Mille aloille voi vielä työllistyä, jos valmistuu yli 35v?

Vierailija kirjoitti:

No, opinnot olisi ollut hyvä hoitaa nuorempana alta pois juurikin tuon ikäkysymyksen vuoksi.

Varsinaisiin ura-ammatteihin on ehkä turha enää yrittää, mutta jonkin normaalin työn voit varmaan saada vielä. Ikävä kyllä monia ovia on jo sulkeutunut. Sairaanhoitajille, lähihoitajille, toimintaterapeuteille esim. löytynee töitä, joita suosittelisin sinulle. Jos vielä psykologiastakin olet kiinnostunut. Kovin pitkää tutkintoa en lähtisi tuossa iässä enää yrittämään. Valmistumiseen menee aikaa ja riski jäädä kesken.

Kaupalliset, teknilliset ja media alan voit ainakin unohtaa. Näissä ikärasismi jyllää ja urat tehdään nuorena.

Öö.. vaikka nyt opiskelisi kymmenen vuotta niin silti olisi vähintään 20 vuotta työuraa edessä jos vaan terveenä pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon ei kannata mennä. Jos mielen hyvinvointi kiinnostaa, niin sosiaaliala, esim. sosionomi tai terapeutin koulutus?

No, minkään ikäisen ei kannata mennä tämän päivän yliopistoon, mikäli ei halua kahmakaupalla niskaansa yliällöä monikulttuurisuusindoktrinointia, näin ainakin humanistisella puolella. Yliopisto ei ainakaan opeta ajattelemaan itsenäisesti, sieltä oikeammin tullaan ulos tyhmenpänä, kuin sinne mentäessä. Suosittelen kiertämään moisen roskan kaukaa , ja rahaakin säästää huomattavasti. Tekniikan aloista en tiedä, niissä voi olla vähemmän tuota indoktrinaatiota'+ Mutta kaiken kaikkiaan ajan ja rahan haaskausta. Se oppiarvo ei susta ainkaan parempaa ihmistä tee,  voin luvata tämän. Ajatelkaa itse, ja ellei moinen onnistu, unohtakaa koko juttu ja menkää töihin, vaikkapa juuri sinne siivousfirmaan. Pääsette vähemmällä ja helpommalla ja säästytte mielipahalta.

Ikävää, jos sulle kävi näin.

Minä sain yliopistosta paljon hyvää, lisäksi myös tutkinnon ja osaamista, jolla aukesi vakivirka ihan hyväpalkkaisessa, innostavassa ja mukavassa päivätyössä.

Voin sanoa, että kannatti. Valmistuin 38-vuotiaana sosiaalityöntekijäksi. Aloitin opinnot 33-vuotiaana ja siihen mennessä olin ollut 12 vuotta siivousfirmassa ja keittiöapulaisena.

Aika pian opintojen aikana sain jo sosiaalialan kesätöitä, joissa jo harjoittelijan palkka oli parempi kuin siivoojan tai keittiötyöntekijän, jolla useamman vuoden työkokemus. Lisäksi normaalit ja säännölliset työajat. Puhumattakaan itse työn sisällöstä tai siitä, että joka paikka ei ollut kipeä päivän jälkeen. Tuntui aivan luksukselta kaikkien niiden vuosien jälkeen keittiössä ja luutun varressa!

En missään nimessä kuvittele olevani parempi ihminen koulutukseni vuoksi, mutta aika paljon köyhempi, kuormittuneempi, kipeämpi, kyllästyneempi ja henkisesti tylsistyneempi olisin tekemässä kokopäivätyötä siivousfirmassa. Omalla kohdalla yliopistokoulutus kannatti monella tavalla.

Minä olen 32-vuotias ja olen ollut töissä viimeksi 9 vuotta sitten. Sittemmin olen ollut sairauslomilla ja kuntoutustuella. Kuntoutuksen tavoite on työllistyminen, mutta työkykyisyys ja töiden hakeminen tai opiskelu ei ole edes ajankohtaista vielä. Murehdin jatkuvasti, että mitä ihmettä mukamas teen sitten kun olen kunnossa ja olisi aika siirtyä eteenpäin. Mitä tällaisen kannattaa opiskella, mihin on realistisia mahdollisuuksia, mihin kelpaan? Tunnen olevani jo ajat sitten menetetty tapaus ja mikä tahansa opiskelu olisi kohdallani lähinnä sitä "itsensä kehittämistä", harrastus johon minulla ei ole varaa. Tämä on hirveän lannistava ajatus, mutta muu tuntuu kyllä utopialta.

Itse työllistyin 3d-graafikoksi pelifirmaan. Toki vankka osaaminen taustalla muutenkin, tutkinto enemmän muodollisuus. Valmistuin 37v.

Monelle alalle, mutta lienee vaikeinta noilla mainos ym aloilla. Itse kulttuurialan ihminen.

Minä taas päädyin siivousalalle muiden alojen ja opintojen jälkeen.

Aika monelle alalle voi vielä työllistyä, melko nuori olet vielä. Toki kannattaa ryhtyä asialle pian, jotta saat hommat rullaamaan ja asioita eteenpäin.

Jos ei ole yhtään aiempaa kokemusta, niin media, markkinointi, hr ym. voivat olla hieman haastavampia työllistyä, kun ovat kovin trendikkäitä ja haluttuja aloja. Nuoria ja nälkäisiä, ekstrovertteja itsensäbrändääjiä halutaan töihin. Toisaalta noilla aloilla on aina hieman epävarmaa työllistyä ja pysyä töissä.

It-alalla on monenlaista hommaa, mutta toki sielläkin on niitä koko elämänsä koodanneita parikymppisiä, jotka ovat ihan eri tasolla verrattuna kolmekymppiseen vasta-alkajaan. Mutta alalla on paljon muutakin hommaa kuin koodaamista. Tämä yksi vaihtoehto.

Sote-alat ehkä se varmin työllistäjä. Amis- ja amk-tasolla miinuksena pienet palkat ja vuorotyöt ja työilmapiiri. Yo-tasolla suojatut ammattinimikkeet (sos.tt, psykologi, lääkäri) työllistyvät hyvin ja jo lähtöpalkoissa voittaa amk-sotelaiset 6-0. Lisäksi paremmat työajat, arvostus, korvaukset ja saavutetut edut.

Ja on varmaan helpompi työllistyä uudelleen vaikkapa 45-vuotiaana sosiaalityöntekijänä kuin saman ikäisenä markkinointipäällikkönä.

Vierailija kirjoitti:

Entäs yli 35- vuotiaan jolla ei ole saurauksien vuoksi työkokemusta? Vai maksatteko mieluummin minulle työttömyyskorvausta seuraavat 35 vuotta? Miettikääs työnantajat tätä.

Sama tilanne täällä. Ja siivousalaa tai lähihoitajan ammattia turha ehdottaa. Kokeiltu on, ja atopia roihahti käsiin jo kuukaudessa. Mikään työ, jossa pestään käsiä tai käsitellään kemikaaleja on pois laskuista.