Lue keskustelun säännöt.
Voisitko perustaa perheen miehen kanssa joka ei halua olla tekemisissä aiemman lapsensa kanssa?
04.09.2018 |
Tiedän pariskunnan joka on hankkimassa yhteistä lasta (naisella jo ennestään lapsi jolla on isä joka ei ole läsnä), mutta miehen ensimmäinen biologinen lapsi ei merkitse mitään miehelle, vaan lapsi elää äitinsä kanssa eikä isä halua olla tekemisissä lapsen kanssa. Nainen on sanonut että mies ei aio olla läsnä ensimmäisen biologisen lapsensa elämässä, mutta on silti hankkimassa lapsia miehen kanssa, joka käytännössä katsoen sivuuttaa oman lapsensa olemassaolon. Mun mielestä on hullu kuvio heillä. Ite en pystyisi tolleen elämään, en miehen enkä naisen asemassa, kyllä mun alitajunnassa omatunto kolkuttelis koko ajan. Moraalitonta käytöstä.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnu tämä ketju onnistua niinkuin alottaja halusi.
Taas kylvetään mies vihaa.Mistä tämä mies viha niin monella kumpuaa oikein?
Mitä miesvihaa se on jos toteaa, että myös mies on vastuussa teoistaan? Tässä tapauksessa on valinnut panna naista, joka on tullut raskaaksi ja saanut lapsen, jonka mies on syystä tai toisesta hylännyt. Kyllä muiden mielikuvaan tästä ihmisestä vaikuttaa se, ettei hän huolehdi ehkäisystä eikä myöskään siitä lopputuloksesta. Näppärästi miehet olettaa naisen kantavan vastuun kaikesta, niin ehkäisystä kuin lapsesta.
Mä tunnen miehen, joka käytti kortsua ja nainen ei huolehtinut omaa ehkäsyä.
No lapsihan siitä tuli minkä nainen halusi pitää.
Ukko istu kotona vauvan kanssa ja kävi töissä ja nainen juhli pitkin kaupunkia.
Mies kyllästy kuvioon, muutti pois ja ero.Että tässäkö nyt edelleen mies on sika?
Ei eroaminen siaksi tee. Se kyllä tekee,jos eron myötä hylkäsi lapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnu tämä ketju onnistua niinkuin alottaja halusi.
Taas kylvetään mies vihaa.Mistä tämä mies viha niin monella kumpuaa oikein?
Mitä miesvihaa se on jos toteaa, että myös mies on vastuussa teoistaan? Tässä tapauksessa on valinnut panna naista, joka on tullut raskaaksi ja saanut lapsen, jonka mies on syystä tai toisesta hylännyt. Kyllä muiden mielikuvaan tästä ihmisestä vaikuttaa se, ettei hän huolehdi ehkäisystä eikä myöskään siitä lopputuloksesta. Näppärästi miehet olettaa naisen kantavan vastuun kaikesta, niin ehkäisystä kuin lapsesta.
Mä tunnen miehen, joka käytti kortsua ja nainen ei huolehtinut omaa ehkäsyä.
No lapsihan siitä tuli minkä nainen halusi pitää.
Ukko istu kotona vauvan kanssa ja kävi töissä ja nainen juhli pitkin kaupunkia.
Mies kyllästy kuvioon, muutti pois ja ero.Että tässäkö nyt edelleen mies on sika?
Ei eroaminen siaksi tee. Se kyllä tekee,jos eron myötä hylkäsi lapsensa.
Voisitko seurustella naisen kanssa, joka ennenkin on kusettanut miehiä valehtelemalla ehkäisystään?
Vierailija kirjoitti:
Kaverini perusti. Meni 13 vuotta ja ero tuli. Siihen loppui kiinnostus näihinkin lapsiin. Miettikää vähän kenen kanssa lisäänytte :D
Hommassa on vaan sellainen vitsi, että _keskimäärin_ naiset kiinnostuvat enemmän niistä miehistä jotka ovat olleet muiden naisten suosiossa kuin niistä kilteistä miehistä jotka eivät ole ketään saaneet. Miksi ette anna pesää kilteille miehille?
Olin tilanteessa, jossa toivoin, ettei miehellä olisi ollut lapsia, koska heidän avullaan exänsä pystyi vaikeuttamaan meidän elämää ja häiriköimään. Mutta tuolloin tajusin senkin, etten olisi miehen kanssa ollut, jos hän olisi nuo lapsensa hylännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kokonaisuudesta. En edes halua seurustella jos mies ei oma-aloitteisesti piittaa lapsestaan tai näe vaivaa häntä nähdäkseen. Jos edes oma lapsi ei ylitä välittämis- ja rakastamiskynnystä niin kuka sitten? Mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Jos mies on tahalleen eristetty lapsen elämästä niin voisin hyvinkin kuvitella. Täällä jeesustellaan, että pitää tehdä kaikkensa mutta kenellä oikeasti riittää voimavarat vuosia ”tehdä kaikkensa” ja taistella omasta oikeudesta vanhemmuuteen ihmisen kanssa, joka ei käy täysillä ja tekee kaikkensa sen estääkseen? Ihan oikeasti. Vaikka kuinka on oma lapsi kyseessä niin harva meistä on rautaa.
Tämä juuri. Jos et ole ikinä kokenut miten ihminen järjestelmällisesti käyttää jotain sinulle rakasta aseena, kiristää sillä, uhkailee ja estää sinua saamasta sitä niin ei voi sanoa että kyllä minä kestäisin. Helppo sanoa kun ei tiedä miltä se oikeasti tuntuu.
Veikkaanpa, että monessa näissä tarinoissa, joissa mielipuoli ex-kumppani estää kaikin keinoin tapaamiset, on vain toinen puoli asioista. Kukapa haluaisi iloisesti todeta sukulaisilleen tai uudelle kumppanille, että "juu, on lapsi, mutten halua olla missään tekemisissä sen kanssa, koskei kiinnosta". Oman lapseni isän kiinnostus loppui uuden kumppanin löytyessä, sukulaisilta olen kuullut hänen kertovan etten anna tavata, soittelen humalassa raivopuheluita ym, mikä on valetta. Ihan sama, asuu toisella paikkakunnalla, ja alan kallistua sille kannalle, ettei tunnekylmää ja epäkypsää isää kannata lapsen elämään edes tuoda. Jos valitsee olla pelkkä elatusmaksumies, oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini perusti. Meni 13 vuotta ja ero tuli. Siihen loppui kiinnostus näihinkin lapsiin. Miettikää vähän kenen kanssa lisäänytte :D
Hommassa on vaan sellainen vitsi, että _keskimäärin_ naiset kiinnostuvat enemmän niistä miehistä jotka ovat olleet muiden naisten suosiossa kuin niistä kilteistä miehistä jotka eivät ole ketään saaneet. Miksi ette anna pesää kilteille miehille?
Koska ette ole kilttejä miehiä vaan passiivisagressiivisia misogyynejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä niin moni nyt haukkuu "mieh sioiksi".
Olisitteko te valmiita joku päivä kertomaan omalle lapselle, että ehkäisy petti, isä ei halunnut lasta ja siksi häipyi?
Äiti teki likaisen tempun kysymättä ja tuli raskaaksi ja isä häipyi?
Yms.
Kai te tajuatte, että joudutte kantamaan vastuun yksin tehdystä päätöksestä ja siinä vaiheessa uhriutuminen, mustamaalaaminen yms. on turhaa.
Entä jos saatte poikalapsen, jolla myöhemmin ehkäisy pettää, pojalla vielä koulutus kesken, ei kummoista uraa tms. ja hänestä tuleekin isä, sinusta mummo, miltä asia sitten tuntuu?
Entä jos poikalapsenne tekeekin ratkaisevan "itsekkään" päätöksen ja häipyy lapsensa elämästä?
Vielä siinä vaiheessako te olette valmiita tuomitsemaan?Jos nainen yksin päättää pitää lapsen = itsekäs päätös.
Mies lähtee lapsen elämästä = itsekäspäätös.Ei ole kultaista keskitietä tälläisissä "yllätysraskauksissa".
Jos nainen raskautuu vahingossa ja mies ei halua lasta ja silti jää niin tämähän vain osoittaa kuinka hieno mies naisella on, mutta mitä se naisesta kertoo? Ehkäisy ei ole ollut kunnossa.
Jos mies haluaa lapsen, nainen tulee raskaaksi ja tekee abortin = itsekäspäätös.
Tässäpä tämmöstä mietittävää.
Jos ehkäisy pettää, se ei kerro naisesta yhtään mitään. Se kertoo miehestä jos ei viitsi käyttää kondomia varsinkaan jos isäksi ei halua. Miksi miehet haluavat lykätä ehkäisyn yksin naisen vastuulle? Yleensä naiset tiedostavat, että yhdynnästä voi tulla raskaaksi vaikka kuinka ehkäistään- miehille tämä on jotenkin aina yllätys.
Entäs jos mies käyttää kortsua ja se hajoaa? Silti miehen vika?
Oikein käytettynä kondomi ei hajoa. Joten kyllä käyttövirhe on käyttäjän vastuulla. Mikäli näin silti käy, kannattaisi sen kumppanin kanssa puhua siitä jälkiehkäisystä, joka nykyisin on helposti saatavilla.
Entä ehkäisypilleri oikein käytettynä?
Kaikki ei halua tai terveydellisistä pysty käyttämään hormonivalmisteita. Miksi sotkisi systeeminsä noin kun muitakin vaihtoehtoja on.
Never.
En menisi yksiin miehen kanssa, jolla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tainnu tämä ketju onnistua niinkuin alottaja halusi.
Taas kylvetään mies vihaa.Mistä tämä mies viha niin monella kumpuaa oikein?
Mitä miesvihaa se on jos toteaa, että myös mies on vastuussa teoistaan? Tässä tapauksessa on valinnut panna naista, joka on tullut raskaaksi ja saanut lapsen, jonka mies on syystä tai toisesta hylännyt. Kyllä muiden mielikuvaan tästä ihmisestä vaikuttaa se, ettei hän huolehdi ehkäisystä eikä myöskään siitä lopputuloksesta. Näppärästi miehet olettaa naisen kantavan vastuun kaikesta, niin ehkäisystä kuin lapsesta.
Mä tunnen miehen, joka käytti kortsua ja nainen ei huolehtinut omaa ehkäsyä.
No lapsihan siitä tuli minkä nainen halusi pitää.
Ukko istu kotona vauvan kanssa ja kävi töissä ja nainen juhli pitkin kaupunkia.
Mies kyllästy kuvioon, muutti pois ja ero.Että tässäkö nyt edelleen mies on sika?
Oliko mies vapaaehtoisesti ko naisen kanssa? Vai kuka pakotti? Halusiko mies itse panna tuota naista vai kuka pakotti. Valintoja, valintoja. Niillä on seurauksensa.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat mustavalkoisia näissä asioissa. Monien miesten tunne-elämä on niin kehittymätöntä, että he pitävät lasta jonain naisen jatkeena - ei ymmärretä että lapsi on äidistään erillinen yksilö. Jos äiti on miehen mielestä "p.aha" niin silloin lapsikin on "p.aha" ja lapsen kanssa ei haluta olla tekemisissä. Jos mies sen sijaan välittää lapsen äidistä niin silloin myös yleensä haluaa lasta tavata. Harmillista, että moni nainen lisääntyy sellaisten idi.oottien kanssa joilla ei ole minkäänlaisia tunne-elämän valmiuksia..Henkisesti tasapainoinen ja normaali ihminen ei hylkää lastaan, olipa se toinen vanhempi millainen tahansa.
Puhumattakaan siitä, että millainen ihminen jättää oman lapsensa sellaisen ihmisen hoiviin, jota lähtökohtaisesti pitää pahana, mielipuolisena, manipuloivana, sairaana jne. Henkisesti tasapainoinen ja normaali ihminen ei pelkästään jää lapsensa elämään, vaan tekee kaikkensa, että saa turvattua lapselleen turvallisen elämän. Jos joku sanoo hylänneensä lapsensa, koska tämän äiti on hullu, minä mietin, että minkä se sitten sinusta tekee, kun olet jättänyt lapsesi hullun kynsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä niin moni nyt haukkuu "mieh sioiksi".
Olisitteko te valmiita joku päivä kertomaan omalle lapselle, että ehkäisy petti, isä ei halunnut lasta ja siksi häipyi?
Äiti teki likaisen tempun kysymättä ja tuli raskaaksi ja isä häipyi?
Yms.
Kai te tajuatte, että joudutte kantamaan vastuun yksin tehdystä päätöksestä ja siinä vaiheessa uhriutuminen, mustamaalaaminen yms. on turhaa.
Entä jos saatte poikalapsen, jolla myöhemmin ehkäisy pettää, pojalla vielä koulutus kesken, ei kummoista uraa tms. ja hänestä tuleekin isä, sinusta mummo, miltä asia sitten tuntuu?
Entä jos poikalapsenne tekeekin ratkaisevan "itsekkään" päätöksen ja häipyy lapsensa elämästä?
Vielä siinä vaiheessako te olette valmiita tuomitsemaan?Jos nainen yksin päättää pitää lapsen = itsekäs päätös.
Mies lähtee lapsen elämästä = itsekäspäätös.Ei ole kultaista keskitietä tälläisissä "yllätysraskauksissa".
Jos nainen raskautuu vahingossa ja mies ei halua lasta ja silti jää niin tämähän vain osoittaa kuinka hieno mies naisella on, mutta mitä se naisesta kertoo? Ehkäisy ei ole ollut kunnossa.
Jos mies haluaa lapsen, nainen tulee raskaaksi ja tekee abortin = itsekäspäätös.
Tässäpä tämmöstä mietittävää.
Jos ehkäisy pettää, se ei kerro naisesta yhtään mitään. Se kertoo miehestä jos ei viitsi käyttää kondomia varsinkaan jos isäksi ei halua. Miksi miehet haluavat lykätä ehkäisyn yksin naisen vastuulle? Yleensä naiset tiedostavat, että yhdynnästä voi tulla raskaaksi vaikka kuinka ehkäistään- miehille tämä on jotenkin aina yllätys.
Entäs jos mies käyttää kortsua ja se hajoaa? Silti miehen vika?
Oikein käytettynä kondomi ei hajoa. Joten kyllä käyttövirhe on käyttäjän vastuulla. Mikäli näin silti käy, kannattaisi sen kumppanin kanssa puhua siitä jälkiehkäisystä, joka nykyisin on helposti saatavilla.
Ai kortsu ei hajoa oikein käytettynä? Kyllä kuule voi hajota! Suurempaa vahinkoa ei meille siinä onneksi sattunut. Jos omalla kohdallasi ei ole käynyt näin niin se ei tarkoita etteikö niin voisi käydä. Voi jeesus...
Toki muutaman kerran on kortsu hajonnut ja molemmilla kerroilla hajoaminen johtui käyttövirheestä. Eka kerralla homma pitkittyi ja paikat oli liian kuivat ja kitka kävi liian suureksi. Toisella kerralla se jäi sisään ja mömmöt valui minne sattuu. Nämä voi välttää kun toimii huolellisemmin.
No en todellakaan! En edes seurustelisi tuollaisen tunnevammaisen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toi kylla moraalitonta. Mietin vaan etta miksi hankkia lisaa lapsia jossei entisistakaan saa huolehdittua.;
Yritan toisaalta kuvitella tilannetta, missa esim. joku hoito ilmoittaisi saavansa lapseni. Olisi tosi hirveaa. Vaikeaa nain pain kylla koska olen nainen ja saan paattaa kehostani. En halua lapsia missaan nimessa itse.
Tämä on niin kaksinaismoralistinen ketju. Kukaan ei hyväksy sellaista miestä - teoriassa. Mutta jos ihan oikeasti tuollainen mies tulisi vastaan, niin kaikki huokaisisivat helpotuksesta, ettei tarvi uusperhettä ruveta peustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin kaksinaismoralistinen ketju. Kukaan ei hyväksy sellaista miestä - teoriassa. Mutta jos ihan oikeasti tuollainen mies tulisi vastaan, niin kaikki huokaisisivat helpotuksesta, ettei tarvi uusperhettä ruveta peustamaan.
Niin, nimenomaan. On todettu, että ei todellakaan ryhdyttäisi minkäänlaista perhettä perustamaan tuollaisen miehen kanssa. Kyllä siinä helpotuksen huokauskin saattaisi päästä, kun tuollaisesta tyypistä pääsee eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kokonaisuudesta. En edes halua seurustella jos mies ei oma-aloitteisesti piittaa lapsestaan tai näe vaivaa häntä nähdäkseen. Jos edes oma lapsi ei ylitä välittämis- ja rakastamiskynnystä niin kuka sitten? Mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Jos mies on tahalleen eristetty lapsen elämästä niin voisin hyvinkin kuvitella. Täällä jeesustellaan, että pitää tehdä kaikkensa mutta kenellä oikeasti riittää voimavarat vuosia ”tehdä kaikkensa” ja taistella omasta oikeudesta vanhemmuuteen ihmisen kanssa, joka ei käy täysillä ja tekee kaikkensa sen estääkseen? Ihan oikeasti. Vaikka kuinka on oma lapsi kyseessä niin harva meistä on rautaa.
Tämä juuri. Jos et ole ikinä kokenut miten ihminen järjestelmällisesti käyttää jotain sinulle rakasta aseena, kiristää sillä, uhkailee ja estää sinua saamasta sitä niin ei voi sanoa että kyllä minä kestäisin. Helppo sanoa kun ei tiedä miltä se oikeasti tuntuu.
Veikkaanpa, että monessa näissä tarinoissa, joissa mielipuoli ex-kumppani estää kaikin keinoin tapaamiset, on vain toinen puoli asioista. Kukapa haluaisi iloisesti todeta sukulaisilleen tai uudelle kumppanille, että "juu, on lapsi, mutten halua olla missään tekemisissä sen kanssa, koskei kiinnosta". Oman lapseni isän kiinnostus loppui uuden kumppanin löytyessä, sukulaisilta olen kuullut hänen kertovan etten anna tavata, soittelen humalassa raivopuheluita ym, mikä on valetta. Ihan sama, asuu toisella paikkakunnalla, ja alan kallistua sille kannalle, ettei tunnekylmää ja epäkypsää isää kannata lapsen elämään edes tuoda. Jos valitsee olla pelkkä elatusmaksumies, oma valinta.
Saat veikata mitä haluat. Tuo on sinun kokemuksesi niin senhän täytyy olla ainoa totuus? Se että sinun juttusi meni noin ei tarkoita etteikö toinen vanhemmista voisi savustaa toista lapsen elämästä ulos. Aivan, kolikossa on aina kaksi puolta ja tässäkin tuo on vain sinun versio. En sano etteikö se olisi totta vaan korostan sitä mitä itsekin sanot. Yhtälailla kuin sinulla on tuo kokemus niin jollain toisella on toisenlainen. Elämä on opettanut ettei asiat ole aina mustavalkoisia tai sitä miltä ulospäin näyttävät.
Mä oon niin kyllästyny näihin "mies hylkäsi lapsensa" juttuihin.
1. Entä jos nainen ei itse halua enää, että mies on lapsen kanssa tekemisissä ja estää kaikin keinoin. Ei kukaan jaksa taistella loputtomiin.
2. Joskus asiat ei oo niin yksiselitteisiä. Entä jos mies kokee, ettei voi tavata exän kanssa niin, ettei siinä tulisi tappelua ja lapsi saisi huonon kuvan vanhemmistaan.
3. Joskus se voi olla ulkopuolinen tekijä uusi kumppani, oma äiti, oma isä, joka ei halua miehen olevan tekemisissä lapsen kanssa. (Näitäkin on ja varsinkin jos mies ei ole katkaissut napanuoraa äitiin niin valta on suuri.)
4. Mies ei oikeasti halua olla lapsen kanssa.
5. Mies ei ole ollut vielä silloin valmis isäksi ja nyt jälkeenpäin ei kehtaa enää ottaa yhteyttä ja alkaa kunnolliseksi isäksi kun ei aiemminkaan ole ollut läsnä.
6. Mies on huijattu isäksi ja kohdistaa katkeruutensa äitiin sekä lapseen (vaikka lapsi on syytön).
7. Mies kokee, ettei saa olla osana lapsensa elämää ja on vetäytynyt taka-alalle lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolikolla on aina kaksi puolta. Sinäkään et varmaan tiedä taustoja miksi mies ei halua olla enää lapsen elämässä. Ihan läpiirissä on saman tyyppinen tapaus. Lapsi oli vahinko ja äiti luuli voivansa pitää miehen lapsen avulla. Äiti on niin hankala tapaus ihmisenä ja parisuhteessa ettei suhde toiminut. Lopulta äiti kiristi lapsella ja käytti lasta aseena. Lopputuloksena mies lähti lapsen elämästä pysyvästi. Tunnen siis tämän äidin henkilökohtaisesti ja voin itsekkin sanoa ettei ole helppo ihminen. Teki miehen ja lapsen tapaamisesta lähes mahdotonta. Kaikkea ei tarvitse kestää.
Älä tuomitse, jos et tiedä tapauksesta mitään.
Vastaus kysymykseesi olisi kyllä. Voisin harkita suhdetta ja perhettä.
Kuule,tällaisessa tilanteessa pitäisi asettua toisen eli sen viattoman lapsen asemaan. Lapsi on jo olemassa ja haluaisi että hänellä on isä joka pitää yhteyttä. On traumaattista,jos toinen vanhempi hylkää. Se on aivan se ja sama mitä lapsen äiti sekoilee tai mikä vanhempien suhteen tila on ollut,vai että "vahinko" vielä oletko tosissasi? Sillä ei ole kerrassaan mitään merkitystä! Ainoa mikä merkitsee on se,että lapsella ei ole isää koska isä käyttäytyy itsekin kuin lapsi ja on hylännyt hänet.
Ja ei,en voisi seurustella saati perhettä perustaa tuollaisen miehen kanssa. Näkeehän sen jo,miten hän hoitaa isyyttään(ei mitenkään.)Miehen ei tarvitse olla sylkykuppi. Ikävää lapsen kannalta, että äiti vei lapselta mahdollisuuden isään ja isältä makdollosuuden olla isä. Isän on erittäin vaikeaa pitää minkäänlaista yhteyttä ilman, että äiti terrorisoi. Isä ei millään tavalla hylännyt lasta, hänelle ei annettu mitään mahdollisuutta edes tavata lasta.
Tämä isä hoitaa isyyttään ja kantaa vastuuta maksamalla elareita. Muuhun hänelle ei annettu mahdollisuutta.
Kaikki vika ja syy ei ole aina miehessä vaikka tää palsta ja katkerat mammat aina niin yrittää.
Minkä ikäinen lapsi on?
Eiköhän se lapsi mieluummin ole elossa ja tästä kiitollinen äidilleen,kuin kuollut. Vai meinaatko että lapsi voivottelee,kun isä ei saanut tahtoaan läpi ja lasta ei tapettu?
Yksi vanhempi riittää kyllä,vaikka kaksi olisikin ideaali ratkaisu. Mutta tässä keskustelussa olikin kyse siitä,voisitko seurustella rai perustaa perhettä lapsensa hylänneen miehen kanssa johon valtaosa varmasti sanoo ei. Vastuullinen ihminen myöntää ja kasvaa vastuuseensa,vaikka ei lasta olisi alunperin halunnut. Tai sitten voi toki myöntää,ettei vain ole kykenevä vanhemmaksi. Ei kaikista siihen ole. Mutta se että on hyvä isä vain osalle lapsistaan ja osalle ei,on kpäistä ja kieroutunutta.