Miten toimia kun pihapiirissä toisia kiusaava lapsi?

Vastaan myös tähän, koska samanlaisia tilanteita tulee puistoissa lähes päivittäin... Osa hoitajista ja vanhemmista puuttuu tekemisiin herkemmin, toiset antavat lasten hoitaa suhteensa.



Mielestäni yleisillä paikoilla, toisten lasten kanssa, opetellaan yleisiä käyttäytymisperiaatteita, sosiaalisuutta ja kohteliaisuutta. Kiusaamista EI pidä suvaita.



Joku täällä kirjoitti joskus taannoin kauniisti kiusaavasta lapsesta, että lapsi yrittää alkeellisesti hakea kontaktia muihin lapsiin. Uskon, että se on totta, ja häntä pitäisi opastaa, miten pääsee leikkeihin mukaan terrorisoimatta. Huom, kiusaajallakaan ei ole kivaa pidemmän päälle!! Ihan pienen leimaamista kiusaajaksi ei saisi tehdä ja alkaa vältellä häntä, koska siitä saattaa vaan seurata kierre. Eli yksinkertaistettuna: lapselle pitäisi opettaa miten muiden kanssa toimitaan.



Nyt pitää juosta, lapsi heräsi...

meillä on kys äidin kanssa ihan ok välit ja olemme varsin hyviä tuttuja ja monenlaisista asioista on tullut juteltua tässä vuoden aikana.

Toisin sanoen lpasen äiti olisi kyllä jo maininnut jos lapsi olisi tutkimuksissa tai neuvolassa asioihin tartuttu tai muuta.

Ja tottakai siihen miten ihmisen käytökseen reagoi vaikuttaa erinäiset asiat oli sitten millaisesta tilanteesta vain kyse. On niin sanottuja lieventäviä asianhaaroja:)

On vain hyvin turhauttavaa ja pidemmän päälle ärsyttävää se ettei homma muutu miksikään vaan lapsi vain saa jatkaa touhujaan ja käytöstään:(

Näin olen itse tehnyt kun yhden tutun lapset on tottunu kaiken saamaan mitä haluavat ja heidän äidilleen tärkeintä ettei omat lapset vaan pahoita mieltään. Olen ottanut sen linjan, että kiellän ja ojennan näitä lapsia samalla linjalla kuin omiani " kenenkään kädestä ei oteta, toisen leikkiä ei rikota ym" Tilanne kun oli pahimmillaan sitä että meidän lasten olisi pitäny jättää omat leikkinsä ja antaa lelunsa siihen leikkiin mitä tutun lapset halusivat leikkiä. (siis tässä tapauksessa jopa äiti kehoitti siihen, tyyliin " ajapa nyt sillä autolla tuosta kun X niin haluaa" ym



Jos tutun lapset esim yrittää ottaa lelun meidän lasten käsistä, niin sanon et se oli nyt toisella, ei sitä voi ottaa, otapa tämä toinen lapio tästä. Tai älä mene toisen leikkiin, teepä tähän oma linna.



Voimia tilanteeseen, ei kuulosta kovin lystiltä puuhalta - ja jokaisellahan on oikeus ulkoilla siellä missä haluaa, älä lähde mihinkään evakkoon!!

Tytsylle olisi varmaankin saanut leivottua adhd-oireita hänen ollessaan pahimmillaan, mutta kummasti ne ovat tässä vuoden aikanakin vähentyneet.

Onko niin vaikea antaa välillä periksi? Ollaan kaikki samalla muutaman neliömetrin alueella, vaikka sitten hampaat irvessä! " Mehän ei tästä mennä mihinkään, kun ei tuo toinenkaan tajua..." Vaatiihan se sisua, mutta itse mieluummin veisin lapseni muualle leikkimään kuin omaan pihaan kiusattavaksi jos tilanne on näin paha ja muutakaan keinoa ei ole.

minä sanonkin tälle lapselle säännönmukaisesti että ei saa kiusata ei saa rikkoa ei saa satuttaa toista. Ja välillä nostanut hänet poiskin siitä kun ei itse siirry vaikka olisi just lapseni rakennelman päälle asettunut.

Ja ei kummempaa vaikutusta tai tehoa, homma toistuu saman ulkoilun aikana ja useammankin kerran. Sama juttu kun kiellän häntä repimästä lelua toiselta niin vastaus on " minä haluan sen" ja repii entistä innokkaammin. Aika rassaavaa.

Ja Poitou ymmärrän kyllä mitä meinaat mutta ei tämä ainakaan mulle ole mikään kjähähhää katsotaan kumpi antaa periksi tilanne vaan ihan jo periaatekysymys. En halua opettaa lapsilleni sitä toimintamallia (ja toistaa sitä mitä itse koin lapsena) että kiusaaja saisi " voiton" ja itse täytyy niellä pettymys ja suru ja poistua paikalta. Varsinkin kuten sanoin niin en lyllerrä tämän rv34 mahani, liitoskipujeni, kahden lapsen ja lelukassin kanssa mielelläni kovinkaan kauas kotoa kun ei tällä alueella kummoisia vaihtoehtopaikkoja edes ole.

Eipä niitä diagnooseja sinun lapsesi ikäiselle vielä annatakaan.

Mutta siinä vaiheessa kun lapsi on melkein viisi ja osaa laskea yhteen ja vähennyslaskuja melkein lukea, mutta käyttäytyy hiekkalaatikolla ja kaupassa kuin pahainen 2-vuotias on diagnoosi HELPOTUS ja helpottaa oikeanlaisten tukitoimien saamista.

mutta olen vaan korviani myöten täynnä näitä kliseisiä kommentteja lasten neurologisista häiriöitä. Meilläkin sukulaiset ihmettelee, että mitä me hötkyillään - lapset vaan on erilaisia - totta muttaj ossain menee sekin raja, että tarvitaan apuja......

Eli on totta että niitä nykyään diagnostisoidaan enempi kuin nykyään. Mutta se johtuu yksinkertaisesti lisääntyneestä tiedosta. Ei niihin pitkiin tukimuksiin kovin helposti pääse vaan niihin on pitkät jonot. Sehän vaan hyvä, että kynnys lähteä tutkimaan on matala. Minun kokemukseni mukaan päiväkodissa ollaan kovin varovaisia mitään ehdottelemaan ja neuvolasta nyt ei paljon ole iloa, kun lapset siellä niin harvoin käyvät eivätkä tällaiset jutut lyhyillä käynneillä tule esiin.

Ja dianoosit tosiaan mahdollistaa oikealnlaiset tukitoimet ja kuntouksen, mikä auttaa lapsia kasvamaan kunnon kansalaisiksi, jotka eivät sitten aikuisena teidän lasianne kiusaa. Menisi Nykäsen Matillakin paremmin jos ADHD olisi diagnostisoitu jo 30 vuotta sitten....



ETTONELLE kuulostaa tosiaan, ette voi paljon enää tehdä kuin äidille tosiaan suoraan puhua, jos teillä kerran on hyvät värit, ja itse puuttua lapsen toimiin, mutta ei ainoastaan negatiivisesti kieltämällä vaan tosiaan positiivisesti kiinnittämällä huomio muualle. Yleensä se toimii paremmin. Tas sitten pitää vaihtaa puistoa, sillä ette tietenkään voi toisia siellä omassa puistossa kieltää käymästä. Ikävä tilanne.

että omilla lapsillani ei ole diagnoosia mihinkään, vaikka ovatkin normaaleja, suhteellisen villejä ja tasaisin ajoin rajojajaan tarkistavia lapsia. Mutta minulla on myös kokemusta esim asperger-lapsista, koska olen heidän kanssaan ammattini puolesta työskennellyt. Heillä sosiaalisia suhteita harjoitellaan toki paljon ahkerammin, kuin mitä ehkä " normaalin" lapsen kanssa tarvitsee. Teletappi-meiningillä uudestaan ja uudestaan. Kirjoituksellani tarkoitinkin sanoa, että kyllä nämäkin lapset oppivat pikkuhiljaa kontrolloimaan omia impulssejaan ja juuri heidän kanssaan on erityisen tärkeää johdonmukaisuus ja säännöllisyys.

Omasta puolestani en ikinä ole ketään mistään yrittänyt tai halunnut savustaa ulos ja kyllä - näilläkin lapsilla on oikeus leikkiä siellä missä muutkin.

Nyt kuitenkin luulen, että Ettonen kysymyksen takana voisi olla äiti, joka ei jaksa/halua/ pysty rajoittamaan lastaan ja opettamaan tälle kanssakäymistä toisten lasten kanssa. Ja voin nyt olla väärässäkin.



Kysymys lieneekin siitä, että pitääkö kiusaamista sietää ????? Kukas sitä haluaisi omalle lapselle mielipahaa tuottaa, mutta ikävä kyllä kaikkia ihmisiä on tässä maailmassa vaan kunnioitettava, eikä toisen oikeuksia saa loukata. Ei edes vaikka mieli tekisi. Eikö niin ;-)

Kuten sinä olet tehnytkin. Tosin veisin astetta pidemmälle, eli jos lapsi ei anna esim. viemäänsä lelua takaisin, niin ottaisin sen. Jos hakkaa toista ja kielto ei auttaisi, ottaisin lapsen pois jne. Kyllä aikuinen siis tuon kokoisen lapsen kanssa pystyy toimimaan. Lapsen oma äiti varmaan näkee tilanteet, mutta jos ei puutu tuon enempää, niin en kokisi keskustelun vaivaa, vaan toimisin suoraan.



Lisäksi juttelisin varsin paljon omien lasteni kanssa miten heidän pitäisi toimia. Meillä tosin hieman ISOMMILLE lapsille on opetettu, että käskee ensin toista lopettamaan kuuluvasti ja jos ei usko, niin toimii itse. Aikuisille kertomista yritän opettaa pienemmille, mutta eivät nuo kaikki aikuiset kovin innokkaita ole puuttumaan lasten välisiin selvittelyihin, joten isommat opetan mielummin itse pärjäämään.



Eli meillä lapset ovat oppineet että jos toinen tönii ja ei usko käskyä lopettaa, niin tönivät takaisin. Tämä periaate soti omia käsityksiäni vastaan ja pahasti, mutta kun jouduimme umpikujaan joidenkin toisten lasten käytöksen vuoksi (päiväkodissa, jossa en itse voinut puuttua tilanteisiin), niin paljon muuta mahdollisuutta ei ollut. Sen jälkeen kun omat lapseni ovat " saaneet luvan" käyttää tarpeeksi järeitä keinoja toisia vastaan, ovat pärjänneet. Ja valitettavasti nämä lapset joiden kanssa omani käyttävät näitä " töni takaisin" ovat enimmäkseen näitä integroituja erityislapsia- Hessufalle tiedoksi. Tosin diagnooseista en tiedä, koska vaitiolovelvollisuuden vuoksi niistä ei kerrota (lapseni eivät edes tiedä että nämä hankalat kaverit ovat mitään erityislapsia).

eli ei muuta kuin aitan taakse ja ammuttavaksi

Ei kai sinulla muita vaihtoehtoja ole kuin edelleen itse kieltää tuota poikaa ja pitää omien lapsiesi puolta, tai sitten todella vaihtaa leikkipaikkaa. Tokihan voit yrittää äidin kanssa puhua asiasta, mutta lähtisin itse asiallisemmalle linjalle kuin tuo " homma haisee" ..

Erityislapsen äitinä - minäkin olen kyllä monesti pahoittanut mielesi kommenteistasi poikasi integroidun erityisryhmän lapsista.

Kyllä se on ihan totta, että näiden lasten joukossa on juuri AHDH-, AS, dysfasia etc. lapsia, joilla on vaikeuksia kommunikaatiossa ja sosiaalisissa taidoissa, ja jotka siihen normaalia enemmän harjoitusta kaipaavat. Kun ei sanoja löydy lienee lapselle kuitenkin luonnollinen reaktio ottaa käyttöön nyrkit. Senpä takia heidät on siihen ryhmään laitettu hyväksyttäviä kommunikaatiotaitoja oppimaan. Sillä jos he olisivat normaaleissa suurissa ryhmissä, joissa on vähän henkilökuntaa, niin he häiritsisivät muita enemmän ja jäisivät täysin vaille tarvitsemaan tukea ja kuntoutusta.

Vai mihin heidät pitäisi laittaa ??? Mekin olemme tehneet ja teemme kaikkemme lapsemme eteen kotona. Valitettavasti töissäkin pitää käydä ja sillä aikaa lapsi laittaa hoitoon johonkin. Toisaalta lapsille suositellaan juuri näiden sosiaalisten taitojen oppimiseen kuntouttavaa hoitopaikkaa, vaikka äiti olisikin esim. hoitovapaalla.

Meidän lapsen päiväkodissa erityisryhmä onneksi toimii hyvin ja sillä on niin hyvä maine, että monet normaalien lasten vanhemmat toivovat lastensa pääsevän sinne; ryhmä kun on pienempi 7 tuki- ja 5 erityislasta ja siellä on päiväkodin koulutetuin henkilökunta ja meillä sattumalta ehkä vielä mukavinkin... :-)

Sinun kannattaa kuitenkin ehdottomasti nuorempien lasten kohdalla vaatia, että pääsevät ihan tavalliseen päiväkotiryhmään. Se lienee kaikkien osapuolien ja yhteistyön sujuvuuden kannalta kannalta paras.

Ikävää tosiaan tuollainen kiusaaminen. Ja minusta siihen pitäisi ehdottomasti puuttua. Ja eikös nimenomaan erityis/vaikeiden lasten kasvatuksessa tule olla ehdottoman määrätietoinen ja periksi ei saa antaa. Nämä lapset kun eivät missään nimessä ole tyhmiä ja oppivat kyllä pian että heidän toimintatapansa ovat sallittuja kun ei niihin äiti puutu.



Ja mielestäni yleinen puisto ei aina ole oikea paikka antaa lapsen harjoitella sosiaalisia taitoja (mikäli lapsi kiusaa ja satuttaa). Vaikea se on muille pienille lapsille selittää että toinen vain harjoittelee ei haittaa jos sinua nyt harjoittelun ohessa sattuu tai leikkisi rikotaan. En ainakaan usko oman lapseni (3v) ymmärtävän miksi yksi saa toimia eritavalla kun muut, äkkiä yhden väärä toiminta vie muiden käytöseltä ja opeilta pohjan. Toki puistoon saa ja pitääkin mennä mutta jos homma ei toimi sitten poistutaan.



Enkä usko että äidit ihan turhasta närkästyvät, voi yrittää vaikka joskus astua heidän saappaisiinsa jos tilanne olisikin toinen ja kiusattu olisikin kiusaaja. Ymmärrän kyllä miten hankala lapsi voi olla stressaava, ei omanikaan mikään enkeli ole ja leikkeihin joutuu usein puuttumaan. Tyttö on välillä jopa aikamoinen narisija ja pienimmässäkin tilanteessa on naama mutrussa itkua vääntämässä.



Monesti tuntuu myös että äidit ovat hieman liian herkkä hipiäisiä ja omaa lasta ei muut saa komentaa. Ja kuka nyt haluaisi tunnustaa että oma lapsi on kiusaaja ja juuri se lapsi jonka kanssa kukaan ei enää halua leikkiä. Itsekin olen huomannut omassa lapsessani sen että jos leikeissä on 3 lasta, tulee yksi aina eristettyä pois. Siihenkin olen heti puuttunut ja jos ei leikki kolmeen pekkaan suju lähtee se hätyyttäjä pois. Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä se kyllä vaatii.



Taitaa olla aika sekava kirjoitus mutta pointti on kuitenkin se että kiusaamista ei missään muodossa tule sallia ja hyväksyä. Ja muistetaan kehua myös näitä hankalia lapsia silloin kun leikki sujuu.

Ja sitten vielä ihmettelet, kun lapsen äiti pahastuu, kun kommentoit, että " homma haisee" . Aika rankkaa tekstiä mielestäni.



Toki useimmat 3-vuotiaat tietävät, ettei toisen kädestä saa ottaa leluja eikä toisia saa töniä ym. Mutta useimmat silti joskus tekevät niin. Minun on vaikea uskoa, että 3-vuotias vielä tarkoituksellisesti kiusaisia toisia eli koulukiusaamiseen vertaaminen on kyllä liioittelua. Kyse on paremminkin sosiaalisten taitojen puutteesta ja itsehillinnän opettelusta. Toisilla nämä asiat alkavat sujumaan vasta vähän myöhemmin. Normaalistikin vasta 3-vuotiaat alkavat varsinaisesti leikkimään toisten kanssa.



Ymmärrän, että on rasittavaa, jos koet ulkona leikkimisen hankalaksi tuon lapsen seurassa, mutta koeta nyt muistaa, että kyse on kuitenkin aika pienestä lapsesta vielä, ei mistään koulukiusaajasta saati terroristista. Tilanne on mielestäni sikäli kunnossa, että lapsen oma äiti puuttuu lapsen käytökseen. Omalla pihallamme kun on liikkunut sellainenkin " huonosti käyttäytyvä" pikkulapsi, jonka omat vanhemmat eivät useinkaan ole olleet paikalla lapsen perään katsomassa. Ja toinen, joka on lyönyt muita siitä huolimatta, että oma äiti tai isä on ollut paikalla ja puuttunut tilanteisiin. Nämä lapset olivat hiukan alle 3-vuotiaita tuolloin ja kas kummaa, nyt 4-vuotiaina kumpikin käyttäytyy yleensä ihan kauniisti, mutta eivät toki aina.



Kuvaamassasi tapauksessa tilanne saattaa hyvinkin olla jo puolen vuoden päästä aivan erilainen. Tärkeää on toki se, että lapsen käytökseen puututaan johdonmukaisesti, mutta myös se, eteti lapsi saa kiusaajan leimaa jo nuorella iällä, jolloin hän alkaa helposti ajattelemaan, että hänen suorastaan odotetaan käyttäytyvän huonosti. Eikä pidä unohtaa myönteisen palautteen voimaa. Paitsi että äidistä jatkuva kieltäminen on rasittavaa, ei myöskään lapsesta ole hauskaa kuulla jatkuvia kieltoja, eivätkä ne silloin niin hyvin tehoakaan. Siksi olisikin tärkeää kehua lasta silloin, kun leikit sujuvat hyvin.

Ei se todellakaan ole lasten syy, vaan ongelma on kyllä kunnan ja päiväkodin. Meillä päiväkodissa on integroituna lapset KUNNAN SÄÄSTÖSYISTÄ ja lähes jokaisella näistä integroiduista lapsista on lausunto erityisavustajista, mutta niitä ei ole tarjota. Vaikka henkilökunta on koulutettua ja motivoitunutta, niin se ei riitä.



Ennen kuin lapseni aloitti tuossa integroidussa ryhmässä, minulla ei ollut mitään ennakkoasenteita, mutta nyt tällä kokemuksella haluaisin ehdottomasti lapsilleni muunlaisen vaihtoehdon kuin integroitu ryhmä. Valitettavasti se ei ole mahdollista, me emme saa lastamme toiseen ryhmään, kysytty on. Valitettavasti sama tulee olemaan nuorempien lasten kanssa, ryhmää kun ei kartoiteta nk. " normaalien lasten" tarpeiden mukaan, vaan hoitoajan. Ja tottakai näitä integroituja lapsia tulee jatkossakin esim. koulussa vastaan ja hyvähän näihin on siten tottua. Jos kunta säästää ja erityisavustajia ja erityisopetusta ja tukitoimia ei ole sitten riittävästi, niin kyllä aikuisten (opettajien) aika menee näissä erityislapsissa ja nk. " normaalilapset" jäävät vähemmälle. Tältä tuntuu jo nyt päiväkodissa.



Edelleen vika ei ole lapsissa, vaan kyllä meissä vanhemmissa ja aikuisissa ja rahoitusresursseissa! Valitettavasti vain lapsemme maksavat ne nahoissaan. Ja kun ei ole vaihtoehtoja, niin sen mukaan toimitaan niillä keinoilla mitä on. Tekisi mieli sanoa että ELÄMÄ ON...

Vanha toteamus siitä että maailmansota voi alkaa vaikka hiekkalaatikolta on surullisen totta. Itselläni on 2-vuotisas villi viikari, jossa tosiaan on välillä pitelemistä sosiaalisissa tilanteissa, muiden lasten kanssa. Suren ja stressaan tilannetta usein ja kadehdin helppojen lasten äitejä. Luen ja opiskelen kaiken aikaa, kunka villikon kanssa tulisi toimia ja usein kasvatukset menevätkin perille ja kotona homma sujuu hienosti. Sosiaalisten taitojen harjoittelu lienee järkevintä siellä missä on muita lapsia. Se on surullista, että leikkipuistoissa riittää äitejä jotka vaan eivät ymmärrä kuinka rankkaa vilkkaan lapsen kanssa voi olla. Minulta menisi useita päiviä pilalle jos joku sanoisi minulle " homma haisee" tai muuta vastaavaa. Kauhulla odotan kun lapsi on vanhempi, jos hän aloittaa riehumisen lisäksi vielä kiusaamisenkin. Pitäsiköhän asuinalueille perustaa villien ja rauhallisten lasten laikkipuistot erikseen. Ei huono idea?

miten tunnutaan ajattelevan että " meidän villepetteri nyt vaan on tuollainen kun se on niin kamalan villi ja tulinen jätkä ja äitiä vähän väsyttää" .

Niin on meidänkin kuopus yhtä tulta ja tappuraa ja tanner tömisee ja korvatulpille olisi käyttöä säännöllisesti mutta ei hän silti saa muiden leikkejä rikkoa, repiä leluja käsistä tmv. Niiden asioiden opettelu aloitettiin jo aikoja sitten 1v iän korvilla, perusjuttuja mielestäni.

Samantapaisia kokemuksia siis kuin sinulla ap ja lyhyesti sanottuna; ei kenelläkään ole oikeutta kiusata muita. Jos niin tekee niin hommaan on aikuisen puututtava, siellä hiekkalaatikolla on oikeus kaikilla viihtyä ja olla. Ja aivan luonteva ja nimenomaan oikea ratkaisu on se että siihen kiusaamiseen puututaan! Tai ainakin sen pitäisi olla niin.

On totta ettei kovin pieneltä lapselta voi odottaa eikä edellyttää kummoisia sosiaalisia taitoja ja eri ikävaiheisiin liittyen tulee mm näitä " minun ja vain minun lelu" juttuja mutta ei niilläkään voi aina asioita selittää ja " puolustella" . Kuten ei silläkään jos lapsi on kovin temperamenttinen ja villi luonteeltaan, tavat ne on heillekin opetettava vaikkakin sitten pidemmän ja sitkeämmän kaavan mukaan.

Tuosta 3v iästä lähiten lapsi kyllä tiedostaa jo aika hyvin mitä saa ja ei saa tehdä ja ymmärtää sen ettei toisen leikkejä saa rikkoa eikä leluja käsistä repiä, " jopa" se villi lapsi. Ja jos ei niin ole niin sitten on syytä hieman miettiä että miksei niin ole, ihan ilman mitään sen kummempaa tunnelatausta saati syyllistämispuolta.

Ja ihan vain sivulauseena, voi sitä rankkuutta olla muunkinlaista kuin lapsen mahdollinen villeys ja jukuripäisyys eikä kukaan?niihinkään seikkoihin vetoa tällaisissa asioissa vaikka kaikki vaikuttaakin kaikkeen.

Minulla myös nousi karvat pystyyn tuosta asenteesta,että:" ymmärtäkää hankalien/diagnoosin saaneiden lasten äitejä ja antakaa näiden lasten kiusata muita rauhassa."

On valitettavan totta, että erityislapset ja aivan tavallisetkin " vilivilpertit" vaativat sosiaalisten taitojen opettelua ja taidot ovat (varsinkin ADHD,as,autistisilla lapsilla) puuttelliset,MUTTA eivät he silti saa terrorisoida muita ilman, että aikuinen siihen puuttuu. VARSINKIN edellä mainittujen dg:n saaneiden lasten kanssa rajat ja jatkuva toisto ovat kaiken a ja o! Ei erityskoulussakaan huonoa käytöstä siedetä, vaan siitä seuraa rangaistus!

Itse ainakin siedän huomattavasti paljon enemmän asosiaalista käytöstä sellaisilta erityslapsilta, joiden äiti aina puuttuu heti tilanteeseen ja ohjaa lastaan esim. pyytämään anteeksi tai auttamaan leikin korjaamisessa tai viemällä tarvittaessa jäähylle, kuin sellaiselta lapselta, jonka vanhemmat katsovat lapsensa käytöstä läpi sormien ja kohauttelevat olkapäitään ja sanovat, ettei se osaa käyttäytyä, kun sillä on aspergerin syndrooma/ADHD/autismi ym. Eihän sellainen lapsi opi koskaan elämään tässä yhteiskunnassa, ellei opetusta aloiteta jo leikki-iässä. Varsinkaan as-lapset eivät todellakaan ole tyhmiä, vaan aivan tasan ymmärtävät, että jotain juttua ei kannata tehdä, koska siitä AINA seuraa jonkun edun menetys.

Kääntöpuolelta katsottuna pitää myös äitien ja mielellään muidenkin lasten äitien kehua erityslasta/vilperttiä, kun hyvää käytöstä tulee esiin. Ja tokihan näidenkin lasten on saatava samalla hiekkalaatikolla olla.

kyllähän se nyt on selvä peli että 3v ja sitä vanhemman lapsen tulis tietää tollaset asiat eli ettei käsistä viedä tavaroita eikä kaadeta toisia kumoon ei heitellä hiekkaa päälle tai rikota toisten juttuja.

Jos ei tiedä ja on terve lapsi kuitenkin kyseessä niin selvä nakki minusta eli äiti ja isi jättänyt lapsen pitkälti vaille kuria,neuvoja ja opetusta.Siltä tuo kuulostaa aapee ja ne jotka moista jotenkin suvaitsee saatikka neuvoo häipymään niin menkääpä itseenne ja miettikää onko se oikeasti oikein opettaa sellaista lapsellensa tai muille lapsille???