Lue keskustelun säännöt.
Miten saada mies tekemään kotitöitä?
05.09.2018 |
Alussa mies teki paljonkin kotitöitä, käytännössä suunnilleen puolet, eikä asiasta tarvinnut koskaan edes keskustella, vaan oma-aloitteisesti hoiti ja hyvin hoitikin (hänellä on korkeammat standardit kuin minulla, minä olen vähemmän vaativa sen suhteen että mikä taso on riittävä). Tämän vuoksi tietenkin kuvittelin, että olen valinnut miehen, joka tulee aina tekemään osan kotitöistä, ehdittiin naimisiinkin ennen kuin toinen totuus paljastui. Nyt mies ei tee enää yhtään mitään kotitöitä, ei suostu edes ruokakaupassa käyntejä hoitamaan tai laittamaan ruokaa (vaikka osaa hyvin). Miten saan hänet tekemään kotitöitä?
Olen kokeillut jo nämä:
-pyytänyt
-antanut tehdä omaan tahtiinsa ilman että olisin edes pyytänyt
-käskenyt
-nalkuttanut
-riidellyt
-itkenyt
-kehunut että on tietyissä kotitöissä minua parempi
-laittanut jääkaapin oveen listan siitä mitä minä olen tehnyt ja mitä hän on tehnyt (ja hänen nimen alla oli sitten vain tyhjää, minun nimen alla pitkä luettelo tekemistäni kotitöistä)
-jättänyt osan kotitöistä kokonaan tekemättä ja odottanut että koska asia alkaa häntä häiritsemään
-avannut keskustelun siitä, että miksi ei tee kotitöitä ja mitä kotitöitä haluaisi tehdä
Mikään näistä ei ole toiminut. Hän ei suostu tekemään.
Kommentit (446)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mitä asioita tulee esille kun keskustelette kotitöistä?
Keskustelu ei koskaan ole vaatimista, selitysten vaatimista, painostamista, nalkuttamista...Ei tule mitään asioita esille. Vaikka miten ystävällisesti avaisin keskustelun, että mitä kotitöitä hän haluaisi hoitaa, niin ensimmäinen ja ainoa kommentti häneltä on, että "älä nalkuta". Ap
Komppaan sivusta.
Kun olen ottanut asiaa keskusteluun mieheni osoittautuu logiikan kuninkaaksi. Hän sanoo ihan suoraan, että on oikein jakaa kotityöt tasan ja että olen oikeassa, kun pyydän häntä tekemään oman osuutenss, mutta sanoo samaan hengenvetoon, että pitää sitä nalkuttamisena. Käytännössä hän on italialaisessa lakossa, eikä tee niitä. Eli hän tietää, että oikeudenmukaisuuden mukaan ne kuuluisi jakaa, mutta hänen sovinistisen asenteensa vuoksi jättää tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua hämää viestissäsi se, että sinulla ei vaikuta olevan käsitystä, miksi mies ei kotitöitä enää tee. Jokin on tilanteessa muuttunut, koska aikaisemmin teki. Mitä mies itse ilmoittaa syyksi?
Onko miehesti masentunut, ahdistunut, stressaantunut?
Minusta olisi hirveää, jos joutuisin mielessäni arvailemaan syitä.
Mikä syy (miehellä) on tehdä kotitöitä? Ne ei koskaan tule valmiiksi, vaimo on yhtä tyytymätön tein niitä tai jätin tekemättä, jos teen jotakin vaimo vaatii jo tekemään seuraavaa.
Milä syy? No, asuminen siellä kodissa on se syy.
Sinulleko se riittää perusteeksi miksi teet kotitöitä. Miehelle luultavasti ei ja hän on ne lopettanut kun ei näe mitään syytä niiden tekemiseen.
Jos kotitöitä ei tehdä niin ei ole esim. puhtaita astioita tai vaatteita ja pikkuhiljaa kämppä täyttyy sotkusta, roskista ja homeesta ja muuttuu asumiskelvottomaksi.
Kärsin niin pahasta kroonisesta unettomuudesta, että astianpesukoneen tyhjentämiseen ja täyttämiseenkin kuluu pahimillaan lähemmäs tunti. En kykene tekemisteni tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen organisointiin, voin jäädä jumittamaan jonkun yksittäisen kattilan kanssa moneksi minuutiksi. Myös varsinainen fyysinen toimintani on hidasta. En usko, että kykenisin imuroimaan asuntoamme muuta kuin hyvin pienissä pätkissä pitkin viikkoa. Uuvun hetkessä. Seuraavana päivänä en muistaisi, mitä olen edellisenä päivänä tehnyt, mistä jo imuroinut, ellei sitä olisi kirjattu johonkin.
Onneksi vaimoni osittain ymmärtää tämän painostaessaan minua (ymmärrettävistä syistä) tekemään edes jotain kotitöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdotonta, ne ovat sinun hommiasi. Mikäs vaimo se sellainen on joka ei kotia hoida?
Länsimainen vaimo 2010-luvulta (toki jo 1900-luvun viimeisiltä vuosi kymmeniltä).
Mutta mikä se on sellainen aviomies joka ei osuuttaan kotitöistä tee? Vauvamies?Minkä takia ne kiltit miehet, jotka tekisivät niitä kotitöitä eivät yleensä pääse edes ehdokas kierrokselle? Miksi naiset yleensä valitsee sen kotitöitä tekemättömän tapauksen?
Minä valitsin ihan tarkoituksella tapauksen, joka tekee oma-aloitteisesti kotitöitä ja joka tekee kotitöistä puolet. Hän vain lopetti sen, kun menimme naimisiin. Mistä olisin osannut sen arvata? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mitä asioita tulee esille kun keskustelette kotitöistä?
Keskustelu ei koskaan ole vaatimista, selitysten vaatimista, painostamista, nalkuttamista...Ei tule mitään asioita esille. Vaikka miten ystävällisesti avaisin keskustelun, että mitä kotitöitä hän haluaisi hoitaa, niin ensimmäinen ja ainoa kommentti häneltä on, että "älä nalkuta". Ap
Jos puoliso kysyisi mitä minä haluan kotitöistä tehdä kuulen kyllä sen vaatimuksena (jotakin toinen vaatii kuitenkin tekemään) en neutraalina keskustelun avauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.
En tiedä onko teillä lapsia, mutta yleensä lasten syntymön jälkeen tilanne vain pahenee pikkuhiljaa. Lapsiperheen arki on täynä kotityötä. Eikä siinä enää ehdi käydä syvällisiä keskusteluja. Se on sitten niin että sinä joko teet mukisematta tai riitelette jatkuvasti asiasta ja sinä teet ne kotityöt kuitenkin.
Tuo selitys voi hyvin olla oikea arvaus. Mutta jos arvauksesi pitää paikkaansa, niin mikä avuksi? Ap
Auttaisiko porkkana ja palkitseminen.
Miksi lapsille usein auttaa se että he saavat tekemällä tietyt kotityöt jonkun palkinnon. Heillä on jokin syy tehdä asiat. Voisiko palkitsemista kokeilla itselle ja puolisolle. Käydään perjantaina yhdessä kahvilla kun kotityöt on tehty. Annetaan myönteistä palautetta kun joku työ on tehty eikä vain käytetä keppiä eli vaatimuksia mitä pitää tehdä.
En halua ryhtyä mieheni äidiksi vaan nähdä hänet tasaveroisena aikuisena miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotitöitä pitäisi tehdä?
Vaikka siksi, että jääkaapissa olisi jotain syötävää haettuna kaupasta tai vessassa olisi vessapaperia tai vaikka siksi, että ei tarvisi syödä kahta kuukautta samalta likaiselta lautaselta ilman että se puhdistuisi välillä. Ap
Miksi minun ne pitäisi tehdä? Mitä minä saan siitä itselleni muuta kuin nalkutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.
En tiedä onko teillä lapsia, mutta yleensä lasten syntymön jälkeen tilanne vain pahenee pikkuhiljaa. Lapsiperheen arki on täynä kotityötä. Eikä siinä enää ehdi käydä syvällisiä keskusteluja. Se on sitten niin että sinä joko teet mukisematta tai riitelette jatkuvasti asiasta ja sinä teet ne kotityöt kuitenkin.
Tuo selitys voi hyvin olla oikea arvaus. Mutta jos arvauksesi pitää paikkaansa, niin mikä avuksi? Ap
No itsekään en ole tätä asiaa vielä osannut ratkaista. Meillä on lähes samanlainen tilanne (+pienet lapset). Koen, että en vain repeä enää kotiterapeutiksi tässä pyörityksessä. Varmaan rauhassa puhumalla asioihin voisi saada paremman tolan. Mutta se vaatisi kahdenkeskistä aikaa ja hyvässä hengessä käytyä keskustelua. Ei väsyneenä illalla, kun uupumus painaa päälle. Silloin se menee helposti syyttelyksi. Se vain vähän ketuttaa, että koska itse koen tämän asian olevan epäoikeudenmukainen ja olen uupunut, niin myös itse minun pitäisi tämä asia osata ratkaista. Mies ei oikein korvaansa lotkauta. Minun pitäisi keksiä kuinka saadaan keskustelu viritettyä ja varmaan järjestää sille sopiva hetki. Kun mä ajattelen tätä niin jo se saa mut ärsyyntymään. Miksei mies näe, että asioiden täytyy muuttua. Olen sanonut suoraan että olen uupunut ja tarvitsen apua. Mies ei tähän oikein reagoi. Voi ehkä tuhahtaa, että: No mene nukkumaan! Hoidan oman palkkatyöni + lapset + kotityön löhes yksin. Eikö sen nyt pitäisi olla itsestään selvää, ettei mies voi tulla omista töistään kotiin vain lepäämään ja syömään.
Meillä menee ihan hyvin niin kauan, kuin en ajattele asiaa. Uupumisen rajoilla elän, mutta mille aina sanotaan että vähän aikaa se pikkulapsivaihe kestää. Joo että jaksaa jaksaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.
En tiedä onko teillä lapsia, mutta yleensä lasten syntymön jälkeen tilanne vain pahenee pikkuhiljaa. Lapsiperheen arki on täynä kotityötä. Eikä siinä enää ehdi käydä syvällisiä keskusteluja. Se on sitten niin että sinä joko teet mukisematta tai riitelette jatkuvasti asiasta ja sinä teet ne kotityöt kuitenkin.
Tuo selitys voi hyvin olla oikea arvaus. Mutta jos arvauksesi pitää paikkaansa, niin mikä avuksi? Ap
Auttaisiko porkkana ja palkitseminen.
Miksi lapsille usein auttaa se että he saavat tekemällä tietyt kotityöt jonkun palkinnon. Heillä on jokin syy tehdä asiat. Voisiko palkitsemista kokeilla itselle ja puolisolle. Käydään perjantaina yhdessä kahvilla kun kotityöt on tehty. Annetaan myönteistä palautetta kun joku työ on tehty eikä vain käytetä keppiä eli vaatimuksia mitä pitää tehdä.
Eli minun pitäisi alkaa kasvattamaan miestä kuin äiti kasvattaa lapsiaan? En halua olla mieheni äiti, haluan olla ihan vaimo vain. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mitä asioita tulee esille kun keskustelette kotitöistä?
Keskustelu ei koskaan ole vaatimista, selitysten vaatimista, painostamista, nalkuttamista...Ei tule mitään asioita esille. Vaikka miten ystävällisesti avaisin keskustelun, että mitä kotitöitä hän haluaisi hoitaa, niin ensimmäinen ja ainoa kommentti häneltä on, että "älä nalkuta". Ap
Komppaan sivusta.
Kun olen ottanut asiaa keskusteluun mieheni osoittautuu logiikan kuninkaaksi. Hän sanoo ihan suoraan, että on oikein jakaa kotityöt tasan ja että olen oikeassa, kun pyydän häntä tekemään oman osuutenss, mutta sanoo samaan hengenvetoon, että pitää sitä nalkuttamisena. Käytännössä hän on italialaisessa lakossa, eikä tee niitä. Eli hän tietää, että oikeudenmukaisuuden mukaan ne kuuluisi jakaa, mutta hänen sovinistisen asenteensa vuoksi jättää tekemättä.
Juuri näin, meillä sama. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.
En tiedä onko teillä lapsia, mutta yleensä lasten syntymön jälkeen tilanne vain pahenee pikkuhiljaa. Lapsiperheen arki on täynä kotityötä. Eikä siinä enää ehdi käydä syvällisiä keskusteluja. Se on sitten niin että sinä joko teet mukisematta tai riitelette jatkuvasti asiasta ja sinä teet ne kotityöt kuitenkin.
Tuo selitys voi hyvin olla oikea arvaus. Mutta jos arvauksesi pitää paikkaansa, niin mikä avuksi? Ap
Auttaisiko porkkana ja palkitseminen.
Miksi lapsille usein auttaa se että he saavat tekemällä tietyt kotityöt jonkun palkinnon. Heillä on jokin syy tehdä asiat. Voisiko palkitsemista kokeilla itselle ja puolisolle. Käydään perjantaina yhdessä kahvilla kun kotityöt on tehty. Annetaan myönteistä palautetta kun joku työ on tehty eikä vain käytetä keppiä eli vaatimuksia mitä pitää tehdä.En halua ryhtyä mieheni äidiksi vaan nähdä hänet tasaveroisena aikuisena miehenä.
Martyyri asenne tuskin auttaa jos et halua edes itse palkita itseäsi, mutta jatka toki valitsemallasi tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mitä asioita tulee esille kun keskustelette kotitöistä?
Keskustelu ei koskaan ole vaatimista, selitysten vaatimista, painostamista, nalkuttamista...Ei tule mitään asioita esille. Vaikka miten ystävällisesti avaisin keskustelun, että mitä kotitöitä hän haluaisi hoitaa, niin ensimmäinen ja ainoa kommentti häneltä on, että "älä nalkuta". Ap
Jos puoliso kysyisi mitä minä haluan kotitöistä tehdä kuulen kyllä sen vaatimuksena (jotakin toinen vaatii kuitenkin tekemään) en neutraalina keskustelun avauksena.
No miten herra prinsessalle pitäisi se keskustelu sitten avata, jotta herra prinsessa kokisi sen neutraalina avauksena eikä vaatimuksena????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.
En tiedä onko teillä lapsia, mutta yleensä lasten syntymön jälkeen tilanne vain pahenee pikkuhiljaa. Lapsiperheen arki on täynä kotityötä. Eikä siinä enää ehdi käydä syvällisiä keskusteluja. Se on sitten niin että sinä joko teet mukisematta tai riitelette jatkuvasti asiasta ja sinä teet ne kotityöt kuitenkin.
Tuo selitys voi hyvin olla oikea arvaus. Mutta jos arvauksesi pitää paikkaansa, niin mikä avuksi? Ap
Auttaisiko porkkana ja palkitseminen.
Miksi lapsille usein auttaa se että he saavat tekemällä tietyt kotityöt jonkun palkinnon. Heillä on jokin syy tehdä asiat. Voisiko palkitsemista kokeilla itselle ja puolisolle. Käydään perjantaina yhdessä kahvilla kun kotityöt on tehty. Annetaan myönteistä palautetta kun joku työ on tehty eikä vain käytetä keppiä eli vaatimuksia mitä pitää tehdä.Eli minun pitäisi alkaa kasvattamaan miestä kuin äiti kasvattaa lapsiaan? En halua olla mieheni äiti, haluan olla ihan vaimo vain. Ap
Kepillä ja vaatimuksilla olet kuitenkin sitä kasvatusta yrittänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin pahasta kroonisesta unettomuudesta, että astianpesukoneen tyhjentämiseen ja täyttämiseenkin kuluu pahimillaan lähemmäs tunti. En kykene tekemisteni tehokkaaseen ja tarkoituksenmukaiseen organisointiin, voin jäädä jumittamaan jonkun yksittäisen kattilan kanssa moneksi minuutiksi. Myös varsinainen fyysinen toimintani on hidasta. En usko, että kykenisin imuroimaan asuntoamme muuta kuin hyvin pienissä pätkissä pitkin viikkoa. Uuvun hetkessä. Seuraavana päivänä en muistaisi, mitä olen edellisenä päivänä tehnyt, mistä jo imuroinut, ellei sitä olisi kirjattu johonkin.
Onneksi vaimoni osittain ymmärtää tämän painostaessaan minua (ymmärrettävistä syistä) tekemään edes jotain kotitöitä.
Minulla on sairas mies, joka ei rajoitteidensa vuoksi pysty tekemään kaikkia kotitöitä, ja joskus on pitkiäkin aikoja, että hänen osuutensa on lähinnä tiskikoneen tyhjennys (helppo, nopea, fyysisesti kevyt). Kuitenkin se, että hän tekee edes sen, on hirveän tärkeää paitsi hänen toimintakykynsä takia, myös siksi, etten ole yksin vastuussa kaikesta. Se keventää kuormaa, kun tietää, että toinen osallistuu sen, minkä kykenee, vaikka sitten joutuisinkin pyytämään. - Olen myös hoitanut häntä jonkun vuoden. En koskaan suostuisi tällaiseen työnjakoon terveen puolison kanssa, sillä vaikkei uupuisikaan, epäoikeudenmukaisuus katkeroittaa ja tappaa tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kotitöitä pitäisi tehdä?
Vaikka siksi, että jääkaapissa olisi jotain syötävää haettuna kaupasta tai vessassa olisi vessapaperia tai vaikka siksi, että ei tarvisi syödä kahta kuukautta samalta likaiselta lautaselta ilman että se puhdistuisi välillä. Ap
Miksi minun ne pitäisi tehdä? Mitä minä saan siitä itselleni muuta kuin nalkutusta?
Jos aiot syödä jääkaapista jotain tai pyyhkiä pyllysi, niin sinun tulee ne tehdä. Tietenkin jos et käytä kotonamme koskaan vessaa etkä koskaan ota jääkaapista mitään, niin ei sinun silloin aivan pakko ole tehdä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mä luulen että hän rakentaa nyt poteroa, mitä enemmän asiasta kiistellään sitä vähemmän hän tekee ja enemmän vaikenee. Kotityöt kyllästyttää ja hän tuntee sisimmässään kyllä syyllisyyttä siitä, mutta toisaalta on antaa itselleen helposti anteeksi, koska "kotityöt on naisten hommaa". Hän on mielestään ollut jo niin urhea ja ahkera, sen pitäisi riittää. Ja hän on loukkaantunut kun se ei riitäkään.
En tiedä onko teillä lapsia, mutta yleensä lasten syntymön jälkeen tilanne vain pahenee pikkuhiljaa. Lapsiperheen arki on täynä kotityötä. Eikä siinä enää ehdi käydä syvällisiä keskusteluja. Se on sitten niin että sinä joko teet mukisematta tai riitelette jatkuvasti asiasta ja sinä teet ne kotityöt kuitenkin.
Tuo selitys voi hyvin olla oikea arvaus. Mutta jos arvauksesi pitää paikkaansa, niin mikä avuksi? Ap
Auttaisiko porkkana ja palkitseminen.
Miksi lapsille usein auttaa se että he saavat tekemällä tietyt kotityöt jonkun palkinnon. Heillä on jokin syy tehdä asiat. Voisiko palkitsemista kokeilla itselle ja puolisolle. Käydään perjantaina yhdessä kahvilla kun kotityöt on tehty. Annetaan myönteistä palautetta kun joku työ on tehty eikä vain käytetä keppiä eli vaatimuksia mitä pitää tehdä.En halua ryhtyä mieheni äidiksi vaan nähdä hänet tasaveroisena aikuisena miehenä.
Samaa mieltä, ei minua yhtään himottaisi mies jolle olisin vaan joku "seksiä antava äiti" ja mies vaan vapaamatkustaja.
Mites ap erilliset asunnot? Miesvauva hukkukoon yksin p*skaan jos ei omasta asunostaan jaksa huolta pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mitä asioita tulee esille kun keskustelette kotitöistä?
Keskustelu ei koskaan ole vaatimista, selitysten vaatimista, painostamista, nalkuttamista...Ei tule mitään asioita esille. Vaikka miten ystävällisesti avaisin keskustelun, että mitä kotitöitä hän haluaisi hoitaa, niin ensimmäinen ja ainoa kommentti häneltä on, että "älä nalkuta". Ap
Jos puoliso kysyisi mitä minä haluan kotitöistä tehdä kuulen kyllä sen vaatimuksena (jotakin toinen vaatii kuitenkin tekemään) en neutraalina keskustelun avauksena.
No miten herra prinsessalle pitäisi se keskustelu sitten avata, jotta herra prinsessa kokisi sen neutraalina avauksena eikä vaatimuksena????
Suosittelisin sinua lukemaan vuorovaikutusta käsitteleviä kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mitä asioita tulee esille kun keskustelette kotitöistä?
Keskustelu ei koskaan ole vaatimista, selitysten vaatimista, painostamista, nalkuttamista...Ei tule mitään asioita esille. Vaikka miten ystävällisesti avaisin keskustelun, että mitä kotitöitä hän haluaisi hoitaa, niin ensimmäinen ja ainoa kommentti häneltä on, että "älä nalkuta". Ap
Jos puoliso kysyisi mitä minä haluan kotitöistä tehdä kuulen kyllä sen vaatimuksena (jotakin toinen vaatii kuitenkin tekemään) en neutraalina keskustelun avauksena.
Aaaargh! Miten sun kuninkaalliselle korkeudelle pitäisi puhua?? Mikä on oikea äänensävy?? Kyllä ne kotityöt itsestäänselvyytenä kuuluu myös sulle. Sun pitäisi osata tehdä osuutesi ilman pyyntöäkin. Et ole lapsi. (Kai?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perustelua siihen, miksi ei hoida osuuttaan?
Ei ole ainakaan koskaan sanonut perustelua siihen. Vaikenee, kun vaadin perusteluja. Ap
Mitä asioita tulee esille kun keskustelette kotitöistä?
Keskustelu ei koskaan ole vaatimista, selitysten vaatimista, painostamista, nalkuttamista...Ei tule mitään asioita esille. Vaikka miten ystävällisesti avaisin keskustelun, että mitä kotitöitä hän haluaisi hoitaa, niin ensimmäinen ja ainoa kommentti häneltä on, että "älä nalkuta". Ap
Jos puoliso kysyisi mitä minä haluan kotitöistä tehdä kuulen kyllä sen vaatimuksena (jotakin toinen vaatii kuitenkin tekemään) en neutraalina keskustelun avauksena.
No miten herra prinsessalle pitäisi se keskustelu sitten avata, jotta herra prinsessa kokisi sen neutraalina avauksena eikä vaatimuksena????
Suosittelisin sinua lukemaan vuorovaikutusta käsitteleviä kirjoja.
Sinä se vasta oletkin vuorovaikutuksen mestari. Kun sinulta kysytään suora kysymys, niin et vastaa kysymykseen, vaan kommentoit sarkastisesti, että lue vastaus kirjoista.
Vaikka siksi, että jääkaapissa olisi jotain syötävää haettuna kaupasta tai vessassa olisi vessapaperia tai vaikka siksi, että ei tarvisi syödä kahta kuukautta samalta likaiselta lautaselta ilman että se puhdistuisi välillä. Ap