Mille aloille voi vielä työllistyä, jos valmistuu yli 35v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Restonomi toimitilapalveluihin? Siivoustaustasi tukisi valintaa, on korkeakoulututkinto ja hyväksilukujen avulla valmistuisit varmasti ripeästi:)

Voisit päästä paremmin palkattuihin esimieshommiin, toki restonomin tutkinnolla voi hakea muitakin töitä sitten.

En ole kiinnostunut jatkamaan alalla enää, haluan ihan jotain muuta nyt.

Ap

En halua olla ilkeä, mutta tuon ikäisellä voi olla haluja mutta realiteetit, camoon! Paras on, että jatkat työssäsi ja keksit vapaa-ajalle jotain mielekästä, tai kouluttaudut niin että voit vaikka perustaa oman siivousalan yrityksen. Kaikki yliopistoalat voit unohtaa, sinua nuorempia ja pätevämpiä tulee olemaan työnhaussa paljon, etkä saa paikkaa. 

Eikö tuossa voisi käyttää vähän laskupäätä; jos Ap valmistuu vaikka 40 vuotiaana, niin hänellä on potenttiaalisia työvuosia edessä vajaa kolmekymmentä. - Riippuen alasta mahd. jopa enemmän. Ei kaikki työnantajat odota saati vaadi, että pitäisi olla mahd. nuorena kahlanneen hyvin ahtaan ja kapean opintoputken. - Nopein ja suorin tie ei aina ole se mielenkiintosin ja maisemiltaan kaunein.  

Ei 35 v ole missään nimessä liian vanha opiskelemaan, mutta ala kannattaa valita siten, että on hyvät mahdollisuudet työllistyä.

Miten olisi farmaseutti?

Hae opiskelemaan psykaa ja sen lisäksi valkkaat jonkun "varman paikan" jonne haet.

Tiedän tunteen, kun työt kyrsii kunnolla ja silloin asialle kannattaa tehdä jotain! Itse lähdin sote-alalle. Paras päätös elämässäni oli vaihtaa siivoushommat uuteen alaan. Kannustan kaikkia lähtemään rohkeasti opiskelemaan, jos vähänkin tuntuu siltä että haluaisi.

T. opiskelija 35v

Ei mitään ongelmia, etenkin jos valkkaa erikoisalan. Mä seikkailin lukion jälkeen parikymmentä vuotta erilaisissa pätkäduuneissa (osa ihan täyttä kuraa), kolme vuotta postinjakajana, kävin opiskelemassa ei-ammatillisesti yhdellä opistolla ja sitten opiskelin artesaaniksi. Tämän jälkeen taas pätkähommia, ja sitten ammattikorkeaan opiskelemaan yhtä erittäin erikoistunutta ammattia (en kerro mitä, koska muuten olen liian helposti tunnistettavissa). Sieltä valmistuin 35-vuotiaana, minkä jälkeen olin taas pätkähommissa ja työttömänä vuoron perään, kunnes sain oman alan vakituisen työpaikan 3 vuotta sitten.

Kaikkiin p*skaduuneihin on kova pyrkimys etenkin nuorilla, jotka haluavat saada ihan vain työkokemusta tai tienata rahaa opintojensa aikana. Aikuisen uranvaihtajan ei kannata mitään siivous- tms. alaa harkita, varsinkin jos työ on fyysisesti rasittavaa (kroppa ei kestä jos tarkoituksena on pysyä hommissa eläkepäiviin asti). 

Erikoistumisalan koulutukseen, ja kaikki mahdollinen aikaisempi kokemus peliin.

 

Mä luulen, kun en tietääkään voi, että he, jotka suhtautuvat hyvin pessimistisesti yli 35 vuotiaana opintoja aloittavaa, ovat joko kateellisia, koska eivät itse uskalla tai osaa ajatella omalle kohdalle. - Onhan opiskeluaika usein pois jostain muusta, kuten perheen kanssa olosta, eikä opintotuella kovin paljoa asuntolainaa saati kovin vaurasta taloutta ylläpidetä, joten opintojen aloittaminen merkitsee useimmille taloudellisesti tyytymistä aiempaa huomattavasti vähempää ja pienempään. Toisaalta jos jää esimerkiksi 35 vuotiaan työttömäksi, eikä taustalla ole juuri mitään koulutusta, niin mitkä ovat mahdollisuudet työllistyä tulevaisuudessa paremmin? - Riippuu varmaan omasta taustasta, mutta myös motivaatiosta ja sinnikkyydestä ja suhteista; haluaako ja onko valmis monesti fyysisesti raskaisiin ja kuluttaviin hommiin, joissa eteneminen "siisteihin sisätöihin" saattaa olla hyvin raskaan polun päässä, kouluttautumattomana.

Kritisoihin mahtuu varmasti myös heitä, jotka ovat sitä mieltä, että vain tietyn ikäiset ja/ tai tietyssä elämän vaiheessa voi tai pitäisi tehdä jotkut asiat (, kuten hoitaa loppuun opiskelut) ja ellei noudata yleistä odotusta, niin sitten pitäisi ymmärtää, ettei ole enää paluuta. -  Mihin lienee unohtunut puheet elinikäisestä oppimisesta? Tai profetiat siitä, että vain harva pystyy tulevaisuudessa toimimaan vain yhden työnantajan palveluksessa, saati, että voisi kokonaan sivuuttaa oman ammattitaitonsa päivittämisen ja kuvitella, että vuosia taio paremmin vuosikymmeniä sitten saavutettu pätevyys (, oli se mikä hyvänsä) olisi se, jonka turvin voisi osoittaa pätemisensä ja osaamisensa, jota työssä, keskeytymätön työura yksin ylläpitäisi, kun edelleen olettavat ja uskovat, että irtisanottavaksi ja työttömäksi joutuu vain kaikki luuserit, eikä se siten koske heitä ja heidän läheisiään nyt, eikä koskaan muulloinkaan.       

Kannattaa miettiä aloja tai työpaikkoja, joilla aiemmasta kokemuksestasi on jo jonkinlaista hyötyä. Silloin se on etu, ei rasite, että olet tehnyt uuden koulutuksesi vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä aloja tai työpaikkoja, joilla aiemmasta kokemuksestasi on jo jonkinlaista hyötyä. Silloin se on etu, ei rasite, että olet tehnyt uuden koulutuksesi vasta myöhemmin.

Toisaalta, ei sillä ole välttämättä mitään väliä, jos uusi ala on sellainen, joka työllistää hyvin. Paljon olen nähnyt näitä, jotka aikuisena lähtevät aivan uudelle alalle, ei mitään alaan liittyvää, tai edes sivuavaa kokemusta.

Itse valmistuin 34 vuotiaana toimintaterapeutiksi ja heti sain toita. aiemman harjoittelu paikat myos ois mielellaan palkannet minut, joten ika ei todellakaan ollut este, ennemminkin etu kun elamankokemus nakyy kypsyytena ja kykyna selvita hankalistakin tilanteista rauhallisesti. (En tosin asu/ opiskellut Suomessa..)

Yliopistoon ei kannata mennä. Jos mielen hyvinvointi kiinnostaa, niin sosiaaliala, esim. sosionomi tai terapeutin koulutus?

Suuomessa eii oikeein olee muuta järkeevä alaa kuiin sosiaaali ja terveeysala kuun täällä on niin vtun paaljon masentuneitaa (joka 10 masenbusslääkkeet) ja paaljon vannhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon ei kannata mennä. Jos mielen hyvinvointi kiinnostaa, niin sosiaaliala, esim. sosionomi tai terapeutin koulutus?

Saisiko tuohon perustelut? Miksi amk on mielestäsi ok, mutta yliopisto ei?

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, kun en tietääkään voi, että he, jotka suhtautuvat hyvin pessimistisesti yli 35 vuotiaana opintoja aloittavaa, ovat joko kateellisia, koska eivät itse uskalla tai osaa ajatella omalle kohdalle. - Onhan opiskeluaika usein pois jostain muusta, kuten perheen kanssa olosta, eikä opintotuella kovin paljoa asuntolainaa saati kovin vaurasta taloutta ylläpidetä, joten opintojen aloittaminen merkitsee useimmille taloudellisesti tyytymistä aiempaa huomattavasti vähempää ja pienempään. Toisaalta jos jää esimerkiksi 35 vuotiaan työttömäksi, eikä taustalla ole juuri mitään koulutusta, niin mitkä ovat mahdollisuudet työllistyä tulevaisuudessa paremmin? - Riippuu varmaan omasta taustasta, mutta myös motivaatiosta ja sinnikkyydestä ja suhteista; haluaako ja onko valmis monesti fyysisesti raskaisiin ja kuluttaviin hommiin, joissa eteneminen "siisteihin sisätöihin" saattaa olla hyvin raskaan polun päässä, kouluttautumattomana.

Kritisoihin mahtuu varmasti myös heitä, jotka ovat sitä mieltä, että vain tietyn ikäiset ja/ tai tietyssä elämän vaiheessa voi tai pitäisi tehdä jotkut asiat (, kuten hoitaa loppuun opiskelut) ja ellei noudata yleistä odotusta, niin sitten pitäisi ymmärtää, ettei ole enää paluuta. -  Mihin lienee unohtunut puheet elinikäisestä oppimisesta? Tai profetiat siitä, että vain harva pystyy tulevaisuudessa toimimaan vain yhden työnantajan palveluksessa, saati, että voisi kokonaan sivuuttaa oman ammattitaitonsa päivittämisen ja kuvitella, että vuosia taio paremmin vuosikymmeniä sitten saavutettu pätevyys (, oli se mikä hyvänsä) olisi se, jonka turvin voisi osoittaa pätemisensä ja osaamisensa, jota työssä, keskeytymätön työura yksin ylläpitäisi, kun edelleen olettavat ja uskovat, että irtisanottavaksi ja työttömäksi joutuu vain kaikki luuserit, eikä se siten koske heitä ja heidän läheisiään nyt, eikä koskaan muulloinkaan.       

Aivan.

Mulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että ei ole perhettä eikä lainoja eikä muita rajoitteita. Asun mukavasti vuokralla ja olen tottunut tulemaan toimeen melko vähällä ja silti elän mielestäni oikein kivasti. Olen myös perusterve. Opintotuella tms. eläminen ei tule olemaan ongelma.

Mieluummin nyt täysi suunnanvaihto, kun vielä voi ja kiinnostaa. Kymmenen vuoden päästä voi sitten mahdollisesti ollakin jo perhettä ja lainoja. Tämänhetkisessä työssä tuskin pystyn edes jatkamaan eläkkeelle asti, varsinkaan kokopäiväisenä. Liian kuluttavaa fyysisesti. Osa-aikaisella taas ei elä mitenkään.

Varmaan helpoin ja aiempaan työkokemukseen liittyvä tie olisi se jonkun mainitsema restonomin tutkinto, varmasti saisin myös esimiestöitä. Joskus kuitenkin pitempi tie voi olla palkitsevampi, ja näin ollen suunta on yliopisto. Töitä ehdin kyllä elämässäni vielä tehdä.

Ap

Ihan mille tahansa alalle, jossa voit olla yrittäjänä, kevyt yrittäjänä, itsenäinen ammatinharjoittaja, freelancer, nettikaupan pitajä jne. :)

Minusta on ihanaa työllistyä itse, olen vasta aloittelemassa. Ei haittaa jos tulot ei riitä, voihan saada lisäksi tukirahoja...

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon ei kannata mennä. Jos mielen hyvinvointi kiinnostaa, niin sosiaaliala, esim. sosionomi tai terapeutin koulutus?

Kyllä kannattaa. Miksi ei kannattaisi?

Lääkärit, psykologit ja sosiaalityöntekijät esimerkiksi työllistyvät hyvin ja nauttivat isompaa palkkaa kuin amk-pohjaiset sote-alan ihmiset. Vähemmän myös vuorotyötä.

On myös eri asia olla sosionomi kuin psykologi. Sitä kohti pitää pyrkiä, mikä kiinnostaa. Toki varasuunnitelma on hyvä olla, varsinkin haettaessa suosituille aloille, kuten psykologia. Mutta ainahan sinne jotkut pääsevät, ei missään nimessä mahdotonta hyvällä valmistautumisella ja motivaatiolla.

Itse lähden kolmekymppisenä kauppakorkeaan. Suoritin avoimessa vuoden aikana yli 100op ja avoimen vuoden jälkeen pääsinkin sisään. Valmistuin vuoden päästä jo kandiksi. Kanditutkintoon meni siis yhteensä kaksi vuotta, joista vain vuoden olin yliopistolla kirjoilla. Nyt suoritan maisteritutkintoa ja tarkoitus saada se vuodessa- 1,5 vuodessa pakettiin. 

Itselläni on ei- niin työllistävä aine- markkinointi mutta, jos valitset esim. laskentatoimen ja rahoituksen niin työtilanne on hyvä.  Kauppikseen ei tarvitse olla älykäs niin kuin ei moneen muuhunkaan alaan. Riittää, että olet valmis tekemään töitä ja olet motivoitunut. Hommat voi saada nopeasti kasaan, jos osaat keskittyä olennaiseen. Mielestäni kolmekymppisenä on ollut tietyllä tavalla helpompaa opiskella kuin nuorempana. 

N-77 kirjoitti:

Ihan mille tahansa alalle, jossa voit olla yrittäjänä, kevyt yrittäjänä, itsenäinen ammatinharjoittaja, freelancer, nettikaupan pitajä jne. :)

Minusta on ihanaa työllistyä itse, olen vasta aloittelemassa. Ei haittaa jos tulot ei riitä, voihan saada lisäksi tukirahoja...

Mä oon ollut viitisen vuotta freelancer/itsensä työllistäjä ja voin sanoa, että ei todellakaan ole ihanaa kun ne tulot ei edelleenkään riitä. Ottaisin riemusta kiljuen vastaan säännöllisen, kuukausipalkkaisen työsuhteen.

Vierailija kirjoitti:

N-77 kirjoitti:

Ihan mille tahansa alalle, jossa voit olla yrittäjänä, kevyt yrittäjänä, itsenäinen ammatinharjoittaja, freelancer, nettikaupan pitajä jne. :)

Minusta on ihanaa työllistyä itse, olen vasta aloittelemassa. Ei haittaa jos tulot ei riitä, voihan saada lisäksi tukirahoja...

Mä oon ollut viitisen vuotta freelancer/itsensä työllistäjä ja voin sanoa, että ei todellakaan ole ihanaa kun ne tulot ei edelleenkään riitä. Ottaisin riemusta kiljuen vastaan säännöllisen, kuukausipalkkaisen työsuhteen.

Mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Olen niin itsenäinen että haluan määrittää esim. omat työaikani itse. Olisi vaikeaa olla käskyläisenä. Ja kai tttuki korvaa puuttuvat tulot, tosin rikastumaan ei pääse jollei tienaa hyvin, niin hyvin ettei tarvi tukirahoja.

Aah, nykyaikanahan kaikki on paremmin kuin ennen? Joskus töitä oli kaikille, joskus työn saaminen oli ihan arkinen asia. Nykyään mikä vain työ on luksusta, kuin lottovoittoon verrattava pläjäys. Ihmisiä myös syrjitään ulkonäön, iän, luonteen ym takia. Erilaisuutta ei juuri siedetä vaikka miten hehkutettais suvaitsevaisuutta joka tuutista. Kaupan kassakaan ei saa näyttää muulta kuin harmaahiirulaiselta, ettei vaan joku täysmaitoa ostava 100v harmaapäämummo häiriinny.

N-77 kirjoitti:

Ihan mille tahansa alalle, jossa voit olla yrittäjänä, kevyt yrittäjänä, itsenäinen ammatinharjoittaja, freelancer, nettikaupan pitajä jne. :)

Minusta on ihanaa työllistyä itse, olen vasta aloittelemassa. Ei haittaa jos tulot ei riitä, voihan saada lisäksi tukirahoja...

Vaikka keskustelupalstoilla puhutaan yrittäjien kaikenmaailman tuista, niin ei ole yhtään takuuvarmaa tukea. Starttirahakin on harkinnanvarainen. Toimeentulotukea ei yrittäjä kovin helpolla saa.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon ei kannata mennä. Jos mielen hyvinvointi kiinnostaa, niin sosiaaliala, esim. sosionomi tai terapeutin koulutus?

No, minkään ikäisen ei kannata mennä tämän päivän yliopistoon, mikäli ei halua kahmakaupalla niskaansa yliällöä monikulttuurisuusindoktrinointia, näin ainakin humanistisella puolella. Yliopisto ei ainakaan opeta ajattelemaan itsenäisesti, sieltä oikeammin tullaan ulos tyhmenpänä, kuin sinne mentäessä. Suosittelen kiertämään moisen roskan kaukaa , ja rahaakin säästää huomattavasti. Tekniikan aloista en tiedä, niissä voi olla vähemmän tuota indoktrinaatiota'+ Mutta kaiken kaikkiaan ajan ja rahan haaskausta. Se oppiarvo ei susta ainkaan parempaa ihmistä tee,  voin luvata tämän. Ajatelkaa itse, ja ellei moinen onnistu, unohtakaa koko juttu ja menkää töihin, vaikkapa juuri sinne siivousfirmaan. Pääsette vähemmällä ja helpommalla ja säästytte mielipahalta.