Miksi adoptioon on niin tarkat säännöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on lastensuojelua ja lapsilla takana vähintään yksi hylkäämiskokemus. Monet vaatimukset ovat lähtömaiden asettamia eikä Suomi voi niistä joustaa.

Nimenomaan, adoptio on lastensuojelua. Hyvin kiteytetty. Ja jos lastensuojelu ei ole työkenttänä millään tavalla tuttu, niin en suosittele.

En minäkään tunne lastensuojelua työkenttänä. En näe miksi se pitäisi tuntea.

T. Kahden adoptiolapsen äiti

Kotimaan adoptiossa on ollut vuosikymmeniä tilanne, ettei adoptioon tule juurikaan lapsia. Sen sijaan sijaisperheistä on pulaa. Jos auttaa haluatte, ryhtykää sijaisvanhemmiksi.

Meidän toinen lapsi on adoptoitu ulkomailta. Olemme hänestä hyvin onnellisia. Hän on terve, tyytyväinen ja fiksu nuori mutta matka tähän pisteeseen on ollut vaativa meille vanhemmillekin ja erityisesti hänelle itselleen. Onneksi olimme hänet saadessamme jo ihan kunnolla aikuisia. Eikä siitäkään ollut haittaa, että meillä oli jo yksi biolapsi.

Hänen kotimaastaan ei nykyisin enää juurikaan tule lapsia Suomeen koska siellä hyvinvoinnin lisääntyminen on lisännyt kotimaan adoptioita. Kv-adoptiohan on lapsen kannalta viimesijainen vaihtoehto. Ensin etsitään sukulaisia, sitten syntymämaasta adoptioperhettä ja vasta sitten perhettä muusta maasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on lastensuojelua ja lapsilla takana vähintään yksi hylkäämiskokemus. Monet vaatimukset ovat lähtömaiden asettamia eikä Suomi voi niistä joustaa.

Nimenomaan, adoptio on lastensuojelua. Hyvin kiteytetty. Ja jos lastensuojelu ei ole työkenttänä millään tavalla tuttu, niin en suosittele.

En minäkään tunne lastensuojelua työkenttänä. En näe miksi se pitäisi tuntea.

T. Kahden adoptiolapsen äiti

Kirjoitin alkuperäisen kommentin ja tarkoitin sillä, että adoptiossa ei ajatella sitä mikä olisi helpoin tapa tulla vanhemmaksi. Vaan etsitään lapselle sopivaa perhettä. T. Adoptioäiti itsekin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on lastensuojelua ja lapsilla takana vähintään yksi hylkäämiskokemus. Monet vaatimukset ovat lähtömaiden asettamia eikä Suomi voi niistä joustaa.

Nimenomaan, adoptio on lastensuojelua. Hyvin kiteytetty. Ja jos lastensuojelu ei ole työkenttänä millään tavalla tuttu, niin en suosittele.

En minäkään tunne lastensuojelua työkenttänä. En näe miksi se pitäisi tuntea.

T. Kahden adoptiolapsen äiti

Kirjoitin alkuperäisen kommentin ja tarkoitin sillä, että adoptiossa ei ajatella sitä mikä olisi helpoin tapa tulla vanhemmaksi. Vaan etsitään lapselle sopivaa perhettä. T. Adoptioäiti itsekin

No tietenkin mutta ei adoptioäitiys vaadi mitään lastensuojelun ammattilaista. Pikemminkin päinvastoin. Tervettä järkeä ja vähemmän niitä pelan hysteerisiä pelotteluja ja kouhkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on lastensuojelua ja lapsilla takana vähintään yksi hylkäämiskokemus. Monet vaatimukset ovat lähtömaiden asettamia eikä Suomi voi niistä joustaa.

Nimenomaan, adoptio on lastensuojelua. Hyvin kiteytetty. Ja jos lastensuojelu ei ole työkenttänä millään tavalla tuttu, niin en suosittele.

En minäkään tunne lastensuojelua työkenttänä. En näe miksi se pitäisi tuntea.

T. Kahden adoptiolapsen äiti

Kirjoitin alkuperäisen kommentin ja tarkoitin sillä, että adoptiossa ei ajatella sitä mikä olisi helpoin tapa tulla vanhemmaksi. Vaan etsitään lapselle sopivaa perhettä. T. Adoptioäiti itsekin

No tietenkin mutta ei adoptioäitiys vaadi mitään lastensuojelun ammattilaista. Pikemminkin päinvastoin. Tervettä järkeä ja vähemmän niitä pelan hysteerisiä pelotteluja ja kouhkauksia.

Totta, ja jokainen adoptiolapsi on ihan oma yksilönsä ja tietenkin jokainen perhe myös omanlaisensa. Suurimman osan aikaa elämä on ihan tavallista lapsiperheen arkea.

Nyt kun tuli puheeksi, onko teillä kokemusta sijaisperheenä toimimisesta? Sekin kiinnostaa kovasti. Ja arvostan kun olen saanut vastauksia adoptiolasten vanhemmilta. Tämä ketju kyllä on saanut minut miettimään adoptiopäätöstämme, isoin syy on tuo että lapsia ei riitä heille ketkä eivät voi niitä muuten saada. Olisi hirveää viedä joltakin se mahdollisuus lapseen. Olen tutustunut lähinnä tuohon adoptioprosessiin ja mitä se vaatii yms mutta minulla ei ole ollut tietoa tuosta tilanteesta että lapsia on liian vähän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on lastensuojelua ja lapsilla takana vähintään yksi hylkäämiskokemus. Monet vaatimukset ovat lähtömaiden asettamia eikä Suomi voi niistä joustaa.

Nimenomaan, adoptio on lastensuojelua. Hyvin kiteytetty. Ja jos lastensuojelu ei ole työkenttänä millään tavalla tuttu, niin en suosittele.

En minäkään tunne lastensuojelua työkenttänä. En näe miksi se pitäisi tuntea.

T. Kahden adoptiolapsen äiti

Kerropas nyt ap:lle, miksi hankitte adoptiolapset. Ette varmaan halunneet toimia hyväntekijöinä pelastaaksenne kodittomia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on lastensuojelua ja lapsilla takana vähintään yksi hylkäämiskokemus. Monet vaatimukset ovat lähtömaiden asettamia eikä Suomi voi niistä joustaa.

Nimenomaan, adoptio on lastensuojelua. Hyvin kiteytetty. Ja jos lastensuojelu ei ole työkenttänä millään tavalla tuttu, niin en suosittele.

En minäkään tunne lastensuojelua työkenttänä. En näe miksi se pitäisi tuntea.

T. Kahden adoptiolapsen äiti

Kerropas nyt ap:lle, miksi hankitte adoptiolapset. Ette varmaan halunneet toimia hyväntekijöinä pelastaaksenne kodittomia lapsia?

No ei. Mutta meillä ei ole lapsettomuustaustaakaan. Nähtiin tämä vain tapana perustaa perhe. Meidän lapset on kohta aikuisia.

T. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tuli puheeksi, onko teillä kokemusta sijaisperheenä toimimisesta? Sekin kiinnostaa kovasti. Ja arvostan kun olen saanut vastauksia adoptiolasten vanhemmilta. Tämä ketju kyllä on saanut minut miettimään adoptiopäätöstämme, isoin syy on tuo että lapsia ei riitä heille ketkä eivät voi niitä muuten saada. Olisi hirveää viedä joltakin se mahdollisuus lapseen. Olen tutustunut lähinnä tuohon adoptioprosessiin ja mitä se vaatii yms mutta minulla ei ole ollut tietoa tuosta tilanteesta että lapsia on liian vähän.

Ap

Adoptio ei ole myöskään lapsettomuushoito. Siinä etsitään lapselle paras mahdollinen perhe. Jos koet että sellainen olisitte, teillä on ihan suuri oikeus sinne jonoon mennä.

T. Adoptioäiti, ei lapsettomuustaustaa

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tuli puheeksi, onko teillä kokemusta sijaisperheenä toimimisesta? Sekin kiinnostaa kovasti. Ja arvostan kun olen saanut vastauksia adoptiolasten vanhemmilta. Tämä ketju kyllä on saanut minut miettimään adoptiopäätöstämme, isoin syy on tuo että lapsia ei riitä heille ketkä eivät voi niitä muuten saada. Olisi hirveää viedä joltakin se mahdollisuus lapseen. Olen tutustunut lähinnä tuohon adoptioprosessiin ja mitä se vaatii yms mutta minulla ei ole ollut tietoa tuosta tilanteesta että lapsia on liian vähän.

Ap

Sen verran haluan kannustaa, et ei sinun tarvitse kantaa huolta muusta kuin omasta perheestäsi. Jos vielä 25-vuotiaana tuntuu, että teidän perhe voi kasvaa adoptiolla niin menkää neuvontaan! T. Bio-ja adoäiti.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaus: säännöt ovat lasten turvaksi. Adoptio ei saa olla ihmiskauppaa. Kun rikkaassa maassa halutaan adoptoida terveitä, pieniä lapsia köyhistä maista, on suuri riski että lapsia aletaan ostaa ja myydä.

https://pesapuu.fi/toiminta/perhehoito/valmennus/

Pride-valmennus voisi olla hyvä tapa selkeyttää omia ajatuksia adoption ja sijaisvanhemmuuden suhteen. Sinne voi varmaan mennä jo nuorena? Eikä tarvitse sitoutua mihinkään.

Kiitos Adoptioäiti kommentistasi. Meillä on ainakin se kaksi vuotta pakollista aikaa vielä punnita olisimmeko paras perhe adoptiolapselle.

Kyllä se 25v ikärajana taitaa olla hyvä, kun niin vaikeita asioita adoptioon liittyy ja me emme ole osanneet vielä ottaa huomioon kaikkea.

Eikä se "hyväntekijyys" ole motiivimme vaikka moni siihen halusi takertua selityksen jälkeenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

https://pesapuu.fi/toiminta/perhehoito/valmennus/

Pride-valmennus voisi olla hyvä tapa selkeyttää omia ajatuksia adoption ja sijaisvanhemmuuden suhteen. Sinne voi varmaan mennä jo nuorena? Eikä tarvitse sitoutua mihinkään.

Kiitos tästä vinkistä ja kiitos myös muillekin adoptioäideille, kun edellisessä kommentissa yhtä vain kiitin. :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Adoptioäiti kommentistasi. Meillä on ainakin se kaksi vuotta pakollista aikaa vielä punnita olisimmeko paras perhe adoptiolapselle.

Kyllä se 25v ikärajana taitaa olla hyvä, kun niin vaikeita asioita adoptioon liittyy ja me emme ole osanneet vielä ottaa huomioon kaikkea.

Eikä se "hyväntekijyys" ole motiivimme vaikka moni siihen halusi takertua selityksen jälkeenkin.

Ap

Kaikki vanhemmuus on välillä rankkaa. On huimia ilon hetkiä ja sitten sitä suossa rämpimistä.

Ota selvää onko teilläpäin pride-koulutusta ja tarkista voitko ilmoittautua neuvontajonoon. Se jono voi olla pitkä, Helsingissä se oli pahimmillaan kaksi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tuli puheeksi, onko teillä kokemusta sijaisperheenä toimimisesta? Sekin kiinnostaa kovasti. Ja arvostan kun olen saanut vastauksia adoptiolasten vanhemmilta. Tämä ketju kyllä on saanut minut miettimään adoptiopäätöstämme, isoin syy on tuo että lapsia ei riitä heille ketkä eivät voi niitä muuten saada. Olisi hirveää viedä joltakin se mahdollisuus lapseen. Olen tutustunut lähinnä tuohon adoptioprosessiin ja mitä se vaatii yms mutta minulla ei ole ollut tietoa tuosta tilanteesta että lapsia on liian vähän.

Ap

Hyvää tässä on se, että kun tulee uutta tietoa, olet valmis tarkistamaan näkemyksiäsi. Monet sun uskomukset on ihan yleisiä, mutta ne eivät vastaa todellisuutta - esim. ajatus lasten ylitarjonnasta orpokodeissa on vähintäänkin vanhentunut, kun lapsia pyritään kehittyvissäkin maissa sijoittamaan sukulaisten luo tai omaan maahan. Joo, on kohtaanto-ongelma ja lapsia on orpokodeissa, mutta se ei johdu siitä, että tarpeeksi länsimaisia ihmisiä ei olisi adoptiojonoissa.

Toivottavasti löydätte teille sopivan tavan perheellistyä. Ja jos se on adoptio, niin teette sen paremmista syistä kun asia on pitkään mietitty (ja jos lapsi teille suodaan).

T: Se maailmanparantaja-kommentin sanonut

Mene kirjastoon ja etsi: Anu Mylläri Adoptoitu, Marianne Peltomaan kaksi adoptiota käsittelevää kirjaa sekä Elias, tekijää en muista, mutta löydöt nimellä ä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun tuli puheeksi, onko teillä kokemusta sijaisperheenä toimimisesta? Sekin kiinnostaa kovasti. Ja arvostan kun olen saanut vastauksia adoptiolasten vanhemmilta. Tämä ketju kyllä on saanut minut miettimään adoptiopäätöstämme, isoin syy on tuo että lapsia ei riitä heille ketkä eivät voi niitä muuten saada. Olisi hirveää viedä joltakin se mahdollisuus lapseen. Olen tutustunut lähinnä tuohon adoptioprosessiin ja mitä se vaatii yms mutta minulla ei ole ollut tietoa tuosta tilanteesta että lapsia on liian vähän.

Ap

Lapsia on liian vähän? Mihin? Adoptiomarkkinoille? Eikö lasten kannalta olisi ihanne se, että adoptoitavia lapsia ei olisi ollenkaan?

Miten voi edes sanoa, että adoptoitavia lapsia on liian _vähän_? Jokainen on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mene kirjastoon ja etsi: Anu Mylläri Adoptoitu, Marianne Peltomaan kaksi adoptiota käsittelevää kirjaa sekä Elias, tekijää en muista, mutta löydöt nimellä ä.

Miksi?

T. Adoptioäiti