Miksi adoptioon on niin tarkat säännöt

Vierailija kirjoitti:

Kiitos noista dokumentti ja kirjavinkeistä. Minusta oli ilkeästi sanottu tuo että "23 vuotias maailmanparantaja" ei voisi olla se paras perhe lapselle. Ikä kun ei ole ainoa asia mikä perhettämme määrittelee. Uskon kuitenkin että harkitsemme myös adoptiota Suomesta. Että hyviä kommentteja tähän ketjuun on tullut vaikkakin osa on todella loukkaavia. Tämä asia on kuitenkin hyvin herkkä. Adoptiovalmennuksessa varmaankin kerrotaan enemmän lapsen traumojen kohtaamisesta ja hoitamisesta?

Ap

Tietenkään ikä ei ole ainoa asia, joka teitä määrittelee. Kuitenkin se tapa, jolla olet asiaasi tuonut täällä esiin, on ollut epäkypsä. Epäkypsyys korreloi iän kanssa. Oikeasti se isompi ongelma on tuo idealismisi: haluat adoptoida lapsen, koska ajattelet, että se olisi tapa auttaa, vaikka et oikeasti tiedä adoptiosta hirveästi.

Adoptiojonoissa on tälläkin hetkellä valtavasti pidempään asiaa työstäneitä, enemmän asiasta lukeneita, surutyötään jo tehneitä ihmisiä. Joo, eivät he välttämättä olisi sua parempia adoptiovanhempia - mutta todennäköisesti olisivat. Kun adoptiojonoissa jää jatkuvasti lapsia kaipaavia ihmisiä vaille lasta, miksi juuri sinun pitäisi mennä sinne jonoon, vaikka et kärsi lapsettomuudesta? En tarkoita, ettette saisi mennä, mutta pystytkö perustelemaan järkevästi itsellesi, miksi juuri te (eikä ne muut vanhemmat, asiaa pidempään miettineet jonottajat) ansaitsette lapsen? Ja jos et pysty, niin kenen etu olisi, että adoptoisitte?

Jonossa ensimmäiseksi kiilaavat ne, joilla on lapsettomuutta hoidoista huolimatta. Koska olette terveitä ja hyvässä lapsentekoiässä niin olette siellä ihan jonon hännillä.

Osaisiko joku kertoa lisää millaista se adoptioneuvonta ja valmennus käytännössä on? Jos on kerta enemmän haastattelutyyppistä ja meitä testaavaa? Että millaista henkistä tukea voi prosessiin saada?

Myönnän että ajattelin ensisijaisesti adoption hyvään perheeseen olevan sen lapsen etu, mutta kannattaisi siis mieluummin adoptoida Suomesta? Tuon kieli- ja kulttuuriasian takia.

Hyvä että toitte esiin ulkomailta adoptoimisen huonoja puolia, osaan ajatella asiaa laajemmin. Kuulisin mielelläni vielä lisää mielipiteitä ja faktoja asiasta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pitää linkata tämä ketju Pelastakaa lapset ry.lle.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos noista dokumentti ja kirjavinkeistä. Minusta oli ilkeästi sanottu tuo että "23 vuotias maailmanparantaja" ei voisi olla se paras perhe lapselle. Ikä kun ei ole ainoa asia mikä perhettämme määrittelee. Uskon kuitenkin että harkitsemme myös adoptiota Suomesta. Että hyviä kommentteja tähän ketjuun on tullut vaikkakin osa on todella loukkaavia. Tämä asia on kuitenkin hyvin herkkä. Adoptiovalmennuksessa varmaankin kerrotaan enemmän lapsen traumojen kohtaamisesta ja hoitamisesta?

Ap

Suomalaisessakin adoptiossa menee herkästi seitsemän vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku kertoa lisää millaista se adoptioneuvonta ja valmennus käytännössä on? Jos on kerta enemmän haastattelutyyppistä ja meitä testaavaa? Että millaista henkistä tukea voi prosessiin saada?

Myönnän että ajattelin ensisijaisesti adoption hyvään perheeseen olevan sen lapsen etu, mutta kannattaisi siis mieluummin adoptoida Suomesta? Tuon kieli- ja kulttuuriasian takia.

Hyvä että toitte esiin ulkomailta adoptoimisen huonoja puolia, osaan ajatella asiaa laajemmin. Kuulisin mielelläni vielä lisää mielipiteitä ja faktoja asiasta.

Ap

Sosiaalityöntekijä haastattelee. Siitä voit kuvitella.

Ei siihen mitään henkistä tukea saa.

Ja Suomessa niitä lapsia tulee adoptioon tooooodella vähän, joten hyvin harva saa ja jonossa voi mennä kymmenenkin vuotta. Ja silti jää ilman.

Vierailija kirjoitti:

Osaisiko joku kertoa lisää millaista se adoptioneuvonta ja valmennus käytännössä on? Jos on kerta enemmän haastattelutyyppistä ja meitä testaavaa? Että millaista henkistä tukea voi prosessiin saada?

Myönnän että ajattelin ensisijaisesti adoption hyvään perheeseen olevan sen lapsen etu, mutta kannattaisi siis mieluummin adoptoida Suomesta? Tuon kieli- ja kulttuuriasian takia.

Hyvä että toitte esiin ulkomailta adoptoimisen huonoja puolia, osaan ajatella asiaa laajemmin. Kuulisin mielelläni vielä lisää mielipiteitä ja faktoja asiasta.

Ap

Suomalaisia lapsia ei vuosittain tule kuin muutama harva adoptioon.

Suomesta saa adoptoida vain lapsettomat. Myös osa kohdemaista rajaa hakijat vain lapsettomuudesta kärsiviin.

Suomessa adoptioon annetaan vain parikymmentä vauvaa vuosittain. Halukkaita adoptoijia on moninkertaisesti enemmän ja moni jää ilman lasta. Jonossa voi olla enintään noin viisi vuotta ja sitten putoaa pois, jos lasta ei ole tullut.

Tuosta kotimaan adoptiosta: Suomessa adoptioon tulevia lapsia on nykyään hyvin, hyvin vähän.

Miettikää nyt vielä sitä biologisen lapsen hankintaa ykkösvaihtoehtona. Tai tähdätkää tukiperhetoimintaan.

41 kommentoija, en haluaisi etuilla jonossa ketään joka ei pysty saamaan biologisia lapsia. Saako jostain tietoa, miten usein ja miksi perhe jää ilman lasta? Siis onko syy siinä että perhe ei ole sopiva vai että lapsia oikeasti ei ole? Mistä te muut olette saaneet niin varmaa tietoa siitä, että adoptiossa olevat lapset pääsisivät perheisiin eikä lapsiä jäisi ilman?

Ap

Kai tiedät että Suomen sisäinen adoptio on aika pitkälle mahdotonta? Lapset menevät melkein poikkeuksetta sukulaisille. Ainoa "varma" mahdollisuus on että adoptoit jonkun sukulaislapsen tämän huoltajien menehtyessä, tai sovit jonkun synnyttävän äidin kanssa että saat tämän lapsen.

Adoptio on lastensuojelua ja lapsilla takana vähintään yksi hylkäämiskokemus. Monet vaatimukset ovat lähtömaiden asettamia eikä Suomi voi niistä joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta kotimaan adoptiosta: Suomessa adoptioon tulevia lapsia on nykyään hyvin, hyvin vähän.

Miettikää nyt vielä sitä biologisen lapsen hankintaa ykkösvaihtoehtona. Tai tähdätkää tukiperhetoimintaan.

Tukiperhetoimintaa suosittelisin muutenkin alle. Saa vähän kokemusta, näkemystä. Ei olisi liian naiivi jos sattuisi mäihä ja saisi lapsen adoptiojonosta. Ohis

Vierailija kirjoitti:

41 kommentoija, en haluaisi etuilla jonossa ketään joka ei pysty saamaan biologisia lapsia. Saako jostain tietoa, miten usein ja miksi perhe jää ilman lasta? Siis onko syy siinä että perhe ei ole sopiva vai että lapsia oikeasti ei ole? Mistä te muut olette saaneet niin varmaa tietoa siitä, että adoptiossa olevat lapset pääsisivät perheisiin eikä lapsiä jäisi ilman?

Ap

Ei saa.

Adoptiohakijoita on paljon, adoptiovapaita lapsia hyvin, hyvin vähän.

Ja sinne jonoonhan ei oääse ilman lupaa joten se ettei saa lasta johtuu ihan vaan siitä että niitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Adoptio on lastensuojelua ja lapsilla takana vähintään yksi hylkäämiskokemus. Monet vaatimukset ovat lähtömaiden asettamia eikä Suomi voi niistä joustaa.

Nimenomaan, adoptio on lastensuojelua. Hyvin kiteytetty. Ja jos lastensuojelu ei ole työkenttänä millään tavalla tuttu, niin en suosittele.

Lapsia on adoptioon vähemmän kuin heitä haluavia perheitä. Yksinkertaista.

Suomeen voi adoptoida vain rajallisesta määrästä maita ja moni näistä maista on tiukentanut kriteereitä. Ennen Kiinasta tuli paljon lapsia, nyt määrä on romahtanut. Etelä-Afrikalle kävi samoin ja toisissa maissa on kiintiöt, jotka ovat niin pieniä ettei jonoon edes meinaa päästä.

Adoptiohaluisia olisi kyllä entiseen malliin, mutta adoptio on vaikeutunut.

Ulkomaan adoptiot ovat vähentyneet todella radikaalisti, yksi suuri syy siihen on Venäjän-adoptioiden tyrehtyminen Putinin kaudella.

Mutta vielä vaikeampaa on adoptoida kotimaasta.

Ymmärrätte kai, ettei lapsi ole mikään kissan- tai koiranpentu? Lasta ei voi palauttaa jos hänen kanssaan ei tulekaan toimeen. Lisäksi lapsen stressiperäiset ongelmat koettelevat rajusti parisuhdetta ja pitää varautua siihen että pahimmassa tapauksessa joutuu kasvattamaan lapsen ilman puolisoa. Lisäksi ulkomaalaisen näköiset kokevat Suomessa edelleen syrjintää, joten altistatte adoptoitavan lapsen myös sille.

Se ikäraja on ihan hyvä. Adoptiolapsilla on nimittäin monesti (vai aina?) erityistarpeita joten adoptoiminen ei ole ihan niin yksinkertaista kuin biologisen lapsen kasvattaminen -joka ei tietysti sekään ole missään nimessä helppo juttu.

Ihmisen aivot ovat loppuun asti kehittyneet suurin piirtein 25-vuotiaana ja silloin on jo ehtinyt saada sen verran elämänkokemusta että pystyy vastaamaan adoptiolapsen tarpeisiin sekä erilaisiin lapsen esittämiin vaikeisiin kysymyksiin kuten miksi vanhempani hylkäsivät minut, aiotteko tekin hylätä minut ja mistä tiedän että ette aio hylätä minua.