Miksi adoptioon on niin tarkat säännöt

Sijaisperheenä toimiminen voi myös olla hyvin haastavaa. Lapset ovat saattaneet joutua elämään hurjan hankalissa oloissa ja heillä voi olla aikamoisia haasteita ja viiveitä kehityksessään. Lisäksi pitää tehdä yhteistyötä lasten bioperheen kanssa, vaikka vanhemmuus heidän taholtaan voi olla äärimmäisen puutteellista.

Ex-työkavetini ei voi synnyttää itse lapsia. Joutuivat miehensä kanssa odottamaan 25-vuotiaaksi, että pääsivät jonottamaan adoptioneuvontaa. He odottivat kotimaista vauvaa. Sen jälkeen meni vuosia, pitkiä vuosia, ennenkuin soitto tuli. Satuin olemaan hänen kanssaan töissä, kun hänelle soitettiin, että heillä on vauva. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin, kun muistelen sitä.

Tuosta maailmanparannusjutusta olen kyllä vähän eri mieltä. Siis toki ensisijainen syy pitää olla halu saada oma lapsi, mutta eihän tuo auttamishalu sulje sitä pois. Meillä ainakin ensisijainen tarve oli perustaa perhe, ja kun mietimme eri vaihtoehtoja siihen, niin adoptio tuntui parhaalta vaihtoehdolta siksi, koska pystyisimme sitä kautta myös tarjoamaan hyvän kodin lapselle joka on jo olemassa.  Minulla on kokemusta lastensuojelutyöstä, meillä on vakiintunut parisuhde ja kohtuuhyvät tulot ja molemmilla on oma lapsuus ollut turvallinen. Olisimme myös voineet yrittää biologista lasta, mutta "maailmanparannussyistä" päädyimme adoptioon.