle on ollut ihan lapsuudesta asti selvää, että sitten, kun omat lapset saan, käytän kestovaippoja.

Samat suorittajat sairastuu burn outiin kolmekymppisinä ja elämä ahdistaa. Pakko suorittaa, että saa hyväksyntää. Jossain vaiheessa kamelinselkä napsahtaa poikki ja paska valahtaa punttiin.

Noi nyt oli vaan esimerkkejä, ja alueellisia eroja varmaan löytyy. Mutta ennemminki se normi on sellasissa hienovaraisemmissa asioissa. Että ei saa olla liian "juntti" tai sivistymätön ihan miten vaan. Kiintymyssuhdevanhemmuus on hyvä sisällöltään, mutta se, että kasvatuksella pitää olla joku nimi, josta tulee muotitermi jota täytyy noudattaa, se on jotenkin vaan niin tasapäistävää. Jos joku tunnustaakin, ettei noudata kiintymyssuhdevanhemmuutta häntä katsotaan silmät pyöreinä kuin jotain lasta kaltoinkohtelevaa hirviövanhempaa, vaikka kyse onkin vaan siitä, ettei tämä vaan tiedä noudattavansa kyseistä muotivirtausta. 

On asuntolaina, ja vieläpä tonttilaina. Sitten kun asunto on myyty, aletaan rakentaa lapsiperheen taloa. Lapsia on kolme, kissoja yksi ja koira suunnitelmissa. Kamalan keskiluokkaista! Uuteen kotiin tulee neljä makuuhuonetta, bistro-keittiö ja ehdottomasti kodinhoitohuone ja sauna+pukuhuone erikseen. Kaksi kerrosta, järvinäköala. En valita, vaikka sitä varten tarviikin lainaa. 

Autosta ei ole lainaa, eikä autoja ole kuin yksi. Minä en sitä aja, vaan kuljen kävellen, pyörällä tai bussilla. Tämä ei ole hipsterivalinta vaan seuraus kamalasta autonajokammosta. Pyöräilen nykyään enemmän, koska olen ylipainoinen. Ei kovin keskiluokkaisen tavoiteltavaa se. En omista salikorttia, en mitään ylimääräisiä juttuja kuten irtoripsiä - tai hiuksia. Käyn joskus teatterissa, oopperassa ja taidenäyttelyissä koska oikeasti pidän niistä. Olen aina pitänyt, vaikka olen duunariperheen lapsi. Luen paljon. Ostelen kirjoja, vaikka se ei ole ekologista. Se on ekologista, että meillä lajitellaan kaikki jätteet, kierrätetään paljon eikä ostella mitään turhaa ostelun ilosta tai siksi, että jotain pitäisi olla. 

Oikeastaan joka ikisen valintani teen oman tahtoni pohjalta. Ainoa rajoittava asia on raha, tietenkin. En välitä, miltä meillä muiden mielestä näyttää, enkä välitä, miltä näytän muiden mielestä. Lapset eivät harrasta kuin yhtä harrastusta, koska minusta koulussa on tarpeeksi tekemistä. Vapaa-aikaakin pitää olla. 

Matkustelen, koska pidän siitä ja se on mahdollista kerran, kaksi vuodessa. Koska lapsenvahteja meillä on vähän, niin lapset on pakko ottaa matkalle mukaan. Paitsi jos menen sisareni kanssa, sitten saa olla vapaammin. Suomessakin on nähtävää, mutta en pidä suomalaisista juurikaan. Eikä täällä ole tropiikin lämpöä eikä luontoa, se on jotain mitä rakastan paljon. Muuttaisin jonnekin Aasian perukoille, mutta arvostan liikaa suomalaista peruskoulua ja koulutusta muutenkin. Ehkä muutan eläkeikäisenä. 

Ehkä tämä keskiluokkaisuus on jotain sellaista, että se antaa vapauden olla mitä on. Voi matkustaa tai olla matkustamatta, voi rakentaa talon tai asua vuokralla jos siltä tuntuu. En tunne ketään, joka omistaisi kesämökin tai loma-osakkeen näyttämisen halusta. Muutamasta ihmisestä voi päätellä, että heille jokin vaatemerkki tai auton merkki on status-symboleja, pakko-ostoja, mutta en halua tuntea sellaisia ihmisiä paremmin. Itse näin kierrätyskeskuksessa juuri sellaisen kankaisen laukun, jollaista olin tarvinnut kesämenoihin. Hypistelin sitä, ja kun käänsin ympäri, se olikin Marimekkoa. No, en jättänyt sitä ostamatta sen takia, että nyt joku pitää minua keskiluokkaisena mammana. Hahaha, ostin, koska voin ja koska pidin siitä. Muiden mielipiteistä viis. 

Vierailija kirjoitti:

On asuntolaina, ja vieläpä tonttilaina. Sitten kun asunto on myyty, aletaan rakentaa lapsiperheen taloa. Lapsia on kolme, kissoja yksi ja koira suunnitelmissa. Kamalan keskiluokkaista! Uuteen kotiin tulee neljä makuuhuonetta, bistro-keittiö ja ehdottomasti kodinhoitohuone ja sauna+pukuhuone erikseen. Kaksi kerrosta, järvinäköala. En valita, vaikka sitä varten tarviikin lainaa. 

Autosta ei ole lainaa, eikä autoja ole kuin yksi. Minä en sitä aja, vaan kuljen kävellen, pyörällä tai bussilla. Tämä ei ole hipsterivalinta vaan seuraus kamalasta autonajokammosta. Pyöräilen nykyään enemmän, koska olen ylipainoinen. Ei kovin keskiluokkaisen tavoiteltavaa se. En omista salikorttia, en mitään ylimääräisiä juttuja kuten irtoripsiä - tai hiuksia. Käyn joskus teatterissa, oopperassa ja taidenäyttelyissä koska oikeasti pidän niistä. Olen aina pitänyt, vaikka olen duunariperheen lapsi. Luen paljon. Ostelen kirjoja, vaikka se ei ole ekologista. Se on ekologista, että meillä lajitellaan kaikki jätteet, kierrätetään paljon eikä ostella mitään turhaa ostelun ilosta tai siksi, että jotain pitäisi olla. 

Oikeastaan joka ikisen valintani teen oman tahtoni pohjalta. Ainoa rajoittava asia on raha, tietenkin. En välitä, miltä meillä muiden mielestä näyttää, enkä välitä, miltä näytän muiden mielestä. Lapset eivät harrasta kuin yhtä harrastusta, koska minusta koulussa on tarpeeksi tekemistä. Vapaa-aikaakin pitää olla. 

Matkustelen, koska pidän siitä ja se on mahdollista kerran, kaksi vuodessa. Koska lapsenvahteja meillä on vähän, niin lapset on pakko ottaa matkalle mukaan. Paitsi jos menen sisareni kanssa, sitten saa olla vapaammin. Suomessakin on nähtävää, mutta en pidä suomalaisista juurikaan. Eikä täällä ole tropiikin lämpöä eikä luontoa, se on jotain mitä rakastan paljon. Muuttaisin jonnekin Aasian perukoille, mutta arvostan liikaa suomalaista peruskoulua ja koulutusta muutenkin. Ehkä muutan eläkeikäisenä. 

Ehkä tämä keskiluokkaisuus on jotain sellaista, että se antaa vapauden olla mitä on. Voi matkustaa tai olla matkustamatta, voi rakentaa talon tai asua vuokralla jos siltä tuntuu. En tunne ketään, joka omistaisi kesämökin tai loma-osakkeen näyttämisen halusta. Muutamasta ihmisestä voi päätellä, että heille jokin vaatemerkki tai auton merkki on status-symboleja, pakko-ostoja, mutta en halua tuntea sellaisia ihmisiä paremmin. Itse näin kierrätyskeskuksessa juuri sellaisen kankaisen laukun, jollaista olin tarvinnut kesämenoihin. Hypistelin sitä, ja kun käänsin ympäri, se olikin Marimekkoa. No, en jättänyt sitä ostamatta sen takia, että nyt joku pitää minua keskiluokkaisena mammana. Hahaha, ostin, koska voin ja koska pidin siitä. Muiden mielipiteistä viis. 

Ymmärrän puolustelusi, mutta miksi tehdä tuollainen eronteko suomalaisiin? Oletan, että olet itsekin suomalainen. Onko tuo sitä kuuluisaa keskiluokkaista ylemmyydentunnetta, että noustaan "juntin suomalaisen" yläpuolelle? Kuitenkin valtaosa suomalaisita kuuluu keskiluokkaan. Ja pidätkö kyseisistä asioista niiden itsensä takia vai siksi, että ne tuovat sisältöä keskiluokkaiseen elämään ja sopivat siihen valmiiseen käsikirjoitukseen mitä on hyvä keskiluokkainen elämä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asuntolaina, ja vieläpä tonttilaina. Sitten kun asunto on myyty, aletaan rakentaa lapsiperheen taloa. Lapsia on kolme, kissoja yksi ja koira suunnitelmissa. Kamalan keskiluokkaista! Uuteen kotiin tulee neljä makuuhuonetta, bistro-keittiö ja ehdottomasti kodinhoitohuone ja sauna+pukuhuone erikseen. Kaksi kerrosta, järvinäköala. En valita, vaikka sitä varten tarviikin lainaa. 

Autosta ei ole lainaa, eikä autoja ole kuin yksi. Minä en sitä aja, vaan kuljen kävellen, pyörällä tai bussilla. Tämä ei ole hipsterivalinta vaan seuraus kamalasta autonajokammosta. Pyöräilen nykyään enemmän, koska olen ylipainoinen. Ei kovin keskiluokkaisen tavoiteltavaa se. En omista salikorttia, en mitään ylimääräisiä juttuja kuten irtoripsiä - tai hiuksia. Käyn joskus teatterissa, oopperassa ja taidenäyttelyissä koska oikeasti pidän niistä. Olen aina pitänyt, vaikka olen duunariperheen lapsi. Luen paljon. Ostelen kirjoja, vaikka se ei ole ekologista. Se on ekologista, että meillä lajitellaan kaikki jätteet, kierrätetään paljon eikä ostella mitään turhaa ostelun ilosta tai siksi, että jotain pitäisi olla. 

Oikeastaan joka ikisen valintani teen oman tahtoni pohjalta. Ainoa rajoittava asia on raha, tietenkin. En välitä, miltä meillä muiden mielestä näyttää, enkä välitä, miltä näytän muiden mielestä. Lapset eivät harrasta kuin yhtä harrastusta, koska minusta koulussa on tarpeeksi tekemistä. Vapaa-aikaakin pitää olla. 

Matkustelen, koska pidän siitä ja se on mahdollista kerran, kaksi vuodessa. Koska lapsenvahteja meillä on vähän, niin lapset on pakko ottaa matkalle mukaan. Paitsi jos menen sisareni kanssa, sitten saa olla vapaammin. Suomessakin on nähtävää, mutta en pidä suomalaisista juurikaan. Eikä täällä ole tropiikin lämpöä eikä luontoa, se on jotain mitä rakastan paljon. Muuttaisin jonnekin Aasian perukoille, mutta arvostan liikaa suomalaista peruskoulua ja koulutusta muutenkin. Ehkä muutan eläkeikäisenä. 

Ehkä tämä keskiluokkaisuus on jotain sellaista, että se antaa vapauden olla mitä on. Voi matkustaa tai olla matkustamatta, voi rakentaa talon tai asua vuokralla jos siltä tuntuu. En tunne ketään, joka omistaisi kesämökin tai loma-osakkeen näyttämisen halusta. Muutamasta ihmisestä voi päätellä, että heille jokin vaatemerkki tai auton merkki on status-symboleja, pakko-ostoja, mutta en halua tuntea sellaisia ihmisiä paremmin. Itse näin kierrätyskeskuksessa juuri sellaisen kankaisen laukun, jollaista olin tarvinnut kesämenoihin. Hypistelin sitä, ja kun käänsin ympäri, se olikin Marimekkoa. No, en jättänyt sitä ostamatta sen takia, että nyt joku pitää minua keskiluokkaisena mammana. Hahaha, ostin, koska voin ja koska pidin siitä. Muiden mielipiteistä viis. 

Ymmärrän puolustelusi, mutta miksi tehdä tuollainen eronteko suomalaisiin? Oletan, että olet itsekin suomalainen. Onko tuo sitä kuuluisaa keskiluokkaista ylemmyydentunnetta, että noustaan "juntin suomalaisen" yläpuolelle? Kuitenkin valtaosa suomalaisita kuuluu keskiluokkaan. Ja pidätkö kyseisistä asioista niiden itsensä takia vai siksi, että ne tuovat sisältöä keskiluokkaiseen elämään ja sopivat siihen valmiiseen käsikirjoitukseen mitä on hyvä keskiluokkainen elämä? 

Jos jonkun elämää arvostellaan, sitä kai voi puolustaa? 

Toisaalta, en elä päiviäni pohtien onko jokin keskiluokkaista vai ei. Sitä miettii vasta, kun törmää aiheeseen vaikka sitten täällä. Eikä ole mitään käsikirjoitusta, ainakaan minulla, sillä ei elämäni ole mennyt minkään kirjoituksen tai kaavojen mukaan. Jossain kohtaa tie on ollut pomppuinen, ja yhdessä kohtaa täysin poikki. Ehkä nämäkin elämäni tarinat vaikuttavat siihen, että elämästä tekee omannäköisensä, ja vaikka se sitten on keskiluokkaisen näköistä, niin mitä väliä sillä on? 

En pidä suomalaisista yleensä, noh, en yleensäkään pidä paljoa ihmisistä. Mutta täällä on kylmä ilmapiiri. Sellainen kyräilevä ja tuomitseva. Poikkeuksia toki on, ja heitä kohdatessaan yritän muistaa sen positiivisuuden ja ammentaa siitä itsellenikin jotain. 

Minua kyllä kiinnostaa keskiluokan arvostelu, sillä sitä on ollut kautta aikain. Hassua. 

Itse olen sitä ikäpolvea joka oppi jo pienestä pitäen, että hyvä ja kunnollinen elämä tarkoittaa sitä, että on opiskellut hyvän ammatin, löytänyt hyvän työpaikan jossa viihdytään eläkeikään asti, on omakotitalo, kaksi lasta (poika ja tyttö, kolme on sallittua jos kaksi kertaa peräkkäin tulee samaa sukupuolta), kaksi autoa, koira ja ehkä kissa jos on kasvimaa ja myyriä siellä. Ja tosiaan ne lapset on tehty opiskeluiden ja töihin vakiintumisen jälkeen, yli kaksikymppisenä, reilusti alle kolmikymppisenä. Mies rakentaa talon, kun vaimo on raskaana ensimmäistä odottaessa.

No, eihän se näin ole mennyt 90-luvun puolivälin jälkeen. Olen kärsinyt masennukset ja muut kun olen kärsinyt huonommuutta.

Mitä menetätte kun alatte elää ihan omaa elämää?

Joo! Siis just tänään mietin tätä asiaa. Käväisin kylässä erään ystäväni luona, ja hän vei mut tutustumaan lähialueen mammoihin. Herramunjee sitä "kuuminta hottia" lastenvaate ja mammajuttuja, mitä näillä talo-kaksi lasta -tyypeillä oli. Tuli jotenkin tosi kapeakatseinen, tunkkainen tuulahdus heistä. Tietty sen lisäksi, että he katsoivat mua kuin halpaa makkaraa.

Taitaa noi rajoitukset olla sun omassa päässä. 

Eiköhän aika monetkin kyseenalaista. Jos se ahdistaa, niin sitten sillä on aika vahva ote myös omasta elämästä. Kaikki ei sitä mieti, elää vain omanlaistaan elämää.

Kuk ei ole sitä laumaa, ei tunne olevansa erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asuntolaina, ja vieläpä tonttilaina. Sitten kun asunto on myyty, aletaan rakentaa lapsiperheen taloa. Lapsia on kolme, kissoja yksi ja koira suunnitelmissa. Kamalan keskiluokkaista! Uuteen kotiin tulee neljä makuuhuonetta, bistro-keittiö ja ehdottomasti kodinhoitohuone ja sauna+pukuhuone erikseen. Kaksi kerrosta, järvinäköala. En valita, vaikka sitä varten tarviikin lainaa. 

Autosta ei ole lainaa, eikä autoja ole kuin yksi. Minä en sitä aja, vaan kuljen kävellen, pyörällä tai bussilla. Tämä ei ole hipsterivalinta vaan seuraus kamalasta autonajokammosta. Pyöräilen nykyään enemmän, koska olen ylipainoinen. Ei kovin keskiluokkaisen tavoiteltavaa se. En omista salikorttia, en mitään ylimääräisiä juttuja kuten irtoripsiä - tai hiuksia. Käyn joskus teatterissa, oopperassa ja taidenäyttelyissä koska oikeasti pidän niistä. Olen aina pitänyt, vaikka olen duunariperheen lapsi. Luen paljon. Ostelen kirjoja, vaikka se ei ole ekologista. Se on ekologista, että meillä lajitellaan kaikki jätteet, kierrätetään paljon eikä ostella mitään turhaa ostelun ilosta tai siksi, että jotain pitäisi olla. 

Oikeastaan joka ikisen valintani teen oman tahtoni pohjalta. Ainoa rajoittava asia on raha, tietenkin. En välitä, miltä meillä muiden mielestä näyttää, enkä välitä, miltä näytän muiden mielestä. Lapset eivät harrasta kuin yhtä harrastusta, koska minusta koulussa on tarpeeksi tekemistä. Vapaa-aikaakin pitää olla. 

Matkustelen, koska pidän siitä ja se on mahdollista kerran, kaksi vuodessa. Koska lapsenvahteja meillä on vähän, niin lapset on pakko ottaa matkalle mukaan. Paitsi jos menen sisareni kanssa, sitten saa olla vapaammin. Suomessakin on nähtävää, mutta en pidä suomalaisista juurikaan. Eikä täällä ole tropiikin lämpöä eikä luontoa, se on jotain mitä rakastan paljon. Muuttaisin jonnekin Aasian perukoille, mutta arvostan liikaa suomalaista peruskoulua ja koulutusta muutenkin. Ehkä muutan eläkeikäisenä. 

Ehkä tämä keskiluokkaisuus on jotain sellaista, että se antaa vapauden olla mitä on. Voi matkustaa tai olla matkustamatta, voi rakentaa talon tai asua vuokralla jos siltä tuntuu. En tunne ketään, joka omistaisi kesämökin tai loma-osakkeen näyttämisen halusta. Muutamasta ihmisestä voi päätellä, että heille jokin vaatemerkki tai auton merkki on status-symboleja, pakko-ostoja, mutta en halua tuntea sellaisia ihmisiä paremmin. Itse näin kierrätyskeskuksessa juuri sellaisen kankaisen laukun, jollaista olin tarvinnut kesämenoihin. Hypistelin sitä, ja kun käänsin ympäri, se olikin Marimekkoa. No, en jättänyt sitä ostamatta sen takia, että nyt joku pitää minua keskiluokkaisena mammana. Hahaha, ostin, koska voin ja koska pidin siitä. Muiden mielipiteistä viis. 

Ymmärrän puolustelusi, mutta miksi tehdä tuollainen eronteko suomalaisiin? Oletan, että olet itsekin suomalainen. Onko tuo sitä kuuluisaa keskiluokkaista ylemmyydentunnetta, että noustaan "juntin suomalaisen" yläpuolelle? Kuitenkin valtaosa suomalaisita kuuluu keskiluokkaan. Ja pidätkö kyseisistä asioista niiden itsensä takia vai siksi, että ne tuovat sisältöä keskiluokkaiseen elämään ja sopivat siihen valmiiseen käsikirjoitukseen mitä on hyvä keskiluokkainen elämä? 

Jos jonkun elämää arvostellaan, sitä kai voi puolustaa? 

Toisaalta, en elä päiviäni pohtien onko jokin keskiluokkaista vai ei. Sitä miettii vasta, kun törmää aiheeseen vaikka sitten täällä. Eikä ole mitään käsikirjoitusta, ainakaan minulla, sillä ei elämäni ole mennyt minkään kirjoituksen tai kaavojen mukaan. Jossain kohtaa tie on ollut pomppuinen, ja yhdessä kohtaa täysin poikki. Ehkä nämäkin elämäni tarinat vaikuttavat siihen, että elämästä tekee omannäköisensä, ja vaikka se sitten on keskiluokkaisen näköistä, niin mitä väliä sillä on? 

En pidä suomalaisista yleensä, noh, en yleensäkään pidä paljoa ihmisistä. Mutta täällä on kylmä ilmapiiri. Sellainen kyräilevä ja tuomitseva. Poikkeuksia toki on, ja heitä kohdatessaan yritän muistaa sen positiivisuuden ja ammentaa siitä itsellenikin jotain. 

Minua kyllä kiinnostaa keskiluokan arvostelu, sillä sitä on ollut kautta aikain. Hassua. 

En arvostele keskiluokkaa sinänsä vaan niitä keskiluokkaisuuden ahtaita raameja, kirjoittamattomia sääntöjä ja normeja, joita väität ihan omiksi valinnoiksesi. Varmasti oletkin valinnut ne, mutta miten paljon valintoihisi vaikuttaa se, että kiinnostuksen kohteesi sattuvat olemaan viiteryhmäsi keskimääräisiä ja yleisesti hyväksyttyjä kohteita? Voisitko todella samalla tavalla olla kiinnostunut jostain joka on keskiluokkaisten keskuudessa paheksuttvaa? Epäilen, että sellainen ei ole käynyt edes mielessäsi. 

Se just jos ei tunnu kuuluvan joukkoon tai että ne raamit on liian ahtaat, sellasille ihmisille se ongelmallisuus tulee esiin. 

Terveisiä täältä keskiluokkaisen lähiön talosta, jossa kahden lapsen kanssa asumme.En tunnista tuota kapeakatseisuutta tai tunkkaisuutta ollenkaan. Ystäväpiiri ja me itse pysynyt samana, mikä se oli kantakaupungissa asuessamme - muutamia naapuriperheitä on siihen liittynyt, nekin keskenään kaikki erilaisia.

Eihän se, että asuu talossa, käy töissä ja ajaa autolla, kerro ihmisestä vielä yhtään mitään.

Musta tuntuu, että kyse on siitä, että he, jotka ovat keskiluokkaa ja joille ei sen normeissa ja kirjoittamattomissa säännöissä ole mitään itselle vierasta, heille tämä asia ei ole näkyvä. Heille keskiluokkaisuuskin on vaan yksilöitä ja he eivät näe niitä ulossulkevia normeja. Esim. vanhemmuudessa saat hyvin nopeasti "huonon ja epäluotettavan" vanhemman leiman jos et poikkeat ruodusta. Se on ahdistavaa.