Lue keskustelun säännöt.
Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.
Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aina ilahdun, jos juhlissa on tarjolla näitä melkein unohtuneita ja väheksyttyjä. esim. voileipäkakku, kuivakakku, lusikkaleivåt ja myöskin perinteinen kermatäytekakku.
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Kuule, kun kukaan ei kehtaa ääneen sanoa, että tarjoilut ovat syvältä. Vaikka haluaisikin hifistellä, niin muutama perinteinen ja suosittu tarjottava on ihan mukava lisä pöydässä.
Mulle kelpaa, panen pakkaseen ja syötän vieraille. Ja loput talitintille kuten b-rapun naapuri. Milloin on hangella tiikerikakku, milloin sämpylöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Vieraat katsoo järkyttyneenä ja lähtee tunnin päästä juhlista suunnaten suoraan ravintolaan.. Yleensä juhlissa ajatellaan myös juhliin tulevia vieraita, mutta ilmeisesti pikku prinsessan äiti ei uskaltanut sitä sanoa..
Olen samaa mieltä.
Ja tälle on nimikin: vieraanvaraisuus.
Vieraanvaraisuus tarkoittaa vieraiden huomioimista, heidän makuelämyksiä, tapojaan, arvomaailmaa jne.
Emännän/isännän omat mieltymykset ja makuelämykset ovat toisarvoiset.Jos joku haluaa oman näköiset juhlat, silloin on juhlittava yksinään, eikä kutsua vieraita, jos heitä ole tarkoituskaan huomioida.
Mistä hitosta minä voin tietää mistä kakusta serkku ja serkun uusi poikaystävä tykkää? Tai eno? Ja sitäpaitsi, minun vieraslistalla on keskenään aika erilaisia ihmisiä, sekä tapakulttuuriltaan että arvomaailmaltaan. Osa varmaan tykkää mansikasta, osa mustikasta ja osa taas konjakista. En kuitenkaan voi laittaa pöytään sitä miljoonaa sorttia, jotta jokainen vieras saisi lemppariaan. Laitan pöytään oman suosikkini valkosuklaajuustokakun ja toisen oman suosikkini mansikka-lime-moussekakun (ja pari suolaista juttua). Minulle vieraanvaraisuus on sitä, että olen kohtelias ja ystävällinen ja juttelen henkilökohtaisesti kaikkien vieraideni kanssa, toivotan jokaisen joko kätellen tai halauksella tervetulleeksi, esittelen muille jos on keskenään tuntemattomia ja kiitän että pääsi paikalle. Minulle vieraanvaraisuus ei ole sitä, että jos joku sattuu tietämättäni tykkäämään kuivakakusta niin hän saa sitä minun juhlissa.
En söisi kumpaakaan suosikkiasi edes kohteliaisuudesta, koska pelkkä ajatuskin puistattaa.
Mukavaa, että olet tyytyväinen tarjoiluihisi ja emännöintiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Vieraat katsoo järkyttyneenä ja lähtee tunnin päästä juhlista suunnaten suoraan ravintolaan.. Yleensä juhlissa ajatellaan myös juhliin tulevia vieraita, mutta ilmeisesti pikku prinsessan äiti ei uskaltanut sitä sanoa..
Olen samaa mieltä.
Ja tälle on nimikin: vieraanvaraisuus.
Vieraanvaraisuus tarkoittaa vieraiden huomioimista, heidän makuelämyksiä, tapojaan, arvomaailmaa jne.
Emännän/isännän omat mieltymykset ja makuelämykset ovat toisarvoiset.Jos joku haluaa oman näköiset juhlat, silloin on juhlittava yksinään, eikä kutsua vieraita, jos heitä ole tarkoituskaan huomioida.
Mistä hitosta minä voin tietää mistä kakusta serkku ja serkun uusi poikaystävä tykkää? Tai eno? Ja sitäpaitsi, minun vieraslistalla on keskenään aika erilaisia ihmisiä, sekä tapakulttuuriltaan että arvomaailmaltaan. Osa varmaan tykkää mansikasta, osa mustikasta ja osa taas konjakista. En kuitenkaan voi laittaa pöytään sitä miljoonaa sorttia, jotta jokainen vieras saisi lemppariaan. Laitan pöytään oman suosikkini valkosuklaajuustokakun ja toisen oman suosikkini mansikka-lime-moussekakun (ja pari suolaista juttua). Minulle vieraanvaraisuus on sitä, että olen kohtelias ja ystävällinen ja juttelen henkilökohtaisesti kaikkien vieraideni kanssa, toivotan jokaisen joko kätellen tai halauksella tervetulleeksi, esittelen muille jos on keskenään tuntemattomia ja kiitän että pääsi paikalle. Minulle vieraanvaraisuus ei ole sitä, että jos joku sattuu tietämättäni tykkäämään kuivakakusta niin hän saa sitä minun juhlissa.
En söisi kumpaakaan suosikkiasi edes kohteliaisuudesta, koska pelkkä ajatuskin puistattaa.
Mukavaa, että olet tyytyväinen tarjoiluihisi ja emännöintiisi.
Vaikutat todella mukavalta ihmiseltä. Onnea siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos juhlista jää kuivakakkua, niin miksi esim. ette kokeile sitä jäätelön tai vaniljakastikkeen kera, jos kakku maistuu "liian kuivalta". Me teemme usein jälkiruoaksi Eton Mess -tyyppistä ruokaa, johon tulee murusteltua kakkua. Tai lahjoittakaa naapurille, viekää vanhainkotiin, leipäjonoon, ihan minne tahansa. Tympeää ja typerää heittää ruokaa roskiin.
Juuri näin. Mielikuvitusta peliin ihmiset! Ei yksi kuivakakku ole niin suuri ongelma ;)
Ei ole ongelma ei. Paitsi kun se anoppi loukkaantuu siitä koskemattomasta kuivakakusta.
Ihan suoraan sanottuna: en todellakaan viitsi lähteä ajeluttamaan jotain yhdentekevää tiikerikakkua jonnekin leipäjonoon. Jos anoppi haluaa leipoa, niin mikäpä pidättelee häntä viemästä sinne leipäjonoon vaikka tuhatta tiikerikakkua. Väkisin en ala sitä vieraiden suuhun tunkemaan.
Tuokoot, minun kattaustani se ei pilaa ja heitän sen sitten pois jos kukaan ei sitä syö, mutta vaivaa en ala sen vuoksi näkemään kun jonkin verran muutenkin aina jää yli. Käsi pystyyn sen yläkoululaisen äiti, jonka lapsi mielihyvin vie opettajille rippijuhlien tiikerikakun jämät?
Mitä pahaa siinä on jos joku pyytämättä tuo ja roskiin päätyy? Jos naapuri toisi ovellesi 20 kg perunaa jolle ei ole mitään käyttöä, niin mitä asialle pitäisi tehdä? Jos olet jo monta kertaa sanonut ettet tartte perunaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Nyyttärit on meillä joko mökeillä tai sitten nuorisolla. Ei ole tavllista kotona aikuisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Mitä kookoskakkuun laitetaan?
ABC-"mössö" voi olla yllättän hyvää pitkän ajomatkan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniällä täytyy olla hyvin huono itsetunto, että anopille on pakko osoittaa kaapin paikka. Ja vielä noin yhdentekevässä asiassa kuin leipominen jonnekin synttäreille. Mitä väliä sellaisella on?
Anopilla täytyy olla hyvin huono itsetunto, että väkisin täytyy päsmäröidä ja kävellä aikuisten ihmisten yli käytöstavoista piittaamatta. Hyväksyisi vaan suosiolla, että kukaan ei tarvitse hänen tomun makuisia leipomuksiaan - tai häntä - ellei erikseen pyydetä.
On normaalia hyvää käytöstä ja ystävällisyyttä haluta auttaa, ja tarjota, vaikka toinen kursailee.
Sinun kommenttisi sen sijaan kertoi pelkästä ilkeydestä.
:D . Jos ei halua anopin sekaantuvan juhliin, niin se onkin kursailua :D :D . Ja koska se on kursailua, niin anopin pitää tyrkyttää sitten kahta kauheammin, koska sehän kursailukulttuuriin kuuluu :D .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielestäni 14 -vuotias saa päättää ne tarjottavat jotka valmistaa itse. Mutta mielestäni 14-vuotiaan ei kyllä tarvitse loukata esim. isoäitejään tai muita sukulaisiaan, jos he haluavat tuoda hänelle jotain tarjottavaa juhliin. Jos tätä osaa kasvatuksesta ei ole tehty, niin eipä ihme että tytöstä kasvaa toisia ymmärtämätön ja itsekeskeinen, narsistinen aikuinen.
Minkä helvetin takia pitää tuppautua ja tunkeutua? Ei ole hirveästi käytöstapoja isoäidillä tai muilla sukulaisilla, jos väkisin tuo omat syötävät. En ole ikinä edes kuullut sellaisesta, että joku vieras tuo oman kakun juhliin. Miksi ihmeessä kukaan tekisi niin, jos ei ole erikseen pyydetty? Minusta se on todella epäkohteliasta tulla toisen juhliin oma kakku mukana.
Lämpimäisten ja leivoksien antaminen on Suomessa kuulunut kulttuuriin ja perinteisiin hyvin olennaisesti, joka jatkuu edelleen Suomessa vanhoissa suvuissa ja maalla ja muualla Euroopassa. Ruokaa vietiin vierailujen yhteydessä tai jos syntyi vauva, ystävät ja naapurit toivat rotinat (joissakin paikkakunnilla edelleen) oli sulhaspiirakat jne.
Asun kesät maalla ja edelleen kun naapurit tulevat kylään tai juhliin, tuovat usein tullessaan ruokaa ja pitävät meidät kalassa ja sienessä.
Eikä tämä ole tuntematon perinne myöskään Helsingissä. Olen saanut karjalanpiirakoita ja monet tuovat lämpimäisiä työpaikalla.Ja nimenomaan hyviin käytöstapoihin kuuluu vieraiden tuoda tuliaisia, jolla osoitetaan kiitollisuutta ja arvostusta vieraanvaraisuudesta.
Asuin 15 vuotta maalla, ainakaan Kaakkois-Suomessa ei ole ollut tapana viedä omia leipomuksia toisten juhliin. Eli tuppautua. Sinne mennään vieraaksi, tuliaisina voi viedä vaikka viinipullon, mutta ei tarjoiltavaa. Se on edelleen epäkohteliasta tunkea juhliin niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan vienyt kenenkään synttäreille tai lakkiaisin tai rippijuhliin tai häihin ruokaa tai leipomuksia.
Vaan lahjan.
Sen sijaan nyyttäreille vien.
Ja jos menen esim jouluna, sillpin kysyn erikseen, että mitä minä voin tuoda.
Sama täällä, enkä ole ollut juhlissa, jonne joku olisi yllätyksenä vienyt jonkun kakun tai piirakan. Olen ollut kyllä monissa juhlissa, jonne joku on tullut kakun kanssa, mutta emäntä on kaikille kertonut, että oli pyytänyt tätä henkilöä tekemään kakun ja kiittänyt kaikkien kuullen kakuntekijää ja kehunut kakkua. Itse asiassa nyyttäreissäkään en ole ollut vuosikausiin, niitä oli parikymppisenä opiskelijana.
Miten teillä esimerkiksi hoidetaan vappu-, juhannus- tai esim. rapujuhlat, jos paikalle on vaikka tulossa 10 henkilöä? Jaksatko oikeasti hoitaa kaikki tarjottavat koko porukalle? Kyllä meillä ihan aikuisten ihmisten juhlissa (ei toki rippi/yo) on tapana, että isäntäväeltä kysytään, mitä tuodaan. Isäntäväki sitten hoitaa osan tarjoiluista, ja jokainen vieras tuo vaikkapa salaatin, jälkiruoan tms. mukanaan sen mukaan, mitä on pyydetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Vieraat katsoo järkyttyneenä ja lähtee tunnin päästä juhlista suunnaten suoraan ravintolaan.. Yleensä juhlissa ajatellaan myös juhliin tulevia vieraita, mutta ilmeisesti pikku prinsessan äiti ei uskaltanut sitä sanoa..
Olen samaa mieltä.
Ja tälle on nimikin: vieraanvaraisuus.
Vieraanvaraisuus tarkoittaa vieraiden huomioimista, heidän makuelämyksiä, tapojaan, arvomaailmaa jne.
Emännän/isännän omat mieltymykset ja makuelämykset ovat toisarvoiset.Jos joku haluaa oman näköiset juhlat, silloin on juhlittava yksinään, eikä kutsua vieraita, jos heitä ole tarkoituskaan huomioida.
Mistä hitosta minä voin tietää mistä kakusta serkku ja serkun uusi poikaystävä tykkää? Tai eno? Ja sitäpaitsi, minun vieraslistalla on keskenään aika erilaisia ihmisiä, sekä tapakulttuuriltaan että arvomaailmaltaan. Osa varmaan tykkää mansikasta, osa mustikasta ja osa taas konjakista. En kuitenkaan voi laittaa pöytään sitä miljoonaa sorttia, jotta jokainen vieras saisi lemppariaan. Laitan pöytään oman suosikkini valkosuklaajuustokakun ja toisen oman suosikkini mansikka-lime-moussekakun (ja pari suolaista juttua). Minulle vieraanvaraisuus on sitä, että olen kohtelias ja ystävällinen ja juttelen henkilökohtaisesti kaikkien vieraideni kanssa, toivotan jokaisen joko kätellen tai halauksella tervetulleeksi, esittelen muille jos on keskenään tuntemattomia ja kiitän että pääsi paikalle. Minulle vieraanvaraisuus ei ole sitä, että jos joku sattuu tietämättäni tykkäämään kuivakakusta niin hän saa sitä minun juhlissa.
En söisi kumpaakaan suosikkiasi edes kohteliaisuudesta, koska pelkkä ajatuskin puistattaa.
Mukavaa, että olet tyytyväinen tarjoiluihisi ja emännöintiisi.
Vaikutat todella mukavalta ihmiseltä. Onnea siitä.
Kiitos! Olen yhtä mukava, kuin aloittaja. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Olin kesällä juuri tällaisissa juhlissa,joissa tarjoilut oli sankarittaren mielen mukaisia. Pöytää ei tarvinnut täydentää kertaakaan sinä aikana, kun juhlissa olin eli kun ei pätkääkään ajattele vieraita, niin saa omanlaisensa juhlat. Vieraat eivät välttämättä halua syödä katkarapuja chilitahnassa tai ylimakeita turkkilaisia makeisia, mutta kohteliaina maistavat jotain. Kotimatkalla ABC tarjoaa lohtua nälkäiselle vatsalle eli jotain vähemmän etnistä, mutta vatsaystävällistä.
Vai niin. Minun lähipiirini tykkää modernista ja etnisestä ruoasta, eivätkä he syö abc-mössöä eikä taida heidän kotimatkan varrella abc-ruokaloita edes olla. Kaikki rippijuhlatarjottavani kelpasi hyvin. Ja etninen ei tarkoita ylimakeaa turkkilaista makeista. Se voi tarkoittaa esim. havaijilaistyyppistä pöytää tuoreine hedelmineen ja kookoskakkuineen. Terkkuja stadista ;) .
Mitä kookoskakkuun laitetaan?
ABC-"mössö" voi olla yllättän hyvää pitkän ajomatkan aikana.
Ehkä. En tosin tunne ketään, joka asuisi kehäkolmosen ulkopuolella. Sillä matkalla ei sentään tarvitse hädissään turvautua abc-mössöön, joka on hyvää vain nälänhädän yllättäessä kun on jo ajanut syömättä tuhat kilometriä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen pro kuivakakku -kampanja täällä on menossa? Kuivakakut on pahoja. Fetapiirakka on hyvää.
Feta tuo kuivajuustojen kuningatar :D
Totta - bostonkakku japanilaisessa pöydässä olisi outo. Jos tällaisessa tilanteessa anoppi tai joku muu haluaa auttaa, hänet voi ottaa mukaan tekemään tarjottavia yhdessä. Tai sitten sietää sen yhden bostonkakun, koska elämässä on oleellisempiakin asioita, kuin se että joku auttaa väärin.