Miten toimia kun pihapiirissä toisia kiusaava lapsi?

Ehkä sellaisiakin äitejä on olemassa, jotka eivät kasvata lapsiaan, mutta uskon että on myös lapsia joille tapojen oppiminen on hankalampaa ja vielä 3-vuotiaanakakin sosiaaliset taidot takkuaa kovasta kasvatuksesta huolimatta. En tiedä, mutta uskon.

Kiusaaminen on minustakin ehdottomasti ikävää ja kiellettyä, mutta tarkoitin että se on surullista, etteivät äidit suostu ymmmärtämään toisiaan tai keskustele asiallisesti ko tilanteessa, vaan ryhtyvät lähes sotajalalle. Miksei ongelmaa voisi yrittää selvittää sovussa? Rakkaat lapset ovat kuitenkin kyseessä, joista voi kasvaa vaikka mitä, olivat he sitten villejä tai ujoja.

Te, jotka pidätte näitä " terroristeja" huonosti kasvatettuina - oletteko koskaan kuulleet uhmasta, huomionhausta, mustasukkaisuudesta? On niin älyttömän helppo jaella viisaita neuvoja, jos ei itsellä ole kokemusta moisesta ongelmasta.



Mutta on todella olemassa ihan terveiden kirjoissa kulkevia lapsia, joille ei ehkä asia mene perille yhdellä kieltämisellä. Kyllä jokainen, joka minua ja tytärtäni läheltä seurasi, tiesi, että tasan tarkkaan meillä kasvatetaan... Eikä silti hiekkistouhut aikoinaan onnistuneet ilman kahinoita.



Toisaalta, nykyään sitten onnistuukin. Sitä en tiedä, onko se sitten sitkeän kasvatuksen vai kasvamisen ansiota. ;))

mitä herkkänahkoja! Miten ihmeessä voi muka olla niin kamalaa, jos joku sanoo että homma haisee kun se kerran haisee. Hirveää käytöstä ei pidä suvaita keneltäkään, ja jos oma lapseni käyttäytyisi tuolla lailla enkä itse ymmärtäisi asiaan tarpeeksi puuttua, pitäisin melko luonnollisena sitä että joku siitä kommentoi. Voisi mennä yöunet, mutta ansaittuahan se olisi. Ja " homma haisee" on kuitenkin aika siististi sanottu.

Meillä oli niin, kun muutimme tänne uudelle alueelle, että yksi tyttö vei aina tavarat käsistä, töni ja löi meidän tyttöä. Hänen äitinsä ei puuttunut siihen ollenkaan niin kuin olisi pitänyt. " Meidän xxx:llä on niin vahva luonne" . " Lasten kuuluu itse selvittää välinsä" . Yms. Kunnes tultiin siihen pisteeseen, että suutuin niin, että emme enää menneet lähellekään heidän pihaansa. Yksinkertaisesti välttelimme heitä. Ei ollut onneksi kuitenkaan mitään yhteistä hiekkalaatikkoa kun pientaloalueella asumme. Se olisi tietenkin ollut hankalampi juttu. Mutta on tämä ikävää näinkin kun samalla kadulla asumme, eikä täällä hirveästi muita lapsia ole. Ei voi kuitenkaan mitään. Minun on pakko suojella omia lapsiani. Eivät he mitään sellaista tehneet, miksi heidän olisi pitänyt tuollaista huonoa käytöstä kestää ja oppia siitä vielä samalla. Opetin kyllä puolustautumaan huutamalla, että " et töni minua" , mutta huuto ei tehonnut tähän lapseen, kävi vaan villimpänä päälle. Lyömistä en viitsinyt alkaa opettaa, vaikka sitäkin harkitsin. Muutaman kerran kuitenkin sorruin sanomaan, että lyö takaisin, mutta erittäin huono neuvo. En viitsinyt todellakaan tälle naiselle alkaa selittämään, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Kyllä hänen olisi se itse pitänyt tajuta.

avlla ap kertoi sanoneensa " aika perseestä!" . En tiedä sitten kumpi tarina on totta... Itse en ainakin tykkäisi jos lasten aikana käytettäisiin tällaista kieltä.