Miten saada mies tekemään kotitöitä?

Vierailija kirjoitti:

Osta ja tee vain omat (ja lapsen?) ruuat. Pese vain omat (ja lapsen?) pyykit. Lopeta palvelu.

Näinhän sitä usein neuvotaan, mutta eihän se nyt käytännössä toimi mitenkään. Itsekin joskus tein niin, että kutsuin vain lapset pöytään. (sitä ennen ostin ruokatarpeet ja valmistun ruoan yksin + ruan jälkeen aina yksin hoidan keittiön siistiksi). Mies marttyyrina sitten kysyy, että saanko minäkin syödä??? Ja lapset siinä tapittaa suurilla silmillään ja kyselee, että miksei iskä saa syödä. Tottakai sanoin siinä vaiheessa, että joo joo kaikki syömään!

Eihän lapsia näihin pidä vetää mukaan ja kärsivät ne vanhempien välisistä tasa-arvotaisteluista. En koskaan käy niitävlasten silmien edessä. Tottakai kerron, että kotityöt kuuluvat kaikille ja sanon kyllä lastenkin kuullen, että toivoisin että iskäkin tulisi tekemään ruokaa tms. Mutta en sitten ala järjestämään sen enempää kohtausta. Ja mieshän tämän kyllä tietää ja osaa sen käyttää hyväksi. Hän mielellään vetää lapset mukaan erimielisyyksiimme.

Meillä tuo tilanne on nyt johtamassa erilleen muuttoon. Emme siis eroa, muutan vain omaan asuntoon. Mies saa opetella huolehtimaan kodistaan ja itsestään. Asioiden tulee todella muuttua, että edes harkitsen takaisin saman katon alle muuttamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap

En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.

Pitäisikö minun asenteen sitten olla sellainen, että miehen pitäisi minua elättää vai mitä tarkoitat? Ap

Jätä nyt eka se ääliö sana viestinnästäsi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap

En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.

Pitäisikö minun asenteen sitten olla sellainen, että miehen pitäisi minua elättää vai mitä tarkoitat? Ap

Jätä nyt eka se ääliö sana viestinnästäsi pois.

Jos kirjoitan nettiin sanan ääliö, niin se ei tarkoita, että miehelleni käyttäisin tuota sanaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap

En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.

Pitäisikö minun asenteen sitten olla sellainen, että miehen pitäisi minua elättää vai mitä tarkoitat? Ap

Jätä nyt eka se ääliö sana viestinnästäsi pois.

Jos kirjoitan nettiin sanan ääliö, niin se ei tarkoita, että miehelleni käyttäisin tuota sanaa. Ap

Ei sitä edes tarvitse sanoa kun jo huomaa että tarkoitat sitä siksi sinua ensisijaisesti käskettiinkin muuttamaan asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap

En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.

Pitäisikö minun asenteen sitten olla sellainen, että miehen pitäisi minua elättää vai mitä tarkoitat? Ap

Jätä nyt eka se ääliö sana viestinnästäsi pois.

Jos kirjoitan nettiin sanan ääliö, niin se ei tarkoita, että miehelleni käyttäisin tuota sanaa. Ap

Ei sitä edes tarvitse sanoa kun jo huomaa että tarkoitat sitä siksi sinua ensisijaisesti käskettiinkin muuttamaan asennetta.

No jos nyt oletetaan, että minulla on huono asenne, niin oikeuttaako se mielestäsi sen, että silloin mieheni ei tee kotitöitä eikä käy ruokakaupassa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap

En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.

Pitäisikö minun asenteen sitten olla sellainen, että miehen pitäisi minua elättää vai mitä tarkoitat? Ap

Jätä nyt eka se ääliö sana viestinnästäsi pois.

Jos kirjoitan nettiin sanan ääliö, niin se ei tarkoita, että miehelleni käyttäisin tuota sanaa. Ap

Ei sitä edes tarvitse sanoa kun jo huomaa että tarkoitat sitä siksi sinua ensisijaisesti käskettiinkin muuttamaan asennetta.

No jos nyt oletetaan, että minulla on huono asenne, niin oikeuttaako se mielestäsi sen, että silloin mieheni ei tee kotitöitä eikä käy ruokakaupassa? Ap

Ei kukaan siihen oikrutusta kysele. Niin vain tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Onko taas tuikkukupit kiillottamatta, syysverhot silittämättä ja samaan aikaan ap paskoo kämppää meikeillään, rojuillaan ja live-love-laugh-seinätarroillaan? Tähtityynyt aloittajan sidukka- ja sipsisormitahroissa?

Meillä tehtävänä olisi ikkunoiden pesu (pesty kaksi vuotta sitten, keittiön ikkunassa on paljon tapettujen kärpästen jäännöksiä), saunan ja kylpuhuoneen pesu (sauna pesty jouluksi ja mies saunoo paljon, suihkun luona seinissä on jotain punaista kasvustoa), uunin ja mikron pesu (mies ei käytä mikrokupua) ja keittiön katonrajassa olevan tuuletusventtiilin pesu (on melkein mennyt umpeen pölystä). En ymmärrä, miksi keittiön seinässä on ketsuppia ja kahvitahroja. Nekin olisi lähteneet helpommin, kun olisi pyyhitty heti tuoreeltaan.

Iske takaisin. Tee ruokaa vain itsellesi, pese vain omat pyykkisi, tiskaa vain omat astiasi ja siivoa vain silloin kun on sinun siivousvuorosi (ja siivoa silloin vain niin paljon kuin normaalistikin siivoaisit, älä "kompensoi" miehen siivoamatta jättämistä).

Kun mies alkaa valittaa asiasta, toteat että sinä olet tehnyt oman osuutesi niin kuin aina ennenkin (eli miehellä ei ole syytä valittaa sinulle) ja kysyt suoraan että kenen mies olettaa hoitavan miehen osuuden kotitöistä.

Jos ei viesti vieläkään mene perille, annat miehelle kolme vaihtoehtoa. Joko hän tekee osuutensa itse, palkkaa ulkopuolisen tekemään sen tai maksaa sinulle palkkaa hänen kotitöidensä tekemisestä.

Istutat miehesi pöydän ääreen ja ilmoitat että nyt asiasta keskustellaan, ja mikäli hommaa ei saada selväksi niin teidän yhteiselonne ei voi jatkua, koska et jaksa sitä. En minä keksi ainakaan mitä muuta tuossa enää olisi tehtävissä. Tilanne kuulostaa kerrassaan merkilliseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta ja tee vain omat (ja lapsen?) ruuat. Pese vain omat (ja lapsen?) pyykit. Lopeta palvelu.

Näinhän sitä usein neuvotaan, mutta eihän se nyt käytännössä toimi mitenkään. Itsekin joskus tein niin, että kutsuin vain lapset pöytään. (sitä ennen ostin ruokatarpeet ja valmistun ruoan yksin + ruan jälkeen aina yksin hoidan keittiön siistiksi). Mies marttyyrina sitten kysyy, että saanko minäkin syödä??? Ja lapset siinä tapittaa suurilla silmillään ja kyselee, että miksei iskä saa syödä. Tottakai sanoin siinä vaiheessa, että joo joo kaikki syömään!

Eihän lapsia näihin pidä vetää mukaan ja kärsivät ne vanhempien välisistä tasa-arvotaisteluista. En koskaan käy niitävlasten silmien edessä. Tottakai kerron, että kotityöt kuuluvat kaikille ja sanon kyllä lastenkin kuullen, että toivoisin että iskäkin tulisi tekemään ruokaa tms. Mutta en sitten ala järjestämään sen enempää kohtausta. Ja mieshän tämän kyllä tietää ja osaa sen käyttää hyväksi. Hän mielellään vetää lapset mukaan erimielisyyksiimme.

Sanot lapsille, että iskä ei nyt voi syödä kun hänellä on maha niin pipi ettei edes tiskikonetta voi tyhjentää. Jos mies siinä väittää että ei ole pipi, niin siihen voit helposti sitten sanoa että "no hyvä, siivoatko kulta keittiön sitten sillä aikaa kun me jo aloitellaan"

Ei ole pitemmän päälle hyväksi lapsille jatkaa tuommoista, mutta jospa mies kerrasta tai kahdesta oppisi paremmille tavoille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap

En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.

Pitäisikö minun asenteen sitten olla sellainen, että miehen pitäisi minua elättää vai mitä tarkoitat? Ap

Jätä nyt eka se ääliö sana viestinnästäsi pois.

Jos kirjoitan nettiin sanan ääliö, niin se ei tarkoita, että miehelleni käyttäisin tuota sanaa. Ap

Ei sitä edes tarvitse sanoa kun jo huomaa että tarkoitat sitä siksi sinua ensisijaisesti käskettiinkin muuttamaan asennetta.

No jos nyt oletetaan, että minulla on huono asenne, niin oikeuttaako se mielestäsi sen, että silloin mieheni ei tee kotitöitä eikä käy ruokakaupassa? Ap

Ei kukaan siihen oikrutusta kysele. Niin vain tapahtuu.

Eli vain tapahtuu se, että mies lopettaa kantamasta vastuutaan ja kost*aa jättämällä kotityöt tekemättä? Miten sellainen vain tapahtuu? Eikös se ole ihan miehen tietoinen valinta tehdä noin eikä asia, joka jotenkin vain tapahtuu? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisessa perheessä on siivouspäivä kerran viikossa?! Tarkoitetaanko tällä jokaviikkoista imurin varressa heilumista? Vaiko ainoastaan tarpeellisia viikoittaisia yksittäistoimenpiteitä, kuten WC-pöntön siistimistä?

Riidat vähenisivät huomattavasti, jos naiset ymmärtäisivät siivoa itseään ja perhettään varten eikä jonkin kuvitteellisen "hyvän perheenäidin" mielikuvan piiskaamana. Tuskinpa se naapurin juoruakka teidän pölypalloja käy viikoittain sihtailemassa? Että mitäs jos otettaisiin vähän iisiimmin nämä kotitaloustyöt.

Maksimiaika viikoittaisille kotitöille (esim. 5 h/vk) rangaistuksen uhalla olisi jo hyvä alku parisuhderiitojen vähentämiseksi.

Kun siivoaa säännöllisesti, niin kotona näyttää aina siistiltä eikä lika ehdi pinttyä. Pinttyneen lian poistamiseen menee paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin kevyesti likaantuneen. Kun on sovittu säännöllinen siivouspäivä, aika monella se tuntuu olevan torstai-ilta, niin jokainen osaa ottaa sen huomioon aikataulussaan. Jos jokainen perheenjäsen siivoaa tunnin, niin se ei rasita ketään. Mieluummin minä siivoaisin arki-iltana tunnin miehen kanssa mitä lauantaina kaksi tuntia yksin.

Minä en ole havainnut juuri minkäänlaista eroa viikoittain ja kerran kahdessa viikossa tapahtuvan imuroinnin välillä. Ehkäpä eron huomaa paremmin, jos konttaa lattialla pölypalloja etsien? Vessan viikoittaisen siivoamisen vielä ymmärrän - tosin henk.koht. ei haittaa, vaikka se venyisi seuraavaan viikkoon. 

Minä imuroin kaksi kertaa viikossa. En konttaa lattialla etsimässä pölypalloja. Lattialla on hiekkaa, havunneulasia, näkkärin muruja, kahvipuruja ja jotain, mikä pistelee paljaiden jalkojen alla. Luututa pitäisi, kun lattialle on tippunut jotain nestettä, joka tuntuu tahmealta ja johon pöly on juuttunut kiinni. Aika ällön näköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ettei kukaan ääliö tule tähän keskusteluun huutelemaan rahasta, niin tiedoksi, että maksan yhteisistä menoista puolet eli mies ei elätä minua. Ap

En kyllä yhtään ihmettele, ettei miestä huvita tehdä kotitöitä, kun naisensa asenne on tällainen.

Pitäisikö minun asenteen sitten olla sellainen, että miehen pitäisi minua elättää vai mitä tarkoitat? Ap

Jätä nyt eka se ääliö sana viestinnästäsi pois.

Jos kirjoitan nettiin sanan ääliö, niin se ei tarkoita, että miehelleni käyttäisin tuota sanaa. Ap

Ei sitä edes tarvitse sanoa kun jo huomaa että tarkoitat sitä siksi sinua ensisijaisesti käskettiinkin muuttamaan asennetta.

No jos nyt oletetaan, että minulla on huono asenne, niin oikeuttaako se mielestäsi sen, että silloin mieheni ei tee kotitöitä eikä käy ruokakaupassa? Ap

Ei kukaan siihen oikrutusta kysele. Niin vain tapahtuu.

Eli vain tapahtuu se, että mies lopettaa kantamasta vastuutaan ja kost*aa jättämällä kotityöt tekemättä? Miten sellainen vain tapahtuu? Eikös se ole ihan miehen tietoinen valinta tehdä noin eikä asia, joka jotenkin vain tapahtuu? Ap

Pysykologiaa tai vuorovaikutustaitoja tämä keskustelu ei ehkä ole oikea paikka opettaa mutta sekä ihmisessä että vuorovaikutuksessa tapahtuu paljon tiefostamattomia asioita.

Jos ap on sanonut miehelleen, että on täysin uupunut eikä jaksa yksin hoitaa yhteistä kotia ja mies ei tähän reagoi, ei liitolla ole mitään syytä jatkaa.

Eihän mies välitä vaimostaan.

Vierailija kirjoitti:

En tekisi itsekään sitten kotitöitä. Mies ei ole naisen vastuulla. Holhottava.

Mikä normi määrää, että naisen on katsottava miesten perään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisessa perheessä on siivouspäivä kerran viikossa?! Tarkoitetaanko tällä jokaviikkoista imurin varressa heilumista? Vaiko ainoastaan tarpeellisia viikoittaisia yksittäistoimenpiteitä, kuten WC-pöntön siistimistä?

Riidat vähenisivät huomattavasti, jos naiset ymmärtäisivät siivoa itseään ja perhettään varten eikä jonkin kuvitteellisen "hyvän perheenäidin" mielikuvan piiskaamana. Tuskinpa se naapurin juoruakka teidän pölypalloja käy viikoittain sihtailemassa? Että mitäs jos otettaisiin vähän iisiimmin nämä kotitaloustyöt.

Maksimiaika viikoittaisille kotitöille (esim. 5 h/vk) rangaistuksen uhalla olisi jo hyvä alku parisuhderiitojen vähentämiseksi.

Kun siivoaa säännöllisesti, niin kotona näyttää aina siistiltä eikä lika ehdi pinttyä. Pinttyneen lian poistamiseen menee paljon enemmän aikaa ja vaivaa kuin kevyesti likaantuneen. Kun on sovittu säännöllinen siivouspäivä, aika monella se tuntuu olevan torstai-ilta, niin jokainen osaa ottaa sen huomioon aikataulussaan. Jos jokainen perheenjäsen siivoaa tunnin, niin se ei rasita ketään. Mieluummin minä siivoaisin arki-iltana tunnin miehen kanssa mitä lauantaina kaksi tuntia yksin.

Minä en ole havainnut juuri minkäänlaista eroa viikoittain ja kerran kahdessa viikossa tapahtuvan imuroinnin välillä. Ehkäpä eron huomaa paremmin, jos konttaa lattialla pölypalloja etsien? Vessan viikoittaisen siivoamisen vielä ymmärrän - tosin henk.koht. ei haittaa, vaikka se venyisi seuraavaan viikkoon. 

Minä imuroin kaksi kertaa viikossa. En konttaa lattialla etsimässä pölypalloja. Lattialla on hiekkaa, havunneulasia, näkkärin muruja, kahvipuruja ja jotain, mikä pistelee paljaiden jalkojen alla. Luututa pitäisi, kun lattialle on tippunut jotain nestettä, joka tuntuu tahmealta ja johon pöly on juuttunut kiinni. Aika ällön näköistä.

Nesteitä nyt ei tietenkään jätetä lattialle lillumaan (menee vielä parkettikin). Mutta ei kyllä jalkojen alla pistele yhtään sen enempää hiekanjyväset, imuroitiin kerran viikossa tai kahdessa. Tosin meillä ei sisällä esimerkiksi ulkokengillä kuljeta eteismaton ulkopuolelle lainkaan. Kahdessa viikossa ei mitenkään ehdi kertyä lattioille häiritsevästi roskaa, pölystä puhumattakaan. Keittiössä jos on joku isompi leivänmuru, potkaisen sen reunalistan juureen seuraavaa imurointia odottamaan.

Mä en ap:n tilanteessa enää siivoisi miehen jälkiä - ne nakkaisin johonkin asunnon pimeimpään nurkkaan (käytetyt astiat, tavarat, lojuvat vaatteet). Miehen pyykkiä en enää pesisi, vain lasten ja omat. Ruokaa valmistaisin valmiiksi pakkaseen ja sulattaisin sieltä lapsille ja itselleni suoraan tarpeen mukaan. Vessan pesisin ja keittiön pitäisin puhtaina, mutta en enää imuroisi - käyttäisin sisälläkin kenkiä. Ja se linja pitäisi kunnes tulisi muutos tai ero. Mun silmille ei hypittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on sanonut miehelleen, että on täysin uupunut eikä jaksa yksin hoitaa yhteistä kotia ja mies ei tähän reagoi, ei liitolla ole mitään syytä jatkaa.

Eihän mies välitä vaimostaan.

Eron jälkeen mies alkaakin hoitaa kotia kun kukaan ei ole nalkuttamassa vieressä ja hän saa itse päättää miten kotiaan hoitaa ja mitä milloinkin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta ja tee vain omat (ja lapsen?) ruuat. Pese vain omat (ja lapsen?) pyykit. Lopeta palvelu.

Näinhän sitä usein neuvotaan, mutta eihän se nyt käytännössä toimi mitenkään. Itsekin joskus tein niin, että kutsuin vain lapset pöytään. (sitä ennen ostin ruokatarpeet ja valmistun ruoan yksin + ruan jälkeen aina yksin hoidan keittiön siistiksi). Mies marttyyrina sitten kysyy, että saanko minäkin syödä??? Ja lapset siinä tapittaa suurilla silmillään ja kyselee, että miksei iskä saa syödä. Tottakai sanoin siinä vaiheessa, että joo joo kaikki syömään!

Eihän lapsia näihin pidä vetää mukaan ja kärsivät ne vanhempien välisistä tasa-arvotaisteluista. En koskaan käy niitävlasten silmien edessä. Tottakai kerron, että kotityöt kuuluvat kaikille ja sanon kyllä lastenkin kuullen, että toivoisin että iskäkin tulisi tekemään ruokaa tms. Mutta en sitten ala järjestämään sen enempää kohtausta. Ja mieshän tämän kyllä tietää ja osaa sen käyttää hyväksi. Hän mielellään vetää lapset mukaan erimielisyyksiimme.

Sanot lapsille, että iskä ei nyt voi syödä kun hänellä on maha niin pipi ettei edes tiskikonetta voi tyhjentää. Jos mies siinä väittää että ei ole pipi, niin siihen voit helposti sitten sanoa että "no hyvä, siivoatko kulta keittiön sitten sillä aikaa kun me jo aloitellaan"

Ei ole pitemmän päälle hyväksi lapsille jatkaa tuommoista, mutta jospa mies kerrasta tai kahdesta oppisi paremmille tavoille...

Joo on yritetty monenlaista, myös just tuon tyyppistä. Mies vain tosi helposti nostaa tämmöisestä riidan aikaiseksi, alkaa vängätä tai loukkaantuu ja esittää sorsittua. Ja lapsille niistä tulee ikäviä tilanteita. Että mieluummin jupisen sisäänpäin ja käyn keskustelut silloin kun lapset eivät ole paikalla. Mutta eipä miestä kiinnosta silloinkaan.