Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Mun anoppi ei ole ikinä tuonut/tarjonnut leipomuksia juhliin.
Eikä välittänyt lapsistamme pieninä, nyt tytär aikuisena kelpaa seuraksi kun anopin mies menehtyi. Nyt kelpaa, olis edes kerran vieny lapset jätskille.
Kyllä, olen katkera!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo hyväksynyt sen, että anoppi tuo mukanaan sitä, tätä ja tuota, mutta yksi kerta tuntui erityisen pahalta. Oli lapsen synttärit ja lapsi 5v oli itse leiponut tarjottavat keksit. Kun anoppi tuli taloon, levitti tuomisensa, avasi pikkuleipäpussinsa ja kaatoi ne kaikki lapsen leipomien keksien päälle.
Onko anoppi sit vielä sitä ihmistyyppiä että muistaa mainita joka käänteessä että nää on mun tekemiä kun ei toi ap joutanut leipomaan?
Äidin anoppi hylkäsi minun oman isäni kun isä oli pieni. Äitini sanoi, että olisipa anoppi joskus tuonut hänelle kakun. No, äidin anoppi ei tuonut koskaan yhtään kakkua,mutta rauha hänen muistolleen. Haluan muistaa häntä kuitenkin hyvällä.
ei yhtään kakkua kirjoitti:
Äidin anoppi hylkäsi minun oman isäni kun isä oli pieni. Äitini sanoi, että olisipa anoppi joskus tuonut hänelle kakun. No, äidin anoppi ei tuonut koskaan yhtään kakkua,mutta rauha hänen muistolleen. Haluan muistaa häntä kuitenkin hyvällä.
Iltalääkkeet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et delegoi jotain leipomista anopille? Pyydä aina jotain oikein monimutkaista.
Et kai vain loukkaantunut? Sinäkin siis olet yksi anopin uhri? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta jokainen saa auttaa jos haluaa, laittaa sitten runsaasti tarjoiluja
Minunkin anoppi on tehnyt tuota, että haluaa leipoa järjestämiini juhliin kakun. Minä tosin sanoin, että ok leivo vain. Ja leipoikin. Mutta vaati 20 € siitä kakusta jälkikäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo oli siis hänelle, joka ehdotteli iltalääkkeitä kun ei ollut enää järkeviä argumentteja.
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokainen saa auttaa jos haluaa, laittaa sitten runsaasti tarjoiluja
Saanko minäkin auttaa? Voisin leipoa banaani-taateli-THC-kuivakakun. Olisi heti iloisemmat juhlat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita poliisi anopillesi jos hän rikkoo kotirauhaasi.
Ymmärrän ap:ta. Ei ole kivaa kun joku ulkopuolinen sekaantuu juhlien järjestämiseen pyytämättä. Oma anoppini aina vaatii, että mieheni ja minun lasten synttärit järjestetään anopin kotona ja hän sitten kutsuu sinne ihmisiä ja emännöi ja leipoo kakut. Ihan kyllä haluan itse omalle lapselleni synttärit tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempi jonka mielestä äitiyden ilot pitää jakaa. Ja sitten se kaikki ikävä on kyllä korvamerkitty äidille. Tosi reilua.
Vierailija kirjoitti:
ei yhtään kakkua kirjoitti:
Äidin anoppi hylkäsi minun oman isäni kun isä oli pieni. Äitini sanoi, että olisipa anoppi joskus tuonut hänelle kakun. No, äidin anoppi ei tuonut koskaan yhtään kakkua,mutta rauha hänen muistolleen. Haluan muistaa häntä kuitenkin hyvällä.
Iltalääkkeet
Olet huvittava 😂
Veljeni vaimo! Äiti on loistava leipuri, mutta sille nirppanokalle ei kelpaa anopiltaan eli äidiltäni kuin silkka raha. Nenä pitkänä kyllä sitä ottamassa, kaikissa muissa asioissa dissaa. Ostaa mielummin kuin antaa äidin tehdä. Esimerkiksi äidin leipomat kakut on tosi hyviä, on käynyt kakkukurssit jne. Osaa tehdä melkein millaisia kakkuja vaan. Tämän on pakko tilata kakku muualta ja sitten hehkuttaa sitä kakkuaan pöydässä. Viimeksi näki ilmeistä, että kakku oli niin mauton ja kuiva, että pahaa teki. Olen itse aika kaikkiruokainen myös kakkujen kanssa, mutta tuo kakku oli oikeasti ainoa kakku, jota en meinannut pystyä syömään. Päällä oli joku "voikreemi", joka maistui samalta kuin olisi mautonta voita valeltu paksu kerros kakun päälle. Ihmettelen, kuinka niin hyvännäköinen kakku ja vielä leipomosta ostettu voi olla niin fiasko.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi jonka mielestä äitiyden ilot pitää jakaa. Ja sitten se kaikki ikävä on kyllä korvamerkitty äidille. Tosi reilua.
Niin. Anoppi yrittää pakottaa lapsen äidin äitipuolen osaan. Kamalasti vastuuta ja kaikenlaista ikävää, mutta joku muu kuorii kermat päältä itselleen ja sinulla ei ole sijaa siinä.
En ihan koko ketjua kahlannut läpi, mutta todella ihmettelen, että miten tarjoilukaappaus-myönteistä porukkaa täällä on!
Mun anoppi on tehnyt tuon virheen kerran. Toi mun esikoisen ristiäisiin runsaat tarjoilut ihan pyytämättä. Oli kyllä etukäteen tyrkyttänyt apuaan, olin kieltäytynyt kohteliaasti monta kertaa. Sanoin, että kahvinkeittoon ja tiskaukseen voi vapaasti osallistua, lupasi tyttärensä hoitavan homman (ei koskenutkaan kahvinkeittimeen ja osallistui tiskin lisäämiseen. Tämä mulle ok, koska ei ollut luvannut itse apuaan.)
Olen keittiössä melko näppärä, ja tuntui tosi pahalta, kun anoppi laukkaa paikalle runsaiden tarjoiluiden kanssa. Laittoi ne siihen tiskipöydälle ja antoi ohjeet kuinka ne kannattaa laittaa esille. Sijainti: mun keittiö. Mä jätin ne tarjoilut siihen paikkaan, en koskenutkaan. Pöydästä siis puuttui ne anopin "herkut". Ja lainausmerkit ovat tuossa tarpeen, koska anoppi ei mikään keittiövelho ole.
Surkuhupaisaksi homma meni siinä vaiheessa, kun vieraat alkoi tehdä lähtöään ja tarjoilut pääosin siivottu pois. Anoppi kävi paiskaamassa ne omat eväänsä pöytään, toinen kattaus ristiäisiin. Herätti hieman hämmennystä, kun anoppi alkoi niitä tuomisiaan tyrkyttää kun jengi oli hyvästelemässä. Menekki oli olematon, kun kupu oli edellisestä kattauksesta vielä pullollaan. Nyrpeänä sit loppujen lopuksi pakkasi nyrpeänä kakkunsa ja salaattinsa, ja alkoi kysellä mitä hän näille tekee. Kerroin ystävällisesti että vie vaan mukanasi, meillä on riittävästi rääppiäisiä omasta takaa. On kyllä hyvin hankala tapaus muutenkin, mutta onneksi oppi kerrasta.
Nyyttärit erikseen, itsellä ei tulisi mieleenkään lähteä synttäreille, häihin tai ristiäisiin tarjoiluiden kanssa, ellei leipomuksista ole etukäteen sovittu.
Oikeasti, jokaisella on oikeus järjestää oman näköiset juhlat. Siihen ei tarvitse kenenkään tulla omin lupineen tuomaan lisää tarjoiluja. Se on ihan selkeästi epäluottamuslause juhlien järjestäjää kohtaan, oman itsensä esilletuomista. Ei tuo ole apua, kun "auttaja" on päättänyt juhlien järjestäjän olevan tietynlaisen avun tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni vaimo! Äiti on loistava leipuri, mutta sille nirppanokalle ei kelpaa anopiltaan eli äidiltäni kuin silkka raha. Nenä pitkänä kyllä sitä ottamassa, kaikissa muissa asioissa dissaa. Ostaa mielummin kuin antaa äidin tehdä. Esimerkiksi äidin leipomat kakut on tosi hyviä, on käynyt kakkukurssit jne. Osaa tehdä melkein millaisia kakkuja vaan. Tämän on pakko tilata kakku muualta ja sitten hehkuttaa sitä kakkuaan pöydässä. Viimeksi näki ilmeistä, että kakku oli niin mauton ja kuiva, että pahaa teki. Olen itse aika kaikkiruokainen myös kakkujen kanssa, mutta tuo kakku oli oikeasti ainoa kakku, jota en meinannut pystyä syömään. Päällä oli joku "voikreemi", joka maistui samalta kuin olisi mautonta voita valeltu paksu kerros kakun päälle. Ihmettelen, kuinka niin hyvännäköinen kakku ja vielä leipomosta ostettu voi olla niin fiasko.
Mutta kakun hankkiminen on veljen vaimon päätös. Ehkä hän ei tule toimeen äitisi kanssa eikä viitsi pyytää apua, tai ei arvosta anoppinsa kakkutaitoja yhtä korkealle kuin sinä. Jokainen tavallaan.
En yleensä koskaan itke. En osaa itkeä. Ajatelkaa että minulta pääsi itku kun luin tätä ketjua. Meni pitkän aikaa ja sitten muistin erään lauseen jonka luin kauan sitten: jos joku vastaa hyvään pahalla, se ei ole enää inhimillistä, vaan perkeleellistä. Onneksi ei ole ystäväpiirissä aloittajan kaltaisia henkilöitä.Välttelen myrkyllisiä ihmisiä kuin ruttoa.