Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla sukupolvilla ruokaan ja juhliin ja tarjottaviin suhtautuminen on usein erilaista.
Toki ainahan nuoruuteen on kuulunut suvaitsemattomuus, yksisilmäisyys ja sydämettömyys. Mutta tämän ajan nuoret naiset näyttävät kyllä vievän voiton ihan kaikista edellisistä sukupolvista. Hurjalta tuntuu ajatella millaisia anoppeja heistä aikanaan tuleekaan. Kun kaikki on minun, minun mies, minun lapsi, minun juhlat, minun kakut, minun minun. Entäs kun mies joskus on jostain eri mieltä ja uskaltaa sanoa sen? Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipiteitä edes kuulla.
No eikös tää nyt mene aikalailla ristiin: Mitä muuta se anoppi on kuin minä-minä kun haluaa päsmäröidä ihan muiden juhlia?Niiden "helmoista pois kasvaneiden" lasten lastenkin juhlia?
"Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipidettä edes kuulla" Paitsi siis että anopin mielipidettä pitää kuunnella se oma aikuinen poika, miniä ja lapsenlapsi.
No tähän suuntaanhan se kehitys sitten menee. Kun nykyiset itsekeskeiset ja sydämettömät nuoret naiset eivät katso asiakseen ymmärtää yhtään mitään itseään vanhempien henkilöiden historiasta ja taustoista, ja vanhempien sukupolvien kunnioittaminen on täysin unohtunut asia, niin sama malli tietysti periytyy lapsillekin. Jos äiti ja isä eivät kunnioita vanhempiaan vaan suhtautuvat näihin rumasti ja töykeästi, sama malli on heillä edessä kun omat tenavat kasvavat aikuisiksi. Mutta ok, sitähän te tahdotte. Ensin välit poikki äitiin ja anoppiin ja seuraavaksi sitten on välit poikki omiin lapsiin. Kun ne lakkaa olemasta perhettä kun täyttävät 18.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
No höpö höpö nyt. Rotinat on edelleen voimissaan ihan joka puolella Suomea.
Suomalaiseen perinteeseen ei kyllä koskaan ole kuulunut tuoda esim. häihin tai rippijuhliin ruokatuliaisia vaan LAHJA. Suomalaisessa juhlaperinteessä se runsas juhlapöytä on ollut kunnia-asia ja eri puolilla maata se on ollut erilainen. Kyllä, häitä, hautajaisia ja muita tehtiin porukalla ja talkoohengessä etukäteen sopien mitä kukakin tekee, mutta ei toidellakaan niin, että jokainen vieras tuo vaikka häiden pitopöytään oman kakkunsa.
No aloittaja puhui ihan tavallisista lapsen synttärijuhlista, joihin on täysin normaalia läheiselle tuoda jotain kivaa tarjolle. On kyllä rippijuhliinkin, kun kyseessä on lapsen oma mummo.
Ihan tavallisiin lasten synttärijuhliinn on kyllä tapana tuoda sille sankarille lahja. Ei muuta.
Enkä koskaan ole nähnyt lasten synttäreillä kuivakakkua. Vaan se twrjottava on juurikin lasten herkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla sukupolvilla ruokaan ja juhliin ja tarjottaviin suhtautuminen on usein erilaista.
Toki ainahan nuoruuteen on kuulunut suvaitsemattomuus, yksisilmäisyys ja sydämettömyys. Mutta tämän ajan nuoret naiset näyttävät kyllä vievän voiton ihan kaikista edellisistä sukupolvista. Hurjalta tuntuu ajatella millaisia anoppeja heistä aikanaan tuleekaan. Kun kaikki on minun, minun mies, minun lapsi, minun juhlat, minun kakut, minun minun. Entäs kun mies joskus on jostain eri mieltä ja uskaltaa sanoa sen? Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipiteitä edes kuulla.
No eikös tää nyt mene aikalailla ristiin: Mitä muuta se anoppi on kuin minä-minä kun haluaa päsmäröidä ihan muiden juhlia?Niiden "helmoista pois kasvaneiden" lasten lastenkin juhlia?
"Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipidettä edes kuulla" Paitsi siis että anopin mielipidettä pitää kuunnella se oma aikuinen poika, miniä ja lapsenlapsi.
No tähän suuntaanhan se kehitys sitten menee. Kun nykyiset itsekeskeiset ja sydämettömät nuoret naiset eivät katso asiakseen ymmärtää yhtään mitään itseään vanhempien henkilöiden historiasta ja taustoista, ja vanhempien sukupolvien kunnioittaminen on täysin unohtunut asia, niin sama malli tietysti periytyy lapsillekin. Jos äiti ja isä eivät kunnioita vanhempiaan vaan suhtautuvat näihin rumasti ja töykeästi, sama malli on heillä edessä kun omat tenavat kasvavat aikuisiksi. Mutta ok, sitähän te tahdotte. Ensin välit poikki äitiin ja anoppiin ja seuraavaksi sitten on välit poikki omiin lapsiin. Kun ne lakkaa olemasta perhettä kun täyttävät 18.
Eli jos ei halua juhlapöytään kuivakakkua, niin se tarkoittaa, että on sydämetön itsekeskeinen ihminen, joka ei kunnioita vanhempia sukupolvia? Selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Mä tuon sun juhlapöytään surströmmingiä. Kiittämätön itsekäs pas*ka olet, jos ei hyvää hyvyyttään tarjottu ruoka-apu kelpaa.
Minä asun maassa, missä vieraat (jotka ovat maan varakasta eliittiä) tuovat aina mukanaan jotain syötävää. Välillä mielestäni hyvin kummallista. Ja kiitän aina kohteliaasti, ja laitan tarjolle. Juhlan tärkein elementti on se, että vierailla on hyvä mieli, ei todellakaan se, että tarjoilu on juuri tietynlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Mä tuon sun juhlapöytään surströmmingiä. Kiittämätön itsekäs pas*ka olet, jos ei hyvää hyvyyttään tarjottu ruoka-apu kelpaa.
Minä asun maassa, missä vieraat (jotka ovat maan varakasta eliittiä) tuovat aina mukanaan jotain syötävää. Välillä mielestäni hyvin kummallista. Ja kiitän aina kohteliaasti, ja laitan tarjolle. Juhlan tärkein elementti on se, että vierailla on hyvä mieli, ei todellakaan se, että tarjoilu on juuri tietynlainen.
Ton surströmmingin esillelaiton jälkeen kellään ei kyllä ole enää kovin hyvä mieli :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla sukupolvilla ruokaan ja juhliin ja tarjottaviin suhtautuminen on usein erilaista.
Toki ainahan nuoruuteen on kuulunut suvaitsemattomuus, yksisilmäisyys ja sydämettömyys. Mutta tämän ajan nuoret naiset näyttävät kyllä vievän voiton ihan kaikista edellisistä sukupolvista. Hurjalta tuntuu ajatella millaisia anoppeja heistä aikanaan tuleekaan. Kun kaikki on minun, minun mies, minun lapsi, minun juhlat, minun kakut, minun minun. Entäs kun mies joskus on jostain eri mieltä ja uskaltaa sanoa sen? Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipiteitä edes kuulla.
No eikös tää nyt mene aikalailla ristiin: Mitä muuta se anoppi on kuin minä-minä kun haluaa päsmäröidä ihan muiden juhlia?Niiden "helmoista pois kasvaneiden" lasten lastenkin juhlia?
"Lapsi kasvaa pois helmoista ja ei halua äitinsä mielipidettä edes kuulla" Paitsi siis että anopin mielipidettä pitää kuunnella se oma aikuinen poika, miniä ja lapsenlapsi.
No tähän suuntaanhan se kehitys sitten menee. Kun nykyiset itsekeskeiset ja sydämettömät nuoret naiset eivät katso asiakseen ymmärtää yhtään mitään itseään vanhempien henkilöiden historiasta ja taustoista, ja vanhempien sukupolvien kunnioittaminen on täysin unohtunut asia, niin sama malli tietysti periytyy lapsillekin. Jos äiti ja isä eivät kunnioita vanhempiaan vaan suhtautuvat näihin rumasti ja töykeästi, sama malli on heillä edessä kun omat tenavat kasvavat aikuisiksi. Mutta ok, sitähän te tahdotte. Ensin välit poikki äitiin ja anoppiin ja seuraavaksi sitten on välit poikki omiin lapsiin. Kun ne lakkaa olemasta perhettä kun täyttävät 18.
Eli jos ei halua juhlapöytään kuivakakkua, niin se tarkoittaa, että on sydämetön itsekeskeinen ihminen, joka ei kunnioita vanhempia sukupolvia? Selvä.
Minkälaista ihmistä häiritsee noin hirveästi joku kuivakakku pöydässä? Jos se tuo mummolle hyvän mielen, se on sen pienen viemänsä tilan arvoinen. Eikä se oikeasti millään tavalla haittaa läsnäolollaan ketään henkisesti tervettä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Miten teillä esimerkiksi hoidetaan vappu-, juhannus- tai esim. rapujuhlat, jos paikalle on vaikka tulossa 10 henkilöä? Jaksatko oikeasti hoitaa kaikki tarjottavat koko porukalle? Kyllä meillä ihan aikuisten ihmisten juhlissa (ei toki rippi/yo) on tapana, että isäntäväeltä kysytään, mitä tuodaan. Isäntäväki sitten hoitaa osan tarjoiluista, ja jokainen vieras tuo vaikkapa salaatin, jälkiruoan tms. mukanaan sen mukaan, mitä on pyydetty.
Itse hoitaisin tietenkin jonkun pienen 10 hlön juhlan itse, mutta tässä on kyse nyyttäreistä, eikös? Kaikki tietävät että jokainen tuo jotain? On jonkinlainen ennakkosuunnitelma, ei niin, että jokainen iskee pöytään kilon grillikylkeä keneltäkään mitään kysymyättä. Vai miten teillä tämä hoituu?
Minusta aika eri asia kuin se, että tuodaan vaikka ristiäisiin oma kakku kysymättä mitään lapsen vanhemmilta ja isketään se pöytään ja sitten loukkaannutaan kun se on ihan ylimääräinen ja jää syömättä? Todella er asia kuin että anoppi/äiti vaikka kysyy, että "voinko tuoda jotain? Voisin vaikka tehdä sitä tiikerikakkua."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Miksi anopin tunteet pitäisi asettaa miniän edelle? Kakun tuominen voi tuntua miniästä siltä, että hänet mitätöidään ihmisenä. Anoppi voisi vaikka tutustua miniään paremmin, olla hyvissä väleissä ja ai niin, jättää sen kakun leipomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Minusta on ihanaa, jos joku tarjoutuu leipomaan. Olen itse surkea leipoja, enkä jaksa stressata siitä, mikä kakku taas lätsähtää ja mistä raosta kermavaahdot taas valuvat ympäriinsä.
Keskityn ydinosaamiseeni eli ruuanlaittoon ja yleiseen organisoimiseen. Nakitan tosi mielellään leipomiset muille! Ole iloinen, että sinulla on läheinen, joka tarjoaa apuaan. Monella ei ole.
Tiedän kyllä, että kaikki eivät saa apua. Minä kuitenkin pidän leipomisesta, ja teen mielelläni kaikki juhlavalmistelut itse. Anoppi ei ole mikään mestari leipomaan, ja laittaisin mielelläni tarjolle vain sellaisia leivoksia joista minä, perheemme ja vieraat pitävät. Ap
Eikö se anoppi ole perhettä? Tai edes vieras?
Ei ole perhettä.
Vieras.
Yleensä vieraat ei tuo ruokaa.
Eikö sinulle ole mitään käytöstapoja opetettu. Yleensä vieraat kyllä tuovat jotain tuliaisia, usein ruokaa. Ja anoppi on miehen äiti. Äiti on ihmiselle perhettä. Ja mies on myös ihminen.
Mistä Kaukovainiolta oikein olet kotoisin?
Olen 40-vuotias nainen pk-seudulta, ja en ole koskaan ollut juhlissa, joihin joku olisi tuonut lahjaksi kakun tai perunasalaatin. Viinipulloja on tuotu, mutta usein nekin on tarkoitettu, että emäntä saa ne säästää ja juoda yksin myöhemmin jos haluaa. Ja minun perhettä ei kylläkään ole anoppi. Minun perhettä on vain mieheni ja lapseni.
Minä käsitän perheen laajemmin. Enkä istu litkimässä viiniä yksikseni. Ehkä meillä on jokin perustavaa laatua oleva ero suhtautumsessa elämään, ihmisiin ja koko maailmaan.
Niin ilmeisesti onkin, koska sinun suhtautumistapa elämään näyttää olevan se, että ilkeilet netissä vieraille ihmisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Miten teillä esimerkiksi hoidetaan vappu-, juhannus- tai esim. rapujuhlat, jos paikalle on vaikka tulossa 10 henkilöä? Jaksatko oikeasti hoitaa kaikki tarjottavat koko porukalle? Kyllä meillä ihan aikuisten ihmisten juhlissa (ei toki rippi/yo) on tapana, että isäntäväeltä kysytään, mitä tuodaan. Isäntäväki sitten hoitaa osan tarjoiluista, ja jokainen vieras tuo vaikkapa salaatin, jälkiruoan tms. mukanaan sen mukaan, mitä on pyydetty.
Olen järjestänyt paljonkin 10 hlön (viiden pariskunnan ja välillä heidän lastenkin) illallisia, vappuja ja juhannuksia. Ja rapujuhliakin. Ja vieraillut samanlaisissa juhlissa monta kertaa. Aina olen itse valmistanut kaikki tarjottavat. Tykkään järjestää isoja illallisia ja vappuja. Samaten ystäväpariskuntani ovat aina itse valmistaneet ne tarjottavat. Välillä on ollut tapana, että on etukäteen sovittu, että kaikki antaa vaikka kympin tai parikymppiä yhteiseen kassaan, josta isäntäväki ostaa ja valmistaa ne vapputarjottavat. Tapana on ollut myös, että juomapuoli on vieraiden vastuulla, eli isäntäväki valmistaa kaikki tarjottavat, ja vieraat tuovat ennalta sovitut juomat, esim. joku tuo valkoviinit, joku tuo punaviinit, joku tuo jälkiruokaviinit.
Itsellä kyllä vappuna loppuisi aika kesken, kun töissäkin pitää ehtiä käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos juhlista jää kuivakakkua, niin miksi esim. ette kokeile sitä jäätelön tai vaniljakastikkeen kera, jos kakku maistuu "liian kuivalta". Me teemme usein jälkiruoaksi Eton Mess -tyyppistä ruokaa, johon tulee murusteltua kakkua. Tai lahjoittakaa naapurille, viekää vanhainkotiin, leipäjonoon, ihan minne tahansa. Tympeää ja typerää heittää ruokaa roskiin.
Juuri näin. Mielikuvitusta peliin ihmiset! Ei yksi kuivakakku ole niin suuri ongelma ;)
Ei ole ongelma ei. Paitsi kun se anoppi loukkaantuu siitä koskemattomasta kuivakakusta.
Ihan suoraan sanottuna: en todellakaan viitsi lähteä ajeluttamaan jotain yhdentekevää tiikerikakkua jonnekin leipäjonoon. Jos anoppi haluaa leipoa, niin mikäpä pidättelee häntä viemästä sinne leipäjonoon vaikka tuhatta tiikerikakkua. Väkisin en ala sitä vieraiden suuhun tunkemaan.
Tuokoot, minun kattaustani se ei pilaa ja heitän sen sitten pois jos kukaan ei sitä syö, mutta vaivaa en ala sen vuoksi näkemään kun jonkin verran muutenkin aina jää yli. Käsi pystyyn sen yläkoululaisen äiti, jonka lapsi mielihyvin vie opettajille rippijuhlien tiikerikakun jämät?
Mitä pahaa siinä on jos joku pyytämättä tuo ja roskiin päätyy? Jos naapuri toisi ovellesi 20 kg perunaa jolle ei ole mitään käyttöä, niin mitä asialle pitäisi tehdä? Jos olet jo monta kertaa sanonut ettet tartte perunaa.
Mitä pahaa? Suomessakin on kuule ihmisiä, jotka näkevät nälkää. Se leipäjono on vain esimerkki. Mutta tekosyitä löytyy aina. Kaltaisesi ihmiset ovat uskomattomia.
Ja Etiopiassa ihmiset nääntyy nälkään, jos sä kieltäydyt syömästä sitä mansikka-lime-moussekakkua.
EH? Kyllä minä voin syödä mansikka-lime-moussekakkua mielelläni. Jos en pitäisi siitä, antaisin sen vaikka jollekkin muulle esimerkiksi. En heittäisi roskiin. Syömäkelpoisen ruoan roskiin heittäminen on oikeasti tälläkin palstalla paljon peräänkuulutettua wt-junttkäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Sillä matkalla ei sentään tarvitse hädissään turvautua abc-mössöön, joka on hyvää vain nälänhädän yllättäessä kun on jo ajanut syömättä tuhat kilometriä.
Mikä vika ABC:n ruoassa on? Ite olen siellä ottanut esim. wieninleikkeen perunamuusilla. Kyllä se ihan syötävää on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Mutta kun sitä apua ei ihan oikeasti haluta. Kieltäytyminen avusta ei ole kursailua, vaan merkki siitä, että kieltäytyjä pärjää itsekin. Normaalia ja hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä on uskoa, kun sanotaan. Ketjussa kuvailtu anoppien päsmäröinti on aivan helvetin epäkohteliasta ja sivistymätöntä ja saa kilteimmänkin ihmisen veren kiehahtamaan.
On se kyllä ihan Helvetin esikartanoista, että tuodaan juhlaan kuivakakku. Ymmärrän, että se kiihdyttää suureen vihaan.
Helvetin esikartanoista on se, että ei ymmärretä sanaa "ei". Se, että samasta asiasta täytyy jankata sataan kertaan, eikä vieläkään mene perille. Jos on kielletty tuomasta kakku, niin miksi sellainen pitää silti tuoda? Joka kerta.
Miksi kiellät tuomasta? Jos asia on anopille tärkeä, ja sinulle yhdentekevä, miksi anoppi ei voi tuoda?
Jos minulle olisi tärkeää päästä mukaan sinun lomamatkalle, niin miksi en voi päästä?
Jos minulle olisi tärkeää päättää kotisi sisustus, niin miksi en voi sitä päättää?
Jos minulle olisi tärkeää, että saisin tulla kotiisi omalla avaimellani koska vain, niin miksi en saisi tulla?
t. anoppisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä matkalla ei sentään tarvitse hädissään turvautua abc-mössöön, joka on hyvää vain nälänhädän yllättäessä kun on jo ajanut syömättä tuhat kilometriä.
Mikä vika ABC:n ruoassa on? Ite olen siellä ottanut esim. wieninleikkeen perunamuusilla. Kyllä se ihan syötävää on.
No ei se kamalan pahaa ole, mutta on sata parempaa vaihtoehtoa, niin miksi valita se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Minä olen ollut nyyttäreissä viimeksi pari päivää sitten. Kaikki osallistujat olivat diplomaatteja ympäri maapalloa, ja tarjottavat sen mukaisia.
Kuulostaa mukavilta juhlilta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkäävätkö vieraat hänen leipomuksistaan? Jos ne käyvät kaupaksi, niin mikset antaisi hänen tehdä pari kuivakakkua. Ei tarvisi riidellä turhanpäiväisestä asiasta ja kenenkään pahoittaa mieltään.
Ei tässä nyt ole pelkästään kuovakakuosta kuse vaan siitä, ettei tämä kyseinen anoppi osaa pitää päätänsä kiinni ja lopettaa sitä jankuttamista. Kun tuollaiselle ihmiselle antaa periksi niin ei se opi ikinä.
Mitä sen anopin pitäisi oppia? Mitä jos kuivakakku ei olisi sellainen asia mistä pitäisi sotia, vaan hyväksytään että anoppi tuo kakkuja. Sitten voisi vaikka tutustua anoppiin paremmin, olla hyvissä väleissä ja nauttia hänen seurastaan. Kakun torjuminen voi tuntua anopista siltä että hänet torjutaan ihmisenä, kun hänen ystävälliseksi tarkoitettua elettään ei hyväksytä. Minä olisin mieluummin sovussa.
Miksi anopin tunteet pitäisi asettaa miniän edelle? Kakun tuominen voi tuntua miniästä siltä, että hänet mitätöidään ihmisenä. Anoppi voisi vaikka tutustua miniään paremmin, olla hyvissä väleissä ja ai niin, jättää sen kakun leipomatta.
Mitätöidään ihmisenä kun toinen yrittää olla kiltti? Tässä se todellinen ongelma on, eikä mikään kakku. Miniän hauras minäkuva, ja se, ettei kykene ottamaan selvää normaalista tapakulttuurista. Mummolle kakun tuominen juhlaan on osoitus miniälle, että hän pitää miniästä ja haluaa olla avuksi. Se ei mitätöi vaan päin vastoin, kertoo, että anoppi ottaa miniän omaan sukuunsa.
Mitä mieltä muuten anopin poika on kakkuasiasta? Vai onko miehellä oikeus päättää mistään? Vaikea uskoa, että mies on kieltänyt äitiään tuomasta kakkua?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ovat, niitä on meillä ihan säännöllisesti, osa tätä työtä. Itse pitää viedä jotain suomalaista, muut tuovat omiaan. Näiden tapaamisten kautta on ystäviä kaikilta mantereilta. Kun myös asumme kaikki kaukana kotoa, on tärkeää myös jaksamisen kannalta, että meillä on keskenämme läheiset välit.