Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi antaa periksi valtataistelussa, eikä sen joka aktiivisesti tunkee toisen reviirille ja kotiin? Hänhän tässä väärin toimii, ei ap.
Tässäpä henkisesti kypsän ihmisen tekstiä, huh huh. Valtataisteluja. Ei saa antaa periksi. Onpa pikkumaista ja lapsellista touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi antaa periksi valtataistelussa, eikä sen joka aktiivisesti tunkee toisen reviirille ja kotiin? Hänhän tässä väärin toimii, ei ap.
Tässäpä henkisesti kypsän ihmisen tekstiä, huh huh. Valtataisteluja. Ei saa antaa periksi. Onpa pikkumaista ja lapsellista touhua.
Anoppi on pikkumainen ja kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ap:n pitäisi antaa periksi valtataistelussa, eikä sen joka aktiivisesti tunkee toisen reviirille ja kotiin? Hänhän tässä väärin toimii, ei ap.
Tässäpä henkisesti kypsän ihmisen tekstiä, huh huh. Valtataisteluja. Ei saa antaa periksi. Onpa pikkumaista ja lapsellista touhua.
Valtataistelu on lapsellista, mutta veisitkö itse anoppisi juhlapöytään itse tekemäsi täytekakun?
Kysymättä, pyytämättä. Laittaisit sen vaan tarjolle.
Ihmettelen kovasti tätä ketjua, kuinka monen mielestä on ok mennä juhliin ja laittaa pöytään omat tarjottavat. En itse ole ikinä törmännyt moiseen tilanteeseen. Että menisin vaikka häihin oman banaanikakun kanssa ja laittaisin sen tarjolle.
itselleni tulisi kyllä raja vastaan jo lapsen ristiäisissä. Toki jos anoppi toisi jonkun kakun ihan vaan tuliaisina ilman ajatusta että se pitää laittaa pöytään, niin ihmettelisin, mutta eipä se kauheasti haittaisi. Roskiin se sitten jossain vaiheessa menisi, mutta eipä sitä anopin tarvitse tietää. Mutta jos vieraat alkaisivat kattaa pöytää minun juhlissani, niin todellakin loukkaantuisin.
Vierailija kirjoitti:
EI anoppi olekaan tuomassa juhlien koko tarjottavia.
Vai yhden kakun.
Eikä ole arvostelemassa aloittajan omia tarjottavia.
Oli etiketti mikä hyvänsä, niin nyt ei kait ole kyse mistään linnan juhlista?
Juhlat on juhlat. Vaikka kyseessä ei olisi linnan juhlat, niin kyllä vieraiden tulisi kunnioittaa tilannetta noudattamalla etikettiä. Tätä ainakin sivistyneiltä vierailta voi jopa odottaa.
Isäntäväellä oikeus on päättää kaikki juhliin liittyvä. Jos juhlien teemaan ja tarjoilupöytään ei sovi kuivakakku, niin sitten ei sovi.
Miniäni on selvästi päättäväinen ihminen, jolla on selkeästi oma maku. Vaikka hän on ollut kuvioissa vasta rapiat pari vuotta (ovat kuitenkin jo naimisissa), olen päättänyt, etten vie hänelle lahjaksi koskaan minkäänlaista pikku esinettä, korua tai muuta vastaavaa. Ja mikäli lapsia tulee, en aio ostaa lapsille vaatteita tai muita tarvikkeita, ellei minulta erikseen jotakin pyydetä. Kaikki tämä siksi, etten todennäköisesti osuisi ikinä maaliin. Asia ei kiusaa minua tippaakaan. Olen ylpeä miniästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajusteet eri asia. Hankalia mm. migreenikoille tai astmaatikoille. Koristeetkin menevät liian pitkälle. Itse olen leiponut anopille raakakakkuja ja hän on ainakin tykännyt. Riippuisi siis juhlista ja anopista. En tuputtaisi mitään väkisin.
Vaihda hajusteiden, kakun tai koristeiden tilalle mikä tahansa asia, jonka joku toinen vaatii saada tehdä, kunnioittamatta isäntäväen kieltäytymistä. Millä perusteella kakkua saa tuputtaa väkisin, mutta koristeita ei?
Koska kakku on perinteinen kohtelias tuominen, ja se ei haittaa ketään millään tavalla.
Mä en ole ollut yksissäkään juhlissa (synttärit, rippijuhlat jne), joihin vieraat olisivat tuoneet pyytämättä kakkuja tai muuta ruokaa. Vieraat ovat tuoneet juhlittavalle lahjan ja kortin. Onko jossain päin Suomea oikeasti yleinenkin tapa mennä juhliin oman kakun kanssa?
Kyllä Itä-Suomessa on edelleenkin karjalaisperinteenä vieläkin Rotinat. Silloin tullaan katsomaan synnytyslaitokselta kotiutunutta äitiä ja vauvaa ja viedään tuomisiksi esim. täytekakku. Meilläkin oli aikoinaan kotonani täytekakkuja useampia kun sukulaiset ja naapurit kävivät rotinoilla. Hyvä perinne, tarkoitus oli kai aikoinaan, että äiti voisi levät ja keskittyä vauvaan kun muut hoitivat ruoat. Ihana ja hyödyllinen perinne kertakaikkiaan.
Ja nää on sinusta sama asia kuin syntymäpäivät?
Ei ole.
Vastasin vain kysymykseen; "Onko jossain päin Suomea oikeasti yleinenkin tapa mennä juhliin oman kakun kanssa?
" Ei siis ollut kyse pelkästään syntymäpäivistä. Itse en kyllä pahastuisi jos joku toisin syntymäpäiville kakun, on ajatellut ja nähnyt vaivaa.
Mikä juhla se siis tarkalleen ottaen on kun äiti tulee kotiin synnytyssairaalasta?
Rotinat ovat Itä-Suomessa ja Länsi-Suomessa kai vietetään Varpajaisia. Molemmat kyllä ansaitsevat Juhlat paremmin kuin jotkut ikääntymisjuhlat. Mielestäni aikuisen ihmisen syntymäpäivissä ei ole erityistä juhlimista, taas vuosi takana, naisille ei ainakaan mitenkään imartelevia juhlia kun on 25-v ohitettu. Lasten synttärit kyllä juhlitaan ja sitten vanhusten kun ikä alkaa olla yli 70 v. Rippi- ja ylioppilasjuhlat ym. valmistujaisjuhlat sekä Ristiäiset ovat kyllä kivoja juhlia ja kakku tehdään myös nimipäiviksi useimmiten.
Eli mikä JUHLA se rotinat on?
Onko ihmisillä juhlavaatteet? Perhe kutsunut sinne? Kaikki vieraat yhtä aikaa? Jne.
Rotinat ovat sponaanit onnittelut vauvaperheelle sukulaisilta tai naapureilta ainakin maaseudulla. Kyllä sinne siisteissä vaatteissa kyläilemään tullaan ja vauvaa sekä äitiä katsomaan tuliaisten kera, mikä on yleensä esim. kakku. Rotinoille ei siis ketään kutsuta tosin saattaa olla useampi perhe samalla kertaa katsomassa vauvaa ja äitiä onnittelukäynneillä, riippuu ihan siitä miten paljon on sukulaisia ja ystäviä. Tarkoitus ei ole rasittaa äitiä, että hän pitäisi ruveta leipomaan ja keittelemään kahveja vieraille vaan vieraat tuovat juuri sitä varten tuliaiset mukanaan, ettei äidin tarvitsisi rasittaa itseään synnytyksen jälkeen.
Et edes tiedä mitä roinat tarkoittaa...
"Suomen kaakkoismurteissa rotinat merkitsee vastasynnyttäneelle naiselle vietäviä tuomisia tai lahjoja, useimmiten ruokatavaraa tai leivonnaisia. Se ei merkitse kestitystä synnyttäneen luona, vaan yksinomaan tuomisia."
En ole tuo jolle vastasit, mutta ainakin Itä-Suomessa rotinat käytännössä tarkoitti juuri sitä, että tultiin onnittelemaan ja katsomaan vauvaa, tuotiin mukana kahvitarjottavat ja samalla keiteltiin kahvit. Oli vielä ihan tietynlainen ympyrän muotoinen rotinapulla, joka tuotiin. Nämä rotinoilla käynti muistot on omasta lapsuudestani jo melkein 40 vuoden takaa. Hämeessä, missä nyt asun, rotinaperinne on ihan vieras. Ainoastaan oma äitini on tullut rotinapullineen katsomaan vauvaa.
Niin, nimenomaan se rotinapulla tai rotinapullat on rotinat, ei mikään vierailu. Se, että teidän suvussa on laajemminkin vaikeuksia ymmärtää käsitteitä ei tee siitä mitään yleistä tapaa. Rotinat on nimenomaan ruoka tai tavara, joka viedään ensivierailulle, ei mikään yleinen termi kuvaamaan kyseistä vierailua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on toisinpäin eli anoppi on loistava leipoja, tekee kaikenlaisia fantasiakakkuja. Kaikille muille paitsi meidän perheelle.Kertaakaan ei ole edes ehdottanut, että leipoisi jotain eikä ymmärrä, että leipomattomuutensa loukkaa meitä aika lailla. Viime viikolla oli anopin siskon 60-v synttärit (miehen kummi) ja siellä oli taivaalliset tarjoilut. Kaikki kehui anoppia ja minä ihmetelin ääneen, että miksi ei leivo meidän lapsen 2v synttäreille, miksi minun piti kaupasta hakea. Anoppi vain hymyili vinosti ja sanoi, että "kyllä sinä teet paljon parempaa".
Se on suuttunut sulle jostain. Mun anopista ei kanssa ota selvää mitä se oikein meinaa ja mikä hänen ihme tempausten takana on. Kerran tuli mieheni eli poikansa synttäreille kermakakun kanssa. Siinä oli sitten minun ja anopin kakut rinnakkain kahvipöydässä. En muista enää mikä mahtoi olla taustalla. Oliko edellisvuonna mies hakenut leipomosta käpykakun koska jostain käsittämättömästä syystä rakastaa niitä eikä silloin ollut kermakakkua, joten anoppi toi oman kakun seuraavana vuonna. Vai oliko joku ihme eikaimeistänytvainolemitäänvaivaa. Joka tapauksessa tuo on jo emäntää kohtaan loukkaavaa. Anoppi harrastaa yleisesti näitä passiivis-aggressiivisia tempauksia maireasti hymyillen niin ettei hänestä saa mitään otetta. Olen aina tehnyt runsaat suolaiset ja makeat tarjottavat ettei siitä ole kiinni etteikö olisi kakkua pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt yksi kuivakakku johonkin pöydännurkkaan mahtuu?
Kun et itse tee siitä numeroa niin ei kukaan muukaan.
Ei kannata alkaa riidellä mokomasta, vaan otat kakun vastaan ja kiität.
Ei ole isoja ongelmia aloittajalla elämässään ollut jos noin helppo asia menee vaikeaksi.Jos kakku ei vieraille maistu, niin mitämä väliä?
Tosiaan viet kaun töihin, siellä yleensä kakut ja pullat hupenee.Tosiaan tuntuu, että kyse on sekä valtataistelusta, että siitä, että aloittajan hieno kattaus menee pilalle yhden tiikerikakun vuoksi.
Tämä kuvaa kyllä hyvin kuinka pinnallista elämää jotkut elävät.
Toivottavasti ei elämän todellisuus joskus jysähdä ja lujaa.Miksi ihmeessä ap:n pitäisi antaa periksi valtataistelussa, eikä sen joka aktiivisesti tunkee toisen reviirille ja kotiin? Hänhän tässä väärin toimii, ei ap.
Kyllä aikuinen ihminen on naiivi ja henkinen kasvu häiriintynyt, jos pitää käydä valtataistelua ja sanoa se viimeinen sana.
Juuri tälläiset henkilöt ovat pahansuopaisia, ilkeitä ja rajoitteisia ja harvoin heillä on laajaa ja pitkäaikaisia ystäviä, työpaikat vaihtuvat, erotaan helposti ja elämä on yhtä taistelua ihmissuhteissa ja lähes poikkeuksetta taustalla on heikko itsetunto.
Elämä antaa paljon enemmän, kun hyväksyy ihmisen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, myös sen anopin.
Eikä kukaan meistä pärjää yksin, vaan tarvitaan toisiamme, joka tulisi muistaa, kun käydään valtataistelua ja pönkitetään egoa.
Haluaisimpa olla kärpäsenä katossa, kun ap. ja hänen kaltaisensa ovat itse anoppeja. Vieläkö periksiantamuus ja ehdottomuus on tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien äidit, toivottavasti ymmärrätte ryömiä ruumisarkkuun kun poika kasvaa aikuiseksi ja alkaa seurustella. Teette kaiken varmasti väärin kuitenkin.
Siis juuri sinä jolla on nyt se pieni poikavauva tai vähän isompi rasavilli. Ei ne tulevien sukupolvien miniät kuitenkaan ymmärrä teitä eikä teidän tapojanne, olivat ne ihan millaiset hyvänsä.
Joo, just noin kannattaa uhriutua kun yritetään asettaa sopivia rajoja.
Pieleen meni.
En ole anoppi, olen kahden aikuisen toistaiseksi lapsettoman tyttären äiti, enkä leivo. Enkä syö kakkuja.
Tätä keskustelua lukiessani vain olen päätynyt tuohon toteamukseen, että anoppi on kerta kaikkiaan kenelle tahansa nykyminiälle pahin asia elämässä. Itsehän en tähän asemaan koskaan joudu, kun tyttäret vielä sattuvat olemaan heteroja molemmat...
Siltä tosiaan vaikuttaa tätä lukiessa. Itselläni on ollut turhan tunkeileva anoppi, joka on kyllä mm. järjestellyt kaappeja, tainnut tunkea niitä leivonnaisiakin kahvipöytään ja ollut muutenkin varoittavana esimerkkinä siitä, mitä en itse ainakaan tee. Kuitenkin niin ehdottomalla asenteella kuin täällä esiintyy, on varmasti itse aikanaan vaikeuksissa miniänsä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajusteet eri asia. Hankalia mm. migreenikoille tai astmaatikoille. Koristeetkin menevät liian pitkälle. Itse olen leiponut anopille raakakakkuja ja hän on ainakin tykännyt. Riippuisi siis juhlista ja anopista. En tuputtaisi mitään väkisin.
Vaihda hajusteiden, kakun tai koristeiden tilalle mikä tahansa asia, jonka joku toinen vaatii saada tehdä, kunnioittamatta isäntäväen kieltäytymistä. Millä perusteella kakkua saa tuputtaa väkisin, mutta koristeita ei?
Koska kakku on perinteinen kohtelias tuominen, ja se ei haittaa ketään millään tavalla.
Mä en ole ollut yksissäkään juhlissa (synttärit, rippijuhlat jne), joihin vieraat olisivat tuoneet pyytämättä kakkuja tai muuta ruokaa. Vieraat ovat tuoneet juhlittavalle lahjan ja kortin. Onko jossain päin Suomea oikeasti yleinenkin tapa mennä juhliin oman kakun kanssa?
Kyllä Itä-Suomessa on edelleenkin karjalaisperinteenä vieläkin Rotinat. Silloin tullaan katsomaan synnytyslaitokselta kotiutunutta äitiä ja vauvaa ja viedään tuomisiksi esim. täytekakku. Meilläkin oli aikoinaan kotonani täytekakkuja useampia kun sukulaiset ja naapurit kävivät rotinoilla. Hyvä perinne, tarkoitus oli kai aikoinaan, että äiti voisi levät ja keskittyä vauvaan kun muut hoitivat ruoat. Ihana ja hyödyllinen perinne kertakaikkiaan.
Ja nää on sinusta sama asia kuin syntymäpäivät?
Ei ole.
Vastasin vain kysymykseen; "Onko jossain päin Suomea oikeasti yleinenkin tapa mennä juhliin oman kakun kanssa?
" Ei siis ollut kyse pelkästään syntymäpäivistä. Itse en kyllä pahastuisi jos joku toisin syntymäpäiville kakun, on ajatellut ja nähnyt vaivaa.
Mikä juhla se siis tarkalleen ottaen on kun äiti tulee kotiin synnytyssairaalasta?
Rotinat ovat Itä-Suomessa ja Länsi-Suomessa kai vietetään Varpajaisia. Molemmat kyllä ansaitsevat Juhlat paremmin kuin jotkut ikääntymisjuhlat. Mielestäni aikuisen ihmisen syntymäpäivissä ei ole erityistä juhlimista, taas vuosi takana, naisille ei ainakaan mitenkään imartelevia juhlia kun on 25-v ohitettu. Lasten synttärit kyllä juhlitaan ja sitten vanhusten kun ikä alkaa olla yli 70 v. Rippi- ja ylioppilasjuhlat ym. valmistujaisjuhlat sekä Ristiäiset ovat kyllä kivoja juhlia ja kakku tehdään myös nimipäiviksi useimmiten.
Varpajaiset on kyllä Länsi-Suomessa ne isän juhlat vauvan syntymästä.
Rotinoita täälläkin tuodaan/viedään kun pientä vauvaa mennään katsomaan ensimmäistä kertaa perheen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt yksi kuivakakku johonkin pöydännurkkaan mahtuu?
Kun et itse tee siitä numeroa niin ei kukaan muukaan.
Ei kannata alkaa riidellä mokomasta, vaan otat kakun vastaan ja kiität.
Ei ole isoja ongelmia aloittajalla elämässään ollut jos noin helppo asia menee vaikeaksi.Jos kakku ei vieraille maistu, niin mitämä väliä?
Tosiaan viet kaun töihin, siellä yleensä kakut ja pullat hupenee.Tosiaan tuntuu, että kyse on sekä valtataistelusta, että siitä, että aloittajan hieno kattaus menee pilalle yhden tiikerikakun vuoksi.
Tämä kuvaa kyllä hyvin kuinka pinnallista elämää jotkut elävät.
Toivottavasti ei elämän todellisuus joskus jysähdä ja lujaa.Miksi ihmeessä ap:n pitäisi antaa periksi valtataistelussa, eikä sen joka aktiivisesti tunkee toisen reviirille ja kotiin? Hänhän tässä väärin toimii, ei ap.
Kyllä aikuinen ihminen on naiivi ja henkinen kasvu häiriintynyt, jos pitää käydä valtataistelua ja sanoa se viimeinen sana.
Juuri tälläiset henkilöt ovat pahansuopaisia, ilkeitä ja rajoitteisia ja harvoin heillä on laajaa ja pitkäaikaisia ystäviä, työpaikat vaihtuvat, erotaan helposti ja elämä on yhtä taistelua ihmissuhteissa ja lähes poikkeuksetta taustalla on heikko itsetunto.
Elämä antaa paljon enemmän, kun hyväksyy ihmisen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, myös sen anopin.
Eikä kukaan meistä pärjää yksin, vaan tarvitaan toisiamme, joka tulisi muistaa, kun käydään valtataistelua ja pönkitetään egoa.Haluaisimpa olla kärpäsenä katossa, kun ap. ja hänen kaltaisensa ovat itse anoppeja. Vieläkö periksiantamuus ja ehdottomuus on tallella.
Vietkö itse vierailulle mennessäsi kakun pöytään ja alat järjestelemään emännän kaappeja, kattausta jne. ?
Jos et, et ymmärrä mistä on kysymys. Joo, sitä voidaan nimittää valtataisteluksi, toisaalt sitä voidaan nimittää myös rajojen asettamiseksi. Pojan koti ei ole anopin koti. Hän on siellä vieraana ja käytöstavat kuuluvat siihen kuitenkin aika luonnollisena osana. Hyviin tapoihin ei yksiselitteisesti kuulu juhlapöydän uudelleen kattaminen omilla tuomisilla. Ei tietääkseni missään päin Suomea tai maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä olisi tavalliset illanistujaiset tai joku "muuten vaan" pyydetty vaikka syömään, niin silloin voi kutsuttu kysyä pitäiskö jotain tuoda mukanaan tai tarvitseeko kutsuja jotain apua valmisteluissa.
Kun mennään ensivisiitille uutta perheenjäsentä katsomaan, viedään mukana rotinat.
Mutta kun kyseessä on juhlat; on ne sitten ristiäiset, synttärit, rippijuhlat, lakkiaiset, valmistumisjuhlat, hautajaiset, häät jne. vieraat _eivät_ vie mukanaa ruokaa. Se on loukkaavaa juhlien järjestäjää kohtaan.
Jos vieras välttämättä haluaa sen pullansa ko. henkilölle viedä, hän vie sen joku toinen kerta. Juhlapöytään ei omia tarjottavia tuputeta. Ei, vaikka olisi mummo, mummi, kummitäti, ammattileipuri mikä vaan. Jos sinut on kutsuttu juhlistamaan tilaisuutta, et ole valmistelijan osassa jos siitä ei ole sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonniin. Jaahas jaahas. Erikoista, että harva ymmärtää ap:n harmitusta. Itse ainakin haluan järjestää omannäköiset juhlat silloin kun joskus harvoin juhlat järjestän. Mietin hyvin tarkkaan menun ja kaikki maut, että miten niistä tulee hyväntuntuinen kokonaisuus. Käytän useita päiviä pelkkään suunnitteluun, koska se on minulle se koko juhlien järjestämisen nautinto. Laitan tarjolle harvoja valittuja juttuja, jotka on tarkkaan harkittu ja koristeltu jonkun teeman mukaisesti. Joku kuivakakku vain pilaa tuon kokonaisuuden täysin, oli se sitten minun, äitini, anoppini tai tehtaan leipoma kuivakakku.
Huoh mikä pelle pellejuhlinesi. Kuivakakku pilaa kokonaisuuden ja teemakoristelusi?
Kasva aikuiseksi.Aikuiseksi? Jos haluan järjestää juhlat vaikka teemavärillä valkoinen ja hopea, ja kaikki tarjottava on koristeltu valko-hopeaksi ja pöytäkoristeet ja kukat samaten, niin mitä lapsellista siinä on?
Tarjottava valkoista ja hopeaa? Kuulostaa juuri näiltä kammottavilta lisäaine-esanssimössöiltä.
Ja eikö nimenomaan lapset ole näitä väreihin fakkiutuneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos anoppi onkin törppö, niin pitääkö miniänkin olla vähintään yhtä törppö? Vai onko nyt ihan mahdotonta vain kiittää tuomisista ja asettaa se pöydälle? Vaikka sivummalle, jottei kokonaisuus kärsi liikaa 😂🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt yksi kuivakakku johonkin pöydännurkkaan mahtuu?
Kun et itse tee siitä numeroa niin ei kukaan muukaan.
Ei kannata alkaa riidellä mokomasta, vaan otat kakun vastaan ja kiität.
Ei ole isoja ongelmia aloittajalla elämässään ollut jos noin helppo asia menee vaikeaksi.Jos kakku ei vieraille maistu, niin mitämä väliä?
Tosiaan viet kaun töihin, siellä yleensä kakut ja pullat hupenee.Tosiaan tuntuu, että kyse on sekä valtataistelusta, että siitä, että aloittajan hieno kattaus menee pilalle yhden tiikerikakun vuoksi.
Tämä kuvaa kyllä hyvin kuinka pinnallista elämää jotkut elävät.
Toivottavasti ei elämän todellisuus joskus jysähdä ja lujaa.Miksi ihmeessä ap:n pitäisi antaa periksi valtataistelussa, eikä sen joka aktiivisesti tunkee toisen reviirille ja kotiin? Hänhän tässä väärin toimii, ei ap.
Kyllä aikuinen ihminen on naiivi ja henkinen kasvu häiriintynyt, jos pitää käydä valtataistelua ja sanoa se viimeinen sana.
Juuri tälläiset henkilöt ovat pahansuopaisia, ilkeitä ja rajoitteisia ja harvoin heillä on laajaa ja pitkäaikaisia ystäviä, työpaikat vaihtuvat, erotaan helposti ja elämä on yhtä taistelua ihmissuhteissa ja lähes poikkeuksetta taustalla on heikko itsetunto.
Elämä antaa paljon enemmän, kun hyväksyy ihmisen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, myös sen anopin.
Eikä kukaan meistä pärjää yksin, vaan tarvitaan toisiamme, joka tulisi muistaa, kun käydään valtataistelua ja pönkitetään egoa.Haluaisimpa olla kärpäsenä katossa, kun ap. ja hänen kaltaisensa ovat itse anoppeja. Vieläkö periksiantamuus ja ehdottomuus on tallella.
MIKSI sen tuplasti vanhemman annetaan temppuilla ja oikutella, ylitellä rajoja ja olla kohtuuton?
Eikö elämä ole koulinut tai eikö hänelle se ole tarpeen? Vaan se ego pitää pönkittää tunkemalla toisen kotiin yli rajojen?
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppi onkin törppö, niin pitääkö miniänkin olla vähintään yhtä törppö? Vai onko nyt ihan mahdotonta vain kiittää tuomisista ja asettaa se pöydälle? Vaikka sivummalle, jottei kokonaisuus kärsi liikaa 😂🤣
Useammassa viestissä anoppi on siirtänyt emännän tarjottavia pois omiensa tilalta. Ja siis omatoimisesti.
Mulla kyllä menisi hermo jos olisin tilannut vaikka kolme voileipäkakkua ja anoppi laittaisi yhden niistä pois ja tilalle oman pullapitkonsa.
Oikeastiko sun mielestä tällainen olisi ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nonniin. Jaahas jaahas. Erikoista, että harva ymmärtää ap:n harmitusta. Itse ainakin haluan järjestää omannäköiset juhlat silloin kun joskus harvoin juhlat järjestän. Mietin hyvin tarkkaan menun ja kaikki maut, että miten niistä tulee hyväntuntuinen kokonaisuus. Käytän useita päiviä pelkkään suunnitteluun, koska se on minulle se koko juhlien järjestämisen nautinto. Laitan tarjolle harvoja valittuja juttuja, jotka on tarkkaan harkittu ja koristeltu jonkun teeman mukaisesti. Joku kuivakakku vain pilaa tuon kokonaisuuden täysin, oli se sitten minun, äitini, anoppini tai tehtaan leipoma kuivakakku.
Huoh mikä pelle pellejuhlinesi. Kuivakakku pilaa kokonaisuuden ja teemakoristelusi?
Kasva aikuiseksi.Aikuiseksi? Jos haluan järjestää juhlat vaikka teemavärillä valkoinen ja hopea, ja kaikki tarjottava on koristeltu valko-hopeaksi ja pöytäkoristeet ja kukat samaten, niin mitä lapsellista siinä on?
Tarjottava valkoista ja hopeaa? Kuulostaa juuri näiltä kammottavilta lisäaine-esanssimössöiltä.
Ja eikö nimenomaan lapset ole näitä väreihin fakkiutuneita?
No eipä tullut mullekaan mielikuvaa mistään kovin miellyttävistä tarjoiluista. Hopeaa!?!
Ollaanko nykyään tosiaan noin vieraantuneita
appi- ja omista vanhemmista kun monet pitävät heitä vieraana.
Me käydään usein anopin ja äitini luona sunnuntaipäivällisellä ja juurin vien kuivakakun tai marjapiirakan kahvin kanssa syötäväksi, vaikka molemmat ovat innokkaita kokkaajia ja leipojia. Myös perhejuhliin.
Eikä ole tullut edes mieleen, että jotenkin pahoittaisin heidän mielensä tai kävisin valtataistelua.
Päinvastoin, me tullaan heille kuin omaan kotiin, jopa meillä on avaimet.
Saatetaan mennä kysymättä jääkaapille tai poimia kukkia puutarhasta tai syödä marjapensassta marjoja. Myös lehdet luetaan.
Näistä mitään en tekisi, jos olisin kylässä, mutta vanhempieni ja appivanhempien luona kyllä.
Ketjua lukiessani tuli ristiriitaiset tunteet, tehtaileeko mun äitini ja anoppi ap. kaltaisia aloituksia ja haukkuvat täällä tytärtään tai miniäänsä.
Jännää että tässä ketjussa miniän pitäisi viilipyttymäisen rauhallisesti laittaa anopin tuoma kuivakakku (ja monessa viestissä jo poaljon enemmän päsmäröintiä) rippijuhlapöytään ja yhden rippilapsen itse päättämä tarjoilu on täällä dissattu luokkaan "kotimatkalla ABC:n noutopöytään" vaikka ei edes tiedetä mitä tuossa pöydässä oli tarjolla. Muuta kuin ettei mummin kuivakakku kelvannut juhlapöytään.
Kuinka moni on kokeillut viedä anopin juhliin pyytämättä jotain tarjoilua ja laittanut sen oma-aloitteisesti pöytään?
Minä nimittäin olen kahdesti kokeillut ihan perhejuhliin, eli joulupöytään tuoda pari juttua. Tietenkään en mennyt sitä pöytään laittamaan, vaan tullessamme anopille annoin tuliaisina. Toinen oli pääruoka (imelletty perunalaatikko), toinen oli todellakin kakku. Joulupöydässä ei tuomiani juttuja näkynyt ja loukkaantuminen oli hyvin näkyvää. Ruokalajista ajattelin että ok, se oli liikaa ja yritin sitten kohteliaana vielä kakkua parin vuoden päästä. Ja kyse ei siis sillä lailla juhlasta, olimme moolemmilla kerroilla appivanhempien luona kolme yötä, joten ajattelin tuliaisten olevan vähintään kohtuullista.
Tyrkkäättekö te muut pokkana tuomanne täytekakun vaikka appiukon kasikymppisillä pöytään? Näin nimittäin meillä tekee anoppi, että tuo ja laittaa pöytään, mutta toisin päin lentäisi varmaan ulos talosta.