Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Kun ex-miehelläni oli ensimmäinen isänpäivä esikoisen syntymän jälkeen, saapui anoppi aamupäivällä pyytämättä meille täytekakun kanssa. "Että poika saa kakun kun on isänpäivä" -juurikin siis noilla sanoilla kakku lykättiin mun käsiin.
Kiitin anoppia.
Nostin anopin tuoman täytekakun niine hyvineen jääkaappiin ja nostin itse miehelleni tekemän kakun pöytään.
Oltiin tuossa vaiheessa oltu miehen kanssa yhdessä jo 7 vuotta ja anoppi asui lähellä ja oli käynyt meillä useita kertoja vauvan syntymän jälkeen ja tiesi oikein hyvin mun olevan kätevä emäntä keittiössä ja nauttivan ruoanlaitosta ja leipomisesta. Mutta jostain syystä hän ei kuitenkaan koskaan arvostanut mun taitoani. Toki hän nyt ei muutenkaan arvostanut mua mitenkään, et sinällään se ei ollut mitenkään erityistä; ainoastaan vaan yksi lisää listaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaanko nykyään tosiaan noin vieraantuneita
appi- ja omista vanhemmista kun monet pitävät heitä vieraana.Me käydään usein anopin ja äitini luona sunnuntaipäivällisellä ja juurin vien kuivakakun tai marjapiirakan kahvin kanssa syötäväksi, vaikka molemmat ovat innokkaita kokkaajia ja leipojia. Myös perhejuhliin.
Eikä ole tullut edes mieleen, että jotenkin pahoittaisin heidän mielensä tai kävisin valtataistelua.
Päinvastoin, me tullaan heille kuin omaan kotiin, jopa meillä on avaimet.
Saatetaan mennä kysymättä jääkaapille tai poimia kukkia puutarhasta tai syödä marjapensassta marjoja. Myös lehdet luetaan.Näistä mitään en tekisi, jos olisin kylässä, mutta vanhempieni ja appivanhempien luona kyllä.
Ketjua lukiessani tuli ristiriitaiset tunteet, tehtaileeko mun äitini ja anoppi ap. kaltaisia aloituksia ja haukkuvat täällä tytärtään tai miniäänsä.
Mulla on läheiset välini sisarteni kanssa mutta silti he ovat synttäreille kutsuttuja vieraita kun meillä on synttärit. Äitini oli hyvin rakas, mutta silti hän on ollut juhlissa vieraana.
Kyläilyetiketti on eri asia kuin juhlaetiketti. Ja se että teillä laukataan takapihan marjapuskiin lupia kyselemättä on ehkä teillä ok tapa, toisessa suvussa moukkamaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.
Isälläkään ei mitään osaa? Olisiko parempi pitää koko juhlat vaan pelkän ydinperheen kanssa, ettei vaan vahingossakaan mikään mene käskirjoituksessa pieleen.
Ja sääli sitä poikaa, jolla on noin vaikealuonteinen äiti... Jumankauta, perheriita jostain kuivakakusta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.
Isälläkään ei mitään osaa? Olisiko parempi pitää koko juhlat vaan pelkän ydinperheen kanssa, ettei vaan vahingossakaan mikään mene käskirjoituksessa pieleen.
Ja sääli sitä poikaa, jolla on noin vaikealuonteinen äiti... Jumankauta, perheriita jostain kuivakakusta!
No sitä poikaahan tässä sääli käykin, kun ei saa tuota äitiään eli mummelia aisoihin. Hänhän itse inhoaa äitiään yhtä syvästi kuin miniäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt yksi kuivakakku johonkin pöydännurkkaan mahtuu?
Kun et itse tee siitä numeroa niin ei kukaan muukaan.
Ei kannata alkaa riidellä mokomasta, vaan otat kakun vastaan ja kiität.
Ei ole isoja ongelmia aloittajalla elämässään ollut jos noin helppo asia menee vaikeaksi.Jos kakku ei vieraille maistu, niin mitämä väliä?
Tosiaan viet kaun töihin, siellä yleensä kakut ja pullat hupenee.Tosiaan tuntuu, että kyse on sekä valtataistelusta, että siitä, että aloittajan hieno kattaus menee pilalle yhden tiikerikakun vuoksi.
Tämä kuvaa kyllä hyvin kuinka pinnallista elämää jotkut elävät.
Toivottavasti ei elämän todellisuus joskus jysähdä ja lujaa.Miksi ihmeessä ap:n pitäisi antaa periksi valtataistelussa, eikä sen joka aktiivisesti tunkee toisen reviirille ja kotiin? Hänhän tässä väärin toimii, ei ap.
Kyllä aikuinen ihminen on naiivi ja henkinen kasvu häiriintynyt, jos pitää käydä valtataistelua ja sanoa se viimeinen sana.
Juuri tälläiset henkilöt ovat pahansuopaisia, ilkeitä ja rajoitteisia ja harvoin heillä on laajaa ja pitkäaikaisia ystäviä, työpaikat vaihtuvat, erotaan helposti ja elämä on yhtä taistelua ihmissuhteissa ja lähes poikkeuksetta taustalla on heikko itsetunto.
Elämä antaa paljon enemmän, kun hyväksyy ihmisen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, myös sen anopin.
Eikä kukaan meistä pärjää yksin, vaan tarvitaan toisiamme, joka tulisi muistaa, kun käydään valtataistelua ja pönkitetään egoa.Haluaisimpa olla kärpäsenä katossa, kun ap. ja hänen kaltaisensa ovat itse anoppeja. Vieläkö periksiantamuus ja ehdottomuus on tallella.
Vietkö itse vierailulle mennessäsi kakun pöytään ja alat järjestelemään emännän kaappeja, kattausta jne. ?
Jos et, et ymmärrä mistä on kysymys. Joo, sitä voidaan nimittää valtataisteluksi, toisaalt sitä voidaan nimittää myös rajojen asettamiseksi. Pojan koti ei ole anopin koti. Hän on siellä vieraana ja käytöstavat kuuluvat siihen kuitenkin aika luonnollisena osana. Hyviin tapoihin ei yksiselitteisesti kuulu juhlapöydän uudelleen kattaminen omilla tuomisilla. Ei tietääkseni missään päin Suomea tai maailmaa.
Ikävä kyllä usein vien, kun käydään perheen kanssa anoppilassa tai vanhempien luona sunnuntaipäivällisellä. Ja usein myös sukujuhliin.
Ja vielä pahempaa on tulossa, ollaan kaikki mummolassa kuin kotonaan. Saatan oma-aloitteisesti keittää jopa kahvit tai ottaa vessapaperia siivouskaapista.
Tosin, mun vanhemmat ja appivanhemmat ovat kyllä enemmän meillä vieraana, kuin me heidän kotonaan.
Ehkä nyt on tapojen muutoksen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.
Isälläkään ei mitään osaa? Olisiko parempi pitää koko juhlat vaan pelkän ydinperheen kanssa, ettei vaan vahingossakaan mikään mene käskirjoituksessa pieleen.
Ja sääli sitä poikaa, jolla on noin vaikealuonteinen äiti... Jumankauta, perheriita jostain kuivakakusta!
No sitä poikaahan tässä sääli käykin, kun ei saa tuota äitiään eli mummelia aisoihin. Hänhän itse inhoaa äitiään yhtä syvästi kuin miniäkin.
No mitä tässä sitten jostain yhdestä kakusta puhutaan jos on kaikean kaikkiaan inhottava ihminen, oman poikansakin vihaama? Ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Ollaanko nykyään tosiaan noin vieraantuneita
appi- ja omista vanhemmista kun monet pitävät heitä vieraana.Me käydään usein anopin ja äitini luona sunnuntaipäivällisellä ja juurin vien kuivakakun tai marjapiirakan kahvin kanssa syötäväksi, vaikka molemmat ovat innokkaita kokkaajia ja leipojia. Myös perhejuhliin.
Eikä ole tullut edes mieleen, että jotenkin pahoittaisin heidän mielensä tai kävisin valtataistelua.
Päinvastoin, me tullaan heille kuin omaan kotiin, jopa meillä on avaimet.
Saatetaan mennä kysymättä jääkaapille tai poimia kukkia puutarhasta tai syödä marjapensassta marjoja. Myös lehdet luetaan.Näistä mitään en tekisi, jos olisin kylässä, mutta vanhempieni ja appivanhempien luona kyllä.
Ketjua lukiessani tuli ristiriitaiset tunteet, tehtaileeko mun äitini ja anoppi ap. kaltaisia aloituksia ja haukkuvat täällä tytärtään tai miniäänsä.
Tuskin teillä järjestettäisi vaikkapa sun lapsen rippijuhlia niin, että keskustelisitte tarjoilusta ja varmaan myös anoppi tai oma äitisi/isäsi sinne keskustelujen pohjalta jotain tekisi? Tilanne on aikalailla erilainen, sanoisin poikkeuksellinen. Asutte ilmeisen lähekkäin ja puolin ja toisin mennään kuin hollituvassa.
Meillä on anoppiin välimatkaa 300 km eikä tulisi mieleenkään mennä hänen kotiinsa omilla avaimilla (toki meillä ne avaimet on) kysymättä ja alkaa vaikkapa siivoamaan siellä keittiön kaappeja.
Ei myöskään tulisi mieleenkään mennä anopin synttäreille ja alkaa järjestelemään hänen tarjoomuksiaan uusiksi, sanomaan että tässä on sulla kuule nyt liikaa suolaista, laitetaas tää mun kakku nyt tähän ja säästät ton piirakan muuhun käyttöön.
Jos suhde on niin läheinen, että käytännössä on avoimet ovet toistensa koteihin, niin tilanne on varmaan luontevampi. Kun menen anoppilaan kylään, olen kyllä vieras. En esim. ala siivoamaan siellä vaikkapa vessaa tai laittamaan ruokaa - toki tavallisella viikonloppuvierailulla siihen ruoanlaittoon osallistun, mutta aloite on emännällä, eli anopilla.
Pari kuukautta sitten oli apen hautajaiset. Itse tarjouduin auttamaan ja se apu otettiin vastaan, mutta aika slkeästi sanottiin, että tarjoilut on tilattu, apua tarvitaan lähinnä keittiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyläilyetiketti on eri asia kuin juhlaetiketti. Ja se että teillä laukataan takapihan marjapuskiin lupia kyselemättä on ehkä teillä ok tapa, toisessa suvussa moukkamaista toimintaa.
😂😂😂 Ensinnäkin, onko jotkut 5-vuotiaan synttärit niin spesiaali juhla, että oikein juhlaetiketistä puhutaan? Ja luulenpa, että aika monet kun menevät esim vanhempiensa luona käymään, ottavat siellä aika lunkisti. Omat vanhempani pitäisivät todella outona, jos minä tai edes mieheni kysyisi, että saako noita viinimarjoja vähän syödä tuolta puskista. Oletusarvo on, että tietenkin, ei tartte moista kysellä. Mutta meillä ei sitä etikettikirjaa tarvitsekaan esiin kaivaa, kun mennään käymään minun tai mieheni vanhempien luona. Onneksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.
Isälläkään ei mitään osaa? Olisiko parempi pitää koko juhlat vaan pelkän ydinperheen kanssa, ettei vaan vahingossakaan mikään mene käskirjoituksessa pieleen.
Ja sääli sitä poikaa, jolla on noin vaikealuonteinen äiti... Jumankauta, perheriita jostain kuivakakusta!
No sitä poikaahan tässä sääli käykin, kun ei saa tuota äitiään eli mummelia aisoihin. Hänhän itse inhoaa äitiään yhtä syvästi kuin miniäkin.
No mitä tässä sitten jostain yhdestä kakusta puhutaan jos on kaikean kaikkiaan inhottava ihminen, oman poikansakin vihaama? Ihan eri asia.
Tässä puhutaankin mummelin tavasta ylittää ne perheen rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.
Isälläkään ei mitään osaa? Olisiko parempi pitää koko juhlat vaan pelkän ydinperheen kanssa, ettei vaan vahingossakaan mikään mene käskirjoituksessa pieleen.
Ja sääli sitä poikaa, jolla on noin vaikealuonteinen äiti... Jumankauta, perheriita jostain kuivakakusta!
No sitä poikaahan tässä sääli käykin, kun ei saa tuota äitiään eli mummelia aisoihin. Hänhän itse inhoaa äitiään yhtä syvästi kuin miniäkin.
Mikset sitten heti aloituksessa kertonut että mieskin inhoaa äitiään? Kuivakakku on pelkkiä lillukanvarsia sitten kokonaisuuteen nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt yksi kuivakakku johonkin pöydännurkkaan mahtuu?
Kun et itse tee siitä numeroa niin ei kukaan muukaan.
Ei kannata alkaa riidellä mokomasta, vaan otat kakun vastaan ja kiität.
Ei ole isoja ongelmia aloittajalla elämässään ollut jos noin helppo asia menee vaikeaksi.Jos kakku ei vieraille maistu, niin mitämä väliä?
Tosiaan viet kaun töihin, siellä yleensä kakut ja pullat hupenee.Tosiaan tuntuu, että kyse on sekä valtataistelusta, että siitä, että aloittajan hieno kattaus menee pilalle yhden tiikerikakun vuoksi.
Tämä kuvaa kyllä hyvin kuinka pinnallista elämää jotkut elävät.
Toivottavasti ei elämän todellisuus joskus jysähdä ja lujaa.Miksi ihmeessä ap:n pitäisi antaa periksi valtataistelussa, eikä sen joka aktiivisesti tunkee toisen reviirille ja kotiin? Hänhän tässä väärin toimii, ei ap.
Kyllä aikuinen ihminen on naiivi ja henkinen kasvu häiriintynyt, jos pitää käydä valtataistelua ja sanoa se viimeinen sana.
Juuri tälläiset henkilöt ovat pahansuopaisia, ilkeitä ja rajoitteisia ja harvoin heillä on laajaa ja pitkäaikaisia ystäviä, työpaikat vaihtuvat, erotaan helposti ja elämä on yhtä taistelua ihmissuhteissa ja lähes poikkeuksetta taustalla on heikko itsetunto.
Elämä antaa paljon enemmän, kun hyväksyy ihmisen omine vahvuuksineen ja heikkouksineen, myös sen anopin.
Eikä kukaan meistä pärjää yksin, vaan tarvitaan toisiamme, joka tulisi muistaa, kun käydään valtataistelua ja pönkitetään egoa.Haluaisimpa olla kärpäsenä katossa, kun ap. ja hänen kaltaisensa ovat itse anoppeja. Vieläkö periksiantamuus ja ehdottomuus on tallella.
Vietkö itse vierailulle mennessäsi kakun pöytään ja alat järjestelemään emännän kaappeja, kattausta jne. ?
Jos et, et ymmärrä mistä on kysymys. Joo, sitä voidaan nimittää valtataisteluksi, toisaalt sitä voidaan nimittää myös rajojen asettamiseksi. Pojan koti ei ole anopin koti. Hän on siellä vieraana ja käytöstavat kuuluvat siihen kuitenkin aika luonnollisena osana. Hyviin tapoihin ei yksiselitteisesti kuulu juhlapöydän uudelleen kattaminen omilla tuomisilla. Ei tietääkseni missään päin Suomea tai maailmaa.
Ikävä kyllä usein vien, kun käydään perheen kanssa anoppilassa tai vanhempien luona sunnuntaipäivällisellä. Ja usein myös sukujuhliin.
Ja vielä pahempaa on tulossa, ollaan kaikki mummolassa kuin kotonaan. Saatan oma-aloitteisesti keittää jopa kahvit tai ottaa vessapaperia siivouskaapista.
Tosin, mun vanhemmat ja appivanhemmat ovat kyllä enemmän meillä vieraana, kuin me heidän kotonaan.
Ehkä nyt on tapojen muutoksen paikka.
Minun kälyni asuivat enemmän tai vähemmän vanhemmillaan nelikymppisiksi, kun se on oma itsenäinen elämä ei millään luonnistunut.
He tunkivat myös meille koko lailla kuin heillä olisi jokin ihmeellinen nautintaoikeus myös meidän kotiimme. Hyvä jos etukäteen soittivat ennen kuin paukkasivat tänne lomailemaan, siivoton isä, siivoton äiti ja kaksi siivotonta adhd-poikaa.
Ei ole.
Eikä ole appivanhemmillakaan eikä minunkaan sukulaisillani.
Tämä on meidän koti. Täällä on meidän säännöt. Teilläkin voi olla omat käytäntönne, jotka on syntyneet ties mistä, mutta silti se miniä/vävy on oikeutettu määrittämään oman kotinsa ja elämänsä rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.
Isälläkään ei mitään osaa? Olisiko parempi pitää koko juhlat vaan pelkän ydinperheen kanssa, ettei vaan vahingossakaan mikään mene käskirjoituksessa pieleen.
Ja sääli sitä poikaa, jolla on noin vaikealuonteinen äiti... Jumankauta, perheriita jostain kuivakakusta!
No sitä poikaahan tässä sääli käykin, kun ei saa tuota äitiään eli mummelia aisoihin. Hänhän itse inhoaa äitiään yhtä syvästi kuin miniäkin.
No mitä tässä sitten jostain yhdestä kakusta puhutaan jos on kaikean kaikkiaan inhottava ihminen, oman poikansakin vihaama? Ihan eri asia.
Tässä puhutaankin mummelin tavasta ylittää ne perheen rajat.
Aloituksessa puhuttiin pelkästään siitä että anoppi haluaa olla avuksi juhlissa, ei muusta. Ja kuten ketjussa käy ilmi, kyseessä on varsin tavallinen tapa, että lähisuku auttaa juhlien järjestämisessä. Ehkä ko. anopinkin suvussa kyseessä on vanha perinne, eikä ymmärrä miksei apu kelpaa? Miniältä aika pikkumaista pahoittaa anopin mieli noin pienessä asiassa.
Tuo on ihan hyvä huomio, että teidän kotiinne voi isovanhemmat tulla vain kutsuttuna ja olla vieraana, mutta itse änkeätte isovanhempien kotiin kutsumatta ja olette kuin kotonaan.
Jopa mökille tullaan kutsumatta ja ilman ruokia. Jotenkin ristiriitaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on kyse myös ruokahävikistä. Kun niitä kuivakakkuja roudataan, vaikka on selkeästi sanottu että kiitos älä tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.
Isälläkään ei mitään osaa? Olisiko parempi pitää koko juhlat vaan pelkän ydinperheen kanssa, ettei vaan vahingossakaan mikään mene käskirjoituksessa pieleen.
Ja sääli sitä poikaa, jolla on noin vaikealuonteinen äiti... Jumankauta, perheriita jostain kuivakakusta!
No sitä poikaahan tässä sääli käykin, kun ei saa tuota äitiään eli mummelia aisoihin. Hänhän itse inhoaa äitiään yhtä syvästi kuin miniäkin.
No mitä tässä sitten jostain yhdestä kakusta puhutaan jos on kaikean kaikkiaan inhottava ihminen, oman poikansakin vihaama? Ihan eri asia.
Tässä puhutaankin mummelin tavasta ylittää ne perheen rajat.
Aloituksessa puhuttiin pelkästään siitä että anoppi haluaa olla avuksi juhlissa, ei muusta. Ja kuten ketjussa käy ilmi, kyseessä on varsin tavallinen tapa, että lähisuku auttaa juhlien järjestämisessä. Ehkä ko. anopinkin suvussa kyseessä on vanha perinne, eikä ymmärrä miksei apu kelpaa? Miniältä aika pikkumaista pahoittaa anopin mieli noin pienessä asiassa.
Miksi sen anopin pitää vuosi vuoden jälkeen pahoittaa miniän mieli?
Jos sanotaan ei, se on ei. Myös anopille.
Ketjussa käy aivan yksiselitteisesti ilmi, että tuo on etiketin vastaista, huonoa käytöstä.
Mitähän tuollainen anoppi tykkäisi siitä, että miniä rynnisi juhliin omien tarjottavien kanssa ja kilpailisi huomiosta viisivuotiaan kanssa ja järjestäisi kohtauksia?
Niinpä.
Tää ketju on ihan absurdi, miten voi ihmiset riidellä jostain tuollaisesta? Eikö olisi hepointa vaan laittaa se kakku pöytää kaikkien muiden tarjottavien sekaan tai vaikka sivupöydälle, jos estetiikka jotenkin kärsii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyläilyetiketti on eri asia kuin juhlaetiketti. Ja se että teillä laukataan takapihan marjapuskiin lupia kyselemättä on ehkä teillä ok tapa, toisessa suvussa moukkamaista toimintaa.
😂😂😂 Ensinnäkin, onko jotkut 5-vuotiaan synttärit niin spesiaali juhla, että oikein juhlaetiketistä puhutaan? Ja luulenpa, että aika monet kun menevät esim vanhempiensa luona käymään, ottavat siellä aika lunkisti. Omat vanhempani pitäisivät todella outona, jos minä tai edes mieheni kysyisi, että saako noita viinimarjoja vähän syödä tuolta puskista. Oletusarvo on, että tietenkin, ei tartte moista kysellä. Mutta meillä ei sitä etikettikirjaa tarvitsekaan esiin kaivaa, kun mennään käymään minun tai mieheni vanhempien luona. Onneksi!
Selvennän nyt vielä että etiketti tarkoittaa käyttäytymisnormeja ja -säännöstöjä sosiaalisissa tilanteissa joiden mukaan sitä toimitaan. Perhejuhlissakin on oma etikettinsä vaikka niissä ei olisikaan hopeioita katettu pöytään valkoiselle liinalle.
Oletan että teilläkin synttäreille pukeudutaan vähän paremmin eikä paukata kakkupöytään likaisissa pieruverkkareissa joissa voisit ihan hyvin mennä sinne marjapuskiin normipäivänä.
Ja haluan uskoa että ymmärrät eron siinä että menet vanhempiesi luokse normipäivänä kuin jonnekin toisaalle kutsuttuna vieraana juhlistamaan syntymäpäivää. Muussa tapauksessa toivon että tosiaan kaivaisit sen etikettikirjan ja koittaisit ymmärtää lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä että ap koko ajan korostaa, että kyseessä on MINUN juhlat, vaikka pojan syntymäpäivä kyseessä...
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.
Isälläkään ei mitään osaa? Olisiko parempi pitää koko juhlat vaan pelkän ydinperheen kanssa, ettei vaan vahingossakaan mikään mene käskirjoituksessa pieleen.
Ja sääli sitä poikaa, jolla on noin vaikealuonteinen äiti... Jumankauta, perheriita jostain kuivakakusta!
No sitä poikaahan tässä sääli käykin, kun ei saa tuota äitiään eli mummelia aisoihin. Hänhän itse inhoaa äitiään yhtä syvästi kuin miniäkin.
No mitä tässä sitten jostain yhdestä kakusta puhutaan jos on kaikean kaikkiaan inhottava ihminen, oman poikansakin vihaama? Ihan eri asia.
Tässä puhutaankin mummelin tavasta ylittää ne perheen rajat.
Aloituksessa puhuttiin pelkästään siitä että anoppi haluaa olla avuksi juhlissa, ei muusta. Ja kuten ketjussa käy ilmi, kyseessä on varsin tavallinen tapa, että lähisuku auttaa juhlien järjestämisessä. Ehkä ko. anopinkin suvussa kyseessä on vanha perinne, eikä ymmärrä miksei apu kelpaa? Miniältä aika pikkumaista pahoittaa anopin mieli noin pienessä asiassa.
Miksi sen anopin pitää vuosi vuoden jälkeen pahoittaa miniän mieli?
Jos sanotaan ei, se on ei. Myös anopille.
Ketjussa käy aivan yksiselitteisesti ilmi, että tuo on etiketin vastaista, huonoa käytöstä.
Aika harvan mielestä tuliaiset on huonoa käytöstä, päinvastoin. Mutta provoiluksihan tämä on mennytkin. En usko että on kovin monta ihmistä joka pahoittaa mielensä siitä että äiti, anoppi tms. tuo kuivakakun tullessaan.
ANOPIN juhlat ne ei ole. Ne on ap:n pojalleen järjestämät juhlat.